Silja Symphony 09.10.2016: Kapteenin miekan paluu

Tälle reissulle lähdettiinkin hyvinkin poikkeavalla lähdöllä: en edes muista olemmeko koskaan lähteneet sunnuntaina, mutta tällä kerralla näin.
Satamaan saavuttiin oman aikataulun pettäessä noin parisenkymmentä minuuttia myöhemmin kuin tavallisesti. Laivaannousu oli jo hyvässä vauhdissa, mutta jostain syystä check in luukuilla oli jonoa. Hätäilijänä ja myöhästymisiä kammoavana astelinkin reippasti kohti iltsepalveluautomaattia. Club One kortti koneeseen, kortti pois koneesta ja yksi vaivainen "napin" painallus, ja kone jo suolti matkustusasiakirjat sekä drinkkikupongit. Aikaa taisi tuohon kulua alle puoli minuuttia. Toisaalta mielummin silti käytän palvelutiskiä, jos sillä tiedän pelastavani edes yhden työpaikan.

 Ensimmäiset houkutukset ennen hyttiin pääsyä 

Tällä kerralla olin varannut meille DeLuxe luokan hytin promenade puolelta. Tähän aikaan vuodesta pimeys tulee niin nopeasti, ettei ikkunoista ole iloa kuin Tukholmassa saaristossa ja satamassa. Hytti sijaitsi kannella 11 kutakuinkin keskellä hyttikäytävää. Maisemat ikkunasta ei ole novinkaan kummoiset; vasemmalla promenade ja oikealla valkoinen seinä. Näkymä, tai sen puuttuminen ei promenade-puolella haittaa, koska enin aika tulee pidettyä verhot suljettuina, varsinkin jos sattuu vastapäisissä hyteissä olemaan matkustajia.

Karkit?

Kuohuviinit hytissä tarjosi Tallink Silja ja siemailun jälkeen oli jo sopiva hetki lähteä ihmettelemään laivan tarjontaa. Matkustajia ei ollut kuin noin tuhat, eli todella vähän, mutta niistä oli noin 200 teinejä, tuollaisia kiljuvia nuoria naisia ja nuoria miehiä. Old Port Pubissa kävimme ottamassa siiderin ja ukkokulta otti oluen. Pubissa vieräshti tovi jos toinenkin ja sieltä oli hyvä käydä vilkaisemassa Atlantis Palacen meininkiä. Pientä uutta oli havaittavissa. Ne suuret näyttötaulut tanssilattian vieressä on otettu hyötykäyttöön ja toimii Atlantis Palacen ilmoitustauluna, jossa kerrottiin lasten discon jälkeen, että tanssilattialla lapsilla pitää olla aikuinen mukana. Omasta mielestäni ihan hyvä uudistus. Monta kertaa on pienet jääneet tanssivien aikuisten jalkoinin ja monta läheltä piti tilannetta näkynyt kärrynpyöriä heittävien lasten toimesta. Toki tuollekin uudistukselle tulee paljon vastustelevia vanhempia, kun rajoitetaan lasten menoa.
Nälkähän siinä tanssia katsellessa tulikin ja siirryimme kohti Tavolataa, koska olin Tallink Siljan nettisivulta lukenut, että menu on uusittu. Ja ilokseni listalle oli tullut maksaa, jota en aiemmin laivalla ole syönytkään. Alkupalana otin Brushettaa. Ukkokulta otti Filet Mignon:n ja tuli kyllä kunnon annoskateus. Oma maksa-annos oli kuin lastenlistalta verrattuna Filet Mignon annokseen, joka oli valtava. Annoksen pienuudesta huolimatta maku oli loistava. Pullollinen laivan punaviiniä sopi mainiosti palanpainikkeeksi.

 Tutun oloinen alkukeitto

 Filet Mignon

Maksaa

Ruokailun jälkeen pikainen visiitti Taxfree Superstoreen hakemaan hyttieväät ja tuliaiset. Kun paljon matkustaa laivoilla, niin tulee todella vähän ostettua oikeastaan mitään mistään kaupasta. Nytkin rahaa taisi kulua alle 30€uroa. Eväät hyttiin ja sotasuunnitelma. Atlantis Palace ja Afro Arimban show oli seuraava kohteemme. Asuissa oli Serenaden show:n verrattuna pieniä eroja, mutta sisällössä ei ollut juuri mitään eroavaisuuksia. Sympalla laulajia oli enemmän.

 Mai Tai

Singapore Sling

Värikkään shown jälkeen jatkoi laivan tanssiyhtye Jive-soittoaan. Biisit koostui lähinnä rock'n'rollista sekä jopa 2000-luvun biiseistä ja kaikkea siltä väliltä. Englannin lausuminen oli todella hyvää ja paljastuikin, että bändi onkin briteistä kotoisin.

Aikamme siinä istuttiin ja ihmeteltiin kunnes kyllästyminen iski ja siirryimme New Yorkiin.
New Yorkin karaoke oli jo tunteja aiemmin loppunut, eli disco oli parhaassa vedossa, tai näin kuvittelin. Kourallinen nuoria oli siellä täällä ja DJ soitti club-tyylistä discoa. Ei hidasta tahtia, ei nopeaa tahtia. Kaikki biisit kuullostaa toistensa kopiolta. Toivekappaleitakaan ei kyennyt toteuttamaan. Yhden vaivaisen Madonnan kappaleen löysi tiedostostaan. Kaikki muu mitä koetin saada kuulumaan oli liian Hard Corea!!! Eli ei mitään 90-luvun biisejä kuulunut. Surku. Discossa ei viihdytty kuin reilu tunti, eipä siellä kyllä juuri muutkaan viihtyneet. Kannattaisikohan DJ vaihtaa sellaiseen, joka soittaa muutakin kuin club-biisejä?

 Meno ylimmillään...

Näyttää vauhdikkaammalta

Yövahti työssään

Kellokin kolkutteli jo kolmea ja myöhästyin yöruoan noudolta. Pikaisesti pehkuihin, että aamulla jaksaa herätä Tavolatan aamiaiselle.
Vaikka nuorisoa oli laivalla melko paljon, niin eipä heistä ollut häiriötä yölläkään. Sikeästä unestä meidät herätti laivan puhelimen herätys, joka oli tilattu herättämään 1,5h ennen satamaan saapumista. Pikaiset aamutoimet ja kohti Tavolatan notkuvia herkkupöytiä. Tutut munakokkeli ja pekoni olivat meilessä. Lihapullia ja riisipiirakoitakin mahtui mukaan sekä sämpylä kera leikkeleiden. Ja pala ihanaa maksapatéta.
Maistuvan aamiaisen jälkeen päätimme ottaa pienet nokoset, koska tuo nukuttu viisi tuntia tuntui vanhan kropassa melko vähältä. Tuumasta nokkaunille... ja herättiinkin sitten vasta iltapäivällä 13.10 ruotsin aikaa, eli oli aivan turha kuvitella enää maihinnousua. Ajatuksena oli että olisimme menneet loikoilemaan Sun Flower Oasikseen, mutta paikanpäällä käytyä siellä oli niin paljon väkeä altaissa, että päätimme mennä hyttiin harkitsemaan asiaa uudelleen. No eihän sinne sitten lähdetty. Old Port Pubiin päädyttiin porealtaiden sijasta.

Aromella... Amor Ella?

Poreet löytyi kuohuviinilasista. Ei huono vaihtoehto sekään.
Pubissa istuessa tuli taas nälkä ja koska menomatkalla kävimme Tavolatassa, niin sinne ei mennä paluumatkalla. El Capitanin listaa katsomaan. Siellä olikin sitten iloinen yllätys: Kapteenin miekka on tehnyt paluun parin vuoden paussin jälkeen. Pakkohan sitä oli mennä maistamaan. Listalla oli muutakin uudistusta. On kadotettu annosten lisukevaihtoehdot. Lisukkeena on vain maalaisranskalaisia parmesaanilla.

Kapteenin miekka saapuikin teatraalisesti ja suurieleisesti paikalle, kuten kuuluukin. Iso annoa miekassa olevia lihoja oli nostettuna korokkeellaan olevalla lämpölevykkä lisukkeineen ja kastikkeineen. Isohko kori ranskalaisia riitti hienosti kahdelle, vaikka tunnustan syöväni paljon ranskalaisia. Haudutettu kaali oli annoksen outous, mutte ei ollenkaan huono. Entrecote taisi olla lihoista se, josta en pitänyt. Possun niska oli todella maukasta, vaikka ulkonäkö miekasta poistamisen jälkeen ei ollut silmiä hivelevä. Jälkiruokaa oli tarkoitukseni ottaa, mutta ei yksinkertaisesti mahtunut. Meni yli tunti, ennen kuin mahtui edes jälkkärihömpsy vatsaan. Todella täyttävä annos tuo miekka. Suosittelemme lämpimästi.

 Ruokalistat uusittu

 Kapteenin miekka

Keulabaarissa sulattelimme kera Malmö Raggaren ruokaa ja odottelimme Maarianhaminan lähestyvän. Maarianhamina on paluumatkan aikamerkki; nukkumaanmenoaika on käsillä, koska aamulla on jälleen herättävä aamiaiselle ja tungettava kaikki roippeet takaisin matkalaukkuihin. Eipä aikaakaan kun tasainen kevyt keinunta alkoi painamaan silmäluomia eikä jo edessä häämöttävää Maarianhaminaa jaksa enempää odotella. Ei vilkutella naapurilaiturille! Nukkumatti ja hyvä ruoka korjaa satoa.
Yö meni kuin pumpulissa maaten. Ainoastaan laivan ilmastoinnin suhina kuului. Sama riipaiseva herätys herätti kuin Tukholman päässäkin. Tehokasta, joskin joka kerran säikäyttää. Aamiainen samalla kaavalla kuin vuorokausi aiemminkin ja takaisin hyttiin pakkailemaan. Laivassa oli sen varran vähän matkaajia paikalla, että ulos pääsyyn ei mene kuin pieni hetki. Ei tarvitse puolta tuntia odotella, että hissin saa jonottamatta, vaan vajaassa vartissa oli väki purkautunut promenadelta satamarakennukseen sisälle. Ihana matka alkaa taas olla loppu. Vieläkin vähän harmittaa liian pitkät päikkärit Tukholmassa.
Onneksi ei tarvitse kovinkaan kauaa odotella että taas päästään matkalle. Uuden matkan saa tilattua Tallink Siljan nettisivulta.

Hei, hei Symphony ja hei hei ihana henkilökunta.

Teitte jälleen matkastamme ikimuistoisen. Suuret kiitokset ja nähdään taas piakkoin...