keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Oli synkkä ja myrskyinen yö... eli Symphonylla reissussa 04.12.2015 - 06.12.2015

Taas tämä meidän keski-ikäinen pariskunta päätti ottaa irtioton arjen harmaasta ja suunnata vilusta vuotavat nokkansa kohti Olympiaterminaalia. Pitkästä aikaa oli oikein perjantailähtö ja pikkujoulukaudella vielä. Tietää siis täydehköä laivaa ja paljon jonoja joka paikassa paitsi jos...

No olikin sitten se "paitsi jos..." Meteorologit huononsivat sääennusteitaan koko viikon, aina vaan huonommaksi ja huonommaksi. Eipä nuo sitä tahallaan tehneet, sää on sellainen mitä tulee. Syksyllä on aina myrskyisää. Se vaan on fakta.

 Matkavarusteet valmiina työpaikalla.

Hyvissä ajoin (vasta 15.35) olin jo satamassa lippuluukulla lunastamassa hyttikortteja ja sumplimassa yllättäen matkaan lähtenyt veljeni tyttöystävänsä kanssa edes samalle hyttikäytävälle. Ja sehän onnistui kivuttomasti. Siinä sitten istuskelin kultapossukerholaisten lippuluukun vieressä ukkokultaani odotellen. Eipä siinä kauaa tarvinnut iloisia pikkujoulun juhlia odottavia katsellakaan, kun jo tuttu naama näkyikin edessäni.

 Siinä niitä juhlijoita nyt sitten on.

Hytti saatiin omasta mielestäni melko hyvästä paikasta. Ei kaukana promenadelta ja se on hyvä juttu varsinkin kun lähtee laivata matkalaukku täynnä painavia tuliaisia. Yhdet rappuset sitä jaksaa kävellä vaikka väkisin tuon ihmisen mentävän matkalaukunkin kanssa, tai niin luulin.
Laivaan kun päästiin sisälle olikin minun rynnättävä suoraan 6. kannelle varaamaan veljelle ja tyttökaverilleen buffet ja laittamaan meidät vielä lähes täydessä laivassa samaan pöytään. Ja onnistuihan tuokin järjestely. Kaikki neljä päästiin samaan pöytään ja samaan kattaukseenkin! Luulin tuon tehtävän olevan lähes mahdoton, kun oli jo viikolla menomatkan kummatkin buffet kattaukset täynnä.

8. kansi ja alkupäässä hyttikäytävällä 8806.

Veljeni saapuikin lippujonoon varmaan pahimpaan mahdolliseen kaaokseen klo 16.30 paikkeilla. Jokaisella luukulla oli kertomansa mukaan pitkät jonot, jopa kultapossukerholaisilla. Hytin saivat kuin saivatkin samoilta kulmilta, kuten oli toivekin: 8820. 
Hytissä ei tietenkään ollut jääkaappia kuohuviineineen eikä muitakaan virvokkeita ollut hyttitervehdyksenä, vaan tässä suhteessa pitikin olla kaukaa viisas ja omavarainen: oli ukkokulta muistanut ottaa pullollisen kylmää cavaa mukaan matkalaukkuunsa. 

 Luksuksen huippua: halpaa cavaa muovikupeista.

Cava loppui melko nopeasti, vaikka siemailijoita ei ollut kahta enempää. Onneksi laivakin antoi jo merkkejä lähtemisestä: kierrokset nousi selkeästi ja tuntui pieni heilahdus köysien irrottua kaijasta. Oli siis aika suunnata hyttiin 8820 ja pyytää kauppakaveri juomahankintoihin. Eipä kauppakaveriksi  vielä joutaneet, päikkärit oli vielä ottamatta. Ukkokulta ja minä sitten suuntasimme 7. kannelle ja siellä olikin jo päästävä vessaan. Olen aina kuvitellut, että pissikset minihameissaan on ihan sisäsiistejä ja osaavat alkeellisia käytöstapoja, mutta olinkin väärässä. Sushi& o:n vieressä olevassa naistenhuoneessa oli kaikki ovet lukosa, manaus... jono... pissis tuli vessasta ja mitä vanhat silmälasein varustetut silmät lattialla näkikään? No räkää!!! Kun en ollut 100% varma räkijästä, niin en voinut käskeä siivoamaan eritteitään. Itse osasin kyllä käyttää paperia tuon liman pyyhkimiseen, pissiksille se oli kaiketi ylivoimainen suoritus. 

 Pissis oli kuolannut.

Jokohan seuravassa telakoinnissa saataisiin tämä Symphonyn vuotava katto korjattua? On jo muutaman vuoden lorotellut iloisesti sadevettä osin ruokailijoiden niskaan ja suurimmaksi osaksi promenaelle. Usein on El Capitanissa pöytä tai pari varattu vesisateelle. Nuo kyltit lattialla on varmasti useimmille jo tuttu näky. Hyvä että kyltit on siinä, lattia on nimittäin todella liukas märkänä.

 Taas sataa.

Edelleenkin jalat hakeutuvat kohti keulabaaria. Matkalla eteeni osui itämeren kaunein joulukuusi. Tuota olen usein ihaillut ja joskus kävi mielessä, että kotiinkin olisi kiva saada tuollainen. Toisaalta kotona se voisi näyttää tyhmältä kaikkien arkisten kotona olevien asioiden seassa. Tyydyttävä siihen mitä on.

 Siinä se on: itämeren kaunein kuusi.

Löysimme itsemme viimein keulabaariin ja naama kohti synkkää myrskyssä vellovaa merta. Naama tosiaan oli siihen suuntaan, mutta eihän siellä juuri mitään näkynyt. Muutamia vilkkuvia valoja, vaaleita pärskeitä, mutta siinä kaikki. Piti oikein mennä lähemmäksi ikkunaa katsomaan, että näkyykö sitten mitään. No ei näkynyt, mutta taas pamautin pääni ikkunaan. Ties kuinka mones kerta. Suomen ja Helsingin lähisaaristo oli melko nopeasti nähty. Toista se on toiseen suuntaan mennessä. Niin ja tuli sitä juomaakin otettua lasillinen. 

 Ohrapirtelö.
'
Olutta hörppiessä huomasin pöydällä olevien mainosten vaihtuneen edellisestä reissusta. Paukku näytti houkuttelevalta, mutta syystä tai toisesta ei sitä tullut testattua, vaikka piti. Kiinnostava yksityiskohta on tuo, kuinka mainos oli saatu pysymään kasassa paremmin. Ei teippiä, vaan naittajalla.


 Hyvin kasattu ei hajoa helpolla.

Kauppaan sitten lähdettiin olusien jälkeen. Sieltä lähti mukaan lisää olutta, Komandor laatikko. Eipä sitä juuri muuta sillä reissulla taxfree myymälästä tullut ostettua. Buffetin tiskiltä piti ostaa tonkka halvinta punkkua, mitä pahvilaatikossa myydään. Ei olla niin ronkeleita etteikö se kelpaisi juotavaksi ja juohan sitä iso osa buffetissa ruokailijoistakin.

Hyttiin piti viedä hankinnat ja samalla reissulla sitten saatiin päikkäreillä olleet matkaseuralaisetkin mukaan. Oli ruokailun aika. Buffetin noutopöydät notkuivat jouluisista herkuista: lanttulaatikkoa, perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa, kermaperunoita, kinkkua... ja paljon paljon muuta. Yritin taas aloittaa varovasti kylmillä alkuruoilla ja keräsin lautaselle salaattia, lohta ja vaikka mitä muita merellisiä herkkuja. Seuraavana olikin hyvä setti lämpimiä alkuruokia jotka sisältää kalaa tai äyriäisiä. Kolmas kierros olikin jo lihaisat alkupalat. Nyt en enää malttanut olla sekoittamatta kylmiä ja lämpimiä ruokia sekaisin, moukkamainen temppu. Sen jälkeen vata päästiin pääruoan kimppuun, eli jouluruokiin: lanttu- ja perunalaatikkoa kera kermaperunoiden ja kinkun. Sinappiakin oli montaa sorttia mistä valita ja otinkin jotain, joka oli kohtuullisen tymäkkää. Ei haittaa. Pääruokien jälkeen jälkkäreiden kimppuun. En ole koskaan ollut makeiden herkkujen ystävä, eli otin vain "näytteet" vähän jokaisesta ja maistoin kiltisti kaikkea. Ukkokulta kyllä pisti menemään kaikki makeat, joita en syönyt. Juustot on kyllä jälkkäreiden kuningas. Nyt oli tarjolla aivan ihanaa viskijuustoa, olikohan emmentahlia vai mitä lie viskillä höystettynä, ihanaa. Sinihomejuustoa tuli nautittua oikein antaamuksella punkkua välillä siemaillen. Nam! Sen verran oli nälkä, ettei ehtinyt kuvia napsia, ehkä hyvä niin. Tällainen tarttui kameraan


Promenadellakin vastaan tullut pummaileva jakki.

Tarkoitus oli, että ruokailun jälkeen mentäisiin Atlantis Palaceen ihmettelemään ihmisiä, mutta, mutta... Illan show oli peruttu ja seurueessa oli merisairaudesta kärsivä henkilö. Myötätunnosta päätin, että kaiketi sitä voi mennä hyttiin ihmettelemään tuulista keliä. Itseäni ei myrskyt juurikaan vaikuta, merellä. Jälkikeinunta on kyllä taattu pariksi viikoksi.
Oikein kun tarkkaan katsoi ikkunasta, niin näki meren ja tuulen liiton: myrskyn. Kaunista katsottavaa, mutta todella vaikea vangita kameralla ja videolle saaminen aivan mahdotonta. Kun vaan olisi ollut joku kiinteä paikka näkyvillä, niin olisi saaneet aallot mittasuhteet. Kauniita ja voimakkaita ovat. 


 Merta ei saa vangittua edes kameralla.

Aamulla sitten muistin etten ollut ottanut kuvia henkilökunnan esittelytauluista, no homma piti hoitaa pois alta ennen aamupalaa. 


 Päällystö

Aamiainen Tiff... ei kun Tavolatassa. Seurueesta kaikki muut nukkuu, vaikka kello oli jo vaikka kuinka paljon. Mikäli olisimme olleet aikataulussa, niin olisi ollut siinä ja siinä, että olisinko saanut aamiaisen Tavolatassa vai en. No minun onneksi oltiin myöhässä. Reippaana siis alas 6. kannelle tutulle aamiaiselle ja kuohuviinille. 
Tavolatan aamiainen on kyllä todella hyvä ja runsas... herkkuja on vaikka minkälaisia. On jopa vaikea valita mitä ottaisi, kun ei kuitenkaan kaikkea jaksa syödä, vaikka iso olenkin. Aamiaisella tarjottava maksapaté on oikein erityisen maukasta herkkua. Sitä voisi syödä koko harkon jos vaan olisi pokkaa.

 Aamiaisen alkupalana lämpimiä herkkuja.

 Aamiaisen jälkkärinä parit sämpylät ja maksapaté

Ja kyllä. Tähän aikaan olisi pitänyt olla jo satamassa eikä ikkunasta näkynyt edes saariston asuinrakennuksia ja päivä oli valjennut jo lähes täyteen kirkkauteensa, mikäli näin tähän aikaan vuodesta edes sitä voi päiväksi sanoa.

 Ei ole rakennuksia saarissa vielä.

Aamulla törmäsin erääseen "laivahöperöön" lelukaupan edustalla. Hän tiesi kertoa, että Victoria I oli kärsinyt vaurioita yön myräkässä. Keulatutka oli ampaissut irti ja lentäessään rikkonut pari ikkunaa suoraan keulasta. Siispä Viccan käätyi takaisin lähtöpaikkaan Tallinnaan, jossa ikkunat sitten hitsattiin umpeen.

 Tyhjä laituripaikka näytti oudolta.

Satamaan saavuttiin jopa 2 tuntia 25 minuuttia myöhässä. Oma hyttikaverini, eli ukkokulta ei saanut taaskaan nukuttua merimatkalla. Jostain syystä laiva ei sovellu hänelle nukkumapaikaksi kun ollaan liikkeellä ja moottorit jyskyttää. Heti kun ollaan satamasa ja moottorien tasainen käyntiääni lakkaa simahtaa ukkokulta kuin saunalyhty alle kahdessa sekunnissa. Aivan uskomaton kyky. Ja mullahan sitten on luppoaikaa vaikka somettamiseen ja oluen nauttimiseen ihanan aamiaisen jälkeen. Sushi & Co on tilava ja rauhallinen paikka päiväoluelle. Jostain syystä ihmiset luulevat, että sieltä ei saisi muuta kuin susheja. Siksi kaiketi paikka ammottaa lähes tyhjillään. Mielestäni tuo on oikein mukava paikka seurata ihmisten kulkua ja somettaa kera kaljan.

 Suunnilleen tyhjää. 
,
Henkilökunta viihdyttää naapuripöydän henkilökuntalaisia.

 Puoliksi täynnä.

 Aivan tyhjä.

Veljeni lähti kaupungille tyttökaverinsa kanssa ja melkein kaduin että jäin laivaan, melkein siksi, että olipa aikaa lepuuttaa muutenkin aina kipeitä kinttuja ja vaan istuskella paikoillaan ja katsella maisemia tai muita matkustajia. Sää ei ollut paras mahdollinen ulkoiluun, joten tällä kerralla jäi jopa ICA:ssa käynti väliin. Ei vain huvittanut lähteä marssimaan yksikseen ja kuitenkin olisi tullut vettä kaatamalla, mikäli olisin ulos lähtenyt.

Paluumatka alkoi aikataulussaan. Saariston suojassa ei tietenkään tuulen voima päässyt vaikuttamaan. Alkumatkasta tuuli tuon 12m/s, joka on vähemmän, kuin yöllä oli, mutta ennusteiden mukaan tuuli oli jälleen voimistumassa. 

 Kohta alkaa taas myrskyämään.

Taas tuli rupateltua saman "laivahöpön" kanssa kuin aiemmin. Siinä ääneen mietimme ruokapaikka vaihtoehtoja. Tavolatan valikoima ei miellyttänyt muita kuin minua, mutta olenkin kaikkiruokainen suursyömäri. Bon Vivantinkin lista tuli tarkastettua, mutta sinnekään ei menty. El Capitaniin sitten. Koko seurueemme löysi listalta mieluisaa purtavaa ja astelimme jonoon. Mukaan saimmekin muovisen pizzan valoilla. Erittäin hyvä keino saada asiakkaat tulemaan ravintolaan ruokailemaan, vaikka olisi pidempikin jono. Lähellä olevissa baareissa on hyvä jonotella virkistävien aperitiivien äärellä, eli Old Port Pubiin salmarille. Ehtihän siinä vielä rupatellakin tovin ennen kuin tuo musta muovinen pizza heräsi eloon.

 El Capitanin listalta löytyi...

 Näytteet oli hyviä. Tätä me otetaan.

 Punkkua piti saada enemmän kuin laillinen, muuten se loppuu kesken.
 Maistuvaa BBQ katiketta.

Olinpa taas sitten tylsä ja otin saman annoksen kuin edellisellä matkalla otin: Angus pihvi Bearnaise. Mitäpä sitä vaihtamaan lempiruokaa toiseksi. Pihvi oli taas kerran mediumiksi paistettu ja murea herkku. Kastike täyteläinen ja tarpeeksi paksu, ettei ole liemimäinen lirulitku. Melkein söin kieleni tuon pihvin lisukkeena. Perunat tuotiin erillisessä astiassa viereen, ei ehtineet kuvaan. 

Paksun mamman pihvi.

 Ukkokultakin oli samalla tavoin yhtä tylsä kuin minäkin. Pippuripihviä mediumina. Itsellä on vaikeaa valita näiden kahden annoksen väliltä että kumpaa sitä söisi. Itse en ole onnistunut Bearnaise kastikkeen teossa itse, siksi otin sen. Ehkä ruokalaji vaihtuu jos opin kastikkeen teon.

Ukkokullan pippuripihvi

Tällä kerralla tein poikkeuksen ruokaillessani. Otin makean jälkiruoan, kun kiinnosti lakritsipannacotta sekä passion kastike. Kumpaakaan en ole aiemmin maistanut, eli tulossa oli aivan uusi makuelämys. Vähän oli makeaa mun makuun, mutta hyvää kuitenkin. Passion taittoi hyvin pannacotan makeutta ja mansikat ja vadelma olivat pisteenä iin päällä. Pari soiroa kovaa keksiä oli outo lisä tuossa annoksessa.
Jälkkäri kivettyneillä viipaleilla.

Maittavan ruokailun jälkeen alkoi keulabaari kutsua. Atlantis Palacessa oli show meneillään. Veljeni tyttökaverinsa kanssa jäivät showta katsomaan. Yleensä en metelistä nurise, mutta tällä kerralla äänentoisto kuullosti korviin todella pahalta. Aivan liian isolla volyymillä. Sääliksi käy junnu-suiten asukkaita. Bändikin soitti samalla volyymillä, eli en halunnut siirtyä keulabaarissta Atlantis Palacen puolelle, anteeksi siitä. En vaan voinut. 
Kuohuviinipullo siinä meni veljeä odotellessa. Piccolopullot, tietenkin, ei kai sitä isoa... Musiikki pauhasi ja lopulta bändi lopetti ja veli tyttökaverinsa kanssa tuli pöytään mukanaan Irkkukahvia. Siinä meni ilta rupatellessa ja aaltoja ihmetellessä. Ukkokulta haki seuraavaksi "laivahöpön" tarjoaman Malmö Raggaren meille. Veljeni pisti paremmaksi: Long Island Ice Tea tuplana ja kahdella pillillä. Lisänä tuli pari suklaan ja konjakin risteytystä. Hyviä olivat nuokin.


Maarianhaminan satama tuli nähtyä. Sen jälkeen olikin jo "pakko" vetäytyä hytteihin. Tiesin, että ei mene enää kauaa, että tuuli pääsee näyttämään jälleen voimiansa rakkaan merensä kanssa. Ja tiesin että merisairaus tulee erääseen jälleen iskemään lääkityksestä huolimatta. Nukahdin kuin tukki, Sainkin nukuttua 4-5 tuntia hienosti, kunnes discosta poistunut nuoriso päätti, että hyttikäytävällä on hyvä heluta, paskat siitä, että muut ehkä nukkuvat. Joku naiseksi kutsuttava huusi suoraa huutoa ihan huutamisen ilosta. Musiikki pauhaa hytissä. Eikö aivojen käyttö ole aikuisilla nuorilla sallittua? Haloo!!! Ei aamulla viideltä tarvitse hyttibileitä pitää, vaikka tuolla hyttikäytävän hyteissä ei näkynyt montaakaan lapsiperhettä (niitäkin siellä oli). Tuskin käytävän loppupäässä monikaan sai nukuttua ilman korvatulppia. Toivottavasti saivat edes kunnon krapulan.

Laiva saapui Helsinkiin noin 50 minuuttia myöhässä, mutta eipä tuo haittaa. On sentään sunnuntai ja vapaapäivä, itsenäisyyspäivä sekä poikamme nimipäivä. Tuulee ja sade piiskaa kasvoja. Raahaudumme kohti ratikkapysäkkiä ja kotimatka alkaa. Matkakaverit jäi jonottamaan taksia kymmenien muiden ihmisten kanssa...

Siinä se on: flirt

Toivottavasti on hiukan vähemmän keinuttava seuraava reissu. Vaikka ihailenkin myrskyjä, niin olisi sitä mukava joskus päästä tasaisemmalla kyydillä reissaamaan.

Hei, hei Symppa! Nähdään taas 23.1.2016, kun on telakalla käynti jo takana.

tiistai 27. lokakuuta 2015

Silja Symphony 25.10.2015-27.10.2015.

Aivan ensimmäinen blogikirjoitukseni. Mielelläni kuulen arvosteluja niin hyvässä että pahassakin.


A-hytti. Kansi 9. Hytti numero 9424. Lähtöpäivä sunnuntai.

Siitä on pitkä aika kun viimeksi olimme risteilyllä, tai siis pitkä aika kun olimme sunnuntailähdöllä risteilyllä. Nyt sattui sopiva tilaisuus, kun olen koko lokakuun vapaalla. Vaikka meillä kultatason clubikortti löytyykin, niin sehän ei edellytä luxushyttien käyttöä. Matkasimme siis leppoisassa A-luokan hytissä. Promenadekin olisi käynyt hyvin, mutta sieltä puuttuu meille tärkeä kapistus:TV.
Hytti oli miellyttävä, kuten aiemmista kokemuksista tiesimmekin. Mikä parasta, sängyt saa pienellä vaivalla vierekkäin parisängyksi.


A-luokka 9424

Heti hyttiin saavuttua oli pakko lisätä lämpöä, mittari näytti vaivaiset 20°C ja se tuntui selvästi kylmältä hyttikäytävään verrattuna. Melko nopeasti hytin lämpötila nousikin hmiellyttäviin lukemiin.
Tottahan laivan liikkeelle lähtöä odotellessa piti siemaista kuohuviiniä. Se piti kuljettaa itse mukana, kun ei kuulu tämän hyttiluokan varustukseen. Jälkiviisaana ajattelin seuraavaksi ottaa myös kuohuviinin juontiin sopivammat muoviastiat mukaan. Tyhjä jääkaappi olisi mukava olla vaikkapa kaikissa ikkunallisissa hyteissä, niin siellä säilyisi laivalta ostetut elntarvikkeetkin mukavasti vaikkapa avattuiakin.
Kuohuviiniä maistellessa tuli selattua tarjouslehtiset. Pientä hintaeroa Tallinkin Baltic Queenin hintoihin on havaittavissa, muttei mitään järisyttävää.


Ballet:a muovikupeista

Ikkunoista kun katseltiin, niin huomasimme, että pelastusveneet on heti ikkunan alla molemmin puolin. Isomman pelastusveneen nosturikin näkyi ikkunasta, muttei häiritsevästi.



Mariellakin näkyi sutivan lähtökuopissaan Katajanokan satamassa.

Satamasta irrottuamme ja Kustaanmiekka pimenevässä illassa nähtyämme alkoi pohdinta ruokailupaikasta. Päädyimme tavoista poiketen mennä kokeilemaan Mundon hanpurilaisia. Itselleni valitsin juusto-pekoni hampurilaisen ja ukkokulta valitsi kanahampurilaisen. Annokset olivat todella täyttäviä. Itsellä jäi hampurilaisen "kansi" kokonaan syömättä.

Kanahampurilainen


Juusto-pekoni hampurilainen

Näiden oli tarkoitus toimia tuossa kuuden aikaan syötynä pienenä välipalana, mutta olivat paljon enemmän. Ei jäänyt nälkä. Mundosta suuntasimmekin sitten TaxFree myymälään. Ihmettelimme juuri viiniosastolla, että mitä kuohuvaa ostetaan kotiin vietäväksi, kun selän takana kuuluttivat ylitsepääsemättömästä tarjouksesta johon tartuin. Toki ensin piti maistaaa maistiaisiksi tuota Cavaa, jota tarjottiin. Oli maukasta ja kassi täyttyi kuudella pullolla kuohuvaa. En ollut vaikeasti ympäri puhuttavissa. Karkia ja oluttakin piti ostaa... oluella pääsimme Komandor-luokkaan.
Veimme ostokset hyttiin ja seuraava kohde olikin Old Port Pubiin katselemaan F1 kisoja, tietenkin. Jouduimme sitten kuuntelemaan tunnin trubaduuria juodessamme drinkkikupongeilla ostettuja punaviinejä.


Trubaduuri, joka toimi jukeboxin tavoin: kolikko ämpäriin ja toivetta esittämään.


Vihdoin kello oli jo lähellä yhdeksää ja siirryimme pubin toiselle puolelle formuloita seuraamaan. Laivalla kun ei ollut juurikaan matkustajia, niin saimme lähes vapaasti valittua itsellemme mieluisat istumapaikat. Ja sitten tilaamaan olutta... ja itselle Malmö Raggaren... F1 kisat alkakoon...


Olutta


Malmö Raggare


F1 kisat

Olisihan omassa hytissäkin telkkari ollut, vaan eipä maksulliset kanavat ainakaan A-luokan hytin palveluihin kuulu. Voisi kuulua kyllä. Tallinkilla oli vielä 2008 niin, että suiteen sai kultakortilla maksulliset kanavat maksutta näkyviin, en tiedä koska tuo käytäntö on loppunut. Tuolloin nuo maksulliset oli käytännössä "aikuisviihdettä" näin nätisti sanottuna.
Formuloiden katseluun meni viimeinenkin fiilis kun kumpikin suomalainen kuljettaja kekeytti, ja lähdimme harhailemaan pitkin promenaden hiljaisuutta... tilaa oli vaikka muille jakaa.
Pitipä mennä piipahtamaan New Yorkissakin... vaan vain sen verraan, että otin kuun tekemästä hopeisesta sillasta huonon kuvan. Joku teurasti siellä jotain tuntemttomaksi jäänyttä elukkaa (äänesstä päätellen), joten sinne ei vaan voinut jäädä. Baaritiskin takana ollutta henkilökuntaa hiukan hymyilytti pikainen visiitti ja kärsivät ilmeet.


Kuutamo ja joku laiva (en tunnistanut noin kaukaa)

Suuntasimme sitten Moonlight Promenadea myöden kohti keulaa ja keulabaariin, joka sekin ammotti tyhjyyttään. Todes esiintyi Atlantis Palacessa, mutta heidät olimme jo nähneet, joten jätimme suosiolla väliin ja istuuduimme pöytään Malmö Raggarien kanssa.

Malmö Raggaarit parina



Hyvinkin hiljaista keulabaarissa

Todes lopetti ja lähdettiin uudelleen promenadelle. Piti käydä nappaamassa henkilökunnan esittelykuvat 




New Yorkiin tassuttelimme uudelleen ja siellä olikin meno muuttunut. Nyt clubi toimi lasten hyppelypaikkana. No oli sentään lasten vanhemmatkin mukana Mielummin tuota menoa katseli kuin kuunteli sen elukan rituaalimurhaa..



Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin loppui myös New Yorkin viihdyttävyys. Alkoi vaihteeksi nälkä kolottamaan ja Mundo kutsui. Pizzan palaset tuli otettua ja se oli aivan riittävä tuon alkuillan hampurilaisen jälken. Pizzata en kuvaa ottanut, kaikkihan einespizzan on jo nähneet.
Infon valotaulusta kävin kyllä kuvan nappaamassa.


Eläteltiin vielä toiveita, että Atlantis Palacessa olisi meno ylimmillään, mutta voisin väittää, etten ole koskaan tuota paikkaa itse nähnyt noin hiljaisena. Vaikka olikin sunnuntailähtö, niin kuitenkin...

Mistään kun ei löytänyt minkäänlaista menoa, niin oli ihan pakko vetäytyä omaan hyttiin... aivastelemaan... Alkoi nimittäin hillittömät aivastelupuuskat ja nokka vuoto.


Yö menikin sitten pärskiessä ja niistellessä. Poskiontelot tuskaisena heräsin maanantaiaamuun noin 30 minuuttia ennen satamaan saapumista. Olo oli kuin olisi rekka jyrännyt yli. Joka paikkaa kolotti. Flunssa; tuo matkaajan pahin vihollinen oli löytänyt minut.
Aamiainen ei tullut mieleenikään, joten kävin Mundosta ostamassa ison kahvin. Sillä saa päivän hienosti liikkeelle. Ja kankkusta en koskaan ole vielä saanut, eli siitä ei ollut kyse. Flunssa vaan yrittää saada vallan.

Scandic hotelli hytin ikkunasta kuvattuna. Melko likainen ikkuna.


Aamukahvi

Aamukahvia juodessa tulikin kuulutus... Symphony käännetään satamassa toisinpäin huoltotöiden vuoksi alkaen klo 10.15 paikallista aikaa ja kääntö kestää noin 30 minuuttia, jonka aikana ei maihinnousu ole mahdollista (yllätys, yllätys)
No sain kuvaamisen aihetta eikä tarvinnut vaivautua pihalle asti. Ikkuna hytissä oli todella likainen.













Näin näppärästi rouva kääntyi ympäri. Tosin kääntämisen aikataulu venähti syystä tai toisesta. Laiturista peruuttelu alkoi vasta 10.30 paikkeilla, mutta kääntyi joka tapauksessa.
Putkessa kulki myös juna. Tuon junan palveluita emme käyttäneet, koska pitäähän tätä massaa saada liikutettua ja onhan se hyvä tietää onko ICAan ylivoimaisen pitkä matka kävellä.


Putkijuna (näkyy tarkkaan katsoessa)

Ukkokultakin sai itsensä hereille ja lähdettiin sinne ICAan kävelemään. Ei se niin pitkä matka ollut, kuin oli peloteltu tuota putkea pitkin kävellä vanhaan terminaaliin. Tällä 50kg:n ylipainollakin tuo sujui ihan mallikkaasti. Ja matkalla voi vaikka napsia kuvan tai pari.



Sitten sain idean, kun pari muutakin laivahöpöä on käyneet Scandicin yläkerrassa kuvaamassa laivaa, niin minunkin pitää päästä. HUONO IDEA!!! Jokainen mut tunteva tietää, että mulla on paha korkean paikan kammo, eikä sille mitään mahda. Tiesin että Scandicissa on maisemahissi, olinhan samaisessa hotellissa pari yötä yöpynyt ja käynyt Sky Bar:ssakin silloin. Mutta, mutta... siitä olikin vuosia ja kammoni on pahentunut. Hississä tuijotin ylös mennessä hissin ovia. Ei aavistustakaan missä kerroksessa mennään, mutta henkeä alkoi ahdistamaan ja kädet alkoi tärisemään. Hissin ovet aukseivat, enkä uskaltanut kuin astua hissistä ulos. Tuijottelin kengänkärkiä ja tärisin. Ukkokulta otti puolestani kuvan ja lähdettiin hissillä takaisia alas, koska mun mielestä tuntui, että koko rakennus huojui. Tuskin näin tapahtui, mutta tuntui siltä. Alas meneminen hississä oli vielä pahempaa kuin ylös meno. Pelotti niin paljon, että kyyneleet valui silmistä. Onneksi se oli nopeasti ohi.

  
Tuskan takana oli tämän kuvan otto

Vannoin (jälleen) että en enää ikinä mene mihinkään yli 10 kerroksiseen rakennukseen yläkertaan En edes käymään.
Jalat kun sai takaisin tukevalle alustalle sain napsastua Symphonysta syksyisen kuvan. Söpösti puiden takaa kurkkii...


Hotellilta takaisin laivaan kävellessä kiinnitin mainokseen huomion ukkokullan pyynnöstä, koska mun silmä katselee aivan eri juttuja... Ile Kallio kävi Nalenisa


ICA ei tälläkään kerralla pettänyt. Nyt lähti pieniksi välipaloiksi n. 300 grammaa painavat wrapit alle 50 kruunua/kappale. ja Tukholmako muka kallis kaupunki. Ainakin syöminen on siellä Helsinkiä edullisempaa.



Puhelin mittasi pyytämättä kävellyn matkan. Tuosta pitää vähentää aamiaisella käynti, elin noin 600 metriä, niin saadaan matka ICAan ja takaisin. Niin ja se pelottava hissin käyttökin kaiketi pidensi muutaman metrin, muttei järisyttävästi.

Hyttiin kun pääsimme takaisin niin "hukattiin" wrapit ja jäätiin odottelemaan vähän yli tunnin kuluttua tapahtuvaa kääntöä takaisin lähtöasemiin. Hyvältähän nuo maistui... jopa taskulämpimän muovikupista juodun tuliaiskuohuviinin kanssa. Väliviihdykkeenä sataman työntekijät purkivat kuormaa kävelyputken ikkunan kautta... oikein kaksi lavaa piti ikkunoista saada alas, ja tulivatkin alas, vaikka kauan siinä sähläilivät ja säätelivät. 





Joku pienempi venhokin tuli bongattua siinä odotellessa

Tästä oli hyvä katsella toista pyöritystä ympäri. Ei tuule eikä sada ja mikä parasta ei edes muita ihmisiä katselemassa.



Tällaisen viiden minuutin videon sain kuvattua kääntämisestä. Äänet kannattaa laittaa isolle, niin kuulee eri koneiden ääniä kun milloin mitäkin käyttään.



Tuliaisiakaan (itselleni) ei unohdettu. Sukkia, ruusukynä töihin (miesvaltaisella alalla olen), korvikset ja tabletille suojapussukka. 


Ilman näitä olisi ollut kurjempaa. Mitään bling-blingiä ei tällä kerralla tullut hankittua. No tuo kynä on melkein.
Sitten tulikin jo maanantaisen Emmerdalen aika. Siinä samalla paljastui yksi suurimmista syistä telkkarilliseen hyttiin. Pahasti koukussa jo vuodesta 1998 eikä loppua näy.
Emmerdale kun loppui olikin jo ilta pimentynyt ja valtava kuu loisti kerrostalojen katolla. Paljon yritettiin, että likaisen lasin läpi olisi saanut edes siedettävän kuvan, mutta kuu näyttää lähinnä valopallolta talojen katolla tai yläpuolella.




Ja taas... Nälkä ja pohdinta että mennäänkö Mundoon lihapullille vai jotain muuta. No, se jotain muuta voitti tällä kerralla. Tennarit suunnattiin kohti El Capitanin pihvejä. Pettymykseksi siellä olikin jonoa, vaikka laiva oli lähes tyhjä kun Helsingistä lähdettiin. No kaukana tyhjästä oli paluumatkalla. Ruotsalaisilla on varmaan syysloma menossa ja laiva oli tupaten täynnä lapsiperheitä! tiistai lähdöllä laiva täynnä!!! Siinä ihmeteltiin ja päätettiin ottaa summeri kouraan ja jäädään baaritiskille siihen viereen odottelemaan vapaata pöytää. Eipä sitä tarvinnut kuin vajaa klme varttia odotella, niin pääsimme jo valitsemaan pihvejä. Siinä ei kauaa nokka tuhissut. Ukkokulta tilasi jo syyskuussa hyväksi todetun viinin ja tilattiin pihvit. Ukkokulta otti printeisen pippuripihvin ja itselleni tuli sitten Agnuspihvi Bearnaise kastikkeella kumpainenkin paistettu mediumiksi. Pihvi parhaimmillaan kyllä. Päältä jokainen sivu samalla paistovärillä ja sisältä ihanan medium ja tasaisesti koko pihvin läpi. Tuohon ei kotikokkina olla vielä onnistuttu, mutta ollaankin amatöörejä.

Pippuripihvi


Anguspihvi Bearnaise kastikkeella


Monia ärsyttää nämä jatkuvat ruokakuvat, mutta itse syön ja nautin silmilläni, niitä tulee olemaan aina, vaikka olisin dieetillä, niin ruoka kuuluu elämään.
Nautittuamme loistavat pihvit lähdimme keulabaaria kohti, mielessä tietenkin mennä taas Atlantis Palaceen jne. No hyvä kun mahduttiin edes Atlantis Palacen läpi! Paikka oli tupaten täynnä lapsia, lapsia ja vielä lisää lapsia. Ja kaikki olivat ruotsalaisia. Syykin selvisi tuotapikaa. 22.00 paikallista aikaa Atlantis Palacessa esiintyi vieraileva tähti: Dolly Style niminen tyttötrio. Never heard, mutta näyttää olevan varhaisteinien suosiossa ruotsissa.


Trio oli kutistunut duoksi sairastumisen johdosta. Näitä sattuu. Tässä kohtaa iltaa tuntui flunssa voittavan meikäläisen ja päätettiin lähteä hyttiin nukkumaan. Vielä siinä ennen lähtöä ehdin napata kuvan täydestä Atlantis Palacesta.


Oltiin sitten unohdettu laskea pimennysverho alas nukkumaan mennessä. Tai oikeastaan se oli tahallinen unohdus, kun ukkokulta katseli Ahvenanmaalle saapumista ja lähtöä Itsse vetelin hirsiä jo täysillä tuohon aikaan.
Yöllä jossain vaihessa heräsin ääneen... ihan kuin joku kuorsaisi, ja totta toki näin olikin. Joku tosiaan kuorsasi, mutta naapurustossa. Ei osunut hengitys ukkokullalla samaan tahtiin tuon ihmisen aiheuttaman jyrinän tahdissa. Onneksi nukahdin uudelleen.
Seuraavaksi heräsinkin kun päivä paistoi iloisesti hyttiin nuhaista piristääkseen. Kyllähän aurinko aina piristää. Vaan mantereelle katsoessa oli synkkää ja vielä synkempää ilmaa näkyvillä. Ei ollut pitkä ilo. Hytin ikkunasta näki, että oi yöllä satanut, tai ikkunanpesuautomaatti oli kulkenut ylempänä Märkä lasi oli joka tapauksessa. Hytin herätyskellokin pärähti soimaan niin kuin oli tilattu: tunnin ennen satamaan saapumista. Perinteisesti ukkokullan tehtävä on sammuttaa herätys kun kerran nukkuu aina pisimpään. Hyvä työnjako mielestäni.
Huomasin ekaa kertaa hytin seinällä tällaisen tarran:


Siinä sitten mietittiin ukkokullan kanssa, että miten määritellään kohtuuton sotkeminen? Onko se roskat lattialla roskiksen sijaan? Vai onko se oksennusta siellä täällä ja seinät tussitettu? Any way. Hyttisiivoajalla on meidän jäljiltä helppo siivota hytti seuraavalle käyttäjälle siistiksi. Pedit kuntoon ja roskat ulos ja se on periaatteessa siinä. Niin... mikäli hyttisiivoaja pääsee hyttiin. Oli hytin oven lukko vähän huonona eikä meinannut oma hyttikorttini kelvata ollenkaan, muuten kuin hinkkaamalla edes takas ties kuinka monta kertaa. Magneettiraita oli hyvässä kunnossa kyllä. Helsingin päässä hyttisiivoajallakin oli sama hinkkaaminen menossa kun yritti päästä hyttiin.




Hei hei!! Nähdään tääs pian, Symppa!!!