maanantai 25. tammikuuta 2016

2016 ensimmäinen matka: 23.01. Symphonyn "neitsytmatka"

Matkakuumetta kerkesinkin potea muutaman viikon tätä reissua odotellessa. Todellisuudessa odottelin matkaan pääsyä jo itsenäisyyspäivästä lähtien, jolloin palasimme edelliseltä reissulta. Sitä vaan syystä tai toisesta viihtyy näillä laivoilla.
Kotona matkalaukkua pakatessa huomasin, että tuo edellisellä reissulla mukana ollut jättimäinen leopardi-laukku on turhan iso, ja ukkokullan matkalaukku on taas kahdelle turhan pieni, varsinkin näin talvella, kun pitää ottaa sisäkengätkin matkaan mukaan, muutoin saa olla varpaanvälit hikisenä koko ajan. Siispä matkalaukun hankintaan. Sopivan löydettyäni suunnattiin rautatieasemalle junaa odottelemaan. Ensimmäiseen junaan melkein ehdittiin. Ovet meni nenän edestä kiinni ja eivät enää auenneet nappia painamalla. Kuuden minuutin odottelun jälkeen tulikin seuraava juna ja pääsimme kommelluksitta keskustaan ja ratikalla satamaan asti.

Uusi matkalaukku



Maihinnousukortit haimme Club One Gold jäsenien omalta luukulta. Muualla oli jonoa enemmän ja onhan tuo kultakortti taskussa. Tällä kerralla matkasimmekin juuri uusitussa delux-hytissä. 11501 osui tällä kerralla kohdalle. Heti ensimmäinen hytti hyttikäytävällämme, lähellä hissejä. Promenadelle näkymät.


Ensireaktio hyttiin tultua oli ihastus. Poissa oli jo vanhanaikainen tunkkaisen oloinen kokolattiamatto! Uusi lattia on miellyttävän tuntuinen jaloille, eikä ole siivoajienkaan hankala puhdistaa sipsien muruja ja muuta asiakkaiden jälkeenjättämiä roskia. Sini-valkoinen väritys tekstiileissä on hieno valinta, ja verhot! Hyvä, että on päästy niistä vanhoista rullaverhoista viimeinkin eroon. WC/kylppärissä ei ollut mitään uusittu. Suihkukaapin ovi on omaan silmääni tyylikäs. Hyttiluokkaan kuuluva toaletti setti oli kutistunut vain korvatulppiin ja shaving-kittiin. Syykin selvisi kun kävin uudella infotiskillä pyytämässä lisätyynyjä vuoteeseen (neljä tyynyä ei millään riitä kahdelle hengelle). Hammasharjoilla on vain toimitusvaikeuksia. Hyttiemäntä oli tuonut ystävällisesti hammasharjat tahnoineen tyynyjen mukana.











Uusi Old Port Pub on aivan ihastuttavan näköinen livenä. Poissa on pimeys ja tunkkaisuus ja poissa on myös näköesteenä toimineet looshit, jotka saatiin täyttymään jopa vain kahdella henkilöllä, jos jäi istumaan vastakkain pöydän päähän. Näinhän me istummekin, ettei vaan tule vieraita ihmisiä samaan pöytään, vai kuinka? Tuolit ei ole muovia, vaikka valokuvissa ne kyllä muovisilta näyttävät. Ehkä ne kaikki korkeatkin tuolit olisi saaneet olla mustia väriltään, niin olisi harmoonisempi kokonaisuus, no tuo on vain mun mielipiteeni. Paikalla ollut henkilökunta kovasti harjoitteli valoryhmien säätelyä ja himmentimien käyttöä. Ikkunoista tulee hienosti päivänvaloa sisälle ja mielestäni on todella positiivinen uudistus, että ikkunoista näkee ulos. Mietinkin miksi ne oli joskus peitetty.














Siellä pubissa istuessa pohdittiin sitten tulevaa ruokailua, mutta päätimmekin lähteä poikkeuksellisesti ostoksille ennen ruokailua. Eipä Taxfree-myymälässä tammikuisella lähdöllä koskaan ole ruuhkaa, ja ei ollut nytkään. Selviydyimme muutamassa tuokiossa "pakollisista" hankinnoista jotka sitten kuskattiinkin hyttiin. Samalla tyhjennettiin hytin jääkaappia. Nesteytys pitää olla kohdallaan, vaikka onkin talvi. Siinä samalla sotkin naamaani ostoksillani. Olin nimittäin kadottanut kotona meikkini ja oli pakko ostaa uudet tilalle. Onneksi Symphonylla on mainio valikoima mistä valita ja oli loistavia tarjouksiakin joihin oli aivan pakko tarttua.
Sotamaalauksen valmistuttua olikin jo aika siirtyä ruokailemaan... ja minnekäs muualle kuin El Capitaniin. Tällä kerralla otin alkuruoaksi rapukeiton, jossa oli pieni ripaus chiliä antamassa potkua. Ihanaa keittoa oli. Suosittelen. Ja sitä chiliä ei ole keitossa kuin nimeksi, eli ei polta suuta eikä vie makuaistia. Olisin voinut syödä vaikka ämpärillisen tuota ihanaa ruokaa, mutta pitihän pääruoalle jättää tilaa. Vieläkään ei ollut kapteenin miekka tullut takaisin, niin piti jälleen ottaa tuttuja loistaviksi maisteltuja herkkuja: pippuripihvi ukkokullalle ja itselle bearnaise kastikkeella anguspihvi. Maistakaa, hyvät ihmiset sitä BBQ-kastiketta, jota on pöydissä. Se vie kielen mennessään. Joskus vielä muistan ostaa sitä mukaankin.

Alkukeitto oli niin hyvää ettei ehtinyt kuvaan

 Pippuripihvi

 Bearnaise

 Punkku

Pakollinen kierros Atlantis Palacessa oli heti ruokailun jälkeen vuorossa. Kolme paria tanssi oskesterin soittaessa, olipa siellä yksi pikkutyttökin tanssimassa. Keulabaari oli täysin tyhjä ja sieltä sitten ostettiin juomat. Siirryimme Atlantis Palacen puolelle, koska keulan ikkunat olivat umpeen muurautuneet lumesta. Ei nähnyt kuin kasan lunta. Mielummin sitä sitten katseli niitä tanssivia ihmisiä. Suomat kun ehtyi, niin piti piipahtaa kauppaan hankkimaan ukkokullan lempijuomaa: komandor-olutta. Laatikollinen ostettiin ja vietiin hyttiin. Sitten olikin New York vuorossa. Ilahdutti, kun baarimikko muisti meidät. Matkataan kaiketi tarpeeksi, kun on naama tullut tutuksi henkilölle, joka näkee tuhansia kasvoja viikottain. Maistoin Singapore Sling-nimistä paukkua. Hyväksi todettu. Ei niin makea kuin luulin, ja onneksi en pidä makeasta. Hapan on mun juttuni. Ukkokulta otti sitten Long Island Ice Tea:n, eli vähän kaikkea yhdessä lasissa. Vanha ja tuttu paukku. Sitten olikin jo aika mennä hyttiin nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä hytin hintaan kuuluvaan aamiaiselle Tavolata-ravintolaan.
Yö sujuikin hyvin nukkuen, vain lapsiperhe naapurihytissä heräsi turhan aikaisin meihin nähden ja heräsin hyttikäytävällä hihkuvan pikkutytön intoon. Heidän poistuttua aamiaiselle olikin uni jo silmässä. Pari minuuttia ennen tilattua herätystä sitten jo olinkin hereillä ja valmiina runsaalle aamiaiselle. Aamiainen ei tälläkään kerralla pettänyt. Jopa mieheni, joka ei aamiaisista välitä, keksi itselleen syötävää. Ihanaa on heti sisälle tultua saada lasillinen kuohuvaa toivottamaan aamun alkamaan toisin kuin kotona. Tarjolla oli jälleen tutut ja turvalliset munakokkeli, pekoni, papuja, karjalanpiirakoita, sämpylöitä, ruhtinaallinen leikkelevalikoima juustoineen. Erityisen maininnan saa kyllä maksapaté, suussasulavaa ihanuutta. Löytyy myös puurot, murot jogurtit ja viilit.Samoin vihanneksia ja hedelmiä löytyy joka makuun. Ja lisäksi vielä makeat aamiaisen jälkiruoat. Kaikkea ei vaan voi ottaa yhdellä aamiaisella, vaikka mieli tekisi, ei vaan voi syödä niin paljoa, kuin on vaihtoehtoja. Tavolatassa kahvi tuodaan pöytään tarjoilijoiden toimesta, joka on oikein hyvä tapa. Erikoiskahvejakin löytyy sekä teetä, kaakaota ja tuoremehua, mikäli sattuu maistumaan.
Runsastakin runsaamman aamiaisen jälkeen oli pakko mennä hyttiin vatsan viereen makaamaan. Klassinen ruokaöveri tuli jälleen, kuten niin monesti aiemmin on tullut. Toisaalta emme olleet ajatelleet nousta maihin, koska ukkokultani oli päivää aikaisemmin murtanut kaksi varvasta ja kävely oli välillä tuskaa. Jätettiin väliin myös Sunfower Oasiksessa käynti, vaikka sinne olimme suunnitelleet menevämme. Ei vaan viitsi riskeerata lisämurtumien pelossa.
Aika kului leppoisasti telkkaria katsellessa. Hyttiuudistuksien yhteydessä oli telkkareihinkin saatu näkymään "uusia" kanavia, joita ennen ei näkynyt. Siinä kun olimme aamiaista aikamme sulatelleet, niin päätimme lähteä kuvaamaan tarkemmin uutta pubia. Edelleenkin se näytti silmissäni upealta, raikkaalta. Ja udeltuani henkilökunnalta, niin hekin olivat tyytyväisiä vanhan pubin poistumisesta. Vanhanaikainen sai väistyä ja uudet tuulet puhaltaa.


Kuvasinpa pienen kiertokävelynkin tuon pubin sisältä. 

Ajatuksena oli, että olisimme käyneet ottamassa muutaman räpsyn myös remontoitavista hyteistä, mutta eipä onnistunut, koska hyttien ovia pidettiin visusti kiinni. Ei sitten viitsitty kuitenkaan häiritä työtä tekeviä henkilöitä moisella pyynnöllä. Suunasimme sitten kohti Sushi & Co:ia. Siinä oluita siemaillessa mietettiinkin jo seuraavaa ruokailupaikkaa. Yhteisestä päätöksestä päätettiin mennä Mundoon hampurilaiselle. Pari kertaa aiemminkin olemme hampurilaiset siellä syöneet ja kylläisiksi tulleet. Mutta ihan heti ei syömään vielä menty. Jatkettiin kuvien räpsimistä sieltä täältä ja siirryttiin hyttiin huilimaan hetkeksi jos toiseksikin.
Laiva tekikin jo kohta lähtöä ja ajateltiin, että uudistettu pubi olisi hyvä paikka seurata lähtöä. Tuumasta toimeen ja nenät kohti pubia. Saatiin kuin saatiinkin paikat suuren ikkunan vierestä kokokkeelta, josta olikin mainiot näkymät ulos. Paljon kävi Ruotsista mukaan nousseita ihmisiä ihmettelemässä uutta pubia, moni ei edes tiennyt, että Symphony oli ollut telakalla. Lähdön katselun jälkeen oli jo aika toteuttaa ruokailu Mundossa. Eipä pettänyt Mundon hampurilaiset tälläkään kertaa. Ruokaa oli enemmän kuin riittävästi ja tuli todella nopeasti pöytään. Annokseen kuului vielä lisäksi vihreä salaatti ja leipää. Lautasella olikin valtava hampurilainen juustolla ja pekonilla. Ohessa ole coleslaw sekä ranskalaiset. Taas jäi osa ranskalaisista syömättä ja ruokajuomaksi ostetut oluet ei meinanneet mahtua ollenkaan. Meni ainakin kolme varttia oluen tissuttelussa, mutta saimme kaiken alas.
Juusto-pekonihampurilainen


Hieno uusittu infotiski

Sitten jälleen kamera kouraan ja eteenpäin. Kohteena Atlantis Palace. Onneksemme Atlantis Palace olikin lähes tyhjä. Muutama harhaileva yksittäinen henkilö siellä täällä. Saimme herkullisia kuvia otettua hienosta yökerhosta.







Eipä keulan baarissakaan ollut tungosta, pari pariskuntaa katseli vilkkuvia valoja ja ihmettelivät edestä lipunutta lossia. Tässä kohdassa mahtuikin jo minttukaakao jälkiruoaksi. Oli muuten hyvä minttukaakao. Suosittelen.

 Lähdimme kaakaoiden jälkeen kohti New Yorkia napsimaan lisää räpsyjä. Osuimmekin hyvään aikaan promenaden kohdalle. Siellä oli köydessä roikkuva taiteilija paikalla. Ja eipä tämä ollut nainen vaan mies. Muutamia kuvia hänestäkin piti ottaa yläviistosta. New Yorkin ovelle kun pääsimme, huomasimme sen olevan vielä kiinni!!! Miksi? Paras paikka maisemien katseluun korkealta, jossa ei muakaan hirvitä. No portaista ja niiden valoista saatiinkin sitten hyvät otokset.








New Yorkista lähdimmekin sitten tuliaisten hankintaan. Sitä kun usein matkustaa, niin voi viedä pienet tuliaiset. Tällä kerralla ei tullut ostettua juuri mitään, vähän karkkia lähinnä nuorimmaiselle, joka kotona toimii kissojen hoitajana meidän ollessa reissussa. Gift Shopistakin löytyi jotain pientä mukana vietävää. Ostokset veimme hyttiin ja sitten olikin enää vajaa tunti New Yorkin avautumiseen. Se aika oli helppo kuluttaa telkkaria tuijottamalla ja blogia kirjoittamalla. Siinä odotellessa kävin Sushi& Co:sta ostamassa maanantaille työpaikkalounaan: itämeren suurimman rapuleivän. Ettepä tainneet tietää, että sellaisen leivän saa myös pakattuna kotiin vietäväksi. Nyt olikin kello jo niin paljon että 13. kansi kutsui.
New Yorkissa meidät tunnistettiin jälleen, no ei ihme, olimmehan siellä edellisenäkin iltana viettämässä aikaa. Siellä istuskellessa ja rupatellessamme alkoikin karaoke ja monen tasoiset laulelijat esittelivät vaihtelevia taitojaan. Tasoa oli todella laidasta laitaan tällä kerralla. Mietin, että tällä reissulla jäi Atlantis Palacen show kokonaan näkemättä. Varmaan ensimmäinen kerta kun omasta toiminnasta jäi näkemättä yli pariin vuoteen. Myrskyn takia on useammin jäänyt show näkeminen välistä. Nyt ei ollut myrskystä tietoakaan. Taisi olla ensimmäinen risteily puoleen vuoteen ilman keinutusta, ihan hyvä näin. No joka tapauksessa piti mennä ajoissa nukkumaan, että jälleen ehtii aamiaiselle.
Aamu meni edellisen aamun tavoin. Eipä siitä enempää. Aamiainen oli jälleen ihanan runsas, mutta piti rajoittaa oman lautasen täyttöä, koska oli edessä työpäivä ja pitäisi olla hereillä töissä. Eli kevyt munakokkeli-pekoniaamiainen pavuilla sekä pakollisella maksapatélla, nam! Aamiaisen jälkeen alkaa aina tuo inhottavin osuus matkasta: tavaroiden ahtaminen takaisin matkalaukkuun ja valmistautuminen poistumaan laivalta. Samanlaiseen haikeuteen tämäkin matka sitten päättyy. Laiva saapui satamaan totutulla tavalla ja odottelemme hytissä telkkaria katsellen, että väki valuu ulos laivalta. Meillä ei ole mikään pakko olla ensimmäisenä ulkona eikä varsinkaan siinä pahimmassa kaaoksessa. Siivoaja kun koputteli ovelle oli meidän aika poistua, että pääsevät tekemään tärkeää työtään. 11. kannen hissiaula olikin tyhjä ja tyhjä hissi tuli nopeasti paikalle. Eipä hissi edes pysähtynyt matkalla 7. kannelle. Maihinnousu oli hyvällä tolalla... NOT. Pääsimme vain laivasta rampille, niin siinä madeltiinkin isona ryhmänä, ja samassa muistin että liukuportaat on kunnostuksen kohteena. Tuskailin matkalaukkuni kanssa portaissa ja kuinka ollakaan, ystävällisesti satamahenkilökuntaan kuuluva mies pyysikin saada kantaa matkalaukkuni alas portaita. Loistavaa palvelua! Suuret kiitokset!
Matka päättyi ja pääsimme ehjänä perille. Kiitos jälleen Silja Symphony ja Silja Symphonyn ihana ammattitaitoinen henkilökunta sekä kiitos Tallink.
Näemme jälleen nopeammin kuin uskottekaan...

Valtavat kiitokset ukkokullalleni valokuvien napsimisesta!