Puurojuhla Silja Serenadella 09.12.2023

 Pienen pähkäilyn jälkeen päätin sittenkin kirjoittaa puurojuhlasta, jolle oli ilo ja kunnia osallistua.

Puurojuhlaan saa erillisen kutsun, joka kaiketi on tekoälyn suorittama ja kriteerinä saattaa olla Club One Gold jäsenyys ja asuminen pääkaupunkiseudulla. Puurojuhla on ollut Siljalla pitkään perinne, jonka vain pandemia on katkaissut. Itse en ole jokaiseen puurojuhlaan päässyt osallistumaan, vaan useita kertoja "kaikki" tutut on saaneet kutsun, mutta minä en. Näin se vaan menee. Kaikki ei mahdu yhtäaikaa Satrlightiin. Kaikki ei mahdu yhtäaikaa edes buffettiin. Ei edes pelkän Helsingin Club One Gold tason jäsenet. Meitä on paljon!

Silja Serenade

Kutsu tuli noin viikko ennen puurojuhlaa ja vastata kannattaa välittömästi, koska vain 600 ensimmäistä pääsee mukaan. Aikaisemman kokemuksen perusteella varasin paikan kahdelle aikuiselle ja sitten vasta kysyin että mennäänkö. Mikäli olisi odotellut tunnin tai pari, niin paikat olisi varmasti olleet jo täynnä. Näin se on aina ollut. Todella suosittu tapahtuma.

J. Pukki

Aamupäivällä 11.00 saavuimme Olympia terminaalille jonne olikin jo kerääntynyt ihan mukavasti väkeä odottelemaan ilmoittautumisen alkua. Tuli vähän samanlainen tunnelma kuin olisi ollut risteilylle lähdössä. Ennakkoon annetussa ohjelmassa oli kerrottu, että ilmoittautuminen laivaan alkaisi 11.15, mutta alkoikin jo heti 11.00. Ihan hyvää vauhtia ihmiset saivat tarrat, joilla puurojuhlan vieraat sai erotettua risteilyllä olevista matkustajista. 11.30 alkoi laivaannousu ja väki velloi hiljalleen narikan kautta Starlightin uumeniin. Starlightin portaiden yläpäässä oli glögitarjoilu pipareineen.

Glögiä ja piparia

Starlight oli kutakuinkin viimeisintä paikkaa myöden täynnä kun ohjelmaisäntä Tero Koistinen aloitti lyhyellä puheella päivän ohjelman. Teron jälkeen oli vuorossa aluksen kapteenin, Juha Rautavirran puhe. Hänen jälkeen pienen puheen piti myös Kalle Katajainen, Tallink Silja Oy:n myynti- ja markkinointijohtaja. 

Täyttä oli

Tero Koistinen

Juha Rautavirta

Kalle Katajainen

Puheiden jälkeen alkoi viihteellinen osuus: laulava kvartetti Pioneers Etelä-Afrikasta esitti Motown klassikkohittejä erittäin upeasti. 

Pioneers

Viihteen jälkeen kerrottiin arvonnassa voittaneiden nimet ja siirryttiin buffetin puolelle syömään. Kuten arvata saattaa, niin buffetissa oli tungosta ja jonoja. Suunnilleen jokainen oli sitä mieltä, että juuri hänen tulisi saada olla joka paikassa ensimmäisenä. No, onneksi tyhjiä pöytiä löytyi vaikka kuinka paljon kun vaan käveli kauemmaksi buffetin sisäänkäynnistä. Jonoja oli todella paljon, vaikka linjastoja oli useita käytössä, paitsi puuroa. Puuroa oli vain yhdessä paikassa! Olisi ollut hyvä, että olisi peräpäässäkin ollut puuroa, eikä vain sisäänkäynnin yhteydessä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli tungoksesta huolimatta riittävästi ihan jokaiselle, jopa ilman kiukkuja.

Puurojonossa kuin köyhän talon porsaat

Ruokailun jälkeen olikin jo Harri-hylkeen discon aika Starlightissa. Pitihän sekin discohumu käydä vilkaisemassa. Hartsaa en huomannut, mutta ilo oli ylimmillään.

Harri-hylkeen disco

Pois lähtiessä oli vielä lahjakassien jako Luxury shopin edessä. Kassin sisältönä oli suklainen tervehdys kera piccolo pullon laivan kuohuviiniä.

Tuliaisia

Oli miellyttävä kokemus tämä puurojuhla, vaikka joitain pikkuisia juttuja jäi kaipaamaan (onnenpyörä ja ennen saatu alekoodi). Mutta kaikenkaikkiaan onnistunut puurojuhla. Jatkoon! 

Pippuripihvi vastaan pippuripihvi

 Odotettu paluu Silja Serenaden ja Silja Symphonyn Grill Housen ruokalistalla on ollut pippuripihvi ja heti sitä oli maisteltava kun siihen tuli mahdollisuus. Ja kaiken kruunasi se, että reilun viikon välein pääsi vertaamaan sisarusten pippuripihvejä keskenään. Sen on tässä vuosien mittaan huomannut, että Grill Housen ruoka, tai varsinkin asettelu lautaselle on todella paljon töissä olevasta henkilöstä kiinni. Maku pysyy hyvänä  ulkonäöstä huolimatta.

Suora linkki Grill Housen ruokalistaan https://www.yumpu.com/en/document/read/68518158/grillhouse-serenade-symphony-web-en-fi-se

Serenade 23.11.2023

Matkustajia oli sen verran vähän, että jonottamatta pääsi ravintolaan. Palvelu oli ystävällistä ja iloista, kiitokset siitä lähtee Laura nimiselle hymyilevälle ilopillerille! Näitä henkilöitä lisää! 

Tilasimme molemmille pippuripihvin mediumina. Ukkokulta otti annokseen kuuluvilla perunoilla ja itse vaihdoin ranskalaisiin. 

Kasviksia oli lautasella mukavasti, mutta pihvi oli ulokonäöltään pienoinen pettymys. Olimme odottaneet saavamme sellaisen noin 2-3 cm paksun perinteisen pippuripihvin. Paistopinta raitoineen oli silmää miellyttävä. Entä sitten maku?

Pippurikastike maistui miellyttävälle, lähes kuin aikaisempi entrecôte pihvin pippurikastike (tosin sen söin monta kuukautta sitten Symphonylla, joten muisti voi tehdä temppuja). Itse pihvi oli juurikin kuin tuo edellä mainittu entrecôte pihvi, eli noin 1cm paksu. Itse pääasia eli pihvin maku oli hyvä, vaikkakin paistoaste oli omasta mielestä mennyt hitusen well donen puolelle. Omalla kokemuksella medium on ollut hieman vähemmän paistettu, mutta toki saatan olla tässä(kin) asiassa väärässä. 

Eli maussa ei ollut vikaa, mutta suutuntuma oli erilainen kuin olin odottanut. En katsonut tarpeelliseksi kuitenkaan palauttaa maultaan moitteetonta annosta enkä huomauttanut paistoasteestakaan, kun kyse on lähinnä omasta mielipiteestä ja suutuntumasta.

Sitten Symphony 4.12.2023

Matkustajia jälleen todella vähän, joten jonottamatta pääsimme ravintolaan pöytään mukavan tarjoilijan saattamana. Palvelu oli asiallista, mikään ei pompannut erityisesti esiin. 

Tilasimme molemmille pippuripihvin mediumina. Ukkokulta otti annokseen kuuluvilla perunoilla ja itse vaihdoin ranskalaisiin. 

Eniten yllätti annoksien poikkeava ulkonäkö. Nyt oli pippuripihvi perinteisemmän pippuripihvin näköinen: paksuhko palanen lihaa. Kastike oli kutakuinkin identtisen makuinen Serenadella syödyn kanssa, mutta ukkokullan perunat oli aivan erilaiset. Symphonylla oli pieniä kokonaisena paahdettuja perunoita ja Serenadella oli lohkoperunoita muistuttavia. Ei vikaa kummankaan maussa.

Paistoaste oli Symphonylla osunut paremmin kohdalleen. Ehkäpä juurikin tuo paksumpi pihvi on helpompi saada pysymään mediumin (sen mun mielestä medium) puolella kuin ohuempi. Eli tässä Symphonyn annoksessa oli suutuntuma miellyttävämpi kuin aiemmin Serenadella. 

Kaiken kaikkiaan näistä kahdesta annoksesta ei pystyisi valitsemaan "sitä parasta" annosta. Kumpikin oli aivan yhtä hyviä, vaikkakin eri näköisiä. Suosittelen lämpimästi. Ainakin omaan makuuni oli kumpikin hyvän makuinen, vaikka oli pieniä eroja.