Silja Europa 10.10.2018 - 11.10.2018 Voiko dieetillä ollessa nauttia risteilyistä?

Olen aina ollut A-luokan lihansyöjä. Kasviksia on lähinnä vain antamassa väriä, joten päätin kokeillä haastaa itseni ja risteillä pienillä ylimääräisillä energioilla.



Lähtö oli keskiviikkona 10.10.2018. Todella miellyttävän lämmin, tuuleton alkuilta. Saavuimme satamaan noin vartin ennen laivaannousua. Yleensä olemme vähintään puolisen tuntia ennen laivaannousua paikalla, mutta halusimme kokeilla kuinka tiukemmalla aikataululla liikkuminen onnistuu. Ja miksi ei olisi onnistunut. Länsiterminaali 1. saavuimme Club One Gold tiskille, jossa ystävällinen asiakaspalvelija kertoi kaiken tarpeellisen hytistä ja sen sijainnista. Hyttinä tällä kerralla oli deluxe aivan laivan keulaosasta, mutta kuitenkin ikkunat sivulle. 11106 oli hyttimme numero, eli aivan viimeinen käytävällä. Sijainti oli toivelistalla, koska en halua kuunnella discon ääniä aamun pikkutunneille asti. Hytti oli kaikin puolin siisti ja puhdas. Jonkin verran jo kulumaa siellä täällä, ei paljon. Lähinnä matkustajien aiheuttamia pieniä vaurioita.





Sain idean, että Hera salonkien kampaamopalveluita olisi päästävä kokeilemaan. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Aikaa ei tarvinnut varata. Pienen neuvottelun jälkeen mallikin keksittiin ja ammattilainen pääsi työntouhuun. Pakettiin kuului pesu, (mallin muutos) leikkaus ja kuivaus. Hinta vain 25€! Suosittelen lämpimästi.

Tukkalääkärin jälkeen oli jo nälkä. Vanhan tutun kaavan mukaan menimme Grill Houseen ruokailemaan. Tällä kerralla en tilannut pihviä enkä hampurilaista, vaan otinkin alkuruokapäöydän ja jälkiruokapöydän yhteishintaan 25€. Ukkokulta nautti lehtipihvin 20€ -10% Club One kortilla. Oma ruokani oli itse kerättävissä Grill Housen keskellä olevasta kylmäpöydästä. Herkkuja oli vaikka kuinka paljon. Lautaselle keräsin jättiläiskatkarapuja, skågen karkarapuja, caesar salaattia iso kasa, kevätrullia, paria eri lihaa viipaloituna (nimikyltit puuttuivat). Oli todella hyvää ja maistuvaa. Kuvat jäi ottamatta tuossa vaiheessa. Ukkokullan lehtipuhvi tuli todella nopeasti. Itselläni, A-luokan lihansyöjänä, tuli annoskateus. Juomaksi otin 20cl laivan punkkua.





















Jälkiruoaksi oli ottanut jälkiruokapöydän antimet. Ensin söin 3,5 kakun palaa ja sitten kolme kohtalaisen reippaan kokoista soiroa juustoja: sinihomejuusto, savujuusto ja joku kova pitkään kypsynyt (kyltti puuttui) herkullinen juusto. Viikunahilloketta uskalsin ottaa lautaselle lusikallisen. Olin jälkkäritaivaassa juustojen kanssa. Jollei olisi ollut vatsa jo tupaten täynnä olisin mielelläni ottanut juustoja uusintakierroksen, mutta mitään ei mahtunut.















Laivan kaupassa piti myös käydä, tottakai. Ja hankkia tuliaisia, joita olin luvannut hankkia. Kun ostokset oli viety hyttiin, lähdimme käyttämään Club One Gold jäsenille annetut 7€ arvoiset drinkkikupongit Corner Bariin. Tilasin itselleni mansikka Gin Tonickin ja ukkokulta halusi tavallisen Gin Tonickin. Kummastakin sai Club One jäsenkortilla hinnasta pois 1€/juoma. Joten oma juoma maksoi drinkkikupongin verran eli 7€ ja ukkokullan hömpsy maksoi 6€. Corner Barin tarjoilija lisäsi meille kupongista yli jääneellä eurolla pari suklaata juomien kaveriksi. Tuo mansikka GT on kyllä todella mansikkaisen makuinen. Ja tässä Silja Europan versiossa oli mukana runsaasti mansikoita. Ginit juotuamme oli jo aika painua untenmaille. Aikainen aamuherätys risteilypäivänä ei ole koskaan hyvä idea, mutta tällä kerralla olimme päättäneet käväistä aamiaisellakin ja jopa Tallinnaa vilkaisemassa.



Yö menikin arvioitua meluisammissa merkeissä. Yleensä keulaosan deluxe-hytit on rauhallisia, nytkin lähes. Noin kolmen paikkeilla aamuyöllä sviitissä matkannut esiintyjä intoutui laulelemaan hyttikäytävällä ihailijoidensa äänekkään ihastelun saattelemana. Ja toinen häiriö oli noin puoli viisi. Ilonen seurue jäi meluamaan käytävälle ja ryminästä päätellen iloliemi kaatoi matkustajan seinään. Kumpainenkin häiriö oli lyhyt, mutta itselläni unen saaminen häiriön jälkeen ei ollut nopeaa.

Herätyskello (puhelin) pärähti 7.52. Pikaiset aamutoimet ja aamiaiselle. Olen aina pitänyt laivojen aamiaisista, vaikka maissa ollessa en mitään syö aamulla, pelkkä kahvi ja se on siinä. Nyt oikein odotin aamiaista. Deluxe-matkustajien aamiainen tarjoillaan Grill Housessa. Ovella saa lasillisen kuohujuomaa. Pöydän saa valita itse ja tarjoilija tuo kahvin pöytään. Keräsin lautaselleni vähän munakokkelia, muutaman siivun pekonia, lihapullia sekä riisipiirakan. Toisella lautasella oli leikkeleitä ja vihanneksia. Munakokkeli oli pettymys. Oli ylikypsää ja siten ihan liian kuivaa. Muut sensijaan maistui aivan yhtä hyvälle kuin aina ennenkin.





Aamiaisen jälkeen kävimme pikaisesti tutkimassa mitä Rimi tällä kerralla pitää sisällään. Jälleen ostin kynsilakkoja, yllätys, yllätys. Ovat mielestäni hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvä hankinta.

Laivaan palattua olikin jo kello kiiruhtanut yli yhdentoista ja pian alkaa olla istumapaikat vähissä Fast Lanessa, mikäli siellä mielii maisemapaikalla ruokailla. Tennarit kohti kantta 7 ja Fast Lanen tarjontaa tutkailemaan. Päädyin syömään jo aiemmin hyväksi todetun salaatin. Salaattiin tulee reilusti salaatti-tomaatti-kurkku peruspohjaa ja 3 omavalintaista lisuketta. Valitsin kananrintaa, jättiläiskatkarapuja ja punasipulia. Kastikkeeksi balsamico ja oliiviöljyä. Päälle vielä vähän paahdettua sipulirouhetta. Todella hyvä salaatti! Hintaa sillä oli 12.50€, mutta hakkasi mennen tullen lihapullat muuseineen.



Kohtalo päätti, ettei maisemia tarvinnut ihastella kuin vajaan tunnin: nousi sumu, jonka läpi ei juuri mitään näkynyt. Silja Europan sumutorvi soitteli parin minuutin välein muhkean töräyksen. Keulassa emme kauempaa istuneet valkoista sumua tuijottamassa, joten siirryimme hyttiin. Siellä tuo sumutorvi kuului paljon kovempaa, mutta ei siitä ollut häiriötä sen enempää. Valveilla oltiin ja telkkaria katseltiin. Lähinnä odoteltiin saapumista Helsinkiin.

 Kyllä risteilystä voi nauttia kevyemminkin. Kevyempi ruoka oli oikein maistuvaa. Tosin omart valinnat eivät olleet sieltä kevyimmästä päästä, vaan esim. juustoja söin surutta. Jotka on blogiani aiemmin lukeneet, huomannevat aika huiman eron aikaisempiin reissuihin. Juomia en mennyt entiseen tapaan ja nuo vähätkin juomat on helppo luetella: laivan kuohuviiniä, laivan punaviiniä sekä  mansikka GT, jota suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Gabriella balcony 13-15.04.2018

Ensiksi pitää pyydellä anteeksi, etten ole kirjoitellut. Työ vie vapaa-ajan ja kun on vapaa-aikaa, niin olemme risteilemässä. Nyt liikeni kirjoittamiselle sopiva tovi, joten...

Pieni pohjustus:
Loppusyksystä joulua ennen pääsi joulupukki (Jaakko Ahti) yllättämään lahjakortilla Viikkarille. Uteliaana menin sitten tutkimaan, että mitä hyttiluokkia sillä saa ja iloisesti yllätyin: Gabriellalle pääsee LUX Seaside Premium balcony hyttiin, eli lyhyesti parvekehyttiin! Siinä ei montaa sekuntia tullut harkittua kun matka oli jo varattu!

13.04.2018 sattui olemaan perjantai, useiden pelkäämä epäonnen päivä. Itse en ole taikauskoinen, joten 13. perjantai on mitä mainioin päivä lähteä risteilylle.
Lähtöselvitys sujui ongelmitta ystävällisen asiakaspalvelijan toimesta. Olimme satamassa tasan klo 15.00 Terminaalissa kuulutettiin baarien olevan auki, joten maihinnousukortit käsissä liukuportailla 2. kerrokseen. Mutta eipä sinne odotustilaan päässytkään vielä. Ei ollut edes minkäänlaista lappua ikkunassa, että milloin ovet aukeaisivat. Jäimme suut kuivina odottelemaan aukeamista, mutta... sisään pääsikin vasta noin kello 15.40. Jonkinlainen lappu lasiovessa olisi ollut kiva, näin harvakseen Viikkarilla matkaavalle.

Ovien auettua oli turvatarkastus, eli portin läpi jokainen yksitellen, ja samalla tarkastettiin kaikkien matkustusasiapaperit ja henkilöllisyys. Ihan sujuvasti tuo meni, mutta johtui varmaankin siitä, että olimme ensimmäisinä menossa.

Tilaa on, kun tulee ajoissa

Vihdoin pääsimme kalliin keitaan antimia nauttimaan. Odottelu laivaannousuun olikin sitten lyhyt. Jännitimme sitä miltä hyttimme mahtaa näyttää. Kuvia parvekehytistä on nähnyt, mutta ei se ole sama kuin sinne majottautuminen.
Henkilökunta tervhti ystävällisesti laivaannousijoita aulassa ja suuntasimme hissillä niin ylös kuin sillä hissillä pääsi, eli kannelle 10. Loppumatkan joutuikin kanniskelemaan matkalaukkua portaikossa, koska ainoa kannelle 11. menevä hissi oli jumittunut kannelle 2. Asiaa ei helpottanut ukkokullan kävelykeppi.

Olisi saanut toimia

Hytti löytyi helposti ja oli suurempi kuin olin kuvitellut. Parvekkeen levyinen ikkuna oli erkkerimäinen ja valo tulvi sisään. Parvekkeella oli pari tuolia, mutta ei pöytää tai muuta ei olisi sinne mahtunutkaan. Yllätyin positiivisesti.

Kylpyhuone oli tilava. Pyyhkeet oli muisto jostain menneiltä vuosikymmeniltä, mutta ne eivät fiilistä latistaneet.
Jääkaapin antimet oli Viikkarille tutut: 2 kuohuviiniä, 2 olutta, 2 kuplavettä ja pari limpparia. Peilipöydällä oli pikkuruinen pesuainesetti yhdelle. Ainakin meidän kummankin pitkiä hiuksia ei voinut kuin toinen pestä, kun oli jo loppu.

Telkkari oli mukavan kokoinen ja sopivalla korkeudella. Vielä kun sen olisi saanut jalustoineen käännettyä niin, että sitä voisi katsoa sängyssäkin.
Kuoharit nautittiin ja jännityksellä arvailtiin että menisikö Gabriellä Porkkalan kautta rantareittiä, vaiko suoraan. Suoraan mentiin. Sää olisi kyllä ollut mitä parhain rannikon kautta lipumiseen, kuten Serenade teki.
Ruokailua mietimme hetken jos toisenkin. Grillin valikoima ei houkutellut, joten jotain muuta piti keksiä. Food Gardeniin päädyimme. Vaikka ei ollut ennakkoon pöytää varattuna, niin saimme hyvästä paikasta pöydän ja tarjoilija nimeltään Marja toi ruokalistat. Alkuruoaksi valitsin kampasimpukat ilman sieniä (en vaan pidä sienistä) ja pääruoaksi otin nieriää. Ukkokulta valitsi häränfilee Wellingtonin. Ja punkkua juomaksi.

 

Itse pidin kovasti syömistäni ruoista, mutta annoskoot olisi pitänyt olla huomattavasti suuremmat. Tosin silloin silmänruokaa ei olisi ollut samalla tavoin, mutta eipä olisi jäänyt kalvamaan mieltä. Wellington ei saanut täysiä pisteitä ukkokullalta.
Ruokailun jälkeen päädyimme pubiin, laivan peräpäähän. Siellä olikin trubaduuri juuri aloittelemassa settiänsä ja jäimme uteliaina kuuntelemaan mitä tuleman pitää. Jälleen positiivinen yllätys! Ei ollut tyypillinen "niitä samoja aina soittava" trubaduuri, vaan olikin rock-a-billy/rock'n rolliin suuntautunut. Oikein hyvä!

Sam Ranieri

Aikamme kuunneltiin ja lähdimme tutkimaan yökerhon menoa. Menoa ei juurikaan ollut. Baaritiskin edusta oli kyllä täynnä väkeä tilailemassa juomia, mutta muuten näytti meno vaisulta. Drinkkien jälkeen Livingroom testiin. Ihan jees. Tarjoilijalla kesti aika kauan paukkujen teko, mutta olivat ihan ok maultaan. Ei huippuja, muttei mitään maissa saatavaa "vähän sinne päin" drinkkejäkään. Voi olla että itse tilasin vääränlaisen paukunkin, kenties.

Aamulla olimme ajoissa heränneet, joten ajoissa nukkumattikin meitä huhuili hyttiin lepäämään. Ennakko-odotukset sängystä oli kovat, koska niin moni oli niitä kehuneet. Olivat paremmat kuin esim. Baltic Queenin parisängyt sviitissä, mutta ei niin pehmeät kuin odotin niiden olevan. Tyynyt olivat liian matalat yksinään nukuttavaksi, mutta kaksi olikin jo liian korkea. Yllättävän kiinteät tyynyt. Ei olleet oikein mieluisat mitenkään päin, mutta olen huonompiakin pääni alla pitänyt ja nukkunut. Peittojen kehuttu muhkeus oli varmaan jo kulunut loppuun. Mutta kelvolliset oli ja toimivat käyttötarkoituksessaan hienosti.

Kuva otettu juuri ennen hytin luovutusta, mutta luirut peitot erottuvat kyllä

Yö tuli nukuttua ihan ok. Mikään häiriötekijä ei herättänyt ja hytin ikkunan pimennysverhot olivat pimennysverhot, eikä himmennysverhot. Eli aamulla kun päivän säätä aloin verhon välistä tiirailemaan, melkein sokaistuin, kun  kirkas auringonloiste tulvi silmiin. Olimme jo käytännöllisesti katsoen satamassa, eli ei aamiaista laivalla.

Pikkuhiljaa pukeuduimme ja suuntasimme kaupungille kävelemään. Villatakki oli liikaa kevättakin alla. T-paita olisi riittänyt. Kevät oli paljon pidemmällä Tukholmassa kuin Helsingissä. Ei ollut enää tuttua pizzeriaa paikallaan, vaan aivan joku muu ravintola, joten jatkoimme kävelyä eteenpäin.

 Star Wars faneille kaikenlaista...

...ja vielä lisää...

 Sitten laskikin jo veren sokerit ja oli jo pakko etsiä syötävää. Löytyi pizzeria ja hyvä pizzeria olikin rujosta ulkonäöstään huolimatta.

80 SEK pizzoja

Kyllä tuolla oli lautanenkin alla

Paluumatkalla laivalle kävellessä alkoi puhelimeenkin tulle kyselyitä sijainnistamme ja sovimme treffit rekkakentälle Viikkarin terminaalilla. Muutaman minuutin rupattelun jälkeen saapui toinenkin tuttava paikanpäälle. Oli mukava nähdä tuttuja ja vaihtaa muutama sana heidän kanssa. Valitettavasti vääränlaiset kengät oli tehneet kantapäistä selvää, eli poistuimme terminaaliin jatkamaan juoruilua istuen.
Kun tuli laivaannousun aika niin minä en mennyt ukkokultani perässä kaikkein oikean puolimmaisinta porttia käyttäen, vaan viereistä, niin jouduin jälleen turvatarkastukseen, kuten Cinderellalle meneville tehdään. Runttasin kassini ja takkini puhelimen kanssa muovilaatikkoon ja sain ne läpivalaisun jälkeen takaisin. Kannattaa siis käyttää kaikkein oikean puolimmaista porttia takaisin tullessa, niin ei joudu samaan rumbaan. Ei se kauaa kestä, mutta ärsyttää se riisuminen ja takaisin pukeminen.
Laivaan päästyämme menimme parvekkeelle "päivystämään" eli käytännössä otimme kevätaurinkoa ja siemailimme kuohujuomaa. Tuona lauantaina aurinko lämmitti todella mukavasti. Olisin voinut olla uikkareissa parvekkeella, mutteivät sattuneet tulemaan mukaan.

Parvekkeen maisema oli vaihtunut maissa ollessa

Haukan katseella erottuu tuttu laivabongari

Jo rekkakentällä tapaamamme tuttu tuli vierailemaan hyttiimme. Hän ei ollut koskaan käynyt tuollaisessa hytissä ja hämmästyneenä sitä tutki ja ihmetteli. Ja olihan tuo hytti kaunis. Ei siitä pääse mihinkään.
Tuttavamme kanssa päätettiin mennä Grilliin syömään ranskalaisia illalliseksi. Se päivällä syöty pizza vielä piti nälkää loitolla, mutta pieni suolainen iltapala maistui kyllä. Iltapalan jälkeen päädyimme yökerhoon.

Bändi (Akaga Showband) soitti ja ihmiset viihtyivät... Puolen yön paikkeilla vaihtui bändi paremmaksi (Trr Trr Trr). Itse jäin kaipaamaan jotain muuta kuin bändien soittoa. Vähän Maarianhaminan jälkeen oli mentävä nukkumaan, koska aamulla olisimme jälleen Helsingissä ja risteily olisi ohi. Olisi sitä vielä yhden yön voinut viihtyä.

Mitä tykkäsin? No tykkäsin. Parvekehytti ja kaunis aurinkoinen päivä on mitä parhain yhdistelmä kauniissa saaristossa. Tähän hyttiluokkaan lähtisin kyllä uudelleen.
Mitä jäi hampaan koloon? Toimimaton hissi ei ollut huonojalkaisille kulkijoille kiva. Ja jäin kaipaamaan muutakin kuin taikajuttuja ja bändejä.

Suuret kiitokset koko Gabriellan miehistölle onnistuneesta matkasta!