Symphony-Birka-Galaxy 08.03.-11.03.2017

Määränpäänä Birka

Nyt oli matkakuumetta jo kaksi viikkoa ennen matkaa, eli turhankin ajoissa. Tätä reissua aloin pyöritellä päässäni syyskuun punaisen kolmikon jälkeen. Ajatuksena valkoinen kolmikko vaikutti kiinnostavalta, varsinkin Birka, jossa ei koskaan aiemmin oltu käyty.
Jo joulukuussa varasinkin Birkan nettisivuilta "sujuvalla" ruotsin kielellä hytin. Sujuvalla sitaateissa, koska ruotsini ei ole millään tavoin sujuvaa ja lukeminen jopa heikkoa (kiitos lukihäiriöni). Maksukin hoitui ihan kuin olisi kotimaisia matkoja varannut. Club One Gold joululahjakoodilla sai todella edulliseen (35€) reittimatkan Symphonyn DeLuxe luokassa Tukholmaan ja Galaxyn A-double hytissä (12€) takaisin Tallink Siljan omalla matkan varaussivulla.
Birkan matkan maksamisen jälkeen tulikin tietooni kaverin kautta, että kulma sviitit on hyviä, joten piti ottaa Birkan asiakaspalveluun yhteyttä. Pienellä 80 kruunun lisämaksulla pääsee itse kertomaan minkä hytin haluaa, ja käytin tuon palvelun hyväkseni. Pieni raha kuitenkin siitä, että saa haluamansa hytin ja välttyy pettymyksiltä.

Tiistain ja keskiviikon välinen yö tuli nukuttua huonosti, kuten aina ennen risteilyä. Ukkokultakin oli yövuorossa töissä, joten sinkoilin matkakuumeeni kanssa aamuyöhön asti itsekseni ja netissä keskustellen. Vihdoin koitti keskiviikko iltapäivä ja matka ihan oikeasti alkaa! Sää oli surkea, harmaa.. pilvet roikkuivat alakuloisina ja enteilivät sadetta. Bussia odotellessa ehti tulla jo katumus valituista vaatteista, jotka oli ennemminkin keväiset kuin keliin sopivat, mutta näillä mentiin, kun ei ehdi vaihtamaankaan. Olympiaterminaalille saavuimmekin noin 10 minuuttia ennen laivaannousun alkua, eli "just in time". Chekc In oli totutun sujuvaa Club One Gold palvelupisteellä.
Ennen kuin ehdimme hyttiin asti, niin piti pysähtyä lasilliselle kuohuviiniä, joka alkuillan maksoi vain 2€/lasi.Paitsi näin naistenpäivänä tuo 2€/lasi tarjous oli voimassa koko illan koko laivassa! Siemailtuamme lasillisemme siirryimme ihanaan hyttiin. Sijainti ei ollut paras mahdollinen: 3. hytti hissiaulasta (promenaden puolella), eli discon melu tulee kuulumaan hyttiin. Henkilökunnan toimesta olikin todennäköisesti tiedostettu tuo jytke ja hytin varustukseen oli lisätty korvatulpat! Hienoa! Nautimme jääkaapissa olleet kuohuviinit ennen kuin lähdimme ihastelemaan tuttua laivaa.
Old Port Pubissa pistäydyttiin kuohuvalla...

Kuten myös Atlantis Palacessa

Olimmekin sopivasti osuneet paikalle, kun oli alkamaisillaan "teaser" keskiyön show:sta.

Tästä esityksen alkupaloihin...

Alkupalat nautittu ja oli ruumiin ravinnon aika. Mundon lihapullat kutsuivat nimeltä matalan budjetin matkaajia. Sen verran nälkäisiä matkaajia olimme tuossa vaiheessa, että jäi kuva ottamatta annoksista, kun jo olimme ne syöneet. Ruokajuomasta ehti ottaa kuvan!

Ruokailun jälkeen olikin rupatteluhetki risteilypäällikkömme kanssa. Siinä kuluikin tovi jos toinenkin iloisissa merkeissä jutellen. Taisimme jopa tehdä treffit New Yorkiin karaokea ihmettelemään.

Sitten tulikin jo sellainen laulusuoritus, että oksat pois! Loistava esitys!!! Kiitos! Pienen tovin vielä jaksoimme viettää iltaa, mutta hyvissä ajoin siirryimme hyttimme ihanan pehmeään syleilyyn. Aamulla olisi herättävä ajoissa ja mentävä aamiaiselle...

Kintut, kantapäät ja kaljaa...

Yö menikin yllättävän hyvin discon jytkeestä huolimatta (en osaa nukkua korvatulpat päässä). Virkeinä suuntasimmekin Tavolatan ihanaa aamiaista nauttimaan. Ajatuksena oli, että runsas aamiainen pitää kylläisenä iltaan asti.

Lisäksi leikkeleitä, mehua ja tietenkin ihanaa kuohuviiniä sekä kahvia.

Reittimatkalaisena meidän piti luovuttaa hytti ajoissa, mutta laivasta emme poistuneet. Sää oli Tukholmassakin sen verran surkean näköinen ettei tullut hinkua mennä kävelemään matkalaukun kanssa moneksi tunniksi turhaan. Jäimme siis laivaan tekemään sotasuunnitelmia seuraavista siirroista, eli miten ja milloin lähdemme julkisilla kulkuvälineillä kohti Slussenia. 

Edellisenä iltana olimme jo ostaneet laivan infosta bussi-/metroliput ja kerrytimme samalla Club One pistesaldoa. Infosta saadun bussi- ja metroverkosto karttoja tutkittuamme päätimme että bussilla päästään mukavasti vähällä kävelyllä ja samalla näkee maisemiakin, joita ei metrossa näe. Ja meillä ei ollut mikään kiire mihinkään, joten siinäkin mielessä bussi oli loistava vaihtoehto. Mundon sulkeuduttua siirryimme Sushi & Co:n antimia nauttimaan, eli ei vieläkään poistuttu laivasta.

Vasta tasan 13.00 poistuimme laivasta ja lähdimme kävelemään kohti bussipysäkkiä. Infosta piti käydä varmistamassa, että kumpaan suuntaan menevään bussiin hyppäämme kyytiin. Emme olleet aiemmin bussilla 76 kulkeneet.

Hei, hei, Symppa!!!

Bussipysäkki löytyikin helposti ja infosta saadun ohjeen mukaan käveltiin tien toisella puolella olevalle pysäkille. Pari minuuttia siinä ehti odotella kun bussi jo tulikin paikalle. Tukholman busseissa ei myydä lippuja, mutta niin kuin aiemmin tuolla kerroin, niin liput saa ostettua laivan infosta ja kaupan päälle tulee hyvät neuvot ja Club One pisteet.

Noin kello 14.00 olimmekin jo Slussenilla! Aivan hyvin olisi voinut viettää vielä yhden tunnin laivalla, koska Birkan terminaali aukeaa vasta 16.00.

 Bussen till Slussen

Slussen olikin yhtä suurta työmaata

Koko Slussen olikin sitten yhtä suurta työmaata, jossa liikkuminen oli hankalaa, varsinkin jos on vaikeuksia liikkua portaissa. Me emme löytäneet hissiä, mutta luultavasti sellainen oli jossakin. Tuskin missään on niin huonosti suunniteltu, ettei liikuntarajoitteiset pystyisi kulkemaan. Pääsen minäkin portaita, mutta hitaasti. Ja pieni vesisade ei ilahduta hitaasti liukkaissa metalliportaissa liikkuvaa saati sitten näitä kiireessä sinkoilevia.

Löysimme perille yli tunnin ennen aikojaan, joten lähdimme kävelemään eteenpäin ilman sen kummempaa päämäärää.  

 Kukin nähköön mitä haluaa tässä taideteoksessa...

Fotografiska oli hyvä paikka mennä viettämään tuo ylimääräinen reilu tunti. Emme käyneet näyttelyä katsomassa, vaan riitti sisääntuloaulan myymälässä kiertely. Samalla latasin puhelintani ja lepuuttelin kinttujani. Siinä odotellessa Cinderellakin näkyi. Cinderellalla piipahdimme syyskuussa.

Mainos osui kurjasti eteen

Sitten tulikin jo meidän odottama Birka. Oli siis aika lähteä takaisin kohti terminaalia ja kohti uusia kokemuksia!

Itse pidän Birkan muodoista. Eye candy!

Terminaalissa olimmekin sitten ihan pihalla. Tiesin että sviittimatkustajille on oma check in, mutta kuinka sinne pääsee? Kävimme etsimässä sisäänpääsyä myös "rahvaan" puolelta.

Ei tämäkään huonolta näyttänyt, mutta...

Takaisin alakertaan ja kylmästi kysyin henkilökunnalta kuinka sviittimatkustajien check inniin pääsee. Meidät sitten opastettiin oikeaan paikkaan. Olisi pitänyt osata soittaa puhelimella. Eipä käynyt mielessä moinen, mutta tulevaisuutta ajatellen nyt sen tietää.

Todella ystävällinen asiakaspalvelija kirjasi meidät saapuneiksi ja opasti sekä ruotsiksi että englanniksi meitä. Ja kuohuvaa piti tietenkin ottaa uuden alkavan matkan kunniaksi. Tässä kohdassa jännitti jo niin paljon, ettei oikein osannut mitään kieltä enää puhua, vaikka ymmäsi kaiken mitä selitettiin.

 Hyvää oli, vaikkei ollut brut!

Laivaannousu oli sviitti matkustajille aiemmin kuin muille ja henkilökunta tuli pyytämään mukaansa kun laivaannousun aika oli käsillä. Meille kerrottiin, että pääsemme odottelemaan hyttien siivouksen valmistumista kannella 10 sijaitsevassa Span baarissa. Tarjolla oli hedelmiä ja mehua juotavaksi. Sieltä olikin hyvät näkymät Slussenille.

Aikamme odoteltua meille tultiinkin kertomaan että hyttimme olisi valmis, joten sinne siis. Hyttimme sijaitsi kannella 8 heti komentosillan alapuolella kulmassa messinin hohtoisen hyttikäytävän päässä! Jo pelkkä hyttikäytävä oli kaunis!

Tämän oven avattua oli kaunis hytti edessämme!

Todella ihastuttava hytti kahdella vessalla ja poreammeella. Kokonsa puolesta vähän pienempi kuin Symphonyn tai Serenaden junnusviiteistä pienin, eli kevät, mutta isompi kuin commodore-luokan hytti. Ensi-ihastuksen jälkeen jäin kaipaamaan hedelmiä ja Siljalta tuttuja kylppäritarvikkeita (hammasharja jne) joita ei ainakaan hytistämme löytynyt. Näytteet Face Stockholmilta oli kauniisti pussukassa. Telkkari oli hyvän kokoinen ja näkyi sieltä jopa yksi suomenkielinen kanavakin.
Tällä kerralla ei tyhjennetty skumppapulloa, vaan suuntasimme oluiden jälkeen kohti uusia seikkailuja, eli tutkimaan laivaa jolla seuraavat 22 tuntia vietämme. Seuraa kuvia vähäisillä teksteillä...

Ja nälkä siinä kiertäessä sitten tuli joten syömään. 

Ruokalistan tyyli oli tuttu

 Suomalainen jälkkäri: Irish Coffee

Nämä valaisimet oli mun mieleeni!

 Kerrankin oli paljon rahaa...

Ruoka oli todella hyvää. Häränpihviä pippurikastikkeessa. Nam! Ruokailun jälkeen olikin jo kauppakin saanut ovensa auki. Aukeaa vasta 20.00 eikä heti satamasta lähtiessä, johon me suomalaiset olemme tottuneet. 

Jääkaappimagneetit oli loppu, joten ostamatta ne jäivät. Olisin itsekin sellaisen halunnut. Risteilyohjelmia täällä ei ollut paperisina versioina, vaan käytävillä olevat taulut toimittivat sitä virkaa.

Kauppakierroksen jälkeen ostokset hyttiin ja poreammeen testaukseen. Kylpykuvat pysyköön kotialbumin kätköissä. Poreilun jälkeen väsymys jälleen voitti. Oli nukkumisen aika ja herätys laitettiin 8.00 aikaan herättämään, että ehdimme hyttiluokkaan kuuluvalle aamiaiselle.

Perjantaina herätys tulikin ennen puhelimen herätystä. 7.15 laiva aloitti jyrinän kääntyessään satama-altaassa. Olimme saapuneet Ahvenanmaahan. Sää oli sateinen, joten kuvia ei innostanut räpsiä ikkunan läpi ja ulos ei tietenkään huvittanut mennä. Cinderellan muodokas ahteri täytti ikkunan näkymän. Eipä neiti Cinttu siinä kauaa ehtinyt olemaankaan kun jo lipui saariston sekaan ja meillä alkoi aamutoimet.

 Listalta sai valita mitä halusi, niin monta kertaa kuin halusi. Tarvitsi vain kättä heilauttaa!

 Aamiaista odottaessa ehti hienosti katsella saaristoa

 Listalta tilattu munakokkelia ja pekonia. Ei tullut ruokalusikallista kokkelia kahdella pekonilla, vaan kunnollisen kokoinen annos!

 Leikkeleet, hedelmät, mehut ja muut kylmät sai noutaa itse ja valikoima oli runsas. Puuttuu kuva pöydästä, jossa on keitetyt munat, mehut, leivät jne. pahoitteluni.

 Aamiaislistalta tilattu aamiaisen jälkkäri: lämpimiä vohveleita kera kermavaahdon ja hillon. Tätäkin olisi voinut tilata vaikka viisi annosta (jos olisi mahtunut)

Aamiaisen aikana sääkin muuttui paremmaksi ja reippaina uskaltauduimme jopa ulos kuvaamaan. Itseäni hirvitti lasittamaton kaide enkä saanut otettua ainoatakaan kuvaa (korkean paikan kammo), mutta onneksi ukkokultani napsi kuvia puolestani.

 Laivalla oli paljon portaikkoja, hienoja asetelmia, pienosimalleja jne...

 Täälläkään en käynyt

Maisemahissi

Vielä on matkaa muutama hassu tunti enää jäljellä ja palasimme hyttiin nauttimaan maisemista. Vastaan tuli myös "tuttuja".

 Naapurin hytissä näytti tältä

 Heidän "kaatopaikka"

 Saman hyttikäytävän ikkunaton "kaatopaikka"

 "Kaatopaikka" ikkunalla. Näihin kuviin sain kuvausluvan henkilökunnalta!

Laiva saapui satamaan aikataulunsa mukaisesti 15.45 ja jo 16.05 istuimme Slussenista kothi Värtania matkaavassa bussissa 76. Ihana merimatka Birkalla on jo ohi ja paluumatka on jo alkanut. Se alkoi siitä, kun jätimme hytin oven auki ja lähdimme matkalaukkuinemme kävelemään kohti hissiaulaa. Tuo on pahin hetki koko risteilyssä.

 Metrolla nopsajalkaisemmat ehtisivät Helsinkiin lähtevään laivan. Mekin ehdimme nähdä Serenaden

 Onneksi odottaminen ei ole välttämättä kurjaa

 Meidän lisäksi pari muutakin halusi päästä Galaxy:n sisään

 A double ei näytä pahalta

Sijainti olisi voinut olla parempi

Nälkä...

Hampurilainen ja ranskalaiset maistuivat hyvälle

 Kana-annos

Ja pakkohan sitä oli lähtöselvityksessä saadut drinkkiliput käyttää, niin viereiseen Piano Bariin nauttimaan Irish Coffeesta. 

Itse pidän paljon Piano Barista. Mielummin Piano Bariin kuin pubiin. Viimeisellä etapilla oli pääasiana lepo, joten hyvissä ajoin poistuimme juhlivien matkustajien seurasta hyttimme uumeniin. Meteliä ei ollut niin paljoa kuin odotin. Iloiset juhlijat herättivät vain kolme kertaa koko matkan aikana, mutta kivikova sänky valvotti sitäkin enemmän. Tuntui kuin metallisängyn päällä olisi ollut pelkkä petauspatja. Noin tunnin välein heräsin kipuun ja aamulla kun olisi pitänyt sängystä nousta levänneenä, niin selkä oli tuskaisen kipeä. Puolisen tuntia oikoilin niveliä kohdalleen ja sain kuin sainkin istuttua selkä suorana sängyn laidalla. En usko että kukaan nauttii nukkumisesta noin kovalla sängyllä, mutta saatanhan olla väärässäkin.

Laiva saapui ajallaan Turun satamaan ja oli jälleen aika poistua laivasta, tällä kertaa kulkuväline vaihtui junaan. Asemalle ei ollut onneksi kuin parin-kolmen sadan metrin matka, joten kiirettä ei tule olemaan, kun junan oli määrä lähteä vasta 8.10. Itseasiassa kuvittelin jostain syystä junan olevan satamassa kun laivat sinne saapuvat, mutta näin ei ollut. Onneksi aamu ei ollut kylmä ja aurinkokin alkoi lämmittää. Reilun puoli tuntia odoteltua juna jo saapuikin ja reippaina kävelimme omille varaamilleni paikoille...

Mitä jäi päälimmäisenä matkoista mieleeni?

Käyttämämme laivat on todella erilaisia toisiinsa verrattuna. Siinä missä Symphony on modernisoitu telakalla käynneillään, niin Birkalla on pitäydytty pysymään perinteisessä mallissa. Birkan "lay out" ei ollut promenade-laivoja rakastavan (minun) mieleen, mutta sisustus sitten taas oli. Oli kiiltävää messinkiä, ylellisyyden tuntua. Paljon yksityiskohtia, klassisia laivoilla paljon nähtyjä ratkaisuja ja koristeita. Nämä klassiset hituset on Serenadelta ja Symphonylta lähes kokonaan kadonneet (ei munkaan pitäisi näitä verrata, mutta...). Itämeren laivat ovat onneksi melko erilaisia, joten ei ole tarvetta näitä vertailla paremmuusjärjestykseenkään. Serenade ja Symphony vetää kokonaisuudellaan voiton. Palvelussa Birka on paras, sekä klassisuudellaan. Cinderella on enemmän bilelaiva jos vertaa Birkaan.

Varmasti tullaan uudestaan tekemään Birkalla risteily. Jäi hyvä maku suuhun. Suositten lämpimästi! Birkalla luksus tuntuu siltä samalta, jolta luksus aina on tuntunut.

17.02.-19.02.2017 Viking Gabriella

Varmaan blogin vakiolukijat ovat jo huomanneet, että Viikkarilla harvemmin lähden risteilemään, mutta nyt tuli lähdettyä kun oli syyskuussa voitettu LYX risteilylahjakortti vielä käyttämättä. Itsellä ei ole mitään Viking Line:a vastaan, mutta oma laivamieltymykseni on toisenlainen.

Ville Viking ilahdutti laivaan saapuvia matkustajia

Matkaan lähdettiin melko täsmällisellä aikataululla, koska ratikoita perille (linja 5) ei kulje kuin laivan lähdön ja saapumisten aikaan. Ei voinut siis ottaa enempää ennakkoa ilman ylimääräistä kävelyä, ja koska toisella meistä on tekonivel ja toinen huonopolvinen, niin kaikki ylimääräinen kävely on tuskaa. Perillä terminaalissa olimmekin 20 minuuttia ennen laivaannousua. Lähtöselvitys sujui nopeasti jonottamatta hyvin niukoin sanoin. Hymy kyllä löytyi. Saman tien siirryimme ylös odotustilaan ja siellä huippukalliiseen baariin. Harvoin sitä juo 7,60€:n olutta muovituopista! Tavallinen kahvikin maksaa 3,10€! Ihanan kallista. No onhan se niinkin, että köyhät valittaa hinnasta.

Laivaan nousimme alkurynnistyksen jälkeen. Mikäpä kiire sinne on mennä ensimmäisenä, kun on oma hytti. LYX hyttimme sijaitsi kannella 9 heti ensimmäinen hytti hissiaulan vieressä. Paikkana omasta mielestäni huono, koska hissiaulassa on aina meteliä. Hytti oli siisti. Samanlaisessa hytissä matkustimme jo syyskuussa, joten ei ollut mitään yllättävää. Vessassa oli epämiellyttävä haju. Aivan kuin olisi ollut vessa jäänyt vetämättä. Haju ei poistunut koko matkan aikana. Ei kiva.
Jääkaapissa oli pari piccolopulloa kuohuviiniä, pari olutta, Fanta, Coca Cola ja kuplavettä pari tölkkiä. Tavallinen kuplaton vesi olisi ollut mieluisampi tuon kuplaveden tilalla.

9100, hyttikäytävän ensimmäinen hytti heti hissiaulan vieressä

 Tuoli, jonka jaljoihin lyö helposti varpaansa!

Pubissa piipahdimme pikaisesti vilkaisemassa ja ostimme yhdet Happy Hour hintaiset juomat. Koska ei ollut vapaata pöytää meille, niin siirryimme Club Marin puolelle. Siellä oli runsaasti tilaa. Ville Viking kävi viihdyttämässä lapsia, joita oli vain muutama paikalla, loput taisivat olla vielä ruokailemassa.

Meilläkin alkoi nälkä kurnia vatsassa, joten suuntasimme kohti ravintoloita. Grilliin päädyimme. Seistyämme jonossa kymmenkunta minuuttia meidät ohjattiin ystävällisesti pöytään miettimään tilausta. Pöytään ilmestyi pussi näkkileipää ja savuvoita sekä tilaamamme punaviini. Mietimme ja päätimmekin mitä tilata, mutta tarjoilijaa ei vaan näy eikä kuulu meidän pöytään, vaan porhaltavat kiireellä ohi useita kertoja. Siinä parisenkymmentä minuuttia odoteltuamme saapuikin tarjoilija pahoitellen paikalle. Oli vain inhimillinen virhe sattunut ja olimme unohtuneet kokonaan. Saimmekin sitten alkuruokapöydän antimet hyvityksenä ylimääräisestä odottelusta. Todella hyvin korjattu tilanne! Saimme kuin saimmekin tilattua ruokamme, joka oli tasoltaan "ihan ok". Ei säväyttänyt, muttei ollut huonoakaan. Juusto sai kunnian olla maultaan paras osa! Maksettuamme tarjoilija kävi vielä pahoittelemassa tilannetta. Olihan tuo ymmärrettävää tupaten täydessä ravintolassa, että ei kaikkia välttämättä huomaa.

Ruokailtuamme kävimme Tax Free ostoksilla. Mukaan lähti vain laatikollinen tarjouksessa ollutta Olvia, jonka veimmekin sitten hyttiin. Kellokin alkoi olemaan jo niin paljon, että väsymys alkoi jo painamaan silmiä, joten vetäydyimme lepäämään. Sänky olikin miellyttävä, mutta tyynyistä ei saanut millään tavoin hyvää yhdistelmää: kahdella tyynyllä liian korkea ja yhdellä liian matala. Olisi varmaan pitänyt pyytää matala lisätyyny, mutta laitoin tyynyn alle pyyhkeet. Puhelimen herätys ei toiminut, itse asiassa koko puhelin oli epäkunnossa joten päätimme ettei edes yritetä herätä aamiaiselle. Itse en luota edes kännykän herätykseen, koska aikavyöhyke vaihtuu matkalla ja en tiedä vaihtuuko aikavyöhyke puhelimessa, joka on lentokone asennossa (en halua viestejä öisin, siksi noin). Yöllä sitten heräsin useaan otteeseen sängyn päädyssä helottavan katkaisijan valoon, kunnes sain tyynyn pysymään pystyssä peittäen tuon valonlähteen. On kyllä turhan kirkas valo noinkin lähellä nukkujaa. Tuosta häiriötekijästä kun pääsi eroon, niin sitten "iloiset juhlijat" hissiaulassa ja hyttikäytävällä pitivät huolen siitä ettei nukkuminen onnistu. Näitä itsekkäitä, äänekkäitä juhlijoita on joka laivalla, valitettavasti. Aamun sarastaessa alkoikin jälleen "tuttu" jytinä: lapsiperheiden pienimmät ja vähän isommatkin jytistelevät juosten ja äänekkäästi hihkuen aamiaiselle. Jotkut vanhemmista jopa kehoittivat äänekkäästi lapsiaan juoksemaan hyttikäytävällä, että ehtisivät paikalla olleeseen hissiin. Valitettavasti näitäkin on joka laivalla, mutta onneksi iso osa lapsiperheistä osaa käyttäytyä muita huomioiden.
Pienet tirsat sai vielä nukuttua ennen satamaan tuloa ja olo oli hiukan virkeämpi kuin tuntia aiemmin. Voi kun olisikin saanut nukuttua ilman häiriöitä.

Viking Line:n terminaali on paremmassa paikassa kävellen liikkeellä olevan kannalta kuin Siljalla ja mekin päätimme lähteä katselemaan lähiseutua.

 Oma hytti oli "merkattu"

Kävimme syyskuussa reissussa, mutta tätä ei mieheni muista kirjoittaneen

Huonosti liikkuvina emme kauaksi edes aikoneet, maksimissaan kolme kilometriä edestakaiseen matkaan on ihan hyvä. Kävelimme pitkin Folkungagatania ylöspäin. Mielessä oli pikainen lounas kera oluen. Ja löysimmekin mitä parhaimman paikan käydä pizzalla: Ristorante Ciao Bella osoitteessa Folkungegatan 81. Ystävällinen henkilökunta otti meidät vastaan ja tilasimme stark ölit sekä pizzat molemmille. Yllätys numero yksi oli alkuruokaraaste joka tuotiin eteemme. Ja yllätys numero kaksi olikin jättikokoinen pizza. Läpimitaltaan tuo maistuva ihanuus oli noin 30cm! Suosittelen lämpimästi käymään tuolla pizzalla.

Nuo kaksi pizzaa kahden oluen kanssa maksoi 218 SEK, eli hintakin oli kohdallaan! Vatsat täytenä lähdimme tallustelemaan takaisin kohti terminaalia. Laivaannousu tapahtuikin jo syyskuussa tutun terminaalin osan kautta. Ei sentään läpivalaistukseen jouduttu tällä kerralla.

 Cinderella

 Kuvassa perällä oikealla oli turvatarkastuspiste

Baaria tai kahviota terminaalissa ei ole, mutta pari tupakkakoppia löytyy.

Hyttiin päästyämme olikin olo todella väsynyt ja oli pienten nokkaunien aika. Tarkoitus oli mennä ulkokannelle ihalemaan Birkan saapumista satamaan, mutta kiitos huonosti nukutun yön, jäi Birkan ihailu väliin. Heräsimme vähän ennen laivan lähtöä takaisin kohti Helsinkiä. Ehtiihän tuon Birkan näkemään silloin kun sillä matkaan lähdemme.

Pubin Happy Hour kutsui meitä... Eipä siellä sitten näkynyt baarihenkilökuntaa kymmeneen minuuttiin tiskin takana. Matkustajat pelasivat innoissaan bingoa, joka ei ole oikein mun juttu. Kolikoita baaritiskiin kolisteltuani saapuikin henkilökuntaa hymyillen paikalle ja pääsimme juominemme istumaan pöytään. Bingon välissä olikin yllätyskysymyksiä, joiden palkintona oli drinkkilippuja. Meillekin osui kohdalle.

Pubista lähdimme Tax Free kauppaan ostamaan toisen laatikon edukasta Olvia, mutta suruksemme sitä ei ollut missään, liekö sitten tarjous loppuneen. Tuliaiset siinä samalla tuli kuitenkin hankittua kissavahdillemme.
Club Mar:ssa vietimmekin sitten enemmän aikaa. Yllättävän myöhään illalla oli vielä lapsille tarkoitettua ohjelmaa: taikuri. Positiivisena yllätyksenä oli pöytiin tarjoilu, jolla saatiin passiiviset asiakkaat ostamaan juomia lisää. Oikein toimittu! Näin pitäisi aina tehdä, vaikkei olisi edes hiljaista. Pöytiin tarjoilu tuo aina lisämyyntiä ja antaa hyvän kuvan palvelualttiudesta. Tykkäsimme!

Vähän ennen Ahvenanmaalle saapumista lähdimme hyttiin, koska aamulla on aikainen herätys. Tukholman päässä olimme infoon kertoneet toimimattomasta puhelimesta ja nyt olikin hytissä toimiva versio, joten saimme tilattua herätyksen noin tuntia ennen satamaan tuloa. Yöllä oli jälleen samanlaiset häiriötekijät kuin edellisenäkin yönä. Mutta, mutta... Nyt oli lisänä myos: PYP... PYP... ja tunti tai pari paussia ja taas PYP, PYP... Puhelin piti itsekseen meteliä epämääräisin väliajoin kekellä yötä, jolloin tietenkin heräsimme unesta. Kumpikaan meistä ei tuosta yöllisestä häiriöstä yöllä infoon maininnut ja aamulla ei sitten enää kiireissään muistanut. Mutta oli todella ärsyttävä PYP.

Häikäisevä valokaitkaisija! Pois tällaiset!

Satamaan saavuttiinkin ajallaan. Helsingissä tuhruinen sää, kuten lähes aina kun laivareissulta saavumme. Väki poistui laivasta yhtenä ryppäänä, kuten täällä on tapana. Kymmenen minuuttia odottamalla pääsee jonottamatta hissiin ja kävelemään omaa vauhtia ilman massan painetta.

Viking Line:lle kiitokset ja erityiset kiitokset menee Päivi nimiselle grillin tarjoilijalle. Hyvin hoidettu! Samoin muukin henkilökunta saa positiivisen arvosanan. Hyväntuulista ja miellyttävää henkilökuntaa oli jokainen jonka kanssa olimme tekemisissä. Toivottavasti jatkatte samalla asenteella tulevaisuudessakin. Mieheni kanssa juteltiin, että kyllä Viikkarilla voisi useamminkin matkustaa, jos laivat olisi Helsingissä vähän isompia ja uudempia. Teillä Viikkarilla on hyvä ja palvelualtis henkilökunta, mutta Helsingin alukset alkaa olla pahin ongelma sokkeloisne pohjaratkaisuineen.
Vielä yksi kysymys: minne katosi Gabriellan disco?


P.S.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä ja kielioppivirheitä. Mulla on lukihäiriö, enkä näinollen edes huomaa virheitä!