Reilusti yli kuukausi mennyt edellisestä kirjoituksesta, joten olisikohan jo aika purskauttaa ulos uusi kokemus ison remontin kokeneesta Silja Europasta, vai onko markkinointinimi jo lyhentynyt Europa muotoon? Any way... Tässä taas tulee turinaa muutamalla kuvalla höystettynä.
Onneksi Europa palasi iltalaivaksi, koska aamulähtö oli jopa pääkaupunkiseutulaiselle todella rankkoja heräämisen suhteen. Nyt ei ollut pelkoa, että ensimmäinen bussi jättää pysäkille, kuten oli kesällä. Valmistautuminen matkaan sujuikin pitkän kaavan mukaan kaikessa rauhassa hosumatta.
Hyvissä ajoin saavuimmekin ratikalla 6T satamaan ja Check In oli nopeasti ja sujuvasti hoidettu Club One Gold asiakkaiden omassa lähtöselvitystiskillä. Lähtöselvityksen vieressä olikin pieni ryhmä tuttuja somevaikuttajia odottelemassa VIP kierroksen alkua ja muutaman sananenkin siinää ehdittiin vaihtaa. Esiteltiinpä minut jopa Marika Nöjdillekin! Hän on Tallink Siljan viestintäjohtaja.
Hyvissä ajoin olin varannut matkani Tallink Siljan
varauspalvelun kautta ja hytiksi valitsin DeLuxen. Europassa olimme vain kerran aiemmin päässeet kokemaan DeLuxe hyttin päiväristeilyllä ja ihastuimme silloin avaraan lay outiin sekä erkkeri-ikkunoihin.
Hyttimme sijaitsi kannella 11, jossa kaikki DeLuxe luokan hytit ovat. Hytin oven avattuani ihastuin näkemääni. Poissa oli -80--90 lukujen keskiruskea puu ja tilalle oli tullut harmoonisesti hyvin sointuvat sävyt korostusväreineen, joka meidän hytissä oli keltainen. Ei ollenkaan huono, kun muistaa, että ihastuimme juuri keltaiseen
junnu sviittiin kuukausi sitten. Erkkeri-ikkunoiden eteen oli rakennettu sohva, jossa oli hytin sävyihin sointuvat sisustustyynyt.
Sänky oli saanut puolipäiväpeiton. Seinällä hillittyä taidetta ja reilun kokoinen telkkari.
Pitkä kaappirivistö oli lyhentynyt ja jääkaappi löytyi telkkarin välittömästä läheisyydestä. Miksiköhän kaappi aukeaa vasemmalle ja jääkaappi oikealle? Olisiko jääkaapin kätisyys vaihdettavissa? Jääkaapin sisältö oli tuttu: 2 piccolopulloa kuohuvaa, 2 tölkkiä olutta, 4 tölkkiä limppareita sekä pullotettua vettä.
Kuohuvat korkattiin ja istuttiin sohvalle katselemaan hyttiä. Hyvältähän tuo uusi design näyttää. Loistavaa työtä on tehty, mutta tavallinen matkustaja olisi tekemässä pari pientä korjausta heti alkuun: telkkari on sijoitettu niin, ettei sitä voi sohvalta katsoa kuin sohvan oikeasta laidasta, mikäli istuu vinottain. Vasemmalta laidalta ei näe juuri mitään. Olisi helposti korjattavissa liikutettavalla seinätelineellä tai vaihtamalla taulun ja telkkarin paikkoja keskenään. Toinen paikka joka ei ollut loppuun asti ajateltu oli se uusi sohva erkkeri-ikkunoiden edessä. Maisemien katselu ei ole huonosti taipuvalla vanhalla henkilöllä helppoa, kun pitää olla poikittain ja kääntyneenä ikkunaan. Olisiko vuoteeksi levitettävät tuolit ja pöytä ollut kuitenkin toimivampi ratkaisu? Pimeällä maisemien katselua häiritsi ikkunoiden tummennokset, jotka saa ikkunat näyttämään peileiltä sisäpuolelta katsottuna. Kesällä saattaa olla ihan ok tummennokset, mutta ei sitä kesää täällä niin paljon ole että pitäisi tummennosten taakse piilottaa.
Peililasit
Ei ollut vuodesohva
Jemma niminen piilo löytyi
Kylpyhuone oli kaunis. Pelkistetyt pyyhetelineet seinällä sekä upouusi suihku ja vedensekoitin! Hienoa!
Uudistukset olivat yltäneet todella kaikkialle. Jopa kolhuille juhlitut hyttien ovet olivat saaneet siistit uudet pinnat selkeine numeroineen. Käytävien matot sopivat upeasti kokonaisuuteen.
Maisemahississä huomasin, että kaikki kaiteet oli hiottu kiiltävistä mattasävyisiksi... aivan kaikki. Olisi kiiltäväkin kyllä sopinut sisustukseen, mutta tämä on arkkitehdin näkemys, ja kunnioitan sitä. Parempi tuo matta on kuin että ne olisi vaihdettu vaikka muuhun materiaaliin.
Pubin ulkoasu oli selkeä ja paljon entistä valoisampi. Poissa oli tumma puu ja notkuvat tuolit. Suuri kiitos siitä. Skottiruutua mukaileva matto oli silmiä hivelevä. Pari Irish Coffeeta piti nauttia tässä paikassa hyvän laivaryhmätuttumme kanssa.
Nälkä alkoikin illanmittaan häiritä ja oli pieni pakko valita ruokapaikka, mutta sitä ennen kauppaan ostoksille. Tutut tuliaiset matkaan ja hytin kautta ruokailemaan.
Grill House piti päästä kokeilemaan, koska pidimme Maximen ruoasta ja toivoimme pitävämme myös Grill Housen ruoasta. Listalta valikoitui pippuripihvit jotka tilasimme mediumina. Lisäkkeenä oli kermaperunat. Annoksien kyytipoikana oli tuttu ja turvallinen laivan punaviini. Ruoat tulivat todella nopeasti eteemme ystävällisen palvelun saattelemana. Annos lisäkkeineen oli muuttunut ulkonäöltään enemmän nykytrendin mukaiseksi, eli kaikki syötävät oli omissa astioissaan kastiketta myöden.
Perfect
Kuumat vihannekset olivat yllätys, kun niitä haarukoidessani luulin ottaneeni kylmiä. Maku oli hyvä. Kermaperunat olikin ennemminkin juustoperunat, mikä ei ollut ollenkaan huono asia. Hyviä juustoperunoita saa harvoin ja nämä olivat niitä harvoin saatavia hyviä juustoperunoita. Kuuma kastikepurkki oli metalliosien vuoksi hankalahko avata polttamatta sormia, mutta onnistuin, ja maku ei pettänyt. Ja sitten pääasian kimppuun, eli pippuripihvin paloitteli. Paistoaste täydellinen ja maku suussasulava. Neljänneksen syötyä oli pihvi valitettavasti jo kylmä. Olisikohan tarjoilulautasen pitänyt olla myös kuuma, kuten lisukkeillakin oli.
Jälkiruoaksi otin jälkiruokapäydän, jossa olikin herkkuja toistensa jälkeen valittaviksi. Pisteenä iin päällä olikin herkulliset juustot, jotka vei kielen mennessään.
Ylhällä vasemmalla oli herkkujen herkkua...
Ruokailun jälkeen pikainen kierros iltaelämän etsinnän merkeissä, mutta eipä se ollut näin maanantailähdöllä villeimmillään. Melko pian hakeuduimmekin kohti hyttiä, kunnes törmäsimme Ferrari-mieheen, jonka seuraksi menimmekin sitten muutamaksi toviksi ennen nukkumaan vetäytymistä.
Hyvä kun kyläilyltä hyttiin ehdin niin tulikin sähkökatko. Outo tunne oli olla laivassa, joka hiljeni täysin. Ei kuulunut mitään, ei yhtään mitään. Paitsi ukkokultani oven avausyritykset, kun hyttikortti ei toiminut. Ei kuulunut ilmastoinnin suhinaa, ei kuulunut edes kanssamatkustajien panikointia. Oli vain pimeää ja hiljaista.
Pimeä näyttää tältä
Ei tuo katko kauaa kestänyt, ehkä puolisen tuntia tuo kesti. Sähköt kun tuli takaisin oli jo aika sammuttaa valot ja käydä untenmaille pumpulinpehmeille patjoille. On paljon, paljon pehmeämmät kuin Baltic Queenin patjat vastaavassa hyttiluokassa.
Tuolla on hyvä nukkua, kunhan saatiin pari tyynyä lisää
Aamuksi olinkin laittanut puhelimen herättämään, että ehtisimme aamiaiselle. Hiukan ennen seitsemää herättiin, että ehdittiin ennen ruuhkaa aamiaiselle. Hyttiluokkaan kuuluva aamiainen sijaitsee Grill Housessa. Yllätyin positiivisesti aamiaisen laajuudesta. Jopa Serenaden ja Symphonyn Tavolatassa tarjottava aamiainen on hitusen verran suppeampi kuin tämä. Valikoitavaa oli niin paljon, ettei voinut kaikkea edes maistaa, ei vaan olisi mahtunut vatsaan. Ainoat moitteet sai termareissa ollut kahvi ja sämpylät. Pekoni olisi saanut olla hiukan rapsakampaa, mutta muutoin oli todella hyvä aamiainen.
Leikkelepäydästä ei tuttut kuvaa ollenkaan.
Aamiaisella naapuripöytään saapui myös aiemmin tutuksi tullut
Valkeiden Laivojen kirjoittaja Sami, Siinä aamiainen meni suunnitelmia ja kokemuksia jakaessa ja olimme samaa mieltä: ei ole 16 miljoonaa mennyt hukkaan. Hienosti onnistunut päivitys!
Aamiaiselta poistuessa huomasin Coffee & Co:n olevan tyhjillään, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja nappasin pari kuvaa ilman henkilöitä. Coffee & Co:ssa ei pettymyksekseni ollut myynnissä Itämeren suurinta rapuleipää, vaikka sitä markkinointikuvissa oli vilahtanutkin. Hyvältä tuo kokonaisuus näytti.
Vetäydyimme hyttiin päikkäreille, koska viisituntiset yöunet on hiukan lyhyet. Välillä unen läpi kuulutettiin tulevasta paloharjoituksesta ja siihen liittyvistä kuulutuksista. Heräsimme laivan lähtiessä satamasta. Oli hyvä hetki taas mennä tekemään kierros yleisissä tiloissa ja olihan meillä vielä Club One Gold jäsenen drinkkikupongitkin käyttämättä. Corner Bar oli sopiva paikka niiden käyttämiseen ja minttukaakaot maistui hyvälle. Corner Bar oli myös saanut uutta pintaansa. Keinonahkaiset tuolit olivat melko hiostavat, mutta muutoin hyvät istua. Voin kuvitella kuinka kesäaikaan naisilla jää iho kiinni shortseissa tai lyhyessä hameessa istuessaan.
Jälleen Valkeiden Laivojen Sami osui kohdalle ja juorusimme lisää päivän kuulumisia ja pieni sometushetkikin siinä oli. Samilla oli ylimääräiseksi jäänyt 12cl kuohuviini 2€ kuponki, jonka luovutti käyttöön ja kelpasihan se. Sitten saapuikin Samin poistuttua Ferrari-mies jonka kanssa rupattelimme yön tapahtumista. Hän kertoikin, että Grande Buffetin luona olisi erikoisen hieno joulukuusi.
Vielä muutama hetki rupateltiin ja lähdettiin pakkailemaan matkalaukkuun tavaroita. 22h risteily on eittämättä todella lyhyt. Helposti voisi hurauttaa kolme risteilyä peräkkäin, eikä silti tulisi vielä tympääntymistä. Ainakaan meillä.
Kaikki kiva loppuu aikanaan. Tiesimme, että hisseillä tulee olemaan ruuhkaa, joten vetkuttelimme ja vetkuttelimme hytistä poistumista, mutta silti oli ruuhkaa hisseillä. Päätimme, että mennään maisemahissillä 7. kannen aulaan odottelemaan väljempiä vesiä. Siinä menikin helposti puolisen tuntia, kunnes hissijonot olivat kadonneet ja maltoimme poistua 5. kannen kautta ulos. Tässä kohdassa tulee aina haikeus, että nyt se on jo takana, se mukava matka ihanassa hytissä. Vannon ja vakuutan, että tulemme takaisin. Ja jos itsellesi tuli matkakuumetta, niin
tästä linkistä tarjousmatkoja varailemaan Europalle ja muillekin aluksille!
Ei mennyt 16 miljoonaa hukkaan. Hienosti toteutettu uudistus. Oikeilla aalloilla ollaan.
Hei, hei Europa ja mukava henkilökunta! Teillä on kaunis työpaikka! Tulemme varmasti pian uudelleen!
