torstai 15. joulukuuta 2016

Menikö Europaan sijoitettu 16 miljoonaa hukkaan? 12.12.2016 Europalla

Reilusti yli kuukausi mennyt edellisestä kirjoituksesta, joten olisikohan jo aika purskauttaa ulos uusi kokemus ison remontin kokeneesta Silja Europasta, vai onko markkinointinimi jo lyhentynyt Europa muotoon? Any way... Tässä taas tulee turinaa muutamalla kuvalla höystettynä.

Onneksi Europa palasi iltalaivaksi, koska aamulähtö oli jopa pääkaupunkiseutulaiselle todella rankkoja heräämisen suhteen. Nyt ei ollut pelkoa, että ensimmäinen bussi jättää pysäkille, kuten oli kesällä. Valmistautuminen matkaan sujuikin pitkän kaavan mukaan kaikessa rauhassa hosumatta.
Hyvissä ajoin saavuimmekin ratikalla 6T satamaan ja Check In oli nopeasti ja sujuvasti hoidettu Club One Gold asiakkaiden omassa lähtöselvitystiskillä. Lähtöselvityksen vieressä olikin pieni ryhmä tuttuja somevaikuttajia odottelemassa VIP kierroksen alkua ja muutaman sananenkin siinää ehdittiin vaihtaa. Esiteltiinpä minut jopa Marika Nöjdillekin! Hän on Tallink Siljan viestintäjohtaja.
Hyvissä ajoin olin varannut matkani Tallink Siljan varauspalvelun kautta ja hytiksi valitsin DeLuxen. Europassa olimme vain kerran aiemmin päässeet kokemaan DeLuxe hyttin päiväristeilyllä ja ihastuimme silloin avaraan lay outiin sekä erkkeri-ikkunoihin.
Hyttimme sijaitsi kannella 11, jossa kaikki DeLuxe luokan hytit ovat. Hytin oven avattuani ihastuin näkemääni. Poissa oli -80--90 lukujen keskiruskea puu ja tilalle oli tullut harmoonisesti hyvin sointuvat sävyt korostusväreineen, joka meidän hytissä oli keltainen. Ei ollenkaan huono, kun muistaa, että ihastuimme juuri keltaiseen junnu sviittiin kuukausi sitten. Erkkeri-ikkunoiden eteen oli rakennettu sohva, jossa oli hytin sävyihin sointuvat sisustustyynyt.






Sänky oli saanut puolipäiväpeiton. Seinällä hillittyä taidetta ja reilun kokoinen telkkari.


Pitkä kaappirivistö oli lyhentynyt ja jääkaappi löytyi telkkarin välittömästä läheisyydestä. Miksiköhän kaappi aukeaa vasemmalle ja jääkaappi oikealle? Olisiko jääkaapin kätisyys vaihdettavissa? Jääkaapin sisältö oli tuttu: 2 piccolopulloa kuohuvaa, 2 tölkkiä olutta, 4 tölkkiä limppareita sekä pullotettua vettä.


Kuohuvat korkattiin ja istuttiin sohvalle katselemaan hyttiä. Hyvältähän tuo uusi design näyttää. Loistavaa työtä on tehty, mutta tavallinen matkustaja olisi tekemässä pari pientä korjausta heti alkuun: telkkari on sijoitettu niin, ettei sitä voi sohvalta katsoa kuin sohvan oikeasta laidasta, mikäli istuu vinottain. Vasemmalta laidalta ei näe juuri mitään. Olisi helposti korjattavissa liikutettavalla seinätelineellä tai vaihtamalla taulun ja telkkarin paikkoja keskenään. Toinen paikka joka ei ollut loppuun asti ajateltu oli se uusi sohva erkkeri-ikkunoiden edessä. Maisemien katselu ei ole huonosti taipuvalla vanhalla henkilöllä helppoa, kun pitää olla poikittain ja kääntyneenä ikkunaan. Olisiko vuoteeksi levitettävät tuolit ja pöytä ollut kuitenkin toimivampi ratkaisu? Pimeällä maisemien katselua häiritsi ikkunoiden tummennokset, jotka saa ikkunat näyttämään peileiltä sisäpuolelta katsottuna. Kesällä saattaa olla ihan ok tummennokset, mutta ei sitä kesää täällä niin paljon ole että pitäisi tummennosten taakse piilottaa.

 Peililasit

 Ei ollut vuodesohva

Jemma niminen piilo löytyi

Kylpyhuone oli kaunis. Pelkistetyt pyyhetelineet seinällä sekä upouusi suihku ja vedensekoitin! Hienoa!





Uudistukset olivat yltäneet todella kaikkialle. Jopa kolhuille juhlitut hyttien ovet olivat saaneet siistit uudet pinnat selkeine numeroineen. Käytävien matot sopivat upeasti kokonaisuuteen.



Maisemahississä huomasin, että kaikki kaiteet oli hiottu kiiltävistä mattasävyisiksi... aivan kaikki. Olisi kiiltäväkin kyllä sopinut sisustukseen, mutta tämä on arkkitehdin näkemys, ja kunnioitan sitä. Parempi tuo matta on kuin että ne olisi vaihdettu vaikka muuhun materiaaliin.
Pubin ulkoasu oli selkeä ja paljon entistä valoisampi. Poissa oli tumma puu ja notkuvat tuolit. Suuri kiitos siitä. Skottiruutua mukaileva matto oli silmiä hivelevä. Pari Irish Coffeeta piti nauttia tässä paikassa hyvän laivaryhmätuttumme kanssa.


Nälkä alkoikin illanmittaan häiritä ja oli pieni pakko valita ruokapaikka, mutta sitä ennen kauppaan ostoksille. Tutut tuliaiset matkaan ja hytin kautta ruokailemaan.
Grill House piti päästä kokeilemaan, koska pidimme Maximen ruoasta ja toivoimme pitävämme myös Grill Housen ruoasta. Listalta valikoitui pippuripihvit jotka tilasimme mediumina. Lisäkkeenä oli kermaperunat. Annoksien kyytipoikana oli tuttu ja turvallinen laivan punaviini. Ruoat tulivat todella nopeasti eteemme ystävällisen palvelun saattelemana. Annos lisäkkeineen oli muuttunut ulkonäöltään enemmän nykytrendin mukaiseksi, eli kaikki syötävät oli omissa astioissaan kastiketta myöden.






 Perfect


Kuumat vihannekset olivat yllätys, kun niitä haarukoidessani luulin ottaneeni kylmiä. Maku oli hyvä. Kermaperunat olikin ennemminkin juustoperunat, mikä ei ollut ollenkaan huono asia. Hyviä juustoperunoita saa harvoin ja nämä olivat niitä harvoin saatavia hyviä juustoperunoita. Kuuma kastikepurkki oli metalliosien vuoksi hankalahko avata polttamatta sormia, mutta onnistuin, ja maku ei pettänyt. Ja sitten pääasian kimppuun, eli pippuripihvin paloitteli. Paistoaste täydellinen ja maku suussasulava. Neljänneksen syötyä oli pihvi valitettavasti jo kylmä. Olisikohan tarjoilulautasen pitänyt olla myös kuuma, kuten lisukkeillakin oli.
Jälkiruoaksi otin jälkiruokapäydän, jossa olikin herkkuja toistensa jälkeen valittaviksi. Pisteenä iin päällä olikin herkulliset juustot, jotka vei kielen mennessään.




Ylhällä vasemmalla oli herkkujen herkkua...

Ruokailun jälkeen pikainen kierros iltaelämän etsinnän merkeissä, mutta eipä se ollut näin maanantailähdöllä villeimmillään. Melko pian hakeuduimmekin kohti hyttiä, kunnes törmäsimme Ferrari-mieheen, jonka seuraksi menimmekin sitten muutamaksi toviksi ennen nukkumaan vetäytymistä.
Hyvä kun kyläilyltä hyttiin ehdin niin tulikin sähkökatko. Outo tunne oli olla laivassa, joka hiljeni täysin. Ei kuulunut mitään, ei yhtään mitään. Paitsi ukkokultani oven avausyritykset, kun hyttikortti ei toiminut. Ei kuulunut ilmastoinnin suhinaa, ei kuulunut edes kanssamatkustajien panikointia. Oli vain pimeää ja hiljaista. 

Pimeä näyttää tältä

Ei tuo katko kauaa kestänyt, ehkä puolisen tuntia tuo kesti. Sähköt kun tuli takaisin oli jo aika sammuttaa valot ja käydä untenmaille pumpulinpehmeille patjoille. On paljon, paljon pehmeämmät kuin Baltic Queenin patjat vastaavassa hyttiluokassa.

Tuolla on hyvä nukkua, kunhan saatiin pari tyynyä lisää

Aamuksi olinkin laittanut puhelimen herättämään, että ehtisimme aamiaiselle. Hiukan ennen seitsemää herättiin, että ehdittiin ennen ruuhkaa aamiaiselle. Hyttiluokkaan kuuluva aamiainen sijaitsee Grill Housessa. Yllätyin positiivisesti aamiaisen laajuudesta. Jopa Serenaden ja Symphonyn Tavolatassa tarjottava aamiainen on hitusen verran suppeampi kuin tämä. Valikoitavaa oli niin paljon, ettei voinut kaikkea edes maistaa, ei vaan olisi mahtunut vatsaan. Ainoat moitteet sai termareissa ollut kahvi ja sämpylät. Pekoni olisi saanut olla hiukan rapsakampaa, mutta muutoin oli todella hyvä aamiainen. 







Leikkelepäydästä ei tuttut kuvaa ollenkaan.
Aamiaisella naapuripöytään saapui myös aiemmin tutuksi tullut Valkeiden Laivojen kirjoittaja Sami, Siinä aamiainen meni suunnitelmia ja kokemuksia jakaessa ja olimme samaa mieltä: ei ole 16 miljoonaa mennyt hukkaan. Hienosti onnistunut päivitys!
Aamiaiselta poistuessa huomasin Coffee & Co:n olevan tyhjillään, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja nappasin pari kuvaa ilman henkilöitä. Coffee & Co:ssa ei pettymyksekseni ollut myynnissä Itämeren suurinta rapuleipää, vaikka sitä markkinointikuvissa oli vilahtanutkin. Hyvältä tuo kokonaisuus näytti.



Vetäydyimme hyttiin päikkäreille, koska viisituntiset yöunet on hiukan lyhyet. Välillä unen läpi kuulutettiin tulevasta paloharjoituksesta ja siihen liittyvistä kuulutuksista. Heräsimme laivan lähtiessä satamasta. Oli hyvä hetki taas mennä tekemään kierros yleisissä tiloissa ja olihan meillä vielä Club One Gold jäsenen drinkkikupongitkin käyttämättä. Corner Bar oli sopiva paikka niiden käyttämiseen ja minttukaakaot maistui hyvälle. Corner Bar oli myös saanut uutta pintaansa. Keinonahkaiset tuolit olivat melko hiostavat, mutta muutoin hyvät istua. Voin kuvitella kuinka kesäaikaan naisilla jää iho kiinni shortseissa tai lyhyessä hameessa istuessaan. 


Jälleen Valkeiden Laivojen Sami osui kohdalle ja juorusimme lisää päivän kuulumisia ja pieni sometushetkikin siinä oli. Samilla oli ylimääräiseksi jäänyt 12cl kuohuviini 2€ kuponki, jonka luovutti käyttöön ja kelpasihan se. Sitten saapuikin Samin poistuttua Ferrari-mies jonka kanssa rupattelimme yön tapahtumista. Hän kertoikin, että Grande Buffetin luona olisi erikoisen hieno joulukuusi. 


Vielä muutama hetki rupateltiin ja lähdettiin pakkailemaan matkalaukkuun tavaroita. 22h risteily on eittämättä todella lyhyt. Helposti voisi hurauttaa kolme risteilyä peräkkäin, eikä silti tulisi vielä tympääntymistä. Ainakaan meillä.
Kaikki kiva loppuu aikanaan. Tiesimme, että hisseillä tulee olemaan ruuhkaa, joten vetkuttelimme ja vetkuttelimme hytistä poistumista, mutta silti oli ruuhkaa hisseillä. Päätimme, että mennään maisemahissillä 7. kannen aulaan odottelemaan väljempiä vesiä. Siinä menikin helposti puolisen tuntia, kunnes hissijonot olivat kadonneet ja maltoimme poistua 5. kannen kautta ulos. Tässä kohdassa tulee aina haikeus, että nyt se on jo takana, se mukava matka ihanassa hytissä. Vannon ja vakuutan, että tulemme takaisin. Ja jos itsellesi tuli matkakuumetta, niin tästä linkistä tarjousmatkoja varailemaan Europalle ja muillekin aluksille!

Ei mennyt 16 miljoonaa hukkaan. Hienosti toteutettu uudistus. Oikeilla aalloilla ollaan.

Hei, hei Europa ja mukava henkilökunta! Teillä on kaunis työpaikka! Tulemme varmasti pian uudelleen!






























lauantai 12. marraskuuta 2016

Silja Symphony 08-10.11.2016 Junior Suite


Oli aika, jolloin meillekin kelpasi hytti kuin hytti. Silloin ikää oli noin 30 vuotta vähemmän kuin nyt ja samoin matkan tarkoituskin oli aivan eri. Ei tullut mieleenkään, että laivalla voisi tehdä muutakin kuin bilettää rankasti syömättä mitään välillä. No ajat muuttuu ja samoin muuttuu hyttien vaatimukset.
Koskaan aiemmin ei olla matkustettu Junior Suitessa, joten jo viikko ennen matkaa oli matkakuume huipussa. Matka oli jo elokuussa varattu ja maksettu, koska nuo Junior Suitet on todella suosittuja hyttejä. Hintaluokka on samassa linjassa Commodore-luokan hyttien kansssa ja samat palvelutkin on käytettävissä: Commodore lounge tarjoiluineen, saunat ja tietenkin hytin jääkaapin sisältö.
Commodore. ja Suite sijaitsevat kansilla 10 ja 11 laivan keulaosassa ja Junior suite sijaitsee kannella 9. keulabaarin yläpuolella ja samalla myös yökerho Atlantis Palacen yläpuolella. Aiemmin olen samassa kohdassa matkannut Conference-luokan hytissä, johon alapuolella soitettu musiikki kuului melko hyvin, joten oli siinäkin pientä jännitystä ilmassa, kuinka kovaa musiikki mahtaa kuulua ja saako yöllä nukuttua.
Terminaaliin saavuimme hyvissä ajoin 14.50, koska hyttiluokkaan kuului aikaistettu laivaannousu klo 15.00, eli 30 minuuttia muita aiemmin. Jäin jonon päähän Club One Gold asiakkaiden tiskille odottelemaan vuoroa. Koska oli tiistai, niin tiesin, että tulee olemaan todella rauhallinen lähtö, ja se sopi kyllä suunnitelmiin.




Tasan 15.00 porteista pääsi pieni joukko muita ennen hytteihin, me muiden muassa. Avankortin käyttäminen oli tällä kerralla tavallista jännittävämpää. Vatsanpohjassa oli jännityksen tunnetta, vaikka kuvia hytistämme oli runsaasti jo ennakkoon nähtunä.
Oven avattua eteemme aukesi valtavan suuri eteinen, jossa oli heti oikealla ovi vessaan. Vasemmalla kaksoisovien takana oli makuuhuone. Suoraan edessä oli suuri oleskeluhuone pöytineen ja sohvineen. Kaksi ikkunaa antoivat maisemat lähes suoraan eteenpäin. Oleskelutilasta oli myös ovi makuuhuoneeseen ja makuuhuoneen vasemmalla laidalla oli tärkeä ovi. Sen takana on kauan odottamani poreamme.












Ensimmäisten minuuttien jälkeen oli hyvä hetki käydä Commodore Loungessa maistelemassa makeita ja suolaisia naposteltavia kera hyvien juomien. Lukuunottamatta alkoholijuomia, kaikki tarjolla oleva syötävä ja juotava kuuluu hytin hintaan. Loungessa on miellyttävä rauhallinen tunnelma ja kaiuttimista kuului juuri sopivalla voimakkuudella aistikasta jazzia. Ei ryntäilevää väkeä, ei tönimistä, ei jonotusta. Tämä on luksusta itämerellä!







Loungen antimien jälkeen varasin paluumatkalle saunavuoron ja palasimme hyttiin. Oli aika tutustua poreammeen käyttöohjeisiin ja valmistautua lämpimän veden hellään syleilyyn. Vettä laskiessa ammeeseen totesin veden paineen olevan jopa parempi kuin kotonamme. Amme täyttyikin kohtuullisen nopeasti ja uppouduin omissa ajatuksissani nauttimaan tuosta ihanasta ylellisyydestä, joka on itselleni nykyään harvinaista herkkua. Ennen oli oma poreamme, vaan ei enää. Pari tuntia vierähti nopeasti siinä silmät kiinni haaveillessa. Vasta tässä kohdassa oli aikaa jääkaapissa odottavalle Cavalle. Kylmä Cava viilensi mukavasti ja olo oli todella rento, jopa liiankin rento ja pelkäsin jo nukahtavani ennen kuin olisimme edes ruokailleet.
Infosta kävin kysymässä matkustajien määrän: noin 700-800 matkustajaa, eli käytännössa lähes tyhjä laiva. Tarkoittaa myös sitä, että henkilökunnalta saa silloin loistavaa palvelua, kun ei tarvitse kiireellä palvella. Piipahdimme vilkaisemaan Old Port Pubissa. Trubaduuri lauloi ja muutama ihminen istui pöydissä siellä täällä. Pienen pohdiskelun jälkeen päätimme käydä Tax Free Superstoressa tekemässä hankinnat ja sen jälkeen ruokailu. Ruokapaikkaa sitten pohdittiinkin enemmän. Buffetin anti ei ollut tällä kerralla meille. Tavolata ja El Capitan taistelivat jälleen rinta rinnan kumpi voittaa. El Capitan.
Tällä kerralla ei otettu mitään tuttua ja turvallista, vaan valittiin valmis menu: Caesar-salaatti, entrecote-pihvit sekä suklaayllätys jälkiruoka. Tuo kokonaisuus oli vain 36€, joten edullinenkin oli kolmen ruokalajin illalliseksi. Alkudrinkkejäkään ei unohdettu: Gin Tonic ja Vodka Lime, nuo tutut ja turvalliset. Ruoan kanssa tuli tilattua tuttu ja turvallinen "laivan punkku".




Alkusalaatti yllätti heti aluksi valtavalla koollaan. Olisi mennyt kyllä pelkkänä pääruokanakin, sen verran iso oli salaattiannos. Maukaskin oli. Salaatti rapsakkaa, kastiketta tarpeeksi, muttei uitettu. Karkarapuja oli kiitettävästi. Niitä riitti ihan loppuun asti.

 Caesar salaatti katkaravuilla


Caesar salaatti kanalla

Seuraavaksi tulikin Entrecote-pihvit kera parmesan-ranskalaisten. Mehukas mediumiksi paistettu pihvi oli maukas ja ranskalaiset rapsakoita. Parmesania oli reippaasti ranskalaisilla. Bearnaise-kastiketta olisi voinut olla ehkä tilkka enemmän, ehkä... Tuli jo mieleen, että mahtaako pihvi mahtua edes kokonaan, kun kolmas laji on vielä tuloillaan. Jätin sitten taktisesti pihvistä pienen palan syömättä ja noin puolet ranskalaisista meni hukkaan.



Jälkkäri tulikin sitten seuraavaksi eteemme. Ihanan näköinen, kauniisti aseteltu jälkiruoka piti syödä ensin silmin ja sitten vasta lusikalla ja haarukalla tuhosin kauniin kokonaisuuden pois näkyvistä. Uskomattoman harmooninen kokonaisuus suli suussa. Makunautinto oli huipussaan.


keksi lautasella oli ylimääräinen. Siihen ei hampaat pystyneet, eikä ollut kahviakaan mihin dipata.
Ruokailun kun saimme päätökseen oli kello jo niin paljon, että oli aika jättää henkilökunta siivoamaan paikkoja ja asettelemaan astioita seuraavaa päivää varten. Olimme lähes koko ruokailun ajan ainoat asiakkaat koko ravintolassa.
Atlantis Palace huuteli jo meitä katsomaan keskiyön showta. Tämänkin olemme jo nähneet, mutta yleensä melko kaukana lavasta. Näin pienellä matkustajamäärällä on hyvät mahdollisuudet päästä aivan lavan viereen ja näin myös pääsimme. Ei kauaa tarvinnut odotella laivan bändin, Gravity Band,  soiton lopettamista kun jo kuulutettiinkin, että tanssijoiden pitäisi poistua tanssilattialta ja shown valmistelut alkavat.




Itse show on hyvä ja vauhdikas. Todella hyvin laulavia ja tanssivia nuoria!

Shown jälkeen teki taas mieli liikkua. Ruoka oli valahtanut kurkunpäästä alaspäin ja liikkuminen oli mahdollista. Suunnaksi New York Disco & Lounge, eli laivan peräpäähän kannelle *, eli tähti. Siellä ei ollut kuin 4 henkilöä lisäksemme ja baarin takana pari baarimikkoa. Baarimikoista toinen olikin Kim, jonka kanssa tuossa rauhallisuudessa ehti heittää tarinan jos toisenkin. Ohi ehti lipua Gabriella, kyydissään tuttavamme Abe. Vastaan tuli myös sisaralus Serenade ylväässä olemuksessaan.







Vasta Ahvenanamaalla pistäytymisen jälkeen päädyimme nukkumaan ja tuolloinkin olimme omasta mielestä ajoissa, koska pitihän meidän ehtiä aamiaiselle Bon Vivanteen.

Kaupan yövartijat työssään

Laivan herätyskello suorastaan repi meidät ylös sängyn pehmeästä halailusta. Pikaiset aamutoimet ja vilkaisu ulos ikkunasta. Tai siis siitä missä ikkunan pitäisi näyttää merimaisema olikin valkoista. Ei ollut sumua, vaan paksusti lunta kummankin ikkunan edessä. Ei siis ollut aavistustakaan missä kohdassa matkaamme.
Aamiaisemme tarjoillaan kannella 7. sijaitsevassa Bon Vivante-ravintolassa. Alkuun saame kuohujuomaa ovella ja meidät saatetaan pöytään. Kahvit tarjoillaan termoskannuissa pöytään. Tällä kerralla myös leivät ja leikkeleet kannettiin suoraan pöytään ja listalta saimme valita lämpimän aamiaisen. Nyt valitsin munakkaan, koska sitä en eiemmin ole koskaan laivan aamiaisella syönyt. Valitsin munakkaan jokiravuilla. Munakas tuli todella nopeasti ja oli melko siro kooltansa. Toisaalta yöunet oli jääneet niin lyhyiksi, ettei kovin kauaa siinä olisi aamiaista jaksanutkaan nautiskella. Pari sämpylää kahvin kanssa tuli nautittua sekä lasillinen tuoremehua.






Mikäli olisin ollut aamiaisella Tavolatassa, olisi aamiaiseni ollu paljon runsaampi. Olisi ollut pekonia, munakokkelia, riisipiirakoita, paprikaa, kalaa, maksapateeta jne, jne sekä tietenkin sämpylät täytteineen. En oikein tiedä, kuinka hyvin toiveita voidaan toteuttaa, joten tyydyin siihen mitä eteeni kannettiin. Aamiainen oli syöty ennen kuin olimme satamassa Tukholmassa. Palattuamme hyttiin, yritimme tirkistellä lumen koloista ulos. Todella sakea lumisade oli Tukholman yllä. Menimme nokosille.
Pienet tirsat venähtivät jälleen ja heräsimme vähän ennen kahta. Ei siis kellon puolesta mitään toivoa lähteä kaupungille, mutta ICA:ssa voisi pistäytyä. Ei. Sakea räntäsade piti meidät visusti laivan sisällä ja kapusimme Commodore-loungeen "toiselle aamiaiselle". Kahvia ja pikkupurtavaa kera rauhallisen ilmapiirin. Iltakin alkoi jo hämärtyä, vaikkei kello ollut kuin vähän yli kolme. Lunta tuprutti taivaan täydeltä, välillä oli muutaman minuutin rauhallisempaa sadetta ja kohta taas taivaan täydeltä suuria hiutaleita.



Uusia matkustajia saapui pikkuhiljaa loungeen ja katsoimme parhaaksi antaa heille tilaa istuskeluun ja nauttimiseen. Istuskelimme pitkän tovin hytissä kun laiva lähti takaisin kohti Helsinkiä. Vielä oli liian aikaista illalliselle, mutta jotain pitäisi saada välipalaksi: pizzaa Mundosta! Ja mikä parasta, Mundosta sai pizzaa mukaan omaan hyttiin, ettei tarvinnut jäädä paikanpäälle istuskelemaan. Maittavan välipalan jälkeen piipahdimme kaupoissa katselemassa mahdollisia ja mahdottomia tuliaisia. Syystä tai toisesta ideat oli vähissä. Saattoihan nukkumisellakin olla osuutta asiaan. Kello kulki eteenpäin ja niin kulki Symphonykin. Pian olikin kello kulkenutkin jo niin paljon, että varaamamme saunavuoro olisi käytettävissä. Eli illallinen jää väliin ja sauna tuli tilalle. Ei ollenkaan huono ratkaisu, näin jälkeenpäin ajatellen.
Sauna oli saanyt myös uutta ilmettä itseensä, sitten viimekäynnin (2007). Löylyhuoneen lämpö tuntui viileältä. Vain vajaa 60 astetta lämmintä. Kotona sauna on aina yli 70 asteinen ennen kuin sinne voi edes harkita mennä. Onneksi sentään kiukaan kivet olivat niin kuumat, että löylyn heitto onnistui ja saimme hienosti hien irtoamaan. Saunoessa aika lensi taas siivillä ja meinasi tulla jopa kiire suihkuun. Onneksi oli kaksi suihkua, muuten olisi mennyt vuoromme pitkäksi muutamalla minuutilla. Nyt ei tarvinnut pukiessa edes hosua.
Sauna olikin niin rentouttava kokemus, että en saanut pidettyä enää silmiäni auki. Tarkoituksena oli mennä vielä Atlantis Palacessa ja New Yorkissa käymään, mutta ihanan pehmeä sänky kutsui nimeltä. Ja turhaan olin jännittänyt Atlantis Palacen mahdollisesti kuuluvia ääniä. Ei sieltä juuri mitään kuulunut. Hyvin vaimeaa ääntä, niin vaimeaa, ettei voinut nimetä kappaleita, joita soitettiin.
Aamu tulikin sitten ennen aikojaan. Jo kuudelta sisäinen kelloni kertoi, että nyt pitää nousta ylös. Nukkuminen saa riittää. Pilkkopimeässä hytissä kävelin seiniämyöden, että löysin valojatkaisijan oleskelutilasta. En halunnut herättää ukkokultaani, joka tuli myöhemmin nukkumaan. Ikkunoista ei taaskaan nähnyt ulos, tai siis näki niistä ulos, mutta oli pimeää, niin ei nähnyt juuri muuta kuin yksinäisiä valon väläyksiä kaukaisuudessa. Telkkaristakaan ei tule vielä tuohon aikaan mitään, joten nettisurffailuun oli tyydyttävä. Parin tunnin surffailun jälkeen kuuluikin tuttu pim pom... herätys!
Aamutoimet ja uudelleen Bon Vivanten aamiaiselle. Tällä kerralla valitsimme listalta aamiaislautasen: sasliccia, munakokkelia, papumuhennosta, tomaattia ja pekonia. Nam. Pekonia! Annokset tuli jälleen nopeasti eteemme. Ensin leikkeleet ja sämpylät ja sitten ihana aamiaislautanen. No pienoinen pettymys se oli. Olisi voinut vähän enemmän olla pekonia kuin yksi viipale.





Parempi sekin kuin ei yhtään, mutta vain yksi! Maussa ja asettelussa ei ollut moitittavaa. Olimme jo lopettelemassa aamiaista, lasit tyhjinä ja suut pyyhitty, kun tultiin kysymään olisimmeko halunneet keittiöstä vielä jotain. Olimme jo poistumaisillaan, joten kiitimme kohteliaasti: ei kiitos. Jos 5 minuuttia aiemmin oltaisiin samaa kysytty, niin olisin varmaan tilannut pekonia. Ainakin 6 viipaletta. Sekä munakokkelia. Ainakin kauhallinen tai pari.
Aamiaisen nautittuamme pikainen kierros Tax Free Superstoreen ja viimeiset tuliaiset oli ostettu. Nyt alkaa matkan huonoin osuus: pakkaaminen ja valmistautuminen poistumaan laivasta. Tuossa hytissä voisi helposti viettää pidemmänkin risteilyn ajan, vaikkapa viikon tai kaksi. Tuo Tukholman risteily on aivan liian lyhyt. Kolme risteilyä peräkkäin voisi olla sopivampi!
Jos aiheutin matkakuumetta, niin helpotusta matkakuumeeseen saa tästä klikkaamalla!
Symphonyn henkilökuntaa on jälleen pakko kiittää.



Teitte matkastamme nautinnollisen elämyksen. Palaamme taas laineille piakkoin.
Hei, hei ja nähdään pian!