Eräänlainen neitsytmatka tämäkin. Ensimmäinen juhannusristeily ja tyttäreni ensimmäinen risteily sitten vauvaiän.
Reissua ollaan odotettu kuin kuuta nousevaa. Aluksi oli varattuna vain A-luokan hytti itselleni ja ukkokullalleni, mutta suunnitelmat muuttuivat. Jo aikuinen tyttäreni saatiin ympäripuhuttua erilaiseen juhannuksen viettoon äitinsä tylsään seuraan. Piti siis ottaa yksi hytti lisää. Soitto Tallink Siljan asiakaspalveluun, ja homma oli hoidettu. Saimme promenade puolen Deluxe-hytin sekä A-luokan hytin mukavaan kimppahintaan, eli edullisemmin mitä olisi pelkkä A-luokan hytti maksanut.
Lähtö oli juhannusaaton aattona torstaina ja laiva oli täyteen buukattu. Terminaalissa olimme hyvissä ajoin, mutta silti joka check-inn luukulla oli pitkät jonot. Club One Gold jäsenien tiskillä oli pitkä jono. Jopa itsepalvelu automaateilla oli jonoja. Aasialaisia keskiyön aurinkoa katsomaan tulleita oli erityisen paljon. Ruuhkasta huolimatta check-in tapahtui sujuvalla tahdilla. Jälleen tututtuun tapaani ostin laivarahaa. Laivaannousukin oli jo alkanut, mutta kaaos porteilla oli sen verran luotaantyöntävä, että lähdimme "yksille" Roberts Coffeen puolelle. Siellä saimmekin siemailla piccolopullolliset kuohuviiniä kaikessa rauhassa. Vain muutama hassu kanssaodottelija istui pöydässään.
Ensin suuntasimme tyttäreni hytille, joka sijaitsi 10. kannella. Ihastus oli suuri kun huomasimme, että hytti oli päivitetty yhteneväiseksi Deluxe-hyttien kanssa. Sama simppeli ja tyylikäs sisustus tauluineen ja verhoineen.
Lähes kaikki mahtui, mutta ei aivan. Pakko oli jättää osa lautaselle.
Sitten alkoikin ja tytön käryhammasta kolottamaan. Suuntasimme laivan viralliselle tupakkapaikalle kannelle 12. tarkastamaan tilannetta ja tytärkin pääsi tuskistaan eroon.
.
DJ:lta tuli pyydettyä biisi jos toinenkin. Ainoatakaan niistä hän ei listoiltaan löytänyt. Tylsiä clubi-biisejä ainoastaan. No oli niissäkin tanssittavia kappaleita, mutta kuitenkin luulin hänen olevan asiakaspalvelussa eikä soittelemassa vain omia lempibiisejään. Tässä vaiheessa oli puhelimestani akku loppu (onneksi) joten pelottavan näköiset tanssit jäi kuvaamatta.
Aamu ei sitten mennytkään ihan kuin oli suunnitellut. Olin asettanut hytin herätyskellon herättämään tunnin ennen satamaan saapumista, jotta ehtisimme aamiaiselle. Yllätys olikin iso, kun heräsin kuulutuksiin, että olimme saapuneet jo Tukholmaan ja sen jälkeen tuli vasta herätys.
Eli jäi Tavolatan herkkuaamiainen väliin ja kävimme Sushi & Co:ssa aamiaisella. Olihan sekin ihan jees, mutta eipä ollut pekonia tarjolla.
Aamiainen kahdelle
Sen verran oli pakko käydä maissa, että pääsee kuvaamaan uutta terminaalia. Oli todella selkeälinjainen ja vaalea väritykseltään. Opasteita oli riittävästi ja jopa vessatkin oli helposti löydettävissä vaikkei niitä edes etsinyt. Ohessa läpikävely laivasta terminaalin läpi ulos ja sitten ulkoa terminaalin läpi porteille. Oli huomattavasti lyhyempi kävelymatka kuin tuon väliaikaisen ratkaisun aikana oli ollut. Mutta emme käyneet mantereen pinnalla kävelemässä, joten reitti terminaalista esimerkiksi metrolle on vielä itselle tuntematon.
Liukuportaat busseille
Olikin taas aika valmistautua iltaan ja ruokailuun. Tyttären hyttiin oli ilmestynyt pelottavan näköisiä ötököitä, jotka lähemmällä tarkastelulla paljastuivatkin irtoripsiksi.
Ruokalistaa olikin yllätykseksi hieman päivitetty sitten viimenäkemän. Sieltä oli kuitenkin helppo valita mieleiset annokset
'Puuttuu rapukeitto ja etanat
Täältä puuttuu ainakin pulled pork
Lakupannacotta kadonnut ja jädekin vaihtunut
Ja Ahvenanmaa onkin aikamerkkinä yöruoalle. Mundoon siis pyttipannua syömään. Ja maistuihan se hyvälle, kuten ennenkin.
Yövahtivuorolaiset
Aamuherätys Helsingin päässä on aina rankka, vaikka nytkin olin vasta puolitoista tuntia ennen satamaan saapumista tilannut herätyksen. Ja herätys tuli oikeaan aikaan. Aamiainen sujuikin kommelluksitta: pekonia, munakokkelia, mehua, kahvia, sämpylää, leikkeleitä sekä maksapatéta. Nam!
Hitaana ruokailijana itsellä tulee aina kiire pakkaamaan, joten niin tälläkin kerralla kävi. Mutta kerkesihän siinä pakkailla, vaikka laiva olikin jo satamassa. Hätähousut kerkesivät ensin jonottaa hissiä, jonottaa ulos, jonottaa putkessa, jonottaa terminaalissa, jonottaa taiksia, jonottaa bussia ja jonottaa ratikkaa. 20-30 minuuttia myöhemmin kun poistuu laivasta, niin ei tarvitse jonottaa missään. Jonottamisen tilalla voi vaikka pakkailla tavaroitaan tai katsella telkkaria. Ei stressiä.
Jos jollakulla tuli risteilukuume, niin siihen saa helpotuksen tästä linkistä.
Kiitos jälleen Silja Symphonyn henkilökunnalle onnistuneesta laivaelämyksestä. Kiitos Tallink Siljalle loistavasta palvelusta. Nähdään pian.
Hei, hei!