Satamassa olimmekin hyvissä ajoin. Laivaannousu oli jo käynnistynyt, joten pahin ruuhka ehtii purkautua ennen kuin lähestymme lähtöportteja. Check In oli sujuvaa Club One Gold tiskillä ja asiakaspalvelija kohteliaasti kertoi mitä maihinnousukorttimme sisältää. Siellä satamassa törmäsimmekin toiseen laivaharrastajaan ystävänsä (laivaharrastaja hänkin) kanssa.
Tällä kerralla hyttinä olikin meren puoleinen DeLuxe. Ei huono valinta. 11218 osui lähes puoleen väliin laivaa, kuitenkin keulaosassa.
Ikkunoiden näkymät oli styyrpuurin (eli laivan kulkusuuntaan nähden oikealla) puolella laivaa ja siitä näki hyvin onko putkessa vielä paljon väkeä tulossa mukaan.
Lähtöä odotellessa oli hyvä hetki korkata kuohuviinit, jotka kuului hyttiluokkaan. Muovinen kuohuviinilasi ei tunnu miellyttävältä, mutta on kuitenkin muovista kuppia parempi ja kuplat näyttävät muovisessa kuohuviinilasissa suurilta ja kauniilta.
Kuohuviini hupeni ja lähdimme kohti keulabaaria, joka oli yllätykseksemme lähes tyhjä. Yleensä keulabaari on mustanaan väkeä eikä ikkunoiden lähelle ole toivoakaan päästä, mutta nut siellä oli vain yksi pariskunta meidän lisäksemme. Ylläni ollut T-paita sai aikaan baarimikon kehut.
Ihailimme maisemia kera cavan aina Kustaanmiekan ja Harmajan ohitukseen asti ja arvailtiin että pääsemmekö rantareitille, vai mennäänkö avarammille vesille. Avarammat vedet oli tällä kerralla vuorossa. Kaikilla kapteeneilla ei ole lupia rantareitin käyttämiseen, siksi nämä laivat ei aina kulje Porkkalan kautta, mutta silloin tällöin kuitenkin, Serenade useammin kuin Symphony.
Alkumatkan nähtävyydet oli nähty, joten olikin aika lähteä promenadelle hämmästelemään väenpaljoutta. Matkalla kohti laivan ahteria varasin meille infosta käynnin komentosillalle Tukholman päässä. Tuo komentosillalla käynti on varattavissa jokaisella risteilyllä muutamille ensimmäiselle henkilölle.
Old Port Pubissa kuluikin sitten useampikin tovi, vaikka siellä käynti piti olla vain pikainen pistäytyminen ja vilkaisu, että onko Jussi töissä. Ei näkynyt jussia, mutta muuta mukavaa henkilökuntaa sitten olikin ja tietenkin jäimme tilaamiemme juomien jälkeen suustamme kiinni. Pitkän ja hauskan rupattelun jälkeen pitikin jo suunnitella ruokailua, mutta sitä ennen pikaiselle visiitille lahjatavarakauppaan. Gifts- & Electronics-myymälästä löytyi kynsieni väriin sopivat ihanat Elvarin valmistamat korvikset ja pojalle löytyi korvakuulokkeet jo loppuun kuluneiden tilalle.
Taas oli aika miettiä missä nautitaan illallinen. Buffet ei tule näin vilkkaana ajankohtana kysymykseen, kiitos kanssamatkustajien, joten suuntasimme tuttuun ja turvalliseen El Capitanin maistuvien, suussasulavien pihvien ääreen. Jonoa oli ravintolan edessä, mutta tarjoilijat ohjasivat asiakkaita ripeässä tahdissa sisälle ruokailemaan. Alkuruoan tilalla tuttuun tapaan tilasimme hömpsyt: itselleni kunnolla maustettu Bloody Mary ja ukkokulta valitsi Vodka Limen. Siinä juomia odotellessa otettiin jo ruokatilaus sekä ruokajuomatilaus. Alkujuomien tulo kesti ja kesti. Jopa viereiseen päytään meidän jälkeen saapuneet saivat alkuruokansa ja ruokajuomansa ennen kuin meille tuli edes aperitiiveiksi tarkoitetut juomat. Viini saapui ja kaadettiin laseihin... edelleen alkujuomat antoivat odottaa itseään. Oli kulunut noin 20 minuuttia pelkkien juomien odotteluun.
Juomat tuli ja meni nopeasti ja ruokakin tuli ripeässä tahdissa alkujuoman juotuamme. Ruoka oli todella hyvää, kuten ennenkin. Tällä kerralla jopa kysyttiin, että haluaisimmeko lisää lisukkeita. Lisukkeita en kaipaillut, mutta jälkiruoka houkutti. Jäätelö huusi nimeäni listalta, eikä ihme, olihan tuo kielen mukana vievää herkkua kera tuoreiden marjojen.
Ruokailun jälkeen olikin Old Port Pubiin jälkkärin jälkkäreille.
Sieltä sitten vaatteiden vaihto ja suunnaksi New York Bar & Loungeen ihmettelemään karaokea ja vilkaisemaan sattuisiko tuttuja näkymään siellä, ja näkyihän niitä. Sama pari johon jo satamassa tavattiin olikin jo kappaleita valitsemassa, joten istuimme seuraan. Saatoin jopa laulaakin karaokessa, jos oiken tarkkaan kuunneltiin.
Piña Colada ei ole ollut lempipaukkuni, mutta nyt sellainen piti kuitenkin saada ja vielä valotikulla, että oikein erottui massasta. Eipä mennyt kauaa kun koko pöytäseurueemme nautti saman näköisitä juomista, toiset alkoholilla ja toiset ilman. Ja valotikut saikin sitten pyöräytettyä näppärästi ranteeseen.
Karaoke päättyi ja muutaman biisin hytkymisen jälkeen siirryimme Atlantis Palacen keskiyön shown pariin. Hankalaahan sieltä oli löytää hyviä paikkoja mutta pääsimme tuijottelemaan nilkkoja lähietäisyydeltä. Show oli hyvällä musiikilla ja silmää hivelevillä tanssiesityksillä höystettyä katseltavaa ja kuunneltavaa. Taattua laatua, jota Atlantis Palacessa yleensäkin näkee. Shown päätyttyä oli hyvä hetki yöruoalle Mundoon. Pyttipannu on hyvä ja varma valinta. Siinä syödessä tuli mieleen, että Serenade tulisi aivan niillä minuuteilla vastaan. Pyttipannu katosikin nopeammin ja hisseillä ulkokannelle. Siellä olikin juuri Gabriella tulossa vastaan ja pienen odottelun jälkeen sain kuin sainkin Serenaden vangittua valokuvaan... kaukaa.
DeLuxe hytissä on toisaalta huonona puolena aamiainen, joten piti kiireellä päättää ilta ja painua pehkuihin, että ehtisimme aamupalalle. Olisihan se sääli jättää väliin, vaikka käyttämättömän aamiaisen maksun voi käyttää toisaalla, mutta se ei ole sama.
Pim pom, pim pom, pim pom... Herätys kuullostaa Tukholman päässä lähes aina yhtä karmaisevalta. Aamu tulee aivan liian aikaisin, vaikka vasta tunti ennen satamaan saapumista olikin tilattu herätys ja oikeaan aikaan tuo herätys herättikin. Pikaisten aamutoimien jälkeen ihanalle aamiaiselle Tavolataan 6. kannelle. Isoin joukko ihmisiä oli jo poistunut paikalta, joten aamiainen oli oletettuakin rauhallisempi. Tyhjiä pöytiä oli jopa valittavaksi asti. Munakokkeli oli parempaa kuin niin monena kertana aiemmin. Rakenne oli täydellistä: ei ylikypsäksi paakuksi muuttunut, vaan pienirakeista, pehmeää, kosteaa. Pekonitkin oli jopa rapsakoita, näin on harvoin kun isosta kattauksesta kauhoo pekonia. Sain jopa himoitsemaani unikonsiemen sämpylää ja maksapatëtakin. Täydellinen aamiainen.
Vatsat täynnä hytissä istuskellessa suunnittelimme päivän ohjelmaa. Se alkaa nokosilla, varsinkin siksi, koska sää ei suosinut, vaan oli raskaat pilvet taivaalla ja näytti, että sataisi aivan millä hetkellä hyväänsä.
Infon edessä odottelimmekin hyvissä ajoin vierailuamme.
Tällä kerralla mukaan tuli parin kolmen perheen joukkio Latviasta sekä me kaksi. Oppaamme Nina K. oli hämmentynyt aluksi omien sanojensa mukaan, kun pitikin opastaa englanniksi, mutta loistavasti hän hommasta suoriutui. Piti hienosti joukon koossa, vaikka pienimmät tenavat meinasivatkin säntäillä minne sattuu ilman lupaa. Pyyntö kuului, että pysyisimme yhtenäisenä ryhmänä. Esittely oli sujuvaa sekä suomeksi että englanniksi. Nina K. osasi vastata kiperiinkin kysymyksiin. Suuret kiitokset hänelle siitä. Iso hatunnosto Symphonyn kesätyöntekijälle. Ihana persoona.
Komentosiltakierroksen jälkeen Old Port Pubiin ottamaan pienet siiderit ja odottelemaan laivan lähtöä, jota ei kovinkaan kauan tarvinnut enää odotella. Vähän ennen lähtöä nousi melkoisen sakea sumu, joka hälveni aivan yhtä nopeasti kuin nousikin.
Hyttissämme nautittiin pullollinen kuohuvaa, olihan synttäriristeilystä kyse. Nautimme maisemista, kunnes...
Maisemat vaihtuivat kokovalkoisiksi, joten oli hyvä hetki ruokailla. Tavolata. Sinne ainakin listaa lukemaan ovelle ja katsomaan jos sattuisi olemaan tilaa. Tilaa oli ja keksittiin ruokalajitkin. Vaan mieli muuttui pöydässä kun saimme listat käsiin ja kesä menü. Kesämenü kuullosti paremmalta kuin hyvältä ja hintakin oli kolmelle ruokalajille hyvä. Päädyimme siis siihen. Ensin pöytään tuli tutut oliivit ja lämmintä leipää ja oliiviöljyä,
Uskomattoman hyvä kokonaisuus, jonka heikoin lenkki oli alkuruoka, joka ei ollut huono sekään.
Vatsat täytenä lähdimme vilkaisemaan New York Bar & Loungen antia.
Tällä kerralla oma puhelimeni hoiti herätyksen helläväräsesti noin ½ tuntia ennen laivan puhelinta. Taas hätäiset aamutoimet ja hissillä aamiaiselle Tavolataan. Tällä kerralla oli munakokkeli sitä yhdeksi massaksi kovetunutta ja pekonit olisi saaneet olla hiukan kauemmin paistumassa. Hailakanpunaiset venyvät pekonisuikaleet ei ole miellyttäviä syödä. Kaivelemalla löytyi muutama paremmin paistunut.
Aamiainen oli nautittu ja Silja Europa nähty.
Hytistä oli hyvä näkymä putkeen, ja odottelimme noin vartin ennen kuin edes harkitsimme hytistä poistumista. Jollei olisi ollut maanantai ja työpäivä olisimme vetkutelleet vieläkin kauemmin. Mikä kiire noin mukavasta paikasta on pois?
Helpotusta matkakuumeeseen tästä!
Kiitos jälleen Silja Symphony ja Silja Symphonyn henkilökunta. Teitte matkastamme ikimuistoisen elämyksen ilman minkäänlaisia erikoisjärjestelyitä tai -vaatimuksia. Näin se pitäisi aina olla ja onneksi näitä kokemuksia on enemmän kuin huonoja.
Hei, hei!!! Nähdään taas muutaman viikon kuluttua...
