Grease-musikaali Serenadella 23.04.2016

Facebookin ryhmät on hyvä paikka tutustua samasta asiasta pitäviin ihmisiin, niin mekin. Olimme vielä muutama kuukausi sitten täysin ventovieraita henkilöitä toisillemme, kunnes tutustuimme Itämeren Laivat-ryhmässä. On uskomatonta, kuinka sitä juttu lähtee kulkemaan kun on sama kiinnostuksen kohde ja emme todellakaan höpötä vain laivoista ja niissä saaduista elämyksistä vaan aivan kaikesta, mitä vaan voi kuvitella. Tämän matkan seurue koostuu muutamasta tällaisesta harrastajasta, yhteensä meitä oli viisi: minä, ukkokulta, Camilla, Henna ja Tero.

Tästä se taas alkaa. Kauan odotettu Grease-musikaali Serenadella uusien kavereiden kanssa. Harri-hyljekin on rasvalettinsä saanut ojennukseen ja tervehtiikin matkaajia jo terminaalissa. Check innisa tuli taas vaihdettua laivarahaa, jolla saa enemmän Club One pisteitä kuin tavallisella rahalla tai kortilla maksaessa.

Laivaan saavuttua tuli jälleen se ihana tunne, tuo ihastuksen tunne ei varmaan koskaan häviä, jonka kokee kun astuu lasiovista promenadelle. Henkilökunta ottaa ystävällisesti matkustajat vastaan ja lapsia on vastassa muumi ja pikku-Myy. Joskus on jopa Harri-hylje, siljan oma ihana maskotti, matkustajia vastassa.
Musikaaliin olimme ennakkoon varanneet premium paikat Siljan varauspalvelusta samalla kerralla kun varasimme matkat ja hytit. Helppoa ja sujuvaa. Näytös alkaisi 19.45, joten heti laivaan saavuttua oli hyvä hetki mennä lunastamaan katsomopaikat.

 Pelkäsin ensin tolpan peittävän näkyvyyden, mutta se oli turha pelko.

Nyt kun oli hyvät paikat varmistettu pienelle ryhmällemme, oli hyvä aika alkaa valmistautua musikaaliin. Se tarkoittaa vaatteiden vaihtoa, meikkausta ja hiusten virittämistä tyyliin sopivaan asentoon. Tällä kerralla oli hyttinä Delux-luokan hytti promenaden puolelta. Kannen 11 peräpäässä käytävällä seitsemän sijaitsi hyttimme. Hyvä näkymä promenadelle ja ylös katsoessa näkee hyvin ulos- Loistava hyttivalinta!

 Aamiainen kuuluu hytin hintaan

Serenadella on SE-taulu ja Symphonylla SY-taulu

Siinä itseä kuntoon laittaessa ehti tietenkin siemaista jääkaapin antimista piccolo-pullollisen kuohuviiniä alkujuomaksi ja juhlistaakseen risteilyn alkamista. Kuohuviinit, oluet, vedet ja limpparit kuuluu myös hytin hintaan.

Pidän itse tämän cavan mausta. Tarpeeksi kuiva.

Itsensä kun sai kuntoon olikin hyvä hetki siirtyä pikaiselle ruokailulle Fast Laneen. Fast Lane on hyvä vaihtoehto, jollei buffet oikei nappaa eikä kalaa tai pihviä halua "aina" syödä. Fast Lanella on tarjolla valtavia salaattiannoksia, hampurilaisia, hot-dogeja, wokia, kalaa ranskalaisilla, lihapullia jne. Viimeksi soin wokkia, joten nyt piti päästä maistamaan muuta: fish & chips ja ukkokullalla pulled beef hot dog.

 Finger-foodin syöminen haarukalla oli haasteellista

Helpompi tämäkin oli syödä käsin

Ajatuksena oli, että olisimme menneet ruokailun jälkeen pubiin, mutta sepä olikin aivan täynnä ihmisiä, joten suuntasimme 13. kannelle New York bar & loungeen. Ja se olikin hyvä päätös. Oli kippari valinnut reitiksi ihanan rantareitin Porkkalan kautta. Siinä ihailimme maisemia ja siemailimme jälkkärijuomia auringon paisteessa ja kaunista saaristomaisemaa nauttiessa.

 Malmö raggare

Aivan uskomattoman kaunista

Aika lensi kuin siivillä ja olikin siirryttävä musikaalia katsomaan paikka jonka saimme oli kuin olikin parempi kuin oletimme. Hyvä näkymä kaikilla ja ennakkoon tilatut tarjottavat oli pöydässä odottamassa.

Tolpasta ei ollut juurikaan häiriötä.

Itse musikaalissa oli kuvaaminen kielletty, mutta hyvältähän tuo näytti ja kuullosti, niin kuin edellisellä risteilyllä Symphonylla. Mielestäni Symphonyn versiossa oli henkilöiden ulkonäkö enemmän elokuvan henkilöiden ulkonäköä noudattava, varsinkin Jan, Marty sekä yli-innokas cheerleader Patty olivat aika kaukana esikuvistaan. Mutta itse musikaali onnistui loistavasti ja esiintyjät osasivat työnsä kuten pitääkin. Intoa riittää, vaikka kaksi kertaa illassa esiintyvätkin kuutena päivänä viikossa.

Musikaalin loputtua jäimme vielä toviksi istuskelemaan paikoilleen ja rupattelemaan. Illan tanssiorkesterikin saapui soittamaan rockahtavaa poppia ja iskelmiä. Ihan oli ok bändi tuo Hitsville. Aikamme siinä istuttua lähdettiin hyttiin rupattelemaan hyvässä seurassa, koska meillä tuntui juttu luistavan suorastaan loistavasti. Tero ja Henna isännöivät muutaman tunnin rupattelua, kunnes väsymykseni ja päänsärky kävi sietämättömäksi ja oli aika siirtyä omaan hyttiin.

Omaan hyttiin päästyämme havaitsin, että discosta kuului bassojen jumputus turhankin kovaa deluxe-hyttiin. Luulin niiden hyttien olevan hiljaisella alueella, mutta ainakin näihin peräpään hytteihin tuo jumputus oli kyllä todella kova. Muutamia kertoja tuon jyskeen takia heräilin, mutta meno rauhottui kun New Yorkin disco vaikeni neljän paikkeilla. Loppuyö meni sikeästi nukkuen.

Jälleen kerran heräsin ennen tilattua herätystä. Alkoi aamiaiselle valmistautuminen. Tavolatan aamiainen on ollut ihana eikä tuo tälläkään kerralla pettänyt. Kuohuviinin tilalla ollut Bellini oli melko eksoottisen makuinen. Sitä piti saada santsikupillinen.

Runsaan aamiaisen jälkeen ei tarvinnut edes ajatella heti lähteä ulos kävelemään. Ruokalevolle hyttiin oli pakko päästä runsaan aamiaisen jälkeen. Aamiainen oli juuri niin loistava kuin oli aina aiemminkin ollut. Tunnin levon jälkeen olinkin jo valmis ulkoilemaan. Ukkokulta sai jäädä nukkumaan univelkojaan pois. Vanhalle terminaalille pääsimme junan kyydissä. Olo oli kuin Lintsillä!  Pienentyneellä ryhmällä kävimme tekemässä pienen lenkin sataman läheisyydessä. Varmaan vähän kauemminkin olisimme kävelleet, mutta keväinen sade +3°C lämmössä ei ollut mieluinen kenellekään, joten bootsit kohti terminaalia. Laivaan kun saavuttiin, niin sovitttiin treffit Coffee & Co:n. Ukkokultakin oli herännyt, eli koko poppoolla tekemään iltapäivän sotasuunnitelmaa. Henna ja Tero kertoivat lähtevänsä Sunflower Oasikseen lepuuttamaan itseään poreammeisiin. Siinä sitten kolmikkona mietimme, mitä me tekisimme ja päädyimme samaan ratkaisuun.

Tuumasta toimeen ja uikkarit hytistä mukaan ja 12. kansi kutsui. Uikkareita jos ei satu olemaan mukana, niin ne saa kätevästi vuokrattua kassalta. Siinä samalla voi ennakkoon maksaa haluamansa juomat. Club One Gold kortilla sai maksuttoman limpparinkin ja kaikilla Club One korteilla sai 10% alennuksen sisäänpääsymaksusta. Hyödyllinen kortti, ja kaikesta kertyy vielä pisteitäkin.

Suihkun jälkeen lämpimät altaat otti meidät halaukseensa. Ihana rentouttava tunne valtasi koko kropan. Ei ollut edes potkivia tai roiskivia ihmisiä altaassa. Muitakin oli, mutta osasivat olla kuten altaissa pitääkin olla; toisten rauhaa kunnioittaen. Aikamme poreiltuamme siirryttiin höyrysaunan lämpöa nauttimaan juomiemme kanssa. Siellä kului tovi jos toinenkin ja hiki irtosi kunnolla. Miksi höyrysaunassa ei ole porrasta helpottamassa kiipeämistä? Suoraan alimmalle lauteelle kapuaminen on todella vaivalloista ja vaikeaa. Höyrysaunasta suihkun kautta takaisin perunaksi kattilaan, eli poreammeeseen huilimaan. Vähän ajan kuluttua olikin jo kello kulkenut vauhdilla eteenpäin ja oli 1,5 tunnin kylpyaika lopussa. Vielä uikkarit pois ja suihkun kautta perinteiseen saunaan ottamaan viimeisetkin mehut irti.

Tuon kaiken jälkeen oli ihana raukea olo. Stressi katosi ja oli olo kuin pumpulissa istuisi. Uskomattoman hyvä ja nopea vaikutus. Vielä kun tuohon saisi vielä hieronnan oikean hierojan tekemänä, niin olisi loistavaa.

Ihanan hemmottelun jälkeen oli jo hyvä aika käydä kolkuttelemassa New Yorkin ovia ja katsella maisemia. Tukholman saaristo on kyllä kaunista katseltavaa ja sitä riittää monta tuntia. Toinen toistaan hienompia mökkejä ja taloja on aina mukava katsella.

 Aurinko paistaa

 Amorella tuli vastaan

Nälkähän siinä maisemia katsoessa tuli ja mikäpä sen parempi nälän taltuttaja onkaan kuin kunnon pihvi; El Capitan kutsuu! Pöytiin pääsimme ilman jonottamista ja ruoan valinnassakaan ei mennyt kuin pieni hetki. Camilla tilasi alkuruoaksi etanoita, joita en ollut koskaan maistanut, ja nyt sain maistaa. Eipä ollut ollenkaan epämiellyttäviä, vaikka ennakkoluulot oli korkealla. Oli kuin simpukkaa olisi syönyt.

 Etanoita

Jälkkäriksi juustoja

Ruokailun jälkeen oli hyvä hetki käydä Taxfree Superstoressa. Pikainen kierros ja suklaat löytyivät mukaan. hyväntuulinen kassahenkilö rupatteli mukavia. Tuntuu hyvältä kun henkilökunta nauttii silmin nähden työstään. Lasten leikkihuoneessa, Silja Landissa, kävimme ostamassa pehmikset. Aivan uskomattoman ihanaa henkilökuntaa sielläkin. Lasten äänet on korvia huumaavat, hatunnosto leikkihuoneen henkilökunnalle, kun pystyvät tuota työtä tekemään!

Tämä kuva on maanantaina aamulla otettu kun saavuimme satamaan. Ei leikkihuoneessa ole koskaan muulloin näin hiljaista kuin silloin, kun se on kiinni.

Ilta olikin jo niin pitkällä, että oli aika lähteä Atlantis Palaceen kuuntelemaan After Eightia (?). Oli parempi kuin edellisen illan bändi ja tuota kuunteli ihan mielellään Bloody Marya nauttiessa.

Bloody Mary hehkutikulla

Kesken soitannan huomasin, että olemme saapumaisillaan Maarianhaminaan ja piti ottaa pikainen räpsy Gabriellasta. Ryhmäläisiä oli silläkin aluksella matkalla kuvaamassa telakalla tehtyjä  uudistuksia.

Sade loi ikkunaan omat efektinsä

Bändi loppetteli soittoaan ja keskiyön show alkoi. Drag Queen Jukka K. esiintyi lukuisissa hahmoissa ja todella nopeilla asunvaihdoilla.

 Lady Gaga

 Madonna

 Celine Dion (?)

Tina Turner

Show loppui ja niin loppui myös omat akkuni, nukkumaan, koska aamulla laivalta piti mennä suoraan töihin. Hyttiin saavuttua olikin se sama jumputus säestämässä nukkumisia, elikä se nukkuminen oikein meinannut onnistua. Harmi, sillä tuo deluxe on todella mukava hyttiluokka. Toivottavasti seuraavalla kerralla on parempi onni hytin sijainnin kanssa. Toisaalta kuului tuo jumpsutus muidenkin korviin.
Aamu tuli taas liian aikaisin. Oman puhelimeni herätyskello pärisi herättäen meidät, vain puoli tuntia ennen tilauuta herätystä. Ei oikeastaan liian aikaisin, mutta se 30 minuuttia olisi tullut tarpeeseen jumpsutuksen jälkeen. Pikaiset aamutoimet ja Tavolatan aamiainen kutsui. Noin puolet pienempään aamiaiseen tyydyin, että jaksan töissä tehdä töitä enkä vain ähkiä täyden vatsan kanssa. Pikainen pakkaaminen hytissä ja odottelua että saavumme satamaan. Satamaan saapumista olikin mukava seurata hytin telkkarista.

Valitettavasti kaikki kiva päättyy aikanaan, mutta lisää kivaa on tulossa muutaman viikon kuluttua. Kiitokset mukavalle matkaseuralle: Camilla, Henna ja Tero, ukkokultaa unohtamatta.
Suuret kiitokset Tallink Siljalle ja Silja Serenaden henkilökunnalle. Selkeä petraus maaliskuun reissuun verrattuna. Olitte ihania!

Hei, hei! Nähdään muutaman viikon kuluttua!

Grease-musikaali Symphony 02.04.2016

Kovaa matkakuumetta podin ennen tätä reissua, varsinkin viimeinen yö ennen reissua meni lähinnä pyöriessä ja miettiessä, tuliko kaikki pakattua.
Laivalle lähdettiin lauantaina 14.00 kotoa kohti junaa, jota ei asemalla tarvinnut edes odotella. Ratikkaan vaihtokin sujui nopsasti, jouduin jopa muutaman juoksuaskeleen ottamaan, että ei ratikka 2 karkaa nenän edestä.
Terminaalissa olikin yllättävän paljon väkeä odottelemassa laivaan pääsyä jo tuntia ennen porttien avaamista, kiitokset varmaan kuuluu matkustajille lähetetylle tekstiviestille, että satamassa tulisi olla hyvissä ajoin paikalla. Itsellä on aina ollut tapana olla ajoissa paikanna, inhoan myöhästelyjä ja monet kerrat olenkin naureskellut bussien ja junien perässä juoksevia ihmisiä.
Lähtöselvitus sujui joustavasti ja nopeasti Club One Gold tiskillä. Samalla ostin laivarahaa 150€:lla.

Laivarahalla saa suuremmat pisteet kuin tavallisella rahalla saisi. Ja pisteiden keräämisellähän pääsee korkeammalle tasolle ja saa parempia etuja, eli kannattaa kokeilla jos laivalla matkustaa.
Tällä kerralla hyttin saimme kannelta 11. aivan laivan peräpäästä meren puolelta, kun A hytistä on kyse. Sijainti on muuten hyvä ja rauhallinen, mutta potkureiden aiheuttamat resonoinnit välillä on todella häiritseviä. Hytti oli tuttuun tapaan siisti, mutta sänky oli saanut kunnon osuman jostain, luultavasti joku on yläsängystä hypännyt alasängylle. Sen verran pahasti se oli notkollaan reunasta, ettei sitä oltu edes rakastettu ruttuun. Vaatekaapissa oli paritkin tikkaat, ettei sängystä olisi tarvinnut hypätä toiselle, mutta kukin tavallaan. Näillä mennään tällä kerralla.

Piipahdin pikapikaa noutamaan Grease-musikaalin paikkalipun ja piipahdin Gift-shopissa ostoksilla. Olin ennakkoon valinnut tapas-annokset sekä piccolo-pullot cavaa esityksen aikana nautittavaksi. Vaikka olin ennakkoon maksanut premium paikasta, niin paikkakartasta päättelimme, että paikat on kaikkea muuta kuin hyvät. 7. kannen korkeudella, eli käytännössä pääsemme katselemaan alaviistosta sivuprofiileja.
Päätimme sitten hytissä nautitun kuohuviinin jälkeen lähteä suunnilleen samoin tein syömään,

 Tällä kerralla arvonnassa voitti mutkaton Mundo lihapulla-annoksineen. Todella hyviä lihapullia kera muusin ja kermakastikkeen olikin Mundossa. Hintakaan ei huimannut: 11€/annos aikuisilta.

Salaatti ja sämpylät kuuluivat annoksen hintaan

Siinä syödessä sitten sähläsin T-paitani kastikkeella. Eipä sitä aikuisenakaan osaa siististi syödä. Kaupassakin pitää ehtiä pakolliset tuliaiset ostaa ennen musikaalin alkamista, vaikka paidalla joka on kastikkeella kuorrutettu. Pahimmat kastikkeet paperilla pois ja menoksi. Ostokset hyttiin ja alkoi valmistautuminen musikaaliin. Olin ajatellut, että pukeutuisin musikaalin henkeen 50-luvun tyyliin kellomekkoon tylleineen päivineen ja näin myös tein. Symphonyn ainoa fiftari-matkustaja olin minä!
Mars kohti Atlantis Palacea! Atlantis Palaceen päästyääm ystävälliset tarjoilijat ohjasivat meidät pöytään. Paikka olikin juuri sellainen kuin pelkäsimme. Takaviisto kuvakulma jaloista oli tarjolla tällä musikaalilla. Tässä kohdassa ja alkoi "vähän harmittamaan" tuo sijaintimme, olimmehan maksaneet että meillä on esteetön hyvä näkymä premium paketin muodossa.

Itse musiikki ja lauluosuudet musikaalista oli loistavat, jopa paremmat kuin oli viimekeväisessä Saturday Night Feverissä, joka sekin oli loistava minun mielestäni. Välillä oli jopa vaikea uskoa että bändi soittaa taustalla livenä! Ja lauluosuudet, ne oli pitkälti saman tyyliset kuin alkuperäisessä elokuvaversiossakin olivat kaikkia maneereja myöten. Iho kananlihalla nautin pelkästä musiikista ja laulusta, kun visuaalinen elämys jäi kokematta. Välillä teki mieleni jopa laulaa täysin rinnoin mukana ja toisella hetkellä taasen musiikki vaatii tanssimaan! Erittäin positiivinen kokemus, vaikka paikka oli surkea. Reklamaatiota annoin jo heti musikaalin aikana ja ystävällinen henkilökunta järjestikin meidät sitten uusintanäytökseen paluumatkalla.
Ihanan musiikkiesityksen jälkeen hyvillä mielin olikin hyvä hetki siirtyä New Yorkiin ja kas, kas... Kim E. muisti meidät. Vitsaili jopa meidän käyvän Sympalla useammin kuin hän! Mukavalta tuntuu kun henkilökunta muistaa. Otimme sitten Club One Gold jäsenille kuuluvalla 7€:n arvoisella drinkkikupongilla paukut: Golden Cadillac ja Spanish Coffee. Olivat hyvät hömpsyt. Siinä juomia nauttiessa mietimme seuraavaa etappia. Olihan Old Port Pub käytävä tarkastamassa. Sinne siis... Emme mahtuneet tuohon valoisaan ihanaan pubiin istumaan, joten lähdimme takaisin Atlantis Palaceen kuuntelemaan, millainen Joy The Coverband on ja hyvä bändi on!

 Jussin tekemä Bloody Mary maisui hyvälle, suosittelen

 Joy The Coverband soitti todella laidasta laitaan funkysta rockiin ja discosta iskelmiin. Loistava valinta yökerhoon soittamaan. Vaihteeksi olin tilannut Bloody Maryn, nyt osui aivan loistava yksilö kohdalle. Mausteita oli tarpeeksi, ettei ollut pelkän tomaattikeiton makuinen! Kiitos tästä kuuluu Jussi nimiselle baarimikolle. Ukkokulta nautti oluestaan. Siinä aikamme istuttuamme alkoi jo väsymys painaa silmiä ja vatsa kurnia. Keulabaarin kautta kiersimme Mundon yöpalalle. Matkalla jo meitin että pyttipannu on aivan liian iso yksin syötäväksi, tulee ähky olo eikä se ollut miellyttävä ajatus. Ilokseni huomasin, että Mundossa oli tarjolla hodareita edulliseen 2€ hintaan! Sellaiset sitten tilasimme paahdetulla sipulilla ja hyvää oli. Nyt oli hyvä hetki suunnata hyttiin yöpuulle ihan vielä järkevään aikaan ennen keskiyötä.
Peräpään hytin kirous sitten herättikin, kuten arvelinkin, Ahvenanmaalla, mutta onneksi unenpäästä sai nopeasti kiinni. Kahdeksan paikkeilla ruotsin aikaa sitten jo olinki virkeänä tempomassa vaatteita päälle ja vähin äänin lähdin Tavolataan aamiaiselle. Siellä odotteli kuohuviini lasillinen jo sisään tullessa ja ikkunapaikan valitsin.

Munakokkelia, pekonia, kanapullia, papuja, sämpylöitä, leikkeleitä... ihana aamiainen, mutta minne olivat kadonneet sämpylät unikonsiemenillä? Niitä ei ollut missään. Aamiaisen jälkeen unohtunut salmiakki Tax Freesta mukaan ja takaisin hyttiin. Alkoikin taas mukavasti ramaista. Avasin kuitenkin telkkarin ja heittäydyin vatsani viereen makaamaan ja nukahdin. Laivamatkalla onkin ihanaa se, että jo matkaa suunnitellessa jättää auki sen että mitä tekee. Onko matka määränpää vai onko määränpää Tukholma. Tällä kerralla oli määränpää matka ja lepo. Lepo onkin tärkeää. Levännyt ihminen jaksaa paljon enemmän.
Torkahtelujen jälkeen oli jo aika liikkua ja tehdä sotasuunnitelma iltapäivälle. Sushi & Co on loistava paikka päiväkahville, ja siellä tarjonta on runsas: löytyy sushia (tietenkin), leivoksia, sämpylöitä, kolmioleipiä, tortillaa, salaatteja, hedelmiä ja tietenkin vaikka mitä juomia. Päädyimme perinteisiin oluisiin. Tällä kerralla jätin syömingit väliin, kun oli ajatuksena, että illalla voisi mennä El Capitaniin. Siinä sitten mietin että mihinkä aikaan mahtoi alkaa lippujen lunastus musikaalin 1. näytäntöön. Tallustelimme oluiden jälkeen Atlantis Palacen ovelle eikä siellä ollut lipunmyynti vielä alkanut, joten piipahdus Gift Shoppiin ja sieltä hytin kautta Old Port Pubiin. Pubissa olikin Jussi ja tietenkin sain ihanan mausteisen Bloody Maryn. On kuulemma Jussin bravuuri tuo Bloody Mary. Siinä Maryn jälkeen lähdin lunastamaan lippuja uusintanäytökseen ja yllätys, yllätys: saimme lisäksi vielä drinkkikupongit! Pelkkä uusintanäytöskin olisi riittänyt, mutta eipä pistetty hanttiin.

 Edellisen näytöksen 550 pöytä sijaitsee tuossa kuvassa vasemmalla ylhällä olevan neliön sisällä

 Tämä ON premiumnäkymä minun mieleeni

Tarjolla mustaa jesaria ja sakset =)

Suositus on että Grease-musikaaliin pitäisi tulla noion 30 minuuttia ennen esityksen alkua ja niinhän tietenkin teemme, niin kuin pyydetään. Paikkamme olivat tällä kerralla loistavat. Näkymä aivan suoraan keskelle esiintymisaluetta. Tuohon aikaan on Atlantis Palacessa jopa pöytiin tarjoilu, joka veikin mieleni ja ajatukseni suoraan 80-luvun alkuun, jolloin pöytiin tarjoilu oli itsestäänselvyys, eikä asiakkaat saaneet kävellä juomat käsissä pitkin ravintoloita. Kaipaan noita aikoja. Pöytiin juomatarjoilu on nykyään harvinaista herkkua. Tuli kuulutukset että musikaali alkaa. Valokuvaus ja videokuvaus on kielletty. Pariinkin kertaan tuo toistetaan ja kolmella kielellä. En siis musikaalista minäkään kuvia napsinut, en edes omaan käyttöön. Olisihan se väärin jopa heitä kohtaan, jotka ovat saaneet ottaa luvallisia kuvia ensinäytöksessä.
Itse musikaali oli tajunnan räjäyttävä kokemus. Jopa roolihahmojen ulkoinen olemus oli pitkälti sama kuin elokuvassa. Laulusuoritukset oli uskomattoman hyviä, vaikka langattomissa mikrofoneissa välillä häikkää olikin, eikä äänitarkkailija ollut aina tarpeeksi skarppina sulkemassa ja avaamassa mikkilinjoja. Nuo on pieniä ongelmia noin isossa ohjelmassa. Kaikki musiikkiosuudetkin soitetaan livenä bändin toimesta, mikä on todella hienoa ja hyvin sovitettu. Välillä kävi jopa epäillys, että olisi playback esitys, mutta sitten tulee laulajan tai bändin oma maneeri ja ajatukset huimasta live-esityksestä vain vahvistuivat. Tanssiosuudetkin oli tiukasti treenattu ja onnistuneesti tehty koreografia takasi sen että pienelläkin esintymislavalla saatiin esitys tuntumaan isommalta kuin oikeasti olikaan. Kulissina oli yksinkertaiset käänneltävät sermit portailla ja toisinpäin käännettynä sermiin sai käännettyä pöytälevyn. Näitä sermejä esiintyjät pyörittelivätkin tanssin ja näyttelemisen ohella näpsäkästi, lisäksi verhojen takaa ilmestyi esimerkiksi Greased Lightning. Elokuvasta oli napattu paljon kohtauksia, jotka sisälsivät teini-iän tahatonta huumoria, kömpeliä iskuyrityksiä ja suukkojen välttelyitä. Esitetyistä kappaleista esimerkiksi "Mooning" oli huima suoritus. Kylmät väreet kulkee edelleen sitä muistellessa. Oma ikisuosikki elokuvasta on "Rizzo" Stockard Channingin esittämä "There Are Worse Things I Could Do" ja yllättävän hyvän version Symphonylla kuulin. Karvat nousi silläkin pystyyn. Tanssiosuuksista parhaimpia oli tietenkin "Born to Hand Jive". Aivan uskomattoman mukaansatempaiseva koreografia ja mieleni tekikin tanssia hand jivea samaan tahtiin. Oli kyllä katsomisen arvoinen musikaali. Ja jos nyt innostuit ja haluat katsomaan, niin tätä linkkiä klikkaamalla pääset varaamaan itsellesi matkan Grease-musikaaliin.
Musikaalin jälkeen pitikin piipahtaa New Yorkissa maisemia katsomassa, eihän kello ollut vielä kuin vähän yli seitsemän ja valoisaakin oli. Keulabaarihan on musikaalien aikaan suljettu ja aukeaa vasta toisen näytöksen jälkeen. Siellä Kim oli kollegoineen odottelemassa alkuillan asiakkaita. Tällä kerralla maistoin drinkkilistalta Ship's Drink:n Eipä ollut huono paukku. Varmasti tulen uudelleenkin tuota ottamaan.

Hämmästelimme merimetsojen tuhoamia saaria ja ihmettelimme, että mitä mahtaa tapahtua Moonlight Promenadella, näyttää siltä, että sinne tulee jonkinlainen baaritiskin korkeudella oleva pöytätaso. Pitipä sitäkin sitten käydä kuvaamassa.

Mitäs täällä nikkaroidaan?

Näyttää baaripöydältä

Sitten olikin jo vuorossa illallinen El Capitanissa. Eikä varmaan ollut yllätys, että ruokina on tutut Angus Beef Bearnaise ja pippuripihvi.

Juomana laivan punkkua pullollinen. Annokset eivät edelleenkään pettäneet. Pihvit mureita ja maukkaita mediumina. Annokset tulivat todella nopeasti pöytään. Tarkoitus oli mennä jälkiruoat nauttimaan Sushi & Co:n, mutta eipä vatsaan enää mitään mahtunut pihvien jälkeen. Kellokin oli jo rientänyt yli yhdeksän ja päädyimme menemään hyttiin istuskelemaan ja jatkoa miettimään. Silmät sitten jumittuivatkin telkkarista tulleeseen dokumenttiin The Beatlesin fan clubin ylläpitäjästä, jäi jopa uutisetkin näkemättä kun dokumentti vei mukanaan. Sen jälkeen olikin kanavan kääntö ja formuloiden odottelu. Kyllä A-hytti on hyvä valinta television orjalle. Otettaisiin varmasti useammin promenade-hytti, mikäli sielläkin olisi telkkari, mutta kun ei ole, niin A-hytissä tai deluxessa matkataan ja tietenkin Commodore-luokassa silloin tällöin. Ahvenanmaa piti nähdä ja Mariellakin lipui satamasta kun Symphony peruutteli paikalleen. Nyt voikin vetää jo verhon alas ja keskittyä enemmän formuloihin. Ja nukkumattiin.
Aamu pääsi yllättämään matkailijan jälleen. Vaikka ajoissa bunkkaamaan menimmekin niin herätyskellon riipaiseva pim pom kuullostaa pahalta vain 1,5 tuntia ennen satamaan saapumistakin. Verho ylös ja yllätys. Ei näy kuin vaaleaa. Tasaista vaaleaa vaikka kuinka yritti tähyillä.

Kunnon sumu oli merellä. Meillä kun sattui hytti olemaan aivan laivan peräosassa emme sumutorvea olleet kuulleet koko matkan aikana. Sääli keulassa matkustavia, sinne se töräyttely kuuluu paremmin kuin hyvin, mutta onneksi on korvatulpat.

Pikainen pakkaaminen ja alkaa matkan ikävin osuus. Kustaanmiekka melkei näkyi, Mariellaa ei näkynyt ollenkaan, vaikka kuinka yritti. Vierestä kulkenut Merlin näkyi kehnosti. Satamakin oli sumussa. Matkalaukut pakattuna odottelimme hetken satamassa että kuuluuko hyttikäytävältä muiden matkustajien poistumisen ääniä. Ei kuulunut. Varovainen kurkistus ja näkyi vain hissiaulan puoleisessa päässä siivoaja työssään. Koko hyttikäytävällä oli meidän hytin lisäksi vain 6 hytin ovea jätetty auki merkiksi että hytti on luovutettu. Aika hiljainen hyttikäytävä oli.

Matka olikin taas paketissa. Hei, hei Symppa. Hei, hei Sympan ihana henkilökunta! Ilman teitä olisi matka ollut paljon huonompi, mutta te saitte sen hyvääkin paremmaksi. On ilo matkustaa teidän kanssa. Toivottavasti nähdään pian!