Syyskuussa viimeksi olimme Siljan yllättämänä 20-vuotisen hääpäivän kunniaksi Commodoressa, mutta sitä emme osanneet silloin edes odottaa, A-hytin oli varannut. Silloin meni terminaalissa polvet veltoiksi ja roska silmään. Vielä kerran suuret kiitokset Silja Line ja ihana henkilökunta. Olette aivan asiakaspalvelun huipulla.
Takaisin tähän päivään. On se jännää, kuinka ihminen voikaan odotella laivalle pääsyä aina vaan uudelleen ja uudelleen. Laivahan on jo tuttu, hyttiluokat tuttuja, sviittiä ja junnu-sviittiä sekä ikkunattomia lukuunottamatta, mutta silti viikko ennen matkaa alkaa tuntua matkakuumetta. Se vain pahenee ja pahenee matkapäivän lähestyessä, niin kuin nytkin.
Oma Check-in Club One Gold jäsenille
Terminaalissa olimme tällä kerralla noin 15 minuuttia vaille kolme. Commodore-luokan matkustajat pääsevät 30 minuuttia aiemmin laivaan kuin alemmissa hyttiluokissa matkustavat. Portilla meinasi tulla tunkuakin, kun näytössä kellot eivät näyttäneet valtakunnan aikaa, vaan olivat 4 minuuttia edellä. Siinä sitten viimeiset 4 minuuttia jonotettiin hermostuneina, että koska sinne laivaan pääsee. Nopeastihan nuo minuutit sitten kuluivat, vaikka niistä se viimeinen kesti ainakin 6 minuuttia.
Matkalla muistin ensimmäistä kertaa napsasta Symphonyn nimestä kuvan ennen kuin astuin laivaan. Tervetulotoivotuksessa muistutettiin kiinalaisten apinan vuodesta, joka juuri alkoi.
Apinan vuosi alkoi
Hytin pöydällä oleva hedelmäpussukka on mukava tämän hyttiluokan vakiovarusteista. Ja kukka. Kotosalla kun kissat pitää siitä huolen, ettei kukkia ole, niin silmä lepää oikean kukan nähdessä.
Jääkaapista löytyikin kuohuvaa moneen makuun; cavaa, caljaa, colaa, spriteä ja paria mallia vettä. Astiat täällä on oikeat, lasiset astiat. Lähinna tuo cava tarvitsee laseja. Olut menee hienosti kotoisasti suoraan tölkistä.
Pitihän sitä loungesta käydä hakemassa hyttiin pikkupurtavaa: macaronseja, mini kokoisia Runebergin torttuja, lihapasteijaa, kalarullia, juustokakkua... Olivat maistuvia, kuten ennenkin. Pullaa en edes muistanut kerätä mukaani.
Eipä oltu ehditty edes irrottautua laiturista kun oli jo cava kadonnut ja lähtöä juhlistettiinkin sitten caljaa siemaillen. Kustaanmiekasta selvittiin rutiinilla.
Kun oli laivan lähtö ja Kustaanmiekan salmen läpi päästy kunnialla olikin jo Emmerdalen aika. Ei ariki-iltaa ilman Emmerdalea. Muistan vielä ajan, kun hyteissä oli kuvaputkelliset telkkarit joiden kuva "myötäili" aluksen liikkeita, eli huonontui ja parantui kuva sen mukaan mihin suuntaan laiva kallisteli. Emmerdalet saatiin kunnialla katsottua, niin johan sitä nälkä muistutti olemassaolostaan. Pikapalaveri hytissä ja pääsimme siihen tulokseen, että 7. kansi kutsuu.
Ensin oli mielessä että mennään Mundoon ruokailemaan, vaan eipä sitten mentykään, kiitos kaikille jo pöydän sieltä vallanneille. Eipä ollut juuri sillä hetkellä meidän kaksikolle tilaa, joten vanha tuttu El Capitan huusi nimeämme. Sisään pääsimmekin jonottamatta, kiitos sille että olimme kaksin matkustamassa. Pöytämme oli heti sisäänkäynnin vieressä ja sain kivan piilopaikan sähköisen ruokalistan takaa. Palvelu pelasi tuttua kaavaa noudattaen: ystävällisesti ja tehokkaasti. Tällä kerralla poikettiinkin rutiineista. Eipä kumpikaan meistä ottaneet "vakioannosta", vaan kokeiltiin uutta. Ukkokulta otti Chicken-annoksen ja itselleni Angus Sirloin. Maistuvia oli nuokin. Ja kuten tähän asti aina, hyvin paistetutkin ruuhkasta huolimatta. Syy miksi aina otamme eri annokset on siinä, että lisukeperunat on tuolloin runsaammat.
Margarita, punkkua sekä jo juotu vodka lime
Chicken
Angus Sirloin
Aikoinaan kun tilasimme saman ruoan samoilla lisukeperunoilla, saimme jaettavaksi saman kokoisen astian kuin yksin syövä saa yksin syötäväksi. Ja itse olin tuo helposti näkyvän kokoinen, niin eihän puolikas annos ole kuin näyte ruokalajista.
Ruokailun jälkeen on aina mukava hiukan jaloitella, varsinkin kun ei syönyt itseään ähkyksi. Sushi & Co:n ikkunalla olikin houkuttelevan näköisiä laskiaispullia esillä.
Laskiaispullia
No onneksi olin juuri syönyt, joten ei mahtunut pulla mahaani. Jäi ikkunaostosten tasolle pullat. Kauppaanhan meidän tennarit oli suunnattu, mutta matkalla piti pysähtyä potrettikuvista ottamaan kuvia.
Kaupasta haettiin juomaa ja buffetin tiskiltä ostin jälleen pari rasiallista hyvän hinta-laatusuhteen viiniä: vajaan kympin kolme litraa!!! Kosteat eväät kiikutimme hyttiin ja suuntasimme loungeen siemaisemaan jälkkäriksi cavaa. Ja nyt pitikin ottaa maukkaita Runebergin torttuja siihen sivulle. Mahtuivat!
Cavaa ja Runebergin torttuja
Loungen portaat 11. kannelle
Loungen baari
Eipä enää tuohon aikaan loungen ikkunoista loista kuin oma naama, joten töppöstä toisen eteen ja kohti ahteria. Old Port Pub näyttää houkuttelevalta jo kaukaa. Siellä sitten tilattiinkin vanhat tutut Malmö Raggaret.
Malmö Raggaret
Minttukaakaot
Bloody Mary
Aamusella herättiin sitten puhelimella tilattuun herätykseen tunnin ennen satamaan saapumista. Vaikka ääni oli puhelimessa minimissään, niin on tuo herätyksen ääni kuitenkin raju. Mahtaako se säätyä ollenkaan? Pikaiset aamutoimet ja Bon Vivanten aamiainen kutsui. Nyt oli hedelmät ja aamucava heti sisäänkäynnissä kera tuoreiden mehujen. Homma sujui melko verkkaiseen tahtiin. Henkilökunta opasti meitä ennen saapuneita pöytään ja säntäilivät paikasta toiseen kiinnittämättä meihin suurempaa huomiota. No saimme kuin saimmekin tarjoilijan paikalle ja kuihuvat kaseissa käsiimme. Pöytään ohjaus oli lähinnä itsepalvelu emmekä tietenkään osanneet etsiä "puhdasta" pöytää kahdelle, vaan istuuduimme neljän hengen pöytään. Tilaa oli paljon, useat pöydät olivat tyhjillään. Pienen jahkailun jälkeen saimme ruokalistan käteen josta valitsin Bon Vivanten aamiaislautasen ilman herkkusieniä. Ukkokulta valitsi saman mutta sienillä. Siinä odottaessa kävin etsimässä sämpylöitä ja leikkeleitä. Olivat hankalasti leikkeleet piilotettu toiseen saliin eikä siitä meille kerrottu, oli etsiminen että keksin missä olivat, mutta muita seuraamallahan ne löytyivät. Mahtoiko johtua myöhäisestä ajankohdasta vai mistä, niin sämpylää oli tasan yhtä mallia jäljellä, eli pelkkää vehnää. Kyllähän vehnäsämpylä kelpaa itselleni, mutta olisin kyllä mielelläni voinut ottaa sämpylän unikonsiemenillä. Pöytään kun palasin saaliini kanssa tulikin tilaamamme aamiaislautaset. Oli iso pettymys. YKSI pekoni, yksi makkara, pieni kauhallinen munakokkelia ja pieni kauhalline valkoisia papuja tomaattikastikkeessa sekä pienen tomaatin kannan puoleinen puolikas pestolla. Oli niin naurettavan kokoinen annos lautasella, etten kehdannut edes kuvata sitä. Oli aivan pakko hakea toinenkin sämpylä ja läjä leikkeleitä että jaksaa edes lounaaseen asti. Ja kun olin jälleen saapunut saalsitamasta, niin jo oltiin kysymässä että aiommeko ottaa vielä lisää? No en ollut ottamassa lisää joten kohteliaasti kiitin ja sanoin ei. Olisin tietenkin kääpiökokoisista annoksista voinut henkilökunnalle kertoa, mutta heillä oli liikaakin tekemistä parin muun pöydän palautuksien ja uusien tilausten kanssa. Parasta tässä aamiaisessa oli vasta puristettu tuoremehu sekä paikanpäällä leikatut hedelmät. Anteeksi, mutta Tavolatan aamiainen on paljon parempi, vaikka siellä joutuukin itse hakemaan lämpimätkin syömiset.
Aamiaisen jälkeen oli hyvä mennä takaisin hyttiin palaveeraamaan ukkokullan kanssa siitä että mitä sitten? Mennäänkö kaupungille vai eikö mennä. Sää ainakin suosi. Aurinko paistaa eikä ollut pakkastakaan kuin nimeksi. Päätimme lähteä keskustassa käymään.
Uusi terminaali valmistuu keväällä 2016
Metroliput ostettiinkin laivan info-pisteestä, jolloin niistä sai kerrytettyä Club One pisteitä. Jo aiemmilta matkoilta tiesimme että kävelyputki on satamassa pitkä uuden terminaalin keskeneräisyyden vuoksi, yli puoli kilometriä tallustelua ennen kuin pääsi oikeasti ulos asti. Eipä ehditty edes ensimmäiseen tien risteykseen kun jo kirosin hikottamista, tai paremminkin sen puuttumista. Onneksi on tasapaino vielä sen verran kunnossa ettei tömpsähtänyt takapuoli jäähän. Ehkä talvitennarit ei myöskään ole paras valinta, mutta kyllä niillä Helsingissäkin olen koko telven pärjännyt kaatumatta. Metrolle on helppo löytää, mutta ainakin lauantaina 10 minuutin vuoroväli keskellä päivää tuntuu harvalta. Ja hassua on tuo metrojen kulkusuunta. Aivan kuin olisivat vääräkätistä liikennettä. Siksi kaiketi moni lähtee kävelemään metrosta väärään suuntaan ja eksyy.
Väärään suuntaan mekin T-centralenissa lähdimme kävelemään, mutta eipä se sinänsä haitannut, onhan Tukholmassa usein käyty ja paljon tuttuja kiintopisteitä pitkin kaupunkia. Ihmettelimme torilla kukkien hintoja. Koska suomessa on sidotun kukkakimpun saanut noin 5€:lla? Tuolla torilla oli useita torikauppiaita joilla sidotut kimput maksoi 50SEK. Mansikoita myytiin puolen litran astioissa 20SEK eli vähän yli pari euroa. Ja Tukholmako muka kallis kaupunki. Taitaa tietenkin riippua siitä mitä ostaa. Koko keskusta näytti olevan remontissa. Paljon rakennuksia oli huputettu ja aidat ympärillä. Siinä kävellessä ja ikkunaostoksia tehdessä tulikin sitten kauhea polvikipu ja jano. Ajattelimme, että mennään johonkin baariin ottamaan jakkara pepun alle ja hörpätään oluet. Helpommin sanottu kuin tehty. Yli kahdeksan kilometriä marssittiin suuntaan ja toiseen, mutta pubi-tyylistä baaria ei ollut missään. Vain kahviloita kaikkialla ja etnisiä ruokapaikkoja. Eipä niissä ollut hinnastoissa olutta näkyvillä. Polvet alkoi jo huutamaan hoosiannaa ja oli aivan pakko päästä istumaan. Åäätettiin poistua kaupungilta kohti satamaa. Siinä metroa odotellessa (tällä kerralla 12 minuuttia) keksittiin että pistäydytään Karlaplanin ostarilla. Sinne ollaan Sympalta monet kerrat kävelty, kun ei vielä ollut ICAa satamassa. Karlaplanin ostarilla oli lähes kaikki kuten ennenkin, joten GameStopin kautta ja takaisin metroon ja kohti Gärdet:n asemaa, joka olikin jo seuraavana.
Laivaan päästyämme työnsin takkini ja ostokseni ukkokullalle ja pyysin häntä viemään en hyttiin, ja itse menen Sushi & Co:sta ostamaan ne kauan kaipaamani oluet. Ostinpa vielä ihalemani laskiaispullankin kaljan kanssa nautittavaksi. Sushi & Co:n henkilökunta ilahtui kun vastassa ollut asiakas näytti tutulta muutaman viikon takaa. Muutama sana vaihdettiin ja poistuin nauttimaan vasta ostetuista herkuista. Saapuihan tuo ukkokultakin paikalle pienen osottelun jälkeen.
Olutta ja laskiaispullaa
Oluset kun oli nautittu, halusin jo loungen rauhaan istumaan. Siinä istuessa meni sitten välipalana piccolo pullo cavaa ja pari tomaatti muffinia. Ei ollut paluumatkalla lihapasteijoita eikä rieskarulliakaan, sääli. Nautiskeltiin pitkän kaavan mukaan cavaa ja reilun tunnin istumisen jälkeen Symphonyn paluumatka alkoi. Lounge on oikein miellyttävä paikka lähdön katseluun. Ilta pimeni jälleen nopeasti ja ikkunoista ei näkynyt kuin satunnaisia valoja.
Cavaa ja tomaattimuffini
Melkein hienot jouluvalot nuo punaiset tuolla kaukana
Oli hyvä hetki mennä toviksi hyttiin miettimään paluumatkan ruokailupaikkaa. Mundo oli jälleen ensimmäisenä mielessä. Mundoon olimmekin menossa, mutta listaa lukiessa oli vaihtoehdot vähissä: hampurilaista, lohikeittoa vai lihapullia? No ei tuntunut siltä, että mikään näistä olisi maistunut tänään, joten pikainen mietintä ja jalat veivät jo tuttuun ja turvalliseen El Capitaniin. Tällä kerralla saimme ufon käsiimme ja odottelimme ufon eloon heräämistä Old Port Pubissa. Itselleni maistui Bloody Mary ja ukkokulta otti Malmö Raggaren. Eipä alkupaloja ehtinyt loppuun juoda, kun tuli maailmanloppu: korvia vihlova piipitys, jurina ja valot vilkkui: pöytämme oli valmis El Capitanissa. Ufo kouraan ja menoksi.
Bloody Mary, ufo ja Malmö Raggare
Pitkästä aikaa saimme pöydän sisältä läheltä ikkunoita. Ei kuitenkaan ikkunapaikkaa, vaan viereinen pöytä. Eipä niistä ikkunoista näe kuin ohikulkijoita ja pelastusveneitä, joten ei väliä missä ruokailee. Jälleen tuttu lista nenän edessä ja tälläkään kerralla en ottanut mitään jo aiemmin maistamaani, vaan otin Angus Rib Eye Steak:n mediumina, kuten aina. Ukkokulta otti pippuripihvin ja tilasi talon viiniä pullollisen. Tuttu ja turvallinen valinta. Siinä ruokia odotellessa katselin ja hämmästelin, kuinka vaikeaksi ihmiset tekevätkään tarjoilijoiden työn. Tilaavat kimppapullon, mutta jokainen kuitenkin maksaa erikseen. ARRRGH!!! Hirveää vääntämistä kuinka monta lasia kukakin joi ja mitäkin. Ei näin, hyvät kanssamatkustajat. Maksakaa sapuskat ja juomat yhdelle henkilölle joka maksaa kaikki kerralla. Nopeutatte huomattavasti henkilökunnan työtä, eikä kenenkään tarvitse ihmetellä montako senttilitraa lasissa oli. Pihvit tulivat muutaman tovin kuluttua ja söin silmillä ensin, kuten aina. Eikä suulla syöminenkään ollut epämiellyttävää, paitsi muutaman läskin palasen kohdalla. Eivät olleet sitkeitä, mutta suutuntuma oli niljakas. Maku kuitenkin hurmaava.
Angus Rib Eye Steak
Pippuripihvi
Ranskalaisten päälle on jo tullut tavaksi lorauttaa hyvää BBQ kastiketta, jota pöydissä on. Seuraavalla reissulla pitää muistaa ostaa sitä mukaankin. Monesti olen sen jo unohtanut ostaa, eli en kertaakaan ole kotiin asti saanut.
Pullotettua herkkua
Ruokailun jäleen tuliaisten ostoon ja kun oli joululahjakoodia käytetty tilatessa matka, niin 170€ ostoksesta sai 20€ alennuksen. Sen verran olimme ahkeria ostelijoita, että alennukset ropsahti kuten myös risteilyetusetelikin. Romut hyttiin ja taas mennään. Atlantis Palaceen suuntasimme ja siellä olikin Harri-hylkeen disco ja tupa täynnä iloisia pieniä ihmisiä. Bloody Marya nauttiessa oli ilo katsella pienten jalkojen tepastelua musiikin tahdissa ja sitä kasvoilta hehkuvaa innostusta. Lapset osaavat kyllä nauttia niin eri tavalla kuin me tylsät aikuiset.
Discon jälkeen tulikin tallenteelta musiikkia ja kuulutus illan ensimmäisestä showsta. Meni ohi korvieni kuka esittää ja mitä, mutta olisi pitänyt kuunnella. Tuo kuuden miehen tanssiryhmä oli loistava! Ei sitä samaa lähes alastomien nuorten naisten ketkutusta vaan viihteellistä tanssia ilman ikärajaa ja paljasta pintaa. No näkyi siellä pyykkilautoja muutaman kerran, mutta se olikin sitten ainoa seksikäs osuus tanssiohjelmasta. Aivan loistava ryhmä! Sitten tulikin toinen Bloody Mary ja Indigga Band. Kovasti soittivat rock'n'roll pohjalta musiikkia omalla tyylillään (vähän liian nopeasti) ja hoilasivat jopa suomeksi itselleni jotai tuntematonta biisiä, mutta suomea se oli. Edellisenä iltana lauloivat Markku Aron "Hyvännäköinen" ihan ok, mutta kiireisellä tahdilla. Sitten tulikin jälleen Indigga Bandin pakolliset valssit ja tangot, ja lähdimme hyttiin. Eipä hytissä kovinkaan kauaa tarvinnut odotella kun huomasin Sympan jo jarruttelevan. Pimeäähän siellä pihalla oli, ei siis edes valoja, mutta jarruttelee kuitenkin. Pienen hetken jälkeen näkyikin Ahvenanmaan valot ja satama. Pakollinen kuva Mariellasta, jonka kyydissä oli meidän tuttavapariskunta. Ahven nähty, nyt nukkumaan!
Lauantaiaamun aamiaisesta olimme sen verran oppineet, että halusimme kokeilla aamiaista hytissä. Tilasin aamiaisen tulemaan 9.00. Herätys laitettiin 30 minuuttia aiemmin, ettei henkilökunta saa mitään järkytystä kun oven avaa kummitus. Aamiainen saapuikin sovittuun aikaan ja oli runsaampi kuin olisi voinut kuvitella. Kolmea eri sämpylää jokaiselle, croissantti kummallekin, iso kasa leikkeleitä, juustoja hedelmiä, kahvia termoskannullinen sekä kannu maukasta appelsiinituoremehua. Kyllä hakkasi mennen tullen Bon Vivanten aamiaisen. Nyt jälkeenpäin ajatellen; saattoihan matkustajat olla siirtyneet Tavolatan aamiaiselle kerran Bon Vivantessa käytyään. Vai olikohan meillä vain huonoa tuuria. Joka tapauksessa tuo hyttiin kannettu aamiainen oli kyllä ihana ja runsas. Siitä jäi valitettavan paljon jopa syömättä.
Leikkeleitä ja hedelmiä ja marjoja Commodoren hyttiaamiaisella
Monenlaisia sämpylöitä
Kahvia ja tuoremehua
Näitä lajeja oli kaikkia kaksi.
Aamiainen tuli ja syötiin, sitten alkaa matkan inhottavin osuus: pakkaaminen ja poistumisen suunnittelu. Näin sunnuntaina saapumisessa on se hyvä puoli, ettei ole mihinkään mikään kiire, joten istuskelimme hytissä ja katselimme kun ihmisiä vaan tulee ja tulee koko ajan. Aivan uskomattoman kauan pysyi jono yhtenäisenä massana. Taksijono kasvoi ja kasvoi. Onneksi ei ollut mihinkään kiire ja lähdimme hytistä vasta kun koko iso massa ihmisiä oli kädonnyt terminaalin sisuksiin ja sieltä kukin omille tahoilleen.
Pääsimme hissiinkin heti ilman jonotusta eikä ruuhkaa ollut missään. Paitsi ratikkapysäkillä. Päätimmekin lähteä ratikalla "väärään suuntaan" koska siihen suuntaan oli menossa vain noin kymmenkunta ihmistä. Suoraan keskustaan päin oli menossa ainakin kominkertainen määrä ellei enemmän ja kaikilla matkalaukut tietenkin mukanaan. Pari minuuttia jouduimme odottamaan ratikkaa kauemmin kuin suoraan matkaavat, mutta pääsimme istumaan eikä matkalaukkummekaan olleet kenenkään esteenä.
Kaupan vartijat työssään
Meidän hytti on kuvassa keskellä sinisessä osassa tuo kolmeosainen ikkuna
Hymyillään kun tavataan
Näin on jälleen yksi ikimuistoinen matka Silja Symphonylla takana. Suuret kiitokset jälleen ihanalle henkilökunnalle. Te teette matkasta ikimuistoisen. Seuraava reissu onkin jo kolmen viikon kuluttua Silja Serenadella.
Nähdään pian!
