sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Bon Vivant: Menu Nordic 14.12.2019

Bon Vivant on vuosikausia ollut Sympalla ainoa ravintola, jossa en ole käynyt ruokailemassa. Usein olen sillä silmällä listoja selaillut, mutta syystä tai toisesta on vaan jäänyt menemättä. Yksi syistä on ukkokulta, joka ei juurikaan syö mitään, mikä on uinut. Tonnikala (tölkitetty) sekä kalapuikot ja katkaravut ovat ainoat poikkeukset. Vaikka tällä hetkellä Menu Nordiciin kuuluu kalapainotteisia ruokia, päätimme silti kokeilla. Ajatuksena oli, että annokset on pieniä, eli ei ole niin ylitsepääsemätöntä syödä pois.
Saimme varattua lähes täyteen buukatussa laivassa 20.00 pöydän meidän ensikokemukselle Bon Vivanten illalliselle. Meille valikoitui ikkunapöytä. Ikkunapöytä on mieluisa, vaikkei ulkona näkynyt kuin mustaa.

 
Työkaluvalikoima

Kerron vielä, että en tunne viinejä ollenkaan. Eli viinit arvostelen juurikin oman makuni mukaan. Valkkarit ei ole koskaan olleet suosikkejani ja olenkin aina sanonut, että ainoa juotava valkkari on kuohuviiniä. Myöskään Fine Dining ei ole koskaan ollut kuin kaukaisissa haaveissa, joten makumaailma ja sanasto tulee ihan omasta hatusta.

Ensin meille tuotiin ensimmäisen ruokalajin viini ja pullo Menu Nordiciin kuuluvaa vettä. Ilman kuplia tällä kerralla. Viininä oli 8cl Bechtheimer Riesling Trocken 2015, Dreissigacker, Rheinhessen, Germany. Maultaan helposti juotava, ei makea.



Hetken kuluttua saapui keittiömestarin tervehdys: Kampasimpukkaa kukkakaalipyren kanssa. Oli oikein maistuva tervehdys! Kukkakaali ja kampasimpukka sopivat paremmin kuin hyvin yhteen.



Sitten saapui jo 1. virallinen ruokalaji: Salmon & Nettles, eli lohta ja nokkosta. Nokkonen oli peston muodossa lohen alla. Vierellä meriravun pyrstöä sekä luomumuna, joka on kypsennetty 64°C. Lohi oli suussa sulavaa, mehukasta. Kalan oma maku maistui juuri niin kuin kalan maun kuuluukin maistua. Meriravun pyrstö oli haasteellisempi, koska oli kuoressaan. Kotona sitä olisi ottanut pysrtön käteen ja keinolla millä hyvänsä kaivanut lihan esille. No, onnistui tuo toki haarukalla ja veitselläkin.



Vuorossa oli seuraavan ruokalajin viini: 8cl Spätburgunder "Tradition" 2016, Philippe Kuhn, Pfalz, Germany. Tuoksu tällä viinillä oli miellyttävän pehmeä, marjaisa, hedelmäinen. Maultaan helposti lähestyttävä, kevyt. Omasta mielestäni sopii myös seurusteluviiniksi.



Ruokalaji 2. vuoro: Venison & Roe eli peuratartar sekä muikun mätiä. Tätä annosta jännitin ennakkoon eniten. En ole ollut tartarin ystävä koskaan. Peuratartar yllätti minut positiivisesti. Liha ei ollut niin riistamainen kuin olin ennakkoon pelännyt, vaan pehmeä, miellyttävä. Jopa suutuntuma oli ennemminkin mediumiksi paistetun lihan tapainen. Punasipuli ja smetana ryhdittivät mietoa lihan makua.


Seuraava viini oli vuorossa: 12cl Viré-Clessé, 2014, Domaine de la Bongran, Bourgone, France. Valkoviini hämmästeltäväksi. Tuoksu pehmeä, miellyttävä. Maku jälleen helposti lähestyttävä. Voisin jopa seurustelujuomana juoda.



Ruokalaji 3. oli jo seuraavana: Pike & Lobster eli haukea ja hummeria. Tätä ruokalajia odotin. Eli kalan ystävänä hauki on kuulunut aina suosikkeihini. Hummeri-haukikvenelli oli uusi tuttavuus. Paistettu hauki oli maukasta ja pehmeää, mutta ohuet ruodot latisti nautintoa. Itsellä ei riittänyt intoa jäädä riuhtomaan ruotoja, vaan söin ruotoineen. Onko hummeri aina purkkamaista? Kvenellin sisällä ollut hummeri ei millään olisi halunnut tulla syödyksi, mutta työvoitto itselleni. Maussa ei ollut vikaa!





Viini numero 4: Menun virallinen viini oli loppu, joten tilalla oli 12cl Perpetual 2016, Priorat, Torres, Spain. Tuoksu pehmeän hedelmäinen, jopa kukikas. Maku tyypillinen espanjalainen, ryhdikäs, muttei päällekäyvä. Helposti juotava. Menisi itsellä jopa seurusteluviininä.


Ruokalaji 4 oli seuraavaksi vuorossa: Wild Duck & Calvados, villisorsaa ja Calvados kastiketta. Villisorsa yllätti minut positiivisesti. Ruokalaji oli paras ns. liharuoista (kala on lihaa). Paistoaste medium ja maku ihana, maksamainen. Liha oli tummaa ja helposti leikkautuvaa. Todella mureaa. Mutta perunanyytti sienillä oli sitävastoin mielestäni koko menun heikoin lenkki. Ainoa ruokalajin osa, josta jäi iso osa syömättä. Koostumus oli outo ja maku ummehtuneen oloinen. Ja näin siis minun mielestä.

Tässä kohdassa oli jo melko kylläinen. Jos olisin ollut jossain muussa ravintolassa syömässä, niin en olisi enää ottanut jälkiruokaa, mutta nyt se kuului mukaan menun, niin rohkeasti kohti makeaa huipentumaan.

Viini numero 5. jälkiruokaviini: 8cl Passito di Noto 2017, Planeta, Sicily,  Italia. Extra-ultra makea jälkiruokaviini. Lähinnä mieleen tulee siirappi, ei niin sokerinen, mutta makeus on samaa luokkaa.


Ruokalaji 5 jälkiruoka: Almond & Cloudberry eli mantelileivos ja lakkaa. Valkosuklaa kreemiä, mantelijäätelöä sokeiroitua lakkaa ja mantelileivos vei kielen mennessään. Manteli taittoi äkkimakean jälkkäriviinin makua mukavasti. Oli todella ihana päätös ruokailulle.


Clubikortilla tämä kokonaisuus maksoi 109€/henkilö viineineen. Itse olen "runsaasti" syövä, ja epäilin että pitääkö mennä nakkarin (eli Mundo) kautta jatkamaan iltaa, mutta ei tarvinnut. Ruokaa oli riittävästi ja kun ruokalajien välillä oli odottelua, niin sillä huijaa ruoansulatusta. Tunti 50 minuuttia meillä meni kokonaisuudessa aikaa ruokailuun. Suosittelen lämpimästi kiireettömään Bon Vivanteen ruokailemaan. Ja saa Bon Vivantessa muutakin kuin tuon Menu Nordicin. Myydään pelkkää pääruokaakin, mikäli ei useamman lajin kokonaisuus ole se juttu. Itselleni tuo oli ihana uusi kokemus. En kadu, vaan menen käymään toistekin!

Ja palvelu Bon Vivantessa on aivan omaa luokkaansa. Kerrotaan kaikki tarpeellinen ja vähän ylimääräistäkin ruoasta ja viineistä. Ja osataan vastata kysymyksiin, joita tulee mieleen. Tuntui kuin miehistö olisi oikeasti kiinnostunut asiakkaan kysymyksistä ja kommenteista. Palvelusta arvosanaksi 10+