Määränpäänä Birka
Nyt oli matkakuumetta jo kaksi viikkoa ennen matkaa, eli turhankin ajoissa. Tätä reissua aloin pyöritellä päässäni syyskuun punaisen kolmikon jälkeen. Ajatuksena valkoinen kolmikko vaikutti kiinnostavalta, varsinkin Birka, jossa ei koskaan aiemmin oltu käyty.
Jo joulukuussa varasinkin
Birkan nettisivuilta "sujuvalla" ruotsin kielellä hytin. Sujuvalla sitaateissa, koska ruotsini ei ole millään tavoin sujuvaa ja lukeminen jopa heikkoa (kiitos lukihäiriöni). Maksukin hoitui ihan kuin olisi kotimaisia matkoja varannut.
Club One Gold joululahjakoodilla sai todella edulliseen (35€) reittimatkan Symphonyn DeLuxe luokassa Tukholmaan ja Galaxyn A-double hytissä (12€) takaisin
Tallink Siljan omalla matkan varaussivulla.
Birkan matkan maksamisen jälkeen tulikin tietooni kaverin kautta, että kulma sviitit on hyviä, joten piti ottaa Birkan asiakaspalveluun yhteyttä. Pienellä 80 kruunun lisämaksulla pääsee itse kertomaan minkä hytin haluaa, ja käytin tuon palvelun hyväkseni. Pieni raha kuitenkin siitä, että saa haluamansa hytin ja välttyy pettymyksiltä.
Tiistain ja keskiviikon välinen yö tuli nukuttua huonosti, kuten aina ennen risteilyä. Ukkokultakin oli yövuorossa töissä, joten sinkoilin matkakuumeeni kanssa aamuyöhön asti itsekseni ja netissä keskustellen. Vihdoin koitti keskiviikko iltapäivä ja matka ihan oikeasti alkaa! Sää oli surkea, harmaa.. pilvet roikkuivat alakuloisina ja enteilivät sadetta. Bussia odotellessa ehti tulla jo katumus valituista vaatteista, jotka oli ennemminkin keväiset kuin keliin sopivat, mutta näillä mentiin, kun ei ehdi vaihtamaankaan. Olympiaterminaalille saavuimmekin noin 10 minuuttia ennen laivaannousun alkua, eli "just in time". Chekc In oli totutun sujuvaa Club One Gold palvelupisteellä.
Ennen kuin ehdimme hyttiin asti, niin piti pysähtyä lasilliselle kuohuviiniä, joka alkuillan maksoi vain 2€/lasi.Paitsi näin naistenpäivänä tuo 2€/lasi tarjous oli voimassa koko illan koko laivassa! Siemailtuamme lasillisemme siirryimme ihanaan hyttiin. Sijainti ei ollut paras mahdollinen: 3. hytti hissiaulasta (promenaden puolella), eli discon melu tulee kuulumaan hyttiin. Henkilökunnan toimesta olikin todennäköisesti tiedostettu tuo jytke ja hytin varustukseen oli lisätty korvatulpat! Hienoa! Nautimme jääkaapissa olleet kuohuviinit ennen kuin lähdimme ihastelemaan tuttua laivaa.
Old Port Pubissa pistäydyttiin kuohuvalla...
Kuten myös Atlantis Palacessa
Olimmekin sopivasti osuneet paikalle, kun oli alkamaisillaan "teaser" keskiyön show:sta.
Tästä esityksen alkupaloihin...
Alkupalat nautittu ja oli ruumiin ravinnon aika. Mundon lihapullat kutsuivat nimeltä matalan budjetin matkaajia. Sen verran nälkäisiä matkaajia olimme tuossa vaiheessa, että jäi kuva ottamatta annoksista, kun jo olimme ne syöneet. Ruokajuomasta ehti ottaa kuvan!
Ruokailun jälkeen olikin rupatteluhetki risteilypäällikkömme kanssa. Siinä kuluikin tovi jos toinenkin iloisissa merkeissä jutellen. Taisimme jopa tehdä treffit New Yorkiin karaokea ihmettelemään.
Sitten tulikin jo sellainen laulusuoritus, että oksat pois!
Loistava esitys!!! Kiitos! Pienen tovin vielä jaksoimme viettää iltaa, mutta hyvissä ajoin siirryimme hyttimme ihanan pehmeään syleilyyn. Aamulla olisi herättävä ajoissa ja mentävä aamiaiselle...
Kintut, kantapäät ja kaljaa...
Yö menikin yllättävän hyvin discon jytkeestä huolimatta (en osaa nukkua korvatulpat päässä). Virkeinä suuntasimmekin Tavolatan ihanaa aamiaista nauttimaan. Ajatuksena oli, että runsas aamiainen pitää kylläisenä iltaan asti.
Lisäksi leikkeleitä, mehua ja tietenkin ihanaa kuohuviiniä sekä kahvia.
Reittimatkalaisena meidän piti luovuttaa hytti ajoissa, mutta laivasta emme poistuneet. Sää oli Tukholmassakin sen verran surkean näköinen ettei tullut hinkua mennä kävelemään matkalaukun kanssa moneksi tunniksi turhaan. Jäimme siis laivaan tekemään sotasuunnitelmia seuraavista siirroista, eli miten ja milloin lähdemme julkisilla kulkuvälineillä kohti Slussenia.
Edellisenä iltana olimme jo ostaneet laivan infosta bussi-/metroliput ja kerrytimme samalla Club One pistesaldoa. Infosta saadun bussi- ja metroverkosto karttoja tutkittuamme päätimme että bussilla päästään mukavasti vähällä kävelyllä ja samalla näkee maisemiakin, joita ei metrossa näe. Ja meillä ei ollut mikään kiire mihinkään, joten siinäkin mielessä bussi oli loistava vaihtoehto. Mundon sulkeuduttua siirryimme Sushi & Co:n antimia nauttimaan, eli ei vieläkään poistuttu laivasta.
Vasta tasan 13.00 poistuimme laivasta ja lähdimme kävelemään kohti bussipysäkkiä. Infosta piti käydä varmistamassa, että kumpaan suuntaan menevään bussiin hyppäämme kyytiin. Emme olleet aiemmin bussilla 76 kulkeneet.
Hei, hei, Symppa!!!
Bussipysäkki löytyikin helposti ja infosta saadun ohjeen mukaan käveltiin tien toisella puolella olevalle pysäkille. Pari minuuttia siinä ehti odotella kun bussi jo tulikin paikalle. Tukholman busseissa ei myydä lippuja, mutta niin kuin aiemmin tuolla kerroin, niin liput saa ostettua laivan infosta ja kaupan päälle tulee hyvät neuvot ja Club One pisteet.
Noin kello 14.00 olimmekin jo Slussenilla! Aivan hyvin olisi voinut viettää vielä yhden tunnin laivalla, koska Birkan terminaali aukeaa vasta 16.00.
Bussen till Slussen
Slussen olikin yhtä suurta työmaata
Koko Slussen olikin sitten yhtä suurta työmaata, jossa liikkuminen oli hankalaa, varsinkin jos on vaikeuksia liikkua portaissa. Me emme löytäneet hissiä, mutta luultavasti sellainen oli jossakin. Tuskin missään on niin huonosti suunniteltu, ettei liikuntarajoitteiset pystyisi kulkemaan. Pääsen minäkin portaita, mutta hitaasti. Ja pieni vesisade ei ilahduta hitaasti liukkaissa metalliportaissa liikkuvaa saati sitten näitä kiireessä sinkoilevia.
Löysimme perille yli tunnin ennen aikojaan, joten lähdimme kävelemään eteenpäin ilman sen kummempaa päämäärää.
Kukin nähköön mitä haluaa tässä taideteoksessa...
Fotografiska oli hyvä paikka mennä viettämään tuo ylimääräinen reilu tunti. Emme käyneet näyttelyä katsomassa, vaan riitti sisääntuloaulan myymälässä kiertely. Samalla latasin puhelintani ja lepuuttelin kinttujani. Siinä odotellessa Cinderellakin näkyi.
Cinderellalla piipahdimme syyskuussa.
Mainos osui kurjasti eteen
Sitten tulikin jo meidän odottama Birka. Oli siis aika lähteä takaisin kohti terminaalia ja kohti uusia kokemuksia!
Itse pidän Birkan muodoista. Eye candy!
Terminaalissa olimmekin sitten ihan pihalla. Tiesin että sviittimatkustajille on oma check in, mutta kuinka sinne pääsee? Kävimme etsimässä sisäänpääsyä myös "rahvaan" puolelta.
Ei tämäkään huonolta näyttänyt, mutta...
Takaisin alakertaan ja kylmästi kysyin henkilökunnalta kuinka sviittimatkustajien check inniin pääsee. Meidät sitten opastettiin oikeaan paikkaan. Olisi pitänyt osata soittaa puhelimella. Eipä käynyt mielessä moinen, mutta tulevaisuutta ajatellen nyt sen tietää.
Todella ystävällinen asiakaspalvelija kirjasi meidät saapuneiksi ja opasti sekä ruotsiksi että englanniksi meitä. Ja kuohuvaa piti tietenkin ottaa uuden alkavan matkan kunniaksi. Tässä kohdassa jännitti jo niin paljon, ettei oikein osannut mitään kieltä enää puhua, vaikka ymmäsi kaiken mitä selitettiin.
Hyvää oli, vaikkei ollut brut!
Laivaannousu oli sviitti matkustajille aiemmin kuin muille ja henkilökunta tuli pyytämään mukaansa kun laivaannousun aika oli käsillä. Meille kerrottiin, että pääsemme odottelemaan hyttien siivouksen valmistumista kannella 10 sijaitsevassa Span baarissa. Tarjolla oli hedelmiä ja mehua juotavaksi. Sieltä olikin hyvät näkymät Slussenille.
Aikamme odoteltua meille tultiinkin kertomaan että hyttimme olisi valmis, joten sinne siis. Hyttimme sijaitsi kannella 8 heti komentosillan alapuolella kulmassa messinin hohtoisen hyttikäytävän päässä! Jo pelkkä hyttikäytävä oli kaunis!
Tämän oven avattua oli kaunis hytti edessämme!
Todella ihastuttava hytti kahdella vessalla ja poreammeella. Kokonsa puolesta vähän pienempi kuin Symphonyn tai Serenaden junnusviiteistä pienin, eli kevät, mutta isompi kuin commodore-luokan hytti. Ensi-ihastuksen jälkeen jäin kaipaamaan hedelmiä ja Siljalta tuttuja kylppäritarvikkeita (hammasharja jne) joita ei ainakaan hytistämme löytynyt. Näytteet Face Stockholmilta oli kauniisti pussukassa. Telkkari oli hyvän kokoinen ja näkyi sieltä jopa yksi suomenkielinen kanavakin.
Tällä kerralla ei tyhjennetty skumppapulloa, vaan suuntasimme oluiden jälkeen kohti uusia seikkailuja, eli tutkimaan laivaa jolla seuraavat 22 tuntia vietämme. Seuraa kuvia vähäisillä teksteillä...
Ja nälkä siinä kiertäessä sitten tuli joten syömään.
Ruokalistan tyyli oli tuttu
Suomalainen jälkkäri: Irish Coffee
Nämä valaisimet oli mun mieleeni!
Kerrankin oli paljon rahaa...
Ruoka oli todella hyvää. Häränpihviä pippurikastikkeessa. Nam! Ruokailun jälkeen olikin jo kauppakin saanut ovensa auki. Aukeaa vasta 20.00 eikä heti satamasta lähtiessä, johon me suomalaiset olemme tottuneet.
Jääkaappimagneetit oli loppu, joten ostamatta ne jäivät. Olisin itsekin sellaisen halunnut. Risteilyohjelmia täällä ei ollut paperisina versioina, vaan käytävillä olevat taulut toimittivat sitä virkaa.
Kauppakierroksen jälkeen ostokset hyttiin ja poreammeen testaukseen. Kylpykuvat pysyköön kotialbumin kätköissä. Poreilun jälkeen väsymys jälleen voitti. Oli nukkumisen aika ja herätys laitettiin 8.00 aikaan herättämään, että ehdimme hyttiluokkaan kuuluvalle aamiaiselle.
Perjantaina herätys tulikin ennen puhelimen herätystä. 7.15 laiva aloitti jyrinän kääntyessään satama-altaassa. Olimme saapuneet Ahvenanmaahan. Sää oli sateinen, joten kuvia ei innostanut räpsiä ikkunan läpi ja ulos ei tietenkään huvittanut mennä. Cinderellan muodokas ahteri täytti ikkunan näkymän. Eipä neiti Cinttu siinä kauaa ehtinyt olemaankaan kun jo lipui saariston sekaan ja meillä alkoi aamutoimet.
Listalta sai valita mitä halusi, niin monta kertaa kuin halusi. Tarvitsi vain kättä heilauttaa!
Aamiaista odottaessa ehti hienosti katsella saaristoa
Listalta tilattu munakokkelia ja pekonia. Ei tullut ruokalusikallista kokkelia kahdella pekonilla, vaan kunnollisen kokoinen annos!
Leikkeleet, hedelmät, mehut ja muut kylmät sai noutaa itse ja valikoima oli runsas. Puuttuu kuva pöydästä, jossa on keitetyt munat, mehut, leivät jne. pahoitteluni.
Aamiaislistalta tilattu aamiaisen jälkkäri: lämpimiä vohveleita kera kermavaahdon ja hillon. Tätäkin olisi voinut tilata vaikka viisi annosta (jos olisi mahtunut)
Aamiaisen aikana sääkin muuttui paremmaksi ja reippaina uskaltauduimme jopa ulos kuvaamaan. Itseäni hirvitti lasittamaton kaide enkä saanut otettua ainoatakaan kuvaa (korkean paikan kammo), mutta onneksi ukkokultani napsi kuvia puolestani.
Laivalla oli paljon portaikkoja, hienoja asetelmia, pienosimalleja jne...
Täälläkään en käynyt
Vielä on matkaa muutama hassu tunti enää jäljellä ja palasimme hyttiin nauttimaan maisemista. Vastaan tuli myös "tuttuja".
Naapurin hytissä näytti tältä
Heidän "kaatopaikka"
Saman hyttikäytävän ikkunaton "kaatopaikka"
"Kaatopaikka" ikkunalla. Näihin kuviin sain kuvausluvan henkilökunnalta!
Laiva saapui satamaan aikataulunsa mukaisesti 15.45 ja jo 16.05 istuimme Slussenista kothi Värtania matkaavassa bussissa 76. Ihana merimatka Birkalla on jo ohi ja paluumatka on jo alkanut. Se alkoi siitä, kun jätimme hytin oven auki ja lähdimme matkalaukkuinemme kävelemään kohti hissiaulaa. Tuo on pahin hetki koko risteilyssä.
Metrolla nopsajalkaisemmat ehtisivät Helsinkiin lähtevään laivan. Mekin ehdimme nähdä Serenaden
Onneksi odottaminen ei ole välttämättä kurjaa
Meidän lisäksi pari muutakin halusi päästä Galaxy:n sisään
A double ei näytä pahalta
Sijainti olisi voinut olla parempi
Nälkä...
Hampurilainen ja ranskalaiset maistuivat hyvälle
Kana-annos
Ja pakkohan sitä oli lähtöselvityksessä saadut drinkkiliput käyttää, niin viereiseen Piano Bariin nauttimaan Irish Coffeesta.
Itse pidän paljon Piano Barista. Mielummin Piano Bariin kuin pubiin. Viimeisellä etapilla oli pääasiana lepo, joten hyvissä ajoin poistuimme juhlivien matkustajien seurasta hyttimme uumeniin. Meteliä ei ollut niin paljoa kuin odotin. Iloiset juhlijat herättivät vain kolme kertaa koko matkan aikana, mutta kivikova sänky valvotti sitäkin enemmän. Tuntui kuin metallisängyn päällä olisi ollut pelkkä petauspatja. Noin tunnin välein heräsin kipuun ja aamulla kun olisi pitänyt sängystä nousta levänneenä, niin selkä oli tuskaisen kipeä. Puolisen tuntia oikoilin niveliä kohdalleen ja sain kuin sainkin istuttua selkä suorana sängyn laidalla. En usko että kukaan nauttii nukkumisesta noin kovalla sängyllä, mutta saatanhan olla väärässäkin.
Laiva saapui ajallaan Turun satamaan ja oli jälleen aika poistua laivasta, tällä kertaa kulkuväline vaihtui junaan. Asemalle ei ollut onneksi kuin parin-kolmen sadan metrin matka, joten kiirettä ei tule olemaan, kun junan oli määrä lähteä vasta 8.10. Itseasiassa kuvittelin jostain syystä junan olevan satamassa kun laivat sinne saapuvat, mutta näin ei ollut. Onneksi aamu ei ollut kylmä ja aurinkokin alkoi lämmittää. Reilun puoli tuntia odoteltua juna jo saapuikin ja reippaina kävelimme omille varaamilleni paikoille...
Mitä jäi päälimmäisenä matkoista mieleeni?
Käyttämämme laivat on todella erilaisia toisiinsa verrattuna. Siinä missä Symphony on modernisoitu telakalla käynneillään, niin Birkalla on pitäydytty pysymään perinteisessä mallissa. Birkan "lay out" ei ollut promenade-laivoja rakastavan (minun) mieleen, mutta sisustus sitten taas oli. Oli kiiltävää messinkiä, ylellisyyden tuntua. Paljon yksityiskohtia, klassisia laivoilla paljon nähtyjä ratkaisuja ja koristeita. Nämä klassiset hituset on Serenadelta ja Symphonylta lähes kokonaan kadonneet (ei munkaan pitäisi näitä verrata, mutta...). Itämeren laivat ovat onneksi melko erilaisia, joten ei ole tarvetta näitä vertailla paremmuusjärjestykseenkään. Serenade ja Symphony vetää kokonaisuudellaan voiton. Palvelussa Birka on paras, sekä klassisuudellaan. Cinderella on enemmän bilelaiva jos vertaa Birkaan.
Varmasti tullaan uudestaan tekemään Birkalla risteily. Jäi hyvä maku suuhun. Suositten lämpimästi! Birkalla luksus tuntuu siltä samalta, jolta luksus aina on tuntunut.
