17.02.-19.02.2017 Viking Gabriella

Varmaan blogin vakiolukijat ovat jo huomanneet, että Viikkarilla harvemmin lähden risteilemään, mutta nyt tuli lähdettyä kun oli syyskuussa voitettu LYX risteilylahjakortti vielä käyttämättä. Itsellä ei ole mitään Viking Line:a vastaan, mutta oma laivamieltymykseni on toisenlainen.

Ville Viking ilahdutti laivaan saapuvia matkustajia

Matkaan lähdettiin melko täsmällisellä aikataululla, koska ratikoita perille (linja 5) ei kulje kuin laivan lähdön ja saapumisten aikaan. Ei voinut siis ottaa enempää ennakkoa ilman ylimääräistä kävelyä, ja koska toisella meistä on tekonivel ja toinen huonopolvinen, niin kaikki ylimääräinen kävely on tuskaa. Perillä terminaalissa olimmekin 20 minuuttia ennen laivaannousua. Lähtöselvitys sujui nopeasti jonottamatta hyvin niukoin sanoin. Hymy kyllä löytyi. Saman tien siirryimme ylös odotustilaan ja siellä huippukalliiseen baariin. Harvoin sitä juo 7,60€:n olutta muovituopista! Tavallinen kahvikin maksaa 3,10€! Ihanan kallista. No onhan se niinkin, että köyhät valittaa hinnasta.

Laivaan nousimme alkurynnistyksen jälkeen. Mikäpä kiire sinne on mennä ensimmäisenä, kun on oma hytti. LYX hyttimme sijaitsi kannella 9 heti ensimmäinen hytti hissiaulan vieressä. Paikkana omasta mielestäni huono, koska hissiaulassa on aina meteliä. Hytti oli siisti. Samanlaisessa hytissä matkustimme jo syyskuussa, joten ei ollut mitään yllättävää. Vessassa oli epämiellyttävä haju. Aivan kuin olisi ollut vessa jäänyt vetämättä. Haju ei poistunut koko matkan aikana. Ei kiva.
Jääkaapissa oli pari piccolopulloa kuohuviiniä, pari olutta, Fanta, Coca Cola ja kuplavettä pari tölkkiä. Tavallinen kuplaton vesi olisi ollut mieluisampi tuon kuplaveden tilalla.

9100, hyttikäytävän ensimmäinen hytti heti hissiaulan vieressä

 Tuoli, jonka jaljoihin lyö helposti varpaansa!

Pubissa piipahdimme pikaisesti vilkaisemassa ja ostimme yhdet Happy Hour hintaiset juomat. Koska ei ollut vapaata pöytää meille, niin siirryimme Club Marin puolelle. Siellä oli runsaasti tilaa. Ville Viking kävi viihdyttämässä lapsia, joita oli vain muutama paikalla, loput taisivat olla vielä ruokailemassa.

Meilläkin alkoi nälkä kurnia vatsassa, joten suuntasimme kohti ravintoloita. Grilliin päädyimme. Seistyämme jonossa kymmenkunta minuuttia meidät ohjattiin ystävällisesti pöytään miettimään tilausta. Pöytään ilmestyi pussi näkkileipää ja savuvoita sekä tilaamamme punaviini. Mietimme ja päätimmekin mitä tilata, mutta tarjoilijaa ei vaan näy eikä kuulu meidän pöytään, vaan porhaltavat kiireellä ohi useita kertoja. Siinä parisenkymmentä minuuttia odoteltuamme saapuikin tarjoilija pahoitellen paikalle. Oli vain inhimillinen virhe sattunut ja olimme unohtuneet kokonaan. Saimmekin sitten alkuruokapöydän antimet hyvityksenä ylimääräisestä odottelusta. Todella hyvin korjattu tilanne! Saimme kuin saimmekin tilattua ruokamme, joka oli tasoltaan "ihan ok". Ei säväyttänyt, muttei ollut huonoakaan. Juusto sai kunnian olla maultaan paras osa! Maksettuamme tarjoilija kävi vielä pahoittelemassa tilannetta. Olihan tuo ymmärrettävää tupaten täydessä ravintolassa, että ei kaikkia välttämättä huomaa.

Ruokailtuamme kävimme Tax Free ostoksilla. Mukaan lähti vain laatikollinen tarjouksessa ollutta Olvia, jonka veimmekin sitten hyttiin. Kellokin alkoi olemaan jo niin paljon, että väsymys alkoi jo painamaan silmiä, joten vetäydyimme lepäämään. Sänky olikin miellyttävä, mutta tyynyistä ei saanut millään tavoin hyvää yhdistelmää: kahdella tyynyllä liian korkea ja yhdellä liian matala. Olisi varmaan pitänyt pyytää matala lisätyyny, mutta laitoin tyynyn alle pyyhkeet. Puhelimen herätys ei toiminut, itse asiassa koko puhelin oli epäkunnossa joten päätimme ettei edes yritetä herätä aamiaiselle. Itse en luota edes kännykän herätykseen, koska aikavyöhyke vaihtuu matkalla ja en tiedä vaihtuuko aikavyöhyke puhelimessa, joka on lentokone asennossa (en halua viestejä öisin, siksi noin). Yöllä sitten heräsin useaan otteeseen sängyn päädyssä helottavan katkaisijan valoon, kunnes sain tyynyn pysymään pystyssä peittäen tuon valonlähteen. On kyllä turhan kirkas valo noinkin lähellä nukkujaa. Tuosta häiriötekijästä kun pääsi eroon, niin sitten "iloiset juhlijat" hissiaulassa ja hyttikäytävällä pitivät huolen siitä ettei nukkuminen onnistu. Näitä itsekkäitä, äänekkäitä juhlijoita on joka laivalla, valitettavasti. Aamun sarastaessa alkoikin jälleen "tuttu" jytinä: lapsiperheiden pienimmät ja vähän isommatkin jytistelevät juosten ja äänekkäästi hihkuen aamiaiselle. Jotkut vanhemmista jopa kehoittivat äänekkäästi lapsiaan juoksemaan hyttikäytävällä, että ehtisivät paikalla olleeseen hissiin. Valitettavasti näitäkin on joka laivalla, mutta onneksi iso osa lapsiperheistä osaa käyttäytyä muita huomioiden.
Pienet tirsat sai vielä nukuttua ennen satamaan tuloa ja olo oli hiukan virkeämpi kuin tuntia aiemmin. Voi kun olisikin saanut nukuttua ilman häiriöitä.

Viking Line:n terminaali on paremmassa paikassa kävellen liikkeellä olevan kannalta kuin Siljalla ja mekin päätimme lähteä katselemaan lähiseutua.

 Oma hytti oli "merkattu"

Kävimme syyskuussa reissussa, mutta tätä ei mieheni muista kirjoittaneen

Huonosti liikkuvina emme kauaksi edes aikoneet, maksimissaan kolme kilometriä edestakaiseen matkaan on ihan hyvä. Kävelimme pitkin Folkungagatania ylöspäin. Mielessä oli pikainen lounas kera oluen. Ja löysimmekin mitä parhaimman paikan käydä pizzalla: Ristorante Ciao Bella osoitteessa Folkungegatan 81. Ystävällinen henkilökunta otti meidät vastaan ja tilasimme stark ölit sekä pizzat molemmille. Yllätys numero yksi oli alkuruokaraaste joka tuotiin eteemme. Ja yllätys numero kaksi olikin jättikokoinen pizza. Läpimitaltaan tuo maistuva ihanuus oli noin 30cm! Suosittelen lämpimästi käymään tuolla pizzalla.

Nuo kaksi pizzaa kahden oluen kanssa maksoi 218 SEK, eli hintakin oli kohdallaan! Vatsat täytenä lähdimme tallustelemaan takaisin kohti terminaalia. Laivaannousu tapahtuikin jo syyskuussa tutun terminaalin osan kautta. Ei sentään läpivalaistukseen jouduttu tällä kerralla.

 Cinderella

 Kuvassa perällä oikealla oli turvatarkastuspiste

Baaria tai kahviota terminaalissa ei ole, mutta pari tupakkakoppia löytyy.

Hyttiin päästyämme olikin olo todella väsynyt ja oli pienten nokkaunien aika. Tarkoitus oli mennä ulkokannelle ihalemaan Birkan saapumista satamaan, mutta kiitos huonosti nukutun yön, jäi Birkan ihailu väliin. Heräsimme vähän ennen laivan lähtöä takaisin kohti Helsinkiä. Ehtiihän tuon Birkan näkemään silloin kun sillä matkaan lähdemme.

Pubin Happy Hour kutsui meitä... Eipä siellä sitten näkynyt baarihenkilökuntaa kymmeneen minuuttiin tiskin takana. Matkustajat pelasivat innoissaan bingoa, joka ei ole oikein mun juttu. Kolikoita baaritiskiin kolisteltuani saapuikin henkilökuntaa hymyillen paikalle ja pääsimme juominemme istumaan pöytään. Bingon välissä olikin yllätyskysymyksiä, joiden palkintona oli drinkkilippuja. Meillekin osui kohdalle.

Pubista lähdimme Tax Free kauppaan ostamaan toisen laatikon edukasta Olvia, mutta suruksemme sitä ei ollut missään, liekö sitten tarjous loppuneen. Tuliaiset siinä samalla tuli kuitenkin hankittua kissavahdillemme.
Club Mar:ssa vietimmekin sitten enemmän aikaa. Yllättävän myöhään illalla oli vielä lapsille tarkoitettua ohjelmaa: taikuri. Positiivisena yllätyksenä oli pöytiin tarjoilu, jolla saatiin passiiviset asiakkaat ostamaan juomia lisää. Oikein toimittu! Näin pitäisi aina tehdä, vaikkei olisi edes hiljaista. Pöytiin tarjoilu tuo aina lisämyyntiä ja antaa hyvän kuvan palvelualttiudesta. Tykkäsimme!

Vähän ennen Ahvenanmaalle saapumista lähdimme hyttiin, koska aamulla on aikainen herätys. Tukholman päässä olimme infoon kertoneet toimimattomasta puhelimesta ja nyt olikin hytissä toimiva versio, joten saimme tilattua herätyksen noin tuntia ennen satamaan tuloa. Yöllä oli jälleen samanlaiset häiriötekijät kuin edellisenäkin yönä. Mutta, mutta... Nyt oli lisänä myos: PYP... PYP... ja tunti tai pari paussia ja taas PYP, PYP... Puhelin piti itsekseen meteliä epämääräisin väliajoin kekellä yötä, jolloin tietenkin heräsimme unesta. Kumpikaan meistä ei tuosta yöllisestä häiriöstä yöllä infoon maininnut ja aamulla ei sitten enää kiireissään muistanut. Mutta oli todella ärsyttävä PYP.

Häikäisevä valokaitkaisija! Pois tällaiset!

Satamaan saavuttiinkin ajallaan. Helsingissä tuhruinen sää, kuten lähes aina kun laivareissulta saavumme. Väki poistui laivasta yhtenä ryppäänä, kuten täällä on tapana. Kymmenen minuuttia odottamalla pääsee jonottamatta hissiin ja kävelemään omaa vauhtia ilman massan painetta.

Viking Line:lle kiitokset ja erityiset kiitokset menee Päivi nimiselle grillin tarjoilijalle. Hyvin hoidettu! Samoin muukin henkilökunta saa positiivisen arvosanan. Hyväntuulista ja miellyttävää henkilökuntaa oli jokainen jonka kanssa olimme tekemisissä. Toivottavasti jatkatte samalla asenteella tulevaisuudessakin. Mieheni kanssa juteltiin, että kyllä Viikkarilla voisi useamminkin matkustaa, jos laivat olisi Helsingissä vähän isompia ja uudempia. Teillä Viikkarilla on hyvä ja palvelualtis henkilökunta, mutta Helsingin alukset alkaa olla pahin ongelma sokkeloisne pohjaratkaisuineen.
Vielä yksi kysymys: minne katosi Gabriellan disco?


P.S.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä ja kielioppivirheitä. Mulla on lukihäiriö, enkä näinollen edes huomaa virheitä!

Neitsytmatka Tallink Megastarilla 29.01.2017

Reissu tuli varattua jo hyvissä ajoin marraskuussa, heti kun kuulin milloin laiva aloittaa liikennöinnin. En ole koskaan aiemmin ollut näin pian valmistumisen jälkeen mukana matkassa.

Terminaaliin saavuimme reilusti ennen aikojaan, koska meillä ei ollut kiire mihinkään. Hämmästelimme aulassa punaisen maton asennusta sekä valokuvauspistettä. Lähtöselvitys tehtiin nopeasti asiakaspalvelupisteessä.

Rauhassa odottelimme ajan kulumista baarissa. Finlandian lähdettyä matkustajineen olikin baarissa jo väljempää.
Puolisen tuntia ennen lähtöselvityksen sulkeutumista siirryimme kohti odotustiloja, minä valokuvauksen kautta, jolloin mukaani sain matkamuistoksi avainkaulanauhan valokuvineen sekä drinkkikupongin.

Alkoikin penkeillä odottelu... ja odottelu... ja odottelu... Helsinkiin saapuvia matkustajia oli kuulutuksen mukaan niin paljon, että laivaannousu viivästyy. Noin 15 minuuttia myöhässä, viimein pääsimme kävelemään kohti tuota uutta alusta.

Noin 700 metrin kävelyn jälkeen olimme perillä ja kuten aina, päädyimme aulaan, jossa ihmiset matkalaukkuineen yrittävät mahtua kahteen hissiin. Hissit olivat kiitettävän nopeita. Siitä iso plussa. Sitting Loungen läpi kohti Burger Kingiä. Sitting Loungen matto oli mielestäni aika kauhea. Näytti vaalealta matolta, johon joku olisi kaatanut juomansa.
Burger Kingin asiakkailla oli piipparit pöydillä, joten jonoa oli. Päädyimme sitten viereiseen  Fast Laneen joka miellytti silmää ja siellä oli jopa ikkunapaikka vapaana. Lähdin ruokaa valitsemaan, mutta selkeä kulkujärjestys ei tullut ilmi mistään. Fast Laneen menin sisälle kassojen kautta, joka oli looginen reitti istumapaikoistamme. Lämpimän ruoan jonottaminen olikin sitten kaksipiippuinen juttu, kun osa jonotti siinä, jossa sai itse lapata ruoat lautaselle ja osa toisessa päässä huudellen henkilökunnalle. Viitisen minuuttia odottelin, että henkilökunta edes ottaa katsekontaktin, että tiedän tulleeni huomatuksi. Toivomaani reaktiota ei tullut, joten kysyin sitten ääneen, että saako tästä tilattua Fish & Chipsit. Ääneen tilaaminen tuotti tulosta ja pyydettiin odottelemaan viisi minuuttia. Sillä ajalla sai kätevästi haettua juomat.

Itse ruoka-annos oli tasoltaan, miten sen nyt sanoisi... no, ranskalaiset oli liian kylmässä öljyssä paistettu, koska olivat imaisseet paljon öljyä itseensä ja olivat viileitä ja velttoja. Jos väkeä olisi ollut vähemmän Fast Lanessa, olisin mennyt reklamoimaan heti paikan päälle. Kala oli sisältä kyllä kypsä, mutta pinnalta todella rasvainen. Pisteitä 4/10.
Syötyäni ja juotuani lähdimme katsastamaan laivan muita tiloja. Hevonen tuli vastaan. Löysimme pubin. Löysimme myös katetun terassin. Kauppa oli valoisa, tilava ja hyvällä valikoimalla. U-muotoisena se taas on huonosti liikkuvan painajainen: joutuu kävelemään osastoja edes takas, koska sisäänkäynti (jonka löysimme) oli kaupan keskellä. Kaupan alakerrassa emme käyneet, koska polvissa jomotti. Paljon oli tuotteita ilman hintalappuja.
Kaupasta poistuttaessa olikin Megastar saapumassa Tallinnan satamaan ja siinä vaiheessa poistuu osa matkustajista ja vapautuu istumapaikkoja muualtakin kuin ruokapaikoista.
Pubista löysimme pöydän ikkunan vierestä, lähes perimmäisestä kulmasta. Paikka oli melko mukava, kunnes uudet matkustajat saapuivat ja alkoi röökaajien ulkona juoksu. Todella vetoinen ja kylmä paikka, vaikkei ulkona ollut edes pakkasta. Sääliksi käy henkilökuntaa tuossa kylmyydessä.
Pubissa nautiskelimme antimia aina Helsinkiin saapumiseen saakka.

Laitetaan vielä plussat ja miinukset näin ensikerrasta:
Plussat: runsaasti istumapaikkoja, leveät käytävät, valoisa, tasainen kyyti, ei muovisia astioita, lähimaksu kortilla maksaessa, paljon pistorasioita!!!
Miinukset: vetoisa pubi, "piilotettu" info, ahdas maihin-/laivaannousukansi. itsepalvelumaksu "ei töötä" kaupassa, surkea wi-fi

8/10 ei huono. Pitää tulla kesemmällä uudelleen, kun on valoisaa ja uusi terminaali avattu!

Tässä vielä itämeren norpan suojeluun osallistuneiden nimet digitaalisessa taulussa. Kuvittelin tuon olevan koko ajan näkyvillä.
Milloinkohan tulee ne luvatut kaiverrukset laivaan?

Löysin itseni 

Menikö Europaan sijoitettu 16 miljoonaa hukkaan? 12.12.2016 Europalla

Reilusti yli kuukausi mennyt edellisestä kirjoituksesta, joten olisikohan jo aika purskauttaa ulos uusi kokemus ison remontin kokeneesta Silja Europasta, vai onko markkinointinimi jo lyhentynyt Europa muotoon? Any way... Tässä taas tulee turinaa muutamalla kuvalla höystettynä.

Onneksi Europa palasi iltalaivaksi, koska aamulähtö oli jopa pääkaupunkiseutulaiselle todella rankkoja heräämisen suhteen. Nyt ei ollut pelkoa, että ensimmäinen bussi jättää pysäkille, kuten oli kesällä. Valmistautuminen matkaan sujuikin pitkän kaavan mukaan kaikessa rauhassa hosumatta.
Hyvissä ajoin saavuimmekin ratikalla 6T satamaan ja Check In oli nopeasti ja sujuvasti hoidettu Club One Gold asiakkaiden omassa lähtöselvitystiskillä. Lähtöselvityksen vieressä olikin pieni ryhmä tuttuja somevaikuttajia odottelemassa VIP kierroksen alkua ja muutaman sananenkin siinää ehdittiin vaihtaa. Esiteltiinpä minut jopa Marika Nöjdillekin! Hän on Tallink Siljan viestintäjohtaja.
Hyvissä ajoin olin varannut matkani Tallink Siljan varauspalvelun kautta ja hytiksi valitsin DeLuxen. Europassa olimme vain kerran aiemmin päässeet kokemaan DeLuxe hyttin päiväristeilyllä ja ihastuimme silloin avaraan lay outiin sekä erkkeri-ikkunoihin.
Hyttimme sijaitsi kannella 11, jossa kaikki DeLuxe luokan hytit ovat. Hytin oven avattuani ihastuin näkemääni. Poissa oli -80--90 lukujen keskiruskea puu ja tilalle oli tullut harmoonisesti hyvin sointuvat sävyt korostusväreineen, joka meidän hytissä oli keltainen. Ei ollenkaan huono, kun muistaa, että ihastuimme juuri keltaiseen junnu sviittiin kuukausi sitten. Erkkeri-ikkunoiden eteen oli rakennettu sohva, jossa oli hytin sävyihin sointuvat sisustustyynyt.

Sänky oli saanut puolipäiväpeiton. Seinällä hillittyä taidetta ja reilun kokoinen telkkari.

Pitkä kaappirivistö oli lyhentynyt ja jääkaappi löytyi telkkarin välittömästä läheisyydestä. Miksiköhän kaappi aukeaa vasemmalle ja jääkaappi oikealle? Olisiko jääkaapin kätisyys vaihdettavissa? Jääkaapin sisältö oli tuttu: 2 piccolopulloa kuohuvaa, 2 tölkkiä olutta, 4 tölkkiä limppareita sekä pullotettua vettä.

Kuohuvat korkattiin ja istuttiin sohvalle katselemaan hyttiä. Hyvältähän tuo uusi design näyttää. Loistavaa työtä on tehty, mutta tavallinen matkustaja olisi tekemässä pari pientä korjausta heti alkuun: telkkari on sijoitettu niin, ettei sitä voi sohvalta katsoa kuin sohvan oikeasta laidasta, mikäli istuu vinottain. Vasemmalta laidalta ei näe juuri mitään. Olisi helposti korjattavissa liikutettavalla seinätelineellä tai vaihtamalla taulun ja telkkarin paikkoja keskenään. Toinen paikka joka ei ollut loppuun asti ajateltu oli se uusi sohva erkkeri-ikkunoiden edessä. Maisemien katselu ei ole huonosti taipuvalla vanhalla henkilöllä helppoa, kun pitää olla poikittain ja kääntyneenä ikkunaan. Olisiko vuoteeksi levitettävät tuolit ja pöytä ollut kuitenkin toimivampi ratkaisu? Pimeällä maisemien katselua häiritsi ikkunoiden tummennokset, jotka saa ikkunat näyttämään peileiltä sisäpuolelta katsottuna. Kesällä saattaa olla ihan ok tummennokset, mutta ei sitä kesää täällä niin paljon ole että pitäisi tummennosten taakse piilottaa.

 Peililasit

 Ei ollut vuodesohva

Jemma niminen piilo löytyi

Kylpyhuone oli kaunis. Pelkistetyt pyyhetelineet seinällä sekä upouusi suihku ja vedensekoitin! Hienoa!

Uudistukset olivat yltäneet todella kaikkialle. Jopa kolhuille juhlitut hyttien ovet olivat saaneet siistit uudet pinnat selkeine numeroineen. Käytävien matot sopivat upeasti kokonaisuuteen.

Maisemahississä huomasin, että kaikki kaiteet oli hiottu kiiltävistä mattasävyisiksi... aivan kaikki. Olisi kiiltäväkin kyllä sopinut sisustukseen, mutta tämä on arkkitehdin näkemys, ja kunnioitan sitä. Parempi tuo matta on kuin että ne olisi vaihdettu vaikka muuhun materiaaliin.
Pubin ulkoasu oli selkeä ja paljon entistä valoisampi. Poissa oli tumma puu ja notkuvat tuolit. Suuri kiitos siitä. Skottiruutua mukaileva matto oli silmiä hivelevä. Pari Irish Coffeeta piti nauttia tässä paikassa hyvän laivaryhmätuttumme kanssa.

Nälkä alkoikin illanmittaan häiritä ja oli pieni pakko valita ruokapaikka, mutta sitä ennen kauppaan ostoksille. Tutut tuliaiset matkaan ja hytin kautta ruokailemaan.
Grill House piti päästä kokeilemaan, koska pidimme Maximen ruoasta ja toivoimme pitävämme myös Grill Housen ruoasta. Listalta valikoitui pippuripihvit jotka tilasimme mediumina. Lisäkkeenä oli kermaperunat. Annoksien kyytipoikana oli tuttu ja turvallinen laivan punaviini. Ruoat tulivat todella nopeasti eteemme ystävällisen palvelun saattelemana. Annos lisäkkeineen oli muuttunut ulkonäöltään enemmän nykytrendin mukaiseksi, eli kaikki syötävät oli omissa astioissaan kastiketta myöden.

 Perfect

Kuumat vihannekset olivat yllätys, kun niitä haarukoidessani luulin ottaneeni kylmiä. Maku oli hyvä. Kermaperunat olikin ennemminkin juustoperunat, mikä ei ollut ollenkaan huono asia. Hyviä juustoperunoita saa harvoin ja nämä olivat niitä harvoin saatavia hyviä juustoperunoita. Kuuma kastikepurkki oli metalliosien vuoksi hankalahko avata polttamatta sormia, mutta onnistuin, ja maku ei pettänyt. Ja sitten pääasian kimppuun, eli pippuripihvin paloitteli. Paistoaste täydellinen ja maku suussasulava. Neljänneksen syötyä oli pihvi valitettavasti jo kylmä. Olisikohan tarjoilulautasen pitänyt olla myös kuuma, kuten lisukkeillakin oli.
Jälkiruoaksi otin jälkiruokapäydän, jossa olikin herkkuja toistensa jälkeen valittaviksi. Pisteenä iin päällä olikin herkulliset juustot, jotka vei kielen mennessään.

Ylhällä vasemmalla oli herkkujen herkkua...

Ruokailun jälkeen pikainen kierros iltaelämän etsinnän merkeissä, mutta eipä se ollut näin maanantailähdöllä villeimmillään. Melko pian hakeuduimmekin kohti hyttiä, kunnes törmäsimme Ferrari-mieheen, jonka seuraksi menimmekin sitten muutamaksi toviksi ennen nukkumaan vetäytymistä.

Hyvä kun kyläilyltä hyttiin ehdin niin tulikin sähkökatko. Outo tunne oli olla laivassa, joka hiljeni täysin. Ei kuulunut mitään, ei yhtään mitään. Paitsi ukkokultani oven avausyritykset, kun hyttikortti ei toiminut. Ei kuulunut ilmastoinnin suhinaa, ei kuulunut edes kanssamatkustajien panikointia. Oli vain pimeää ja hiljaista. 

Pimeä näyttää tältä

Ei tuo katko kauaa kestänyt, ehkä puolisen tuntia tuo kesti. Sähköt kun tuli takaisin oli jo aika sammuttaa valot ja käydä untenmaille pumpulinpehmeille patjoille. On paljon, paljon pehmeämmät kuin Baltic Queenin patjat vastaavassa hyttiluokassa.

Tuolla on hyvä nukkua, kunhan saatiin pari tyynyä lisää

Aamuksi olinkin laittanut puhelimen herättämään, että ehtisimme aamiaiselle. Hiukan ennen seitsemää herättiin, että ehdittiin ennen ruuhkaa aamiaiselle. Hyttiluokkaan kuuluva aamiainen sijaitsee Grill Housessa. Yllätyin positiivisesti aamiaisen laajuudesta. Jopa Serenaden ja Symphonyn Tavolatassa tarjottava aamiainen on hitusen verran suppeampi kuin tämä. Valikoitavaa oli niin paljon, ettei voinut kaikkea edes maistaa, ei vaan olisi mahtunut vatsaan. Ainoat moitteet sai termareissa ollut kahvi ja sämpylät. Pekoni olisi saanut olla hiukan rapsakampaa, mutta muutoin oli todella hyvä aamiainen. 

Leikkelepäydästä ei tuttut kuvaa ollenkaan.

Aamiaisella naapuripöytään saapui myös aiemmin tutuksi tullut Valkeiden Laivojen kirjoittaja Sami, Siinä aamiainen meni suunnitelmia ja kokemuksia jakaessa ja olimme samaa mieltä: ei ole 16 miljoonaa mennyt hukkaan. Hienosti onnistunut päivitys!

Aamiaiselta poistuessa huomasin Coffee & Co:n olevan tyhjillään, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja nappasin pari kuvaa ilman henkilöitä. Coffee & Co:ssa ei pettymyksekseni ollut myynnissä Itämeren suurinta rapuleipää, vaikka sitä markkinointikuvissa oli vilahtanutkin. Hyvältä tuo kokonaisuus näytti.

Vetäydyimme hyttiin päikkäreille, koska viisituntiset yöunet on hiukan lyhyet. Välillä unen läpi kuulutettiin tulevasta paloharjoituksesta ja siihen liittyvistä kuulutuksista. Heräsimme laivan lähtiessä satamasta. Oli hyvä hetki taas mennä tekemään kierros yleisissä tiloissa ja olihan meillä vielä Club One Gold jäsenen drinkkikupongitkin käyttämättä. Corner Bar oli sopiva paikka niiden käyttämiseen ja minttukaakaot maistui hyvälle. Corner Bar oli myös saanut uutta pintaansa. Keinonahkaiset tuolit olivat melko hiostavat, mutta muutoin hyvät istua. Voin kuvitella kuinka kesäaikaan naisilla jää iho kiinni shortseissa tai lyhyessä hameessa istuessaan. 

Jälleen Valkeiden Laivojen Sami osui kohdalle ja juorusimme lisää päivän kuulumisia ja pieni sometushetkikin siinä oli. Samilla oli ylimääräiseksi jäänyt 12cl kuohuviini 2€ kuponki, jonka luovutti käyttöön ja kelpasihan se. Sitten saapuikin Samin poistuttua Ferrari-mies jonka kanssa rupattelimme yön tapahtumista. Hän kertoikin, että Grande Buffetin luona olisi erikoisen hieno joulukuusi. 

Vielä muutama hetki rupateltiin ja lähdettiin pakkailemaan matkalaukkuun tavaroita. 22h risteily on eittämättä todella lyhyt. Helposti voisi hurauttaa kolme risteilyä peräkkäin, eikä silti tulisi vielä tympääntymistä. Ainakaan meillä.

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Tiesimme, että hisseillä tulee olemaan ruuhkaa, joten vetkuttelimme ja vetkuttelimme hytistä poistumista, mutta silti oli ruuhkaa hisseillä. Päätimme, että mennään maisemahissillä 7. kannen aulaan odottelemaan väljempiä vesiä. Siinä menikin helposti puolisen tuntia, kunnes hissijonot olivat kadonneet ja maltoimme poistua 5. kannen kautta ulos. Tässä kohdassa tulee aina haikeus, että nyt se on jo takana, se mukava matka ihanassa hytissä. Vannon ja vakuutan, että tulemme takaisin. Ja jos itsellesi tuli matkakuumetta, niin tästä linkistä tarjousmatkoja varailemaan Europalle ja muillekin aluksille!

Ei mennyt 16 miljoonaa hukkaan. Hienosti toteutettu uudistus. Oikeilla aalloilla ollaan.

Hei, hei Europa ja mukava henkilökunta! Teillä on kaunis työpaikka! Tulemme varmasti pian uudelleen!