Silja Symphony 09.10.2016: Kapteenin miekan paluu

Tälle reissulle lähdettiinkin hyvinkin poikkeavalla lähdöllä: en edes muista olemmeko koskaan lähteneet sunnuntaina, mutta tällä kerralla näin.
Satamaan saavuttiin oman aikataulun pettäessä noin parisenkymmentä minuuttia myöhemmin kuin tavallisesti. Laivaannousu oli jo hyvässä vauhdissa, mutta jostain syystä check in luukuilla oli jonoa. Hätäilijänä ja myöhästymisiä kammoavana astelinkin reippasti kohti iltsepalveluautomaattia. Club One kortti koneeseen, kortti pois koneesta ja yksi vaivainen "napin" painallus, ja kone jo suolti matkustusasiakirjat sekä drinkkikupongit. Aikaa taisi tuohon kulua alle puoli minuuttia. Toisaalta mielummin silti käytän palvelutiskiä, jos sillä tiedän pelastavani edes yhden työpaikan.

 Ensimmäiset houkutukset ennen hyttiin pääsyä 

Tällä kerralla olin varannut meille DeLuxe luokan hytin promenade puolelta. Tähän aikaan vuodesta pimeys tulee niin nopeasti, ettei ikkunoista ole iloa kuin Tukholmassa saaristossa ja satamassa. Hytti sijaitsi kannella 11 kutakuinkin keskellä hyttikäytävää. Maisemat ikkunasta ei ole novinkaan kummoiset; vasemmalla promenade ja oikealla valkoinen seinä. Näkymä, tai sen puuttuminen ei promenade-puolella haittaa, koska enin aika tulee pidettyä verhot suljettuina, varsinkin jos sattuu vastapäisissä hyteissä olemaan matkustajia.

Karkit?

Kuohuviinit hytissä tarjosi Tallink Silja ja siemailun jälkeen oli jo sopiva hetki lähteä ihmettelemään laivan tarjontaa. Matkustajia ei ollut kuin noin tuhat, eli todella vähän, mutta niistä oli noin 200 teinejä, tuollaisia kiljuvia nuoria naisia ja nuoria miehiä. Old Port Pubissa kävimme ottamassa siiderin ja ukkokulta otti oluen. Pubissa vieräshti tovi jos toinenkin ja sieltä oli hyvä käydä vilkaisemassa Atlantis Palacen meininkiä. Pientä uutta oli havaittavissa. Ne suuret näyttötaulut tanssilattian vieressä on otettu hyötykäyttöön ja toimii Atlantis Palacen ilmoitustauluna, jossa kerrottiin lasten discon jälkeen, että tanssilattialla lapsilla pitää olla aikuinen mukana. Omasta mielestäni ihan hyvä uudistus. Monta kertaa on pienet jääneet tanssivien aikuisten jalkoinin ja monta läheltä piti tilannetta näkynyt kärrynpyöriä heittävien lasten toimesta. Toki tuollekin uudistukselle tulee paljon vastustelevia vanhempia, kun rajoitetaan lasten menoa.
Nälkähän siinä tanssia katsellessa tulikin ja siirryimme kohti Tavolataa, koska olin Tallink Siljan nettisivulta lukenut, että menu on uusittu. Ja ilokseni listalle oli tullut maksaa, jota en aiemmin laivalla ole syönytkään. Alkupalana otin Brushettaa. Ukkokulta otti Filet Mignon:n ja tuli kyllä kunnon annoskateus. Oma maksa-annos oli kuin lastenlistalta verrattuna Filet Mignon annokseen, joka oli valtava. Annoksen pienuudesta huolimatta maku oli loistava. Pullollinen laivan punaviiniä sopi mainiosti palanpainikkeeksi.

 Tutun oloinen alkukeitto

 Filet Mignon

Maksaa

Ruokailun jälkeen pikainen visiitti Taxfree Superstoreen hakemaan hyttieväät ja tuliaiset. Kun paljon matkustaa laivoilla, niin tulee todella vähän ostettua oikeastaan mitään mistään kaupasta. Nytkin rahaa taisi kulua alle 30€uroa. Eväät hyttiin ja sotasuunnitelma. Atlantis Palace ja Afro Arimban show oli seuraava kohteemme. Asuissa oli Serenaden show:n verrattuna pieniä eroja, mutta sisällössä ei ollut juuri mitään eroavaisuuksia. Sympalla laulajia oli enemmän.

 Mai Tai

Singapore Sling

Värikkään shown jälkeen jatkoi laivan tanssiyhtye Jive-soittoaan. Biisit koostui lähinnä rock'n'rollista sekä jopa 2000-luvun biiseistä ja kaikkea siltä väliltä. Englannin lausuminen oli todella hyvää ja paljastuikin, että bändi onkin briteistä kotoisin.

Aikamme siinä istuttiin ja ihmeteltiin kunnes kyllästyminen iski ja siirryimme New Yorkiin.
New Yorkin karaoke oli jo tunteja aiemmin loppunut, eli disco oli parhaassa vedossa, tai näin kuvittelin. Kourallinen nuoria oli siellä täällä ja DJ soitti club-tyylistä discoa. Ei hidasta tahtia, ei nopeaa tahtia. Kaikki biisit kuullostaa toistensa kopiolta. Toivekappaleitakaan ei kyennyt toteuttamaan. Yhden vaivaisen Madonnan kappaleen löysi tiedostostaan. Kaikki muu mitä koetin saada kuulumaan oli liian Hard Corea!!! Eli ei mitään 90-luvun biisejä kuulunut. Surku. Discossa ei viihdytty kuin reilu tunti, eipä siellä kyllä juuri muutkaan viihtyneet. Kannattaisikohan DJ vaihtaa sellaiseen, joka soittaa muutakin kuin club-biisejä?

 Meno ylimmillään...

Näyttää vauhdikkaammalta

Yövahti työssään

Kellokin kolkutteli jo kolmea ja myöhästyin yöruoan noudolta. Pikaisesti pehkuihin, että aamulla jaksaa herätä Tavolatan aamiaiselle.
Vaikka nuorisoa oli laivalla melko paljon, niin eipä heistä ollut häiriötä yölläkään. Sikeästä unestä meidät herätti laivan puhelimen herätys, joka oli tilattu herättämään 1,5h ennen satamaan saapumista. Pikaiset aamutoimet ja kohti Tavolatan notkuvia herkkupöytiä. Tutut munakokkeli ja pekoni olivat meilessä. Lihapullia ja riisipiirakoitakin mahtui mukaan sekä sämpylä kera leikkeleiden. Ja pala ihanaa maksapatéta.
Maistuvan aamiaisen jälkeen päätimme ottaa pienet nokoset, koska tuo nukuttu viisi tuntia tuntui vanhan kropassa melko vähältä. Tuumasta nokkaunille... ja herättiinkin sitten vasta iltapäivällä 13.10 ruotsin aikaa, eli oli aivan turha kuvitella enää maihinnousua. Ajatuksena oli että olisimme menneet loikoilemaan Sun Flower Oasikseen, mutta paikanpäällä käytyä siellä oli niin paljon väkeä altaissa, että päätimme mennä hyttiin harkitsemaan asiaa uudelleen. No eihän sinne sitten lähdetty. Old Port Pubiin päädyttiin porealtaiden sijasta.

Aromella... Amor Ella?

Poreet löytyi kuohuviinilasista. Ei huono vaihtoehto sekään.
Pubissa istuessa tuli taas nälkä ja koska menomatkalla kävimme Tavolatassa, niin sinne ei mennä paluumatkalla. El Capitanin listaa katsomaan. Siellä olikin sitten iloinen yllätys: Kapteenin miekka on tehnyt paluun parin vuoden paussin jälkeen. Pakkohan sitä oli mennä maistamaan. Listalla oli muutakin uudistusta. On kadotettu annosten lisukevaihtoehdot. Lisukkeena on vain maalaisranskalaisia parmesaanilla.

Kapteenin miekka saapuikin teatraalisesti ja suurieleisesti paikalle, kuten kuuluukin. Iso annoa miekassa olevia lihoja oli nostettuna korokkeellaan olevalla lämpölevykkä lisukkeineen ja kastikkeineen. Isohko kori ranskalaisia riitti hienosti kahdelle, vaikka tunnustan syöväni paljon ranskalaisia. Haudutettu kaali oli annoksen outous, mutte ei ollenkaan huono. Entrecote taisi olla lihoista se, josta en pitänyt. Possun niska oli todella maukasta, vaikka ulkonäkö miekasta poistamisen jälkeen ei ollut silmiä hivelevä. Jälkiruokaa oli tarkoitukseni ottaa, mutta ei yksinkertaisesti mahtunut. Meni yli tunti, ennen kuin mahtui edes jälkkärihömpsy vatsaan. Todella täyttävä annos tuo miekka. Suosittelemme lämpimästi.

 Ruokalistat uusittu

 Kapteenin miekka

Keulabaarissa sulattelimme kera Malmö Raggaren ruokaa ja odottelimme Maarianhaminan lähestyvän. Maarianhamina on paluumatkan aikamerkki; nukkumaanmenoaika on käsillä, koska aamulla on jälleen herättävä aamiaiselle ja tungettava kaikki roippeet takaisin matkalaukkuihin. Eipä aikaakaan kun tasainen kevyt keinunta alkoi painamaan silmäluomia eikä jo edessä häämöttävää Maarianhaminaa jaksa enempää odotella. Ei vilkutella naapurilaiturille! Nukkumatti ja hyvä ruoka korjaa satoa.
Yö meni kuin pumpulissa maaten. Ainoastaan laivan ilmastoinnin suhina kuului. Sama riipaiseva herätys herätti kuin Tukholman päässäkin. Tehokasta, joskin joka kerran säikäyttää. Aamiainen samalla kaavalla kuin vuorokausi aiemminkin ja takaisin hyttiin pakkailemaan. Laivassa oli sen varran vähän matkaajia paikalla, että ulos pääsyyn ei mene kuin pieni hetki. Ei tarvitse puolta tuntia odotella, että hissin saa jonottamatta, vaan vajaassa vartissa oli väki purkautunut promenadelta satamarakennukseen sisälle. Ihana matka alkaa taas olla loppu. Vieläkin vähän harmittaa liian pitkät päikkärit Tukholmassa.
Onneksi ei tarvitse kovinkaan kauaa odotella että taas päästään matkalle. Uuden matkan saa tilattua Tallink Siljan nettisivulta.

Hei, hei Symphony ja hei hei ihana henkilökunta.

Teitte jälleen matkastamme ikimuistoisen. Suuret kiitokset ja nähdään taas piakkoin...

10.09.2016 Silja Serenade: Paluu valkoisille laivoille

Alkaa olla viiden viikon risteilyputki loppu, eli viitenä peräkkäisenä viikonloppuna on ollut risteily. Joku saattaa luulla, että laivamatkailuun tympääntyy, mutta ei, ei näihin reissuihin kyllästy. Jokainen reissu on aivan omanlaisensa, joten tulee vain lisää uusia kokemuksia.
Tämäkin reissu alkoi matkakuumeella. Edellisestä matkasta Serenadella oli kulunut jo pitkä tovi, tuo reissu tehtiin 13. toukokuuta.

Vaneri-ikkuna 

Julkisilla jälleen lähdimme liikkeelle, ensin bussilla Malmille, sieltä junalla keskustaan ja keskustasta ratikalla 2 Olympiaterminaaliin. Tuohon tuhlaantuu aikaa noin tunti, vaikka kilometreinä etäisyyttä ei ole kuin vajaa 20km.
Terminaalissa olimme noin 10 minuuttia ennen rahvaan laivaanpääsyä, eli Commodore ja sviittimatkustajat olivat jo päässeet laivaan. Tällä kerralla olin ajatellut vaihtaa jälleen laivarahaa,
joka kerryttää paremmin Club One pisteitä kuin perinteiset maksuvälineet.

Check in sujui jouhevasti ja ystävällisesti. hyttinä meillä oli tuttu ja turvallinen A-hytti, joka maksoi tällä lauantailähdöllä vaivaiset 40€.
Hytti sijaitsi jälleen laivan vasemmalla puolella menosuuntaan nähden eli paapurissa. Ja jälleen kerran hytti sijaitsi laivan peräpäässä, toisiksi viimeinen ikkunallinen hytti peräpäästä, eli todella kaukana. Sijainti oli hyvä ja korkeammalle ei olisi enää päässyt, eli hytti oli 11. kannella.

Se pakollinen

Tällä kerralla emme kilistelleet kuohuvaa hytissämme, vaan kiiruhdimme hyvissä ajoin keulabaariin nauttimaan aurinkoisesta säästä ja edessä aukeavista maisemista. Meidän onneksemme keulabaarissa ei ollut lisäksemme muita.

Uusia jakkaroita Atlantis Palacessa

Baarin aukeamista jouduimme odottelemaan laivan lähtöön saakka, eli 17.00. Keulassa nautimme maisemista ja arvelimme lähtisimmekö rantareitille vaiko emme. Veikkasin väärin. Rantareitti ei ollut kapteenimme valinta tällä kerralla.

Laivalla oli kohtuullisen paljon (2132) turisteja ja kansallisuuksia oli jopa 53. Heistä aasialaisia oli kolmea kansalaisuutta: Kiina, Japani ja Korea.
Meille oli pitkästä aikaa varattuna buffet 19.30 kattaukseen, joten oli hyvin aikaa käydä Tax free Superstoressa ostoksilla. Lähes kaikki tuliaiset tulikin ostettua jo menomatkalla, vain nuuskan hankinta jäi paluumatkalle, koska sitä ei myydä kuin Ruotsin aluevesillä. Ostokset hyttiin ja pienen odottelun jälkeen olikin jo aika mennä kannelle 6. buffetin antimia nauttimaan.
Ovella olikin jo iso joukko nälkäisiä matkustajia sulassa sovussa odottelemassa viimeisten minuuttien kulumista ja siten myös pääsyä buffetin antimien kimppuun. Buffet oli kutakuinkin täynnä ja joukossa oli erittäin paljon Aasialaisia matkustajia. Heille ei jonottaminen ollut lainkaan tuttua, vaan pujahtelivat tai yrittivät pujahdella jonojen välistä ottamaan mieluisiaan antimia. Toivottavasti heidän matkanjohtaja on edes yrittänyt opastaa tapaa jonottaa, muutoin Aasialaisilla matkaajilla maine laskee. Ruoka oli maittavaa ja oli huomioitu jopa että lautaset oli lämmitetyt, näin saadaan ruoka pysymään kauemmin lämpimänä ja ruokailukokemus hyvänä. Tarjoiluastioita vaihdettiin reippaaseen tahtiin uusiin, eikä vain lapattu täytettä jo pöydässä olevaan. Samoja ruokia oli useassa pisteessä, joten pikaisesti silmäilemällä löysi lyhyimmät jonot. Serenadella buffet ruoka ei ollut kotiruokamainen, vaan oli enemmän erikoisuuksia, kuten kevätkääryleitä, tex-mex ruokia ja Aasialaisten ruokien osasto jopa erikseen. Moitetta tulee jälkiruokien kuumasta lautasesta, koska jälkiruokapöydässä oli vain kylmiä jälkiruokia. Suklaasta valmistettu astia suli lautasella, ja se tuskin oli ollut tarkoitus.
Liiankin runsaan ruokailun jälkeen suuntasimme New York Loungeen nestemäisille jälkkäreille. Karaoke oli menoillaan ja monen tasoista laulajaa kävi esittelemässä taitojaan. Tällä kerralla jätin hoilailun muiden asiaksi ja keskityin kuunteluun ja maisemien ihailuun vielä hetkeksi, ennen kuin on jo liian pimeää maisemien katseluun.

Rauhallista menoa alkuillasta

Karaoke oli loppumaisillaan ja siirryimme toiseen päähän laivaa Atlantis Palaceen odottelemaan keskiyön show:n alkua. Paikka esteettömällä näkymällä oli mahdotonta löytää, mutta kelpasi meille sellainen josta näkyi hyvin kun oli tarpeeksi vinossa. Show olikin parempi kuin odotin. Nimi Afro Arimba show antoi ymmärtää että tulossa on alkuasukastanssia kera bongorumpujen.

Ryhmän tummempi laulajatar lauloi jopa paremmin kuin laivan After Eight-bändin laulajatar. Huikea ääni. Kaikki kiva loppuu ja niin loppui tuo showkin. Ajatuksena oli mennä pubiin kuuntelemaan trubaduuria, mutta olikin jo lopettanut ja pubikin sulkisi luukut muutaman minuutin kuluttua. 

Hiljainen on kylätie...

Pikaiset hömpsyt ja hyttiin nukkumaan. Ukkokullan flunssa verotti risteilykuntoa melkoisesti.
Nukkumatti niitti satoa lähes silmänräpäyksessä, mutta tärinä ja jyrinä oli tehokas herättäjä, ja Ahvenanmaan kohdalla tuntuikin lähinnä siltä, että maailmanloppu alkoi. Tuolla peräpään hytissä oli muuten mukavat oltavat mutta jyrinä ja tärinä oli kyllä tehokas pelote nukkumatille.
Aamulla heräsinkin useaan kertaan, eli joka kerralla kun Serenade jarrutteli tai kääntyi tiukemmassa kurvissa. Luovutin nukkumiset niille jotka siihen kykenee ja hiljaisten aamutoimien jälkeen Tavolataan aamiaiselle. Tavolatan aamiainen ei pettänyt taaskaan. Tällä kerralla munakokkeli ei ollut oikeanlaista rakenteeltaan, mutta kyllä sitä söi. Unikonsiemensämpylät loistivat poissaolollaan, enkä löytänyt maksapatëta mistään. Serenadella saa kannuihin tuoremehua, joka vähentää edes takaista juoksentelua automaatille. Oikein hyvä. Symphonyllakin pitäisi olla.

Aamiaisen jälkeen muistin, että on ostamatta Elvarit. Käytännössa tarkoittaa sitä että Gift shopin kautta on mentävä. Tällä kerralla valikoitui kynsilakkaan sopivat ruusut.

Ihanat Elvarin ihan itse valmistamat ruusut

 Hyttiremontit etenee 107 käytävällä

Hyttimme oli hiljainen. Ukkokulta nukkuu edelleen ja päätin itsekin kokeilla, että uskaltaako nukkumatti nyt tulla hyttiimme. Uskalsi, vaikka oli telkkari käynnissä. Parin kolmen tunnin kauneusunien jälkeen yritin isäntää saada hereille ja käymään ICAssa. Ei liikettä toivottuun suuntaan, eli itsekseni haahuilin ostoksille. 

 Ikkuna kadonnut

 Vielä on paljon tekemistä

Onneksi siellä oli särkylääkettä ja nenäsuihketta myynnissä ukkoni oloa helpottamaan.
Kauaa ei palattuani tarvinnut odotella puolison virkistymistä ja kuulutuksissa kerrottiin että keidas aurinkokannella olisi avoinna. Sinne siis. Aurinkokannella olikin miellyttävää odotella laivan lähtöä ja katsella ohi porhaltavia pienempiä aluksia.
Serenade käynnisteli moottoreitaan tummien nokipölläyksien saattelemana, mutta tuota ei kestänyt kuin sen muutaman hassun sekunnin.

Ilma oli miellyttävän lämmin ja aurinkokin uskaltautui esille, kuin juhlistaakseen lähtöämme.
Nälkähän siinä maisemia katsellessa tuli, mutta ensin kauppaan, kun oltiin vielä Ruotsin aluevesillä. Muuten jää nuuskat kauppaan. Kauppaostokset hyttiin ja kohti Fast Lanen antimia. Fast Laneen päädyimme ihan siksi, koska Symphonylla ei sitä ole ja tarjonta on osittain erilainen kuin Mundossa on.

Fish & chips oli oma valintani ja ukkokulta halusi kanahampurilaisen ilman vuohenjuustoa. Juomaksi tulikin yllätys, yllätys: pullollinen laivan punkkua. Ruoan taso oli kesän aikana valitettavasti laskenut. Kalat oli kutistuneet ja annos oli edelleenkin hankala syödä. Viimeksi kalassa oli mukana myös maku. Kanahampurilainen näytti hyvältä, mutta itse kana siellä välissä oli oikeastaan kuin tortilla joka oli taiteltu väliin, mukana ripaus kanan makua. Ei olleet tällä reissulla hittituotteita, mutta syötäviä ja nälkä siirtyi toisaalle.
Ruokailun jälkeen Atlantis Plalceen ihmettelemään Harri-hylkeen omaa showta. Ihana veitikka tuo Harri-hylje. Hyvä että hänellä on nykyään ihan oma show ja jopa omia laulujakin tehty. 

Harrin poistuttua ystävineen olikin alkuillan shown vuoro. Kerrankin olimme ajoissa paikalla. Samalla pääsi tarjoilijakin yllättämään, kun tuli pöytään asti kysymään että haluaisimmeko tilata jotain, ja kyllä halusimme. Tällä kerralla showssa oli paljon vanhoja klassikkokappaleita sikermänä ja tanssityttöjen tanssimana. Oli mukana jopa yksi tanssiva mieskin. Ei ollut huono tämäkään show. Aika saman tyylinen kuin se myöhäisempi, mutta itselleni tutumpia kappaleita.

Shown jälkeen piipahdimme aurinkokannelle kuvaamaan pimeyttä ja valoja. Ihanan lämmin syysilta tuntui miellyttävältä tuulisella aurinkokannella. Ei uskoisi että on jo syyskuu pitkälti menossa. 

Kannella käynnin jälkeen pikainen visiitti New York loungeen ja karaokeen. Ei mitään uutta ja "kaikki" paikat discon puolella oli varattu, joten lähdimme hyvissä ajoin hyttiin.
Hytistä katselimme saapumista Ahvenanmaalle. Gabriella oli siellä jo valmiina lähtemään ja matkustajat kuvailivat peruuttavaa Serenadea. 

Kauaa ei tuon jälkeen enää jaksanut valvoa, kun nukkumatti jo kutsui. Ja jyrinä herätti. Nukkumatti nukutti, jyrinä herätti. Meille tarjottiin aiemmin päivällä mahdollisuutta vaihtaa hyttiä, mutta ukkokullan kanssa tovin mietittyä päätimme pitää tuon 11838:n joka meillä jo oli. Eli oli ihan oma syy ettei nukuttu toisenakaan yönä kunnolla. Onneksi tällaisia ei ole useinkaan osunut kohdalle, vaikka melko usein merellä ollaan ja todella harvoin pyydämme mitään toiveita toteuttamaan. Omasta mielestä osa laivamatkan jännitykseen kuuluu tuo hytti ja missä se sijaitsee. Johan reissut olisi tylsiä, mikäli aina olisi sama hytti, josta sattuu pitämään. 

Ei jäänyt huono maku tästäkään reissusta. Seuraava matkakin on jo tiedossa ja sen jälkeenkin muutama on jo varattuna. Tarkoittaa sitä että kirjoituksia tulee, mutta hiukan harvemmassa tahdissa kuin lähiviikkoina on tullut.

Hei, hei Silja Serenaden henkilökunta! Tällä reissulla kaikki sujui teidän osalta mallikkasti ja olitte ihania kaiken kiireen keskellä, siitä suuret kiitokset menee teille. Nähdään taas kun on Serenaden vuoro, sitä ennen ainakin Baltic Queen... viimeistä kertaa omalta kohdaltani... ainakin toistaiseksi...