10.09.2016 Silja Serenade: Paluu valkoisille laivoille

Alkaa olla viiden viikon risteilyputki loppu, eli viitenä peräkkäisenä viikonloppuna on ollut risteily. Joku saattaa luulla, että laivamatkailuun tympääntyy, mutta ei, ei näihin reissuihin kyllästy. Jokainen reissu on aivan omanlaisensa, joten tulee vain lisää uusia kokemuksia.
Tämäkin reissu alkoi matkakuumeella. Edellisestä matkasta Serenadella oli kulunut jo pitkä tovi, tuo reissu tehtiin 13. toukokuuta.

Vaneri-ikkuna 

Julkisilla jälleen lähdimme liikkeelle, ensin bussilla Malmille, sieltä junalla keskustaan ja keskustasta ratikalla 2 Olympiaterminaaliin. Tuohon tuhlaantuu aikaa noin tunti, vaikka kilometreinä etäisyyttä ei ole kuin vajaa 20km.
Terminaalissa olimme noin 10 minuuttia ennen rahvaan laivaanpääsyä, eli Commodore ja sviittimatkustajat olivat jo päässeet laivaan. Tällä kerralla olin ajatellut vaihtaa jälleen laivarahaa,
joka kerryttää paremmin Club One pisteitä kuin perinteiset maksuvälineet.

Check in sujui jouhevasti ja ystävällisesti. hyttinä meillä oli tuttu ja turvallinen A-hytti, joka maksoi tällä lauantailähdöllä vaivaiset 40€.
Hytti sijaitsi jälleen laivan vasemmalla puolella menosuuntaan nähden eli paapurissa. Ja jälleen kerran hytti sijaitsi laivan peräpäässä, toisiksi viimeinen ikkunallinen hytti peräpäästä, eli todella kaukana. Sijainti oli hyvä ja korkeammalle ei olisi enää päässyt, eli hytti oli 11. kannella.

Se pakollinen

Tällä kerralla emme kilistelleet kuohuvaa hytissämme, vaan kiiruhdimme hyvissä ajoin keulabaariin nauttimaan aurinkoisesta säästä ja edessä aukeavista maisemista. Meidän onneksemme keulabaarissa ei ollut lisäksemme muita.

Uusia jakkaroita Atlantis Palacessa

Baarin aukeamista jouduimme odottelemaan laivan lähtöön saakka, eli 17.00. Keulassa nautimme maisemista ja arvelimme lähtisimmekö rantareitille vaiko emme. Veikkasin väärin. Rantareitti ei ollut kapteenimme valinta tällä kerralla.

Laivalla oli kohtuullisen paljon (2132) turisteja ja kansallisuuksia oli jopa 53. Heistä aasialaisia oli kolmea kansalaisuutta: Kiina, Japani ja Korea.
Meille oli pitkästä aikaa varattuna buffet 19.30 kattaukseen, joten oli hyvin aikaa käydä Tax free Superstoressa ostoksilla. Lähes kaikki tuliaiset tulikin ostettua jo menomatkalla, vain nuuskan hankinta jäi paluumatkalle, koska sitä ei myydä kuin Ruotsin aluevesillä. Ostokset hyttiin ja pienen odottelun jälkeen olikin jo aika mennä kannelle 6. buffetin antimia nauttimaan.
Ovella olikin jo iso joukko nälkäisiä matkustajia sulassa sovussa odottelemassa viimeisten minuuttien kulumista ja siten myös pääsyä buffetin antimien kimppuun. Buffet oli kutakuinkin täynnä ja joukossa oli erittäin paljon Aasialaisia matkustajia. Heille ei jonottaminen ollut lainkaan tuttua, vaan pujahtelivat tai yrittivät pujahdella jonojen välistä ottamaan mieluisiaan antimia. Toivottavasti heidän matkanjohtaja on edes yrittänyt opastaa tapaa jonottaa, muutoin Aasialaisilla matkaajilla maine laskee. Ruoka oli maittavaa ja oli huomioitu jopa että lautaset oli lämmitetyt, näin saadaan ruoka pysymään kauemmin lämpimänä ja ruokailukokemus hyvänä. Tarjoiluastioita vaihdettiin reippaaseen tahtiin uusiin, eikä vain lapattu täytettä jo pöydässä olevaan. Samoja ruokia oli useassa pisteessä, joten pikaisesti silmäilemällä löysi lyhyimmät jonot. Serenadella buffet ruoka ei ollut kotiruokamainen, vaan oli enemmän erikoisuuksia, kuten kevätkääryleitä, tex-mex ruokia ja Aasialaisten ruokien osasto jopa erikseen. Moitetta tulee jälkiruokien kuumasta lautasesta, koska jälkiruokapöydässä oli vain kylmiä jälkiruokia. Suklaasta valmistettu astia suli lautasella, ja se tuskin oli ollut tarkoitus.
Liiankin runsaan ruokailun jälkeen suuntasimme New York Loungeen nestemäisille jälkkäreille. Karaoke oli menoillaan ja monen tasoista laulajaa kävi esittelemässä taitojaan. Tällä kerralla jätin hoilailun muiden asiaksi ja keskityin kuunteluun ja maisemien ihailuun vielä hetkeksi, ennen kuin on jo liian pimeää maisemien katseluun.

Rauhallista menoa alkuillasta

Karaoke oli loppumaisillaan ja siirryimme toiseen päähän laivaa Atlantis Palaceen odottelemaan keskiyön show:n alkua. Paikka esteettömällä näkymällä oli mahdotonta löytää, mutta kelpasi meille sellainen josta näkyi hyvin kun oli tarpeeksi vinossa. Show olikin parempi kuin odotin. Nimi Afro Arimba show antoi ymmärtää että tulossa on alkuasukastanssia kera bongorumpujen.

Ryhmän tummempi laulajatar lauloi jopa paremmin kuin laivan After Eight-bändin laulajatar. Huikea ääni. Kaikki kiva loppuu ja niin loppui tuo showkin. Ajatuksena oli mennä pubiin kuuntelemaan trubaduuria, mutta olikin jo lopettanut ja pubikin sulkisi luukut muutaman minuutin kuluttua. 

Hiljainen on kylätie...

Pikaiset hömpsyt ja hyttiin nukkumaan. Ukkokullan flunssa verotti risteilykuntoa melkoisesti.
Nukkumatti niitti satoa lähes silmänräpäyksessä, mutta tärinä ja jyrinä oli tehokas herättäjä, ja Ahvenanmaan kohdalla tuntuikin lähinnä siltä, että maailmanloppu alkoi. Tuolla peräpään hytissä oli muuten mukavat oltavat mutta jyrinä ja tärinä oli kyllä tehokas pelote nukkumatille.
Aamulla heräsinkin useaan kertaan, eli joka kerralla kun Serenade jarrutteli tai kääntyi tiukemmassa kurvissa. Luovutin nukkumiset niille jotka siihen kykenee ja hiljaisten aamutoimien jälkeen Tavolataan aamiaiselle. Tavolatan aamiainen ei pettänyt taaskaan. Tällä kerralla munakokkeli ei ollut oikeanlaista rakenteeltaan, mutta kyllä sitä söi. Unikonsiemensämpylät loistivat poissaolollaan, enkä löytänyt maksapatëta mistään. Serenadella saa kannuihin tuoremehua, joka vähentää edes takaista juoksentelua automaatille. Oikein hyvä. Symphonyllakin pitäisi olla.

Aamiaisen jälkeen muistin, että on ostamatta Elvarit. Käytännössa tarkoittaa sitä että Gift shopin kautta on mentävä. Tällä kerralla valikoitui kynsilakkaan sopivat ruusut.

Ihanat Elvarin ihan itse valmistamat ruusut

 Hyttiremontit etenee 107 käytävällä

Hyttimme oli hiljainen. Ukkokulta nukkuu edelleen ja päätin itsekin kokeilla, että uskaltaako nukkumatti nyt tulla hyttiimme. Uskalsi, vaikka oli telkkari käynnissä. Parin kolmen tunnin kauneusunien jälkeen yritin isäntää saada hereille ja käymään ICAssa. Ei liikettä toivottuun suuntaan, eli itsekseni haahuilin ostoksille. 

 Ikkuna kadonnut

 Vielä on paljon tekemistä

Onneksi siellä oli särkylääkettä ja nenäsuihketta myynnissä ukkoni oloa helpottamaan.
Kauaa ei palattuani tarvinnut odotella puolison virkistymistä ja kuulutuksissa kerrottiin että keidas aurinkokannella olisi avoinna. Sinne siis. Aurinkokannella olikin miellyttävää odotella laivan lähtöä ja katsella ohi porhaltavia pienempiä aluksia.
Serenade käynnisteli moottoreitaan tummien nokipölläyksien saattelemana, mutta tuota ei kestänyt kuin sen muutaman hassun sekunnin.

Ilma oli miellyttävän lämmin ja aurinkokin uskaltautui esille, kuin juhlistaakseen lähtöämme.
Nälkähän siinä maisemia katsellessa tuli, mutta ensin kauppaan, kun oltiin vielä Ruotsin aluevesillä. Muuten jää nuuskat kauppaan. Kauppaostokset hyttiin ja kohti Fast Lanen antimia. Fast Laneen päädyimme ihan siksi, koska Symphonylla ei sitä ole ja tarjonta on osittain erilainen kuin Mundossa on.

Fish & chips oli oma valintani ja ukkokulta halusi kanahampurilaisen ilman vuohenjuustoa. Juomaksi tulikin yllätys, yllätys: pullollinen laivan punkkua. Ruoan taso oli kesän aikana valitettavasti laskenut. Kalat oli kutistuneet ja annos oli edelleenkin hankala syödä. Viimeksi kalassa oli mukana myös maku. Kanahampurilainen näytti hyvältä, mutta itse kana siellä välissä oli oikeastaan kuin tortilla joka oli taiteltu väliin, mukana ripaus kanan makua. Ei olleet tällä reissulla hittituotteita, mutta syötäviä ja nälkä siirtyi toisaalle.
Ruokailun jälkeen Atlantis Plalceen ihmettelemään Harri-hylkeen omaa showta. Ihana veitikka tuo Harri-hylje. Hyvä että hänellä on nykyään ihan oma show ja jopa omia laulujakin tehty. 

Harrin poistuttua ystävineen olikin alkuillan shown vuoro. Kerrankin olimme ajoissa paikalla. Samalla pääsi tarjoilijakin yllättämään, kun tuli pöytään asti kysymään että haluaisimmeko tilata jotain, ja kyllä halusimme. Tällä kerralla showssa oli paljon vanhoja klassikkokappaleita sikermänä ja tanssityttöjen tanssimana. Oli mukana jopa yksi tanssiva mieskin. Ei ollut huono tämäkään show. Aika saman tyylinen kuin se myöhäisempi, mutta itselleni tutumpia kappaleita.

Shown jälkeen piipahdimme aurinkokannelle kuvaamaan pimeyttä ja valoja. Ihanan lämmin syysilta tuntui miellyttävältä tuulisella aurinkokannella. Ei uskoisi että on jo syyskuu pitkälti menossa. 

Kannella käynnin jälkeen pikainen visiitti New York loungeen ja karaokeen. Ei mitään uutta ja "kaikki" paikat discon puolella oli varattu, joten lähdimme hyvissä ajoin hyttiin.
Hytistä katselimme saapumista Ahvenanmaalle. Gabriella oli siellä jo valmiina lähtemään ja matkustajat kuvailivat peruuttavaa Serenadea. 

Kauaa ei tuon jälkeen enää jaksanut valvoa, kun nukkumatti jo kutsui. Ja jyrinä herätti. Nukkumatti nukutti, jyrinä herätti. Meille tarjottiin aiemmin päivällä mahdollisuutta vaihtaa hyttiä, mutta ukkokullan kanssa tovin mietittyä päätimme pitää tuon 11838:n joka meillä jo oli. Eli oli ihan oma syy ettei nukuttu toisenakaan yönä kunnolla. Onneksi tällaisia ei ole useinkaan osunut kohdalle, vaikka melko usein merellä ollaan ja todella harvoin pyydämme mitään toiveita toteuttamaan. Omasta mielestä osa laivamatkan jännitykseen kuuluu tuo hytti ja missä se sijaitsee. Johan reissut olisi tylsiä, mikäli aina olisi sama hytti, josta sattuu pitämään. 

Ei jäänyt huono maku tästäkään reissusta. Seuraava matkakin on jo tiedossa ja sen jälkeenkin muutama on jo varattuna. Tarkoittaa sitä että kirjoituksia tulee, mutta hiukan harvemmassa tahdissa kuin lähiviikkoina on tullut.

Hei, hei Silja Serenaden henkilökunta! Tällä reissulla kaikki sujui teidän osalta mallikkasti ja olitte ihania kaiken kiireen keskellä, siitä suuret kiitokset menee teille. Nähdään taas kun on Serenaden vuoro, sitä ennen ainakin Baltic Queen... viimeistä kertaa omalta kohdaltani... ainakin toistaiseksi...