2016 ensimmäinen matka: 23.01. Symphonyn "neitsytmatka"

Matkakuumetta kerkesinkin potea muutaman viikon tätä reissua odotellessa. Todellisuudessa odottelin matkaan pääsyä jo itsenäisyyspäivästä lähtien, jolloin palasimme edelliseltä reissulta. Sitä vaan syystä tai toisesta viihtyy näillä laivoilla.
Kotona matkalaukkua pakatessa huomasin, että tuo edellisellä reissulla mukana ollut jättimäinen leopardi-laukku on turhan iso, ja ukkokullan matkalaukku on taas kahdelle turhan pieni, varsinkin näin talvella, kun pitää ottaa sisäkengätkin matkaan mukaan, muutoin saa olla varpaanvälit hikisenä koko ajan. Siispä matkalaukun hankintaan. Sopivan löydettyäni suunnattiin rautatieasemalle junaa odottelemaan. Ensimmäiseen junaan melkein ehdittiin. Ovet meni nenän edestä kiinni ja eivät enää auenneet nappia painamalla. Kuuden minuutin odottelun jälkeen tulikin seuraava juna ja pääsimme kommelluksitta keskustaan ja ratikalla satamaan asti.

Uusi matkalaukku

Maihinnousukortit haimme Club One Gold jäsenien omalta luukulta. Muualla oli jonoa enemmän ja onhan tuo kultakortti taskussa. Tällä kerralla matkasimmekin juuri uusitussa delux-hytissä. 11501 osui tällä kerralla kohdalle. Heti ensimmäinen hytti hyttikäytävällämme, lähellä hissejä. Promenadelle näkymät.

Ensireaktio hyttiin tultua oli ihastus. Poissa oli jo vanhanaikainen tunkkaisen oloinen kokolattiamatto! Uusi lattia on miellyttävän tuntuinen jaloille, eikä ole siivoajienkaan hankala puhdistaa sipsien muruja ja muuta asiakkaiden jälkeenjättämiä roskia. Sini-valkoinen väritys tekstiileissä on hieno valinta, ja verhot! Hyvä, että on päästy niistä vanhoista rullaverhoista viimeinkin eroon. WC/kylppärissä ei ollut mitään uusittu. Suihkukaapin ovi on omaan silmääni tyylikäs. Hyttiluokkaan kuuluva toaletti setti oli kutistunut vain korvatulppiin ja shaving-kittiin. Syykin selvisi kun kävin uudella infotiskillä pyytämässä lisätyynyjä vuoteeseen (neljä tyynyä ei millään riitä kahdelle hengelle). Hammasharjoilla on vain toimitusvaikeuksia. Hyttiemäntä oli tuonut ystävällisesti hammasharjat tahnoineen tyynyjen mukana.

Uusi Old Port Pub on aivan ihastuttavan näköinen livenä. Poissa on pimeys ja tunkkaisuus ja poissa on myös näköesteenä toimineet looshit, jotka saatiin täyttymään jopa vain kahdella henkilöllä, jos jäi istumaan vastakkain pöydän päähän. Näinhän me istummekin, ettei vaan tule vieraita ihmisiä samaan pöytään, vai kuinka? Tuolit ei ole muovia, vaikka valokuvissa ne kyllä muovisilta näyttävät. Ehkä ne kaikki korkeatkin tuolit olisi saaneet olla mustia väriltään, niin olisi harmoonisempi kokonaisuus, no tuo on vain mun mielipiteeni. Paikalla ollut henkilökunta kovasti harjoitteli valoryhmien säätelyä ja himmentimien käyttöä. Ikkunoista tulee hienosti päivänvaloa sisälle ja mielestäni on todella positiivinen uudistus, että ikkunoista näkee ulos. Mietinkin miksi ne oli joskus peitetty.

Siellä pubissa istuessa pohdittiin sitten tulevaa ruokailua, mutta päätimmekin lähteä poikkeuksellisesti ostoksille ennen ruokailua. Eipä Taxfree-myymälässä tammikuisella lähdöllä koskaan ole ruuhkaa, ja ei ollut nytkään. Selviydyimme muutamassa tuokiossa "pakollisista" hankinnoista jotka sitten kuskattiinkin hyttiin. Samalla tyhjennettiin hytin jääkaappia. Nesteytys pitää olla kohdallaan, vaikka onkin talvi. Siinä samalla sotkin naamaani ostoksillani. Olin nimittäin kadottanut kotona meikkini ja oli pakko ostaa uudet tilalle. Onneksi Symphonylla on mainio valikoima mistä valita ja oli loistavia tarjouksiakin joihin oli aivan pakko tarttua.
Sotamaalauksen valmistuttua olikin jo aika siirtyä ruokailemaan... ja minnekäs muualle kuin El Capitaniin. Tällä kerralla otin alkuruoaksi rapukeiton, jossa oli pieni ripaus chiliä antamassa potkua. Ihanaa keittoa oli. Suosittelen. Ja sitä chiliä ei ole keitossa kuin nimeksi, eli ei polta suuta eikä vie makuaistia. Olisin voinut syödä vaikka ämpärillisen tuota ihanaa ruokaa, mutta pitihän pääruoalle jättää tilaa. Vieläkään ei ollut kapteenin miekka tullut takaisin, niin piti jälleen ottaa tuttuja loistaviksi maisteltuja herkkuja: pippuripihvi ukkokullalle ja itselle bearnaise kastikkeella anguspihvi. Maistakaa, hyvät ihmiset sitä BBQ-kastiketta, jota on pöydissä. Se vie kielen mennessään. Joskus vielä muistan ostaa sitä mukaankin.

Alkukeitto oli niin hyvää ettei ehtinyt kuvaan

 Pippuripihvi

 Bearnaise

 Punkku

Pakollinen kierros Atlantis Palacessa oli heti ruokailun jälkeen vuorossa. Kolme paria tanssi oskesterin soittaessa, olipa siellä yksi pikkutyttökin tanssimassa. Keulabaari oli täysin tyhjä ja sieltä sitten ostettiin juomat. Siirryimme Atlantis Palacen puolelle, koska keulan ikkunat olivat umpeen muurautuneet lumesta. Ei nähnyt kuin kasan lunta. Mielummin sitä sitten katseli niitä tanssivia ihmisiä. Suomat kun ehtyi, niin piti piipahtaa kauppaan hankkimaan ukkokullan lempijuomaa: komandor-olutta. Laatikollinen ostettiin ja vietiin hyttiin. Sitten olikin New York vuorossa. Ilahdutti, kun baarimikko muisti meidät. Matkataan kaiketi tarpeeksi, kun on naama tullut tutuksi henkilölle, joka näkee tuhansia kasvoja viikottain. Maistoin Singapore Sling-nimistä paukkua. Hyväksi todettu. Ei niin makea kuin luulin, ja onneksi en pidä makeasta. Hapan on mun juttuni. Ukkokulta otti sitten Long Island Ice Tea:n, eli vähän kaikkea yhdessä lasissa. Vanha ja tuttu paukku. Sitten olikin jo aika mennä hyttiin nukkumaan, että jaksaa aamulla herätä hytin hintaan kuuluvaan aamiaiselle Tavolata-ravintolaan.
Yö sujuikin hyvin nukkuen, vain lapsiperhe naapurihytissä heräsi turhan aikaisin meihin nähden ja heräsin hyttikäytävällä hihkuvan pikkutytön intoon. Heidän poistuttua aamiaiselle olikin uni jo silmässä. Pari minuuttia ennen tilattua herätystä sitten jo olinkin hereillä ja valmiina runsaalle aamiaiselle. Aamiainen ei tälläkään kerralla pettänyt. Jopa mieheni, joka ei aamiaisista välitä, keksi itselleen syötävää. Ihanaa on heti sisälle tultua saada lasillinen kuohuvaa toivottamaan aamun alkamaan toisin kuin kotona. Tarjolla oli jälleen tutut ja turvalliset munakokkeli, pekoni, papuja, karjalanpiirakoita, sämpylöitä, ruhtinaallinen leikkelevalikoima juustoineen. Erityisen maininnan saa kyllä maksapaté, suussasulavaa ihanuutta. Löytyy myös puurot, murot jogurtit ja viilit.Samoin vihanneksia ja hedelmiä löytyy joka makuun. Ja lisäksi vielä makeat aamiaisen jälkiruoat. Kaikkea ei vaan voi ottaa yhdellä aamiaisella, vaikka mieli tekisi, ei vaan voi syödä niin paljoa, kuin on vaihtoehtoja. Tavolatassa kahvi tuodaan pöytään tarjoilijoiden toimesta, joka on oikein hyvä tapa. Erikoiskahvejakin löytyy sekä teetä, kaakaota ja tuoremehua, mikäli sattuu maistumaan.
Runsastakin runsaamman aamiaisen jälkeen oli pakko mennä hyttiin vatsan viereen makaamaan. Klassinen ruokaöveri tuli jälleen, kuten niin monesti aiemmin on tullut. Toisaalta emme olleet ajatelleet nousta maihin, koska ukkokultani oli päivää aikaisemmin murtanut kaksi varvasta ja kävely oli välillä tuskaa. Jätettiin väliin myös Sunfower Oasiksessa käynti, vaikka sinne olimme suunnitelleet menevämme. Ei vaan viitsi riskeerata lisämurtumien pelossa.
Aika kului leppoisasti telkkaria katsellessa. Hyttiuudistuksien yhteydessä oli telkkareihinkin saatu näkymään "uusia" kanavia, joita ennen ei näkynyt. Siinä kun olimme aamiaista aikamme sulatelleet, niin päätimme lähteä kuvaamaan tarkemmin uutta pubia. Edelleenkin se näytti silmissäni upealta, raikkaalta. Ja udeltuani henkilökunnalta, niin hekin olivat tyytyväisiä vanhan pubin poistumisesta. Vanhanaikainen sai väistyä ja uudet tuulet puhaltaa.

Kuvasinpa pienen kiertokävelynkin tuon pubin sisältä. 

Ajatuksena oli, että olisimme käyneet ottamassa muutaman räpsyn myös remontoitavista hyteistä, mutta eipä onnistunut, koska hyttien ovia pidettiin visusti kiinni. Ei sitten viitsitty kuitenkaan häiritä työtä tekeviä henkilöitä moisella pyynnöllä. Suunasimme sitten kohti Sushi & Co:ia. Siinä oluita siemaillessa mietettiinkin jo seuraavaa ruokailupaikkaa. Yhteisestä päätöksestä päätettiin mennä Mundoon hampurilaiselle. Pari kertaa aiemminkin olemme hampurilaiset siellä syöneet ja kylläisiksi tulleet. Mutta ihan heti ei syömään vielä menty. Jatkettiin kuvien räpsimistä sieltä täältä ja siirryttiin hyttiin huilimaan hetkeksi jos toiseksikin.
Laiva tekikin jo kohta lähtöä ja ajateltiin, että uudistettu pubi olisi hyvä paikka seurata lähtöä. Tuumasta toimeen ja nenät kohti pubia. Saatiin kuin saatiinkin paikat suuren ikkunan vierestä kokokkeelta, josta olikin mainiot näkymät ulos. Paljon kävi Ruotsista mukaan nousseita ihmisiä ihmettelemässä uutta pubia, moni ei edes tiennyt, että Symphony oli ollut telakalla. Lähdön katselun jälkeen oli jo aika toteuttaa ruokailu Mundossa. Eipä pettänyt Mundon hampurilaiset tälläkään kertaa. Ruokaa oli enemmän kuin riittävästi ja tuli todella nopeasti pöytään. Annokseen kuului vielä lisäksi vihreä salaatti ja leipää. Lautasella olikin valtava hampurilainen juustolla ja pekonilla. Ohessa ole coleslaw sekä ranskalaiset. Taas jäi osa ranskalaisista syömättä ja ruokajuomaksi ostetut oluet ei meinanneet mahtua ollenkaan. Meni ainakin kolme varttia oluen tissuttelussa, mutta saimme kaiken alas.

Juusto-pekonihampurilainen

Hieno uusittu infotiski

Sitten jälleen kamera kouraan ja eteenpäin. Kohteena Atlantis Palace. Onneksemme Atlantis Palace olikin lähes tyhjä. Muutama harhaileva yksittäinen henkilö siellä täällä. Saimme herkullisia kuvia otettua hienosta yökerhosta.

Eipä keulan baarissakaan ollut tungosta, pari pariskuntaa katseli vilkkuvia valoja ja ihmettelivät edestä lipunutta lossia. Tässä kohdassa mahtuikin jo minttukaakao jälkiruoaksi. Oli muuten hyvä minttukaakao. Suosittelen.

 Lähdimme kaakaoiden jälkeen kohti New Yorkia napsimaan lisää räpsyjä. Osuimmekin hyvään aikaan promenaden kohdalle. Siellä oli köydessä roikkuva taiteilija paikalla. Ja eipä tämä ollut nainen vaan mies. Muutamia kuvia hänestäkin piti ottaa yläviistosta. New Yorkin ovelle kun pääsimme, huomasimme sen olevan vielä kiinni!!! Miksi? Paras paikka maisemien katseluun korkealta, jossa ei muakaan hirvitä. No portaista ja niiden valoista saatiinkin sitten hyvät otokset.

New Yorkista lähdimmekin sitten tuliaisten hankintaan. Sitä kun usein matkustaa, niin voi viedä pienet tuliaiset. Tällä kerralla ei tullut ostettua juuri mitään, vähän karkkia lähinnä nuorimmaiselle, joka kotona toimii kissojen hoitajana meidän ollessa reissussa. Gift Shopistakin löytyi jotain pientä mukana vietävää. Ostokset veimme hyttiin ja sitten olikin enää vajaa tunti New Yorkin avautumiseen. Se aika oli helppo kuluttaa telkkaria tuijottamalla ja blogia kirjoittamalla. Siinä odotellessa kävin Sushi& Co:sta ostamassa maanantaille työpaikkalounaan: itämeren suurimman rapuleivän. Ettepä tainneet tietää, että sellaisen leivän saa myös pakattuna kotiin vietäväksi. Nyt olikin kello jo niin paljon että 13. kansi kutsui.
New Yorkissa meidät tunnistettiin jälleen, no ei ihme, olimmehan siellä edellisenäkin iltana viettämässä aikaa. Siellä istuskellessa ja rupatellessamme alkoikin karaoke ja monen tasoiset laulelijat esittelivät vaihtelevia taitojaan. Tasoa oli todella laidasta laitaan tällä kerralla. Mietin, että tällä reissulla jäi Atlantis Palacen show kokonaan näkemättä. Varmaan ensimmäinen kerta kun omasta toiminnasta jäi näkemättä yli pariin vuoteen. Myrskyn takia on useammin jäänyt show näkeminen välistä. Nyt ei ollut myrskystä tietoakaan. Taisi olla ensimmäinen risteily puoleen vuoteen ilman keinutusta, ihan hyvä näin. No joka tapauksessa piti mennä ajoissa nukkumaan, että jälleen ehtii aamiaiselle.
Aamu meni edellisen aamun tavoin. Eipä siitä enempää. Aamiainen oli jälleen ihanan runsas, mutta piti rajoittaa oman lautasen täyttöä, koska oli edessä työpäivä ja pitäisi olla hereillä töissä. Eli kevyt munakokkeli-pekoniaamiainen pavuilla sekä pakollisella maksapatélla, nam! Aamiaisen jälkeen alkaa aina tuo inhottavin osuus matkasta: tavaroiden ahtaminen takaisin matkalaukkuun ja valmistautuminen poistumaan laivalta. Samanlaiseen haikeuteen tämäkin matka sitten päättyy. Laiva saapui satamaan totutulla tavalla ja odottelemme hytissä telkkaria katsellen, että väki valuu ulos laivalta. Meillä ei ole mikään pakko olla ensimmäisenä ulkona eikä varsinkaan siinä pahimmassa kaaoksessa. Siivoaja kun koputteli ovelle oli meidän aika poistua, että pääsevät tekemään tärkeää työtään. 11. kannen hissiaula olikin tyhjä ja tyhjä hissi tuli nopeasti paikalle. Eipä hissi edes pysähtynyt matkalla 7. kannelle. Maihinnousu oli hyvällä tolalla... NOT. Pääsimme vain laivasta rampille, niin siinä madeltiinkin isona ryhmänä, ja samassa muistin että liukuportaat on kunnostuksen kohteena. Tuskailin matkalaukkuni kanssa portaissa ja kuinka ollakaan, ystävällisesti satamahenkilökuntaan kuuluva mies pyysikin saada kantaa matkalaukkuni alas portaita. Loistavaa palvelua! Suuret kiitokset!
Matka päättyi ja pääsimme ehjänä perille. Kiitos jälleen Silja Symphony ja Silja Symphonyn ihana ammattitaitoinen henkilökunta sekä kiitos Tallink.
Näemme jälleen nopeammin kuin uskottekaan...

Valtavat kiitokset ukkokullalleni valokuvien napsimisesta!

Oli synkkä ja myrskyinen yö... eli Symphonylla reissussa 04.12.2015 - 06.12.2015

Taas tämä meidän keski-ikäinen pariskunta päätti ottaa irtioton arjen harmaasta ja suunnata vilusta vuotavat nokkansa kohti Olympiaterminaalia. Pitkästä aikaa oli oikein perjantailähtö ja pikkujoulukaudella vielä. Tietää siis täydehköä laivaa ja paljon jonoja joka paikassa paitsi jos...

No olikin sitten se "paitsi jos..." Meteorologit huononsivat sääennusteitaan koko viikon, aina vaan huonommaksi ja huonommaksi. Eipä nuo sitä tahallaan tehneet, sää on sellainen mitä tulee. Syksyllä on aina myrskyisää. Se vaan on fakta.

 Matkavarusteet valmiina työpaikalla.

Hyvissä ajoin (vasta 15.35) olin jo satamassa lippuluukulla lunastamassa hyttikortteja ja sumplimassa yllättäen matkaan lähtenyt veljeni tyttöystävänsä kanssa edes samalle hyttikäytävälle. Ja sehän onnistui kivuttomasti. Siinä sitten istuskelin kultapossukerholaisten lippuluukun vieressä ukkokultaani odotellen. Eipä siinä kauaa tarvinnut iloisia pikkujoulun juhlia odottavia katsellakaan, kun jo tuttu naama näkyikin edessäni.

 Siinä niitä juhlijoita nyt sitten on.

Hytti saatiin omasta mielestäni melko hyvästä paikasta. Ei kaukana promenadelta ja se on hyvä juttu varsinkin kun lähtee laivata matkalaukku täynnä painavia tuliaisia. Yhdet rappuset sitä jaksaa kävellä vaikka väkisin tuon ihmisen mentävän matkalaukunkin kanssa, tai niin luulin.

Laivaan kun päästiin sisälle olikin minun rynnättävä suoraan 6. kannelle varaamaan veljelle ja tyttökaverilleen buffet ja laittamaan meidät vielä lähes täydessä laivassa samaan pöytään. Ja onnistuihan tuokin järjestely. Kaikki neljä päästiin samaan pöytään ja samaan kattaukseenkin! Luulin tuon tehtävän olevan lähes mahdoton, kun oli jo viikolla menomatkan kummatkin buffet kattaukset täynnä.

8. kansi ja alkupäässä hyttikäytävällä 8806.

Veljeni saapuikin lippujonoon varmaan pahimpaan mahdolliseen kaaokseen klo 16.30 paikkeilla. Jokaisella luukulla oli kertomansa mukaan pitkät jonot, jopa kultapossukerholaisilla. Hytin saivat kuin saivatkin samoilta kulmilta, kuten oli toivekin: 8820. 

Hytissä ei tietenkään ollut jääkaappia kuohuviineineen eikä muitakaan virvokkeita ollut hyttitervehdyksenä, vaan tässä suhteessa pitikin olla kaukaa viisas ja omavarainen: oli ukkokulta muistanut ottaa pullollisen kylmää cavaa mukaan matkalaukkuunsa. 

 Luksuksen huippua: halpaa cavaa muovikupeista.

Cava loppui melko nopeasti, vaikka siemailijoita ei ollut kahta enempää. Onneksi laivakin antoi jo merkkejä lähtemisestä: kierrokset nousi selkeästi ja tuntui pieni heilahdus köysien irrottua kaijasta. Oli siis aika suunnata hyttiin 8820 ja pyytää kauppakaveri juomahankintoihin. Eipä kauppakaveriksi  vielä joutaneet, päikkärit oli vielä ottamatta. Ukkokulta ja minä sitten suuntasimme 7. kannelle ja siellä olikin jo päästävä vessaan. Olen aina kuvitellut, että pissikset minihameissaan on ihan sisäsiistejä ja osaavat alkeellisia käytöstapoja, mutta olinkin väärässä. Sushi& o:n vieressä olevassa naistenhuoneessa oli kaikki ovet lukosa, manaus... jono... pissis tuli vessasta ja mitä vanhat silmälasein varustetut silmät lattialla näkikään? No räkää!!! Kun en ollut 100% varma räkijästä, niin en voinut käskeä siivoamaan eritteitään. Itse osasin kyllä käyttää paperia tuon liman pyyhkimiseen, pissiksille se oli kaiketi ylivoimainen suoritus. 

 Pissis oli kuolannut.

Jokohan seuravassa telakoinnissa saataisiin tämä Symphonyn vuotava katto korjattua? On jo muutaman vuoden lorotellut iloisesti sadevettä osin ruokailijoiden niskaan ja suurimmaksi osaksi promenaelle. Usein on El Capitanissa pöytä tai pari varattu vesisateelle. Nuo kyltit lattialla on varmasti useimmille jo tuttu näky. Hyvä että kyltit on siinä, lattia on nimittäin todella liukas märkänä.

 Taas sataa.

Edelleenkin jalat hakeutuvat kohti keulabaaria. Matkalla eteeni osui itämeren kaunein joulukuusi. Tuota olen usein ihaillut ja joskus kävi mielessä, että kotiinkin olisi kiva saada tuollainen. Toisaalta kotona se voisi näyttää tyhmältä kaikkien arkisten kotona olevien asioiden seassa. Tyydyttävä siihen mitä on.

 Siinä se on: itämeren kaunein kuusi.

Löysimme itsemme viimein keulabaariin ja naama kohti synkkää myrskyssä vellovaa merta. Naama tosiaan oli siihen suuntaan, mutta eihän siellä juuri mitään näkynyt. Muutamia vilkkuvia valoja, vaaleita pärskeitä, mutta siinä kaikki. Piti oikein mennä lähemmäksi ikkunaa katsomaan, että näkyykö sitten mitään. No ei näkynyt, mutta taas pamautin pääni ikkunaan. Ties kuinka mones kerta. Suomen ja Helsingin lähisaaristo oli melko nopeasti nähty. Toista se on toiseen suuntaan mennessä. Niin ja tuli sitä juomaakin otettua lasillinen. 

 Ohrapirtelö.

'

Olutta hörppiessä huomasin pöydällä olevien mainosten vaihtuneen edellisestä reissusta. Paukku näytti houkuttelevalta, mutta syystä tai toisesta ei sitä tullut testattua, vaikka piti. Kiinnostava yksityiskohta on tuo, kuinka mainos oli saatu pysymään kasassa paremmin. Ei teippiä, vaan naittajalla.

 Hyvin kasattu ei hajoa helpolla.

Kauppaan sitten lähdettiin olusien jälkeen. Sieltä lähti mukaan lisää olutta, Komandor laatikko. Eipä sitä juuri muuta sillä reissulla taxfree myymälästä tullut ostettua. Buffetin tiskiltä piti ostaa tonkka halvinta punkkua, mitä pahvilaatikossa myydään. Ei olla niin ronkeleita etteikö se kelpaisi juotavaksi ja juohan sitä iso osa buffetissa ruokailijoistakin.

Hyttiin piti viedä hankinnat ja samalla reissulla sitten saatiin päikkäreillä olleet matkaseuralaisetkin mukaan. Oli ruokailun aika. Buffetin noutopöydät notkuivat jouluisista herkuista: lanttulaatikkoa, perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa, kermaperunoita, kinkkua... ja paljon paljon muuta. Yritin taas aloittaa varovasti kylmillä alkuruoilla ja keräsin lautaselle salaattia, lohta ja vaikka mitä muita merellisiä herkkuja. Seuraavana olikin hyvä setti lämpimiä alkuruokia jotka sisältää kalaa tai äyriäisiä. Kolmas kierros olikin jo lihaisat alkupalat. Nyt en enää malttanut olla sekoittamatta kylmiä ja lämpimiä ruokia sekaisin, moukkamainen temppu. Sen jälkeen vata päästiin pääruoan kimppuun, eli jouluruokiin: lanttu- ja perunalaatikkoa kera kermaperunoiden ja kinkun. Sinappiakin oli montaa sorttia mistä valita ja otinkin jotain, joka oli kohtuullisen tymäkkää. Ei haittaa. Pääruokien jälkeen jälkkäreiden kimppuun. En ole koskaan ollut makeiden herkkujen ystävä, eli otin vain "näytteet" vähän jokaisesta ja maistoin kiltisti kaikkea. Ukkokulta kyllä pisti menemään kaikki makeat, joita en syönyt. Juustot on kyllä jälkkäreiden kuningas. Nyt oli tarjolla aivan ihanaa viskijuustoa, olikohan emmentahlia vai mitä lie viskillä höystettynä, ihanaa. Sinihomejuustoa tuli nautittua oikein antaamuksella punkkua välillä siemaillen. Nam! Sen verran oli nälkä, ettei ehtinyt kuvia napsia, ehkä hyvä niin. Tällainen tarttui kameraan

Promenadellakin vastaan tullut pummaileva jakki.

Tarkoitus oli, että ruokailun jälkeen mentäisiin Atlantis Palaceen ihmettelemään ihmisiä, mutta, mutta... Illan show oli peruttu ja seurueessa oli merisairaudesta kärsivä henkilö. Myötätunnosta päätin, että kaiketi sitä voi mennä hyttiin ihmettelemään tuulista keliä. Itseäni ei myrskyt juurikaan vaikuta, merellä. Jälkikeinunta on kyllä taattu pariksi viikoksi.

Oikein kun tarkkaan katsoi ikkunasta, niin näki meren ja tuulen liiton: myrskyn. Kaunista katsottavaa, mutta todella vaikea vangita kameralla ja videolle saaminen aivan mahdotonta. Kun vaan olisi ollut joku kiinteä paikka näkyvillä, niin olisi saaneet aallot mittasuhteet. Kauniita ja voimakkaita ovat. 

 Merta ei saa vangittua edes kameralla.

Aamulla sitten muistin etten ollut ottanut kuvia henkilökunnan esittelytauluista, no homma piti hoitaa pois alta ennen aamupalaa. 

 Päällystö

Aamiainen Tiff... ei kun Tavolatassa. Seurueesta kaikki muut nukkuu, vaikka kello oli jo vaikka kuinka paljon. Mikäli olisimme olleet aikataulussa, niin olisi ollut siinä ja siinä, että olisinko saanut aamiaisen Tavolatassa vai en. No minun onneksi oltiin myöhässä. Reippaana siis alas 6. kannelle tutulle aamiaiselle ja kuohuviinille. 

Tavolatan aamiainen on kyllä todella hyvä ja runsas... herkkuja on vaikka minkälaisia. On jopa vaikea valita mitä ottaisi, kun ei kuitenkaan kaikkea jaksa syödä, vaikka iso olenkin. Aamiaisella tarjottava maksapaté on oikein erityisen maukasta herkkua. Sitä voisi syödä koko harkon jos vaan olisi pokkaa.

 Aamiaisen alkupalana lämpimiä herkkuja.

 Aamiaisen jälkkärinä parit sämpylät ja maksapaté

Ja kyllä. Tähän aikaan olisi pitänyt olla jo satamassa eikä ikkunasta näkynyt edes saariston asuinrakennuksia ja päivä oli valjennut jo lähes täyteen kirkkauteensa, mikäli näin tähän aikaan vuodesta edes sitä voi päiväksi sanoa.

 Ei ole rakennuksia saarissa vielä.

Aamulla törmäsin erääseen "laivahöperöön" lelukaupan edustalla. Hän tiesi kertoa, että Victoria I oli kärsinyt vaurioita yön myräkässä. Keulatutka oli ampaissut irti ja lentäessään rikkonut pari ikkunaa suoraan keulasta. Siispä Viccan käätyi takaisin lähtöpaikkaan Tallinnaan, jossa ikkunat sitten hitsattiin umpeen.

 Tyhjä laituripaikka näytti oudolta.

Satamaan saavuttiin jopa 2 tuntia 25 minuuttia myöhässä. Oma hyttikaverini, eli ukkokulta ei saanut taaskaan nukuttua merimatkalla. Jostain syystä laiva ei sovellu hänelle nukkumapaikaksi kun ollaan liikkeellä ja moottorit jyskyttää. Heti kun ollaan satamasa ja moottorien tasainen käyntiääni lakkaa simahtaa ukkokulta kuin saunalyhty alle kahdessa sekunnissa. Aivan uskomaton kyky. Ja mullahan sitten on luppoaikaa vaikka somettamiseen ja oluen nauttimiseen ihanan aamiaisen jälkeen. Sushi & Co on tilava ja rauhallinen paikka päiväoluelle. Jostain syystä ihmiset luulevat, että sieltä ei saisi muuta kuin susheja. Siksi kaiketi paikka ammottaa lähes tyhjillään. Mielestäni tuo on oikein mukava paikka seurata ihmisten kulkua ja somettaa kera kaljan.

 Suunnilleen tyhjää. 

,

Henkilökunta viihdyttää naapuripöydän henkilökuntalaisia.

 Puoliksi täynnä.

 Aivan tyhjä.

Veljeni lähti kaupungille tyttökaverinsa kanssa ja melkein kaduin että jäin laivaan, melkein siksi, että olipa aikaa lepuuttaa muutenkin aina kipeitä kinttuja ja vaan istuskella paikoillaan ja katsella maisemia tai muita matkustajia. Sää ei ollut paras mahdollinen ulkoiluun, joten tällä kerralla jäi jopa ICA:ssa käynti väliin. Ei vain huvittanut lähteä marssimaan yksikseen ja kuitenkin olisi tullut vettä kaatamalla, mikäli olisin ulos lähtenyt.

Paluumatka alkoi aikataulussaan. Saariston suojassa ei tietenkään tuulen voima päässyt vaikuttamaan. Alkumatkasta tuuli tuon 12m/s, joka on vähemmän, kuin yöllä oli, mutta ennusteiden mukaan tuuli oli jälleen voimistumassa. 

 Kohta alkaa taas myrskyämään.

Taas tuli rupateltua saman "laivahöpön" kanssa kuin aiemmin. Siinä ääneen mietimme ruokapaikka vaihtoehtoja. Tavolatan valikoima ei miellyttänyt muita kuin minua, mutta olenkin kaikkiruokainen suursyömäri. Bon Vivantinkin lista tuli tarkastettua, mutta sinnekään ei menty. El Capitaniin sitten. Koko seurueemme löysi listalta mieluisaa purtavaa ja astelimme jonoon. Mukaan saimmekin muovisen pizzan valoilla. Erittäin hyvä keino saada asiakkaat tulemaan ravintolaan ruokailemaan, vaikka olisi pidempikin jono. Lähellä olevissa baareissa on hyvä jonotella virkistävien aperitiivien äärellä, eli Old Port Pubiin salmarille. Ehtihän siinä vielä rupatellakin tovin ennen kuin tuo musta muovinen pizza heräsi eloon.

 El Capitanin listalta löytyi...

 Näytteet oli hyviä. Tätä me otetaan.

 Punkkua piti saada enemmän kuin laillinen, muuten se loppuu kesken.

 Maistuvaa BBQ katiketta.

Olinpa taas sitten tylsä ja otin saman annoksen kuin edellisellä matkalla otin: Angus pihvi Bearnaise. Mitäpä sitä vaihtamaan lempiruokaa toiseksi. Pihvi oli taas kerran mediumiksi paistettu ja murea herkku. Kastike täyteläinen ja tarpeeksi paksu, ettei ole liemimäinen lirulitku. Melkein söin kieleni tuon pihvin lisukkeena. Perunat tuotiin erillisessä astiassa viereen, ei ehtineet kuvaan. 

Paksun mamman pihvi.

 Ukkokultakin oli samalla tavoin yhtä tylsä kuin minäkin. Pippuripihviä mediumina. Itsellä on vaikeaa valita näiden kahden annoksen väliltä että kumpaa sitä söisi. Itse en ole onnistunut Bearnaise kastikkeen teossa itse, siksi otin sen. Ehkä ruokalaji vaihtuu jos opin kastikkeen teon.

Ukkokullan pippuripihvi

Tällä kerralla tein poikkeuksen ruokaillessani. Otin makean jälkiruoan, kun kiinnosti lakritsipannacotta sekä passion kastike. Kumpaakaan en ole aiemmin maistanut, eli tulossa oli aivan uusi makuelämys. Vähän oli makeaa mun makuun, mutta hyvää kuitenkin. Passion taittoi hyvin pannacotan makeutta ja mansikat ja vadelma olivat pisteenä iin päällä. Pari soiroa kovaa keksiä oli outo lisä tuossa annoksessa.

Jälkkäri kivettyneillä viipaleilla.

Maittavan ruokailun jälkeen alkoi keulabaari kutsua. Atlantis Palacessa oli show meneillään. Veljeni tyttökaverinsa kanssa jäivät showta katsomaan. Yleensä en metelistä nurise, mutta tällä kerralla äänentoisto kuullosti korviin todella pahalta. Aivan liian isolla volyymillä. Sääliksi käy junnu-suiten asukkaita. Bändikin soitti samalla volyymillä, eli en halunnut siirtyä keulabaarissta Atlantis Palacen puolelle, anteeksi siitä. En vaan voinut. 

Kuohuviinipullo siinä meni veljeä odotellessa. Piccolopullot, tietenkin, ei kai sitä isoa... Musiikki pauhasi ja lopulta bändi lopetti ja veli tyttökaverinsa kanssa tuli pöytään mukanaan Irkkukahvia. Siinä meni ilta rupatellessa ja aaltoja ihmetellessä. Ukkokulta haki seuraavaksi "laivahöpön" tarjoaman Malmö Raggaren meille. Veljeni pisti paremmaksi: Long Island Ice Tea tuplana ja kahdella pillillä. Lisänä tuli pari suklaan ja konjakin risteytystä. Hyviä olivat nuokin.

Maarianhaminan satama tuli nähtyä. Sen jälkeen olikin jo "pakko" vetäytyä hytteihin. Tiesin, että ei mene enää kauaa, että tuuli pääsee näyttämään jälleen voimiansa rakkaan merensä kanssa. Ja tiesin että merisairaus tulee erääseen jälleen iskemään lääkityksestä huolimatta. Nukahdin kuin tukki, Sainkin nukuttua 4-5 tuntia hienosti, kunnes discosta poistunut nuoriso päätti, että hyttikäytävällä on hyvä heluta, paskat siitä, että muut ehkä nukkuvat. Joku naiseksi kutsuttava huusi suoraa huutoa ihan huutamisen ilosta. Musiikki pauhaa hytissä. Eikö aivojen käyttö ole aikuisilla nuorilla sallittua? Haloo!!! Ei aamulla viideltä tarvitse hyttibileitä pitää, vaikka tuolla hyttikäytävän hyteissä ei näkynyt montaakaan lapsiperhettä (niitäkin siellä oli). Tuskin käytävän loppupäässä monikaan sai nukuttua ilman korvatulppia. Toivottavasti saivat edes kunnon krapulan.

Laiva saapui Helsinkiin noin 50 minuuttia myöhässä, mutta eipä tuo haittaa. On sentään sunnuntai ja vapaapäivä, itsenäisyyspäivä sekä poikamme nimipäivä. Tuulee ja sade piiskaa kasvoja. Raahaudumme kohti ratikkapysäkkiä ja kotimatka alkaa. Matkakaverit jäi jonottamaan taksia kymmenien muiden ihmisten kanssa...

Siinä se on: flirt

Toivottavasti on hiukan vähemmän keinuttava seuraava reissu. Vaikka ihailenkin myrskyjä, niin olisi sitä mukava joskus päästä tasaisemmalla kyydillä reissaamaan.

Hei, hei Symppa! Nähdään taas 23.1.2016, kun on telakalla käynti jo takana.