17.02.-19.02.2017 Viking Gabriella

Varmaan blogin vakiolukijat ovat jo huomanneet, että Viikkarilla harvemmin lähden risteilemään, mutta nyt tuli lähdettyä kun oli syyskuussa voitettu LYX risteilylahjakortti vielä käyttämättä. Itsellä ei ole mitään Viking Line:a vastaan, mutta oma laivamieltymykseni on toisenlainen.

Ville Viking ilahdutti laivaan saapuvia matkustajia

Matkaan lähdettiin melko täsmällisellä aikataululla, koska ratikoita perille (linja 5) ei kulje kuin laivan lähdön ja saapumisten aikaan. Ei voinut siis ottaa enempää ennakkoa ilman ylimääräistä kävelyä, ja koska toisella meistä on tekonivel ja toinen huonopolvinen, niin kaikki ylimääräinen kävely on tuskaa. Perillä terminaalissa olimmekin 20 minuuttia ennen laivaannousua. Lähtöselvitys sujui nopeasti jonottamatta hyvin niukoin sanoin. Hymy kyllä löytyi. Saman tien siirryimme ylös odotustilaan ja siellä huippukalliiseen baariin. Harvoin sitä juo 7,60€:n olutta muovituopista! Tavallinen kahvikin maksaa 3,10€! Ihanan kallista. No onhan se niinkin, että köyhät valittaa hinnasta.

Laivaan nousimme alkurynnistyksen jälkeen. Mikäpä kiire sinne on mennä ensimmäisenä, kun on oma hytti. LYX hyttimme sijaitsi kannella 9 heti ensimmäinen hytti hissiaulan vieressä. Paikkana omasta mielestäni huono, koska hissiaulassa on aina meteliä. Hytti oli siisti. Samanlaisessa hytissä matkustimme jo syyskuussa, joten ei ollut mitään yllättävää. Vessassa oli epämiellyttävä haju. Aivan kuin olisi ollut vessa jäänyt vetämättä. Haju ei poistunut koko matkan aikana. Ei kiva.
Jääkaapissa oli pari piccolopulloa kuohuviiniä, pari olutta, Fanta, Coca Cola ja kuplavettä pari tölkkiä. Tavallinen kuplaton vesi olisi ollut mieluisampi tuon kuplaveden tilalla.

9100, hyttikäytävän ensimmäinen hytti heti hissiaulan vieressä

 Tuoli, jonka jaljoihin lyö helposti varpaansa!

Pubissa piipahdimme pikaisesti vilkaisemassa ja ostimme yhdet Happy Hour hintaiset juomat. Koska ei ollut vapaata pöytää meille, niin siirryimme Club Marin puolelle. Siellä oli runsaasti tilaa. Ville Viking kävi viihdyttämässä lapsia, joita oli vain muutama paikalla, loput taisivat olla vielä ruokailemassa.

Meilläkin alkoi nälkä kurnia vatsassa, joten suuntasimme kohti ravintoloita. Grilliin päädyimme. Seistyämme jonossa kymmenkunta minuuttia meidät ohjattiin ystävällisesti pöytään miettimään tilausta. Pöytään ilmestyi pussi näkkileipää ja savuvoita sekä tilaamamme punaviini. Mietimme ja päätimmekin mitä tilata, mutta tarjoilijaa ei vaan näy eikä kuulu meidän pöytään, vaan porhaltavat kiireellä ohi useita kertoja. Siinä parisenkymmentä minuuttia odoteltuamme saapuikin tarjoilija pahoitellen paikalle. Oli vain inhimillinen virhe sattunut ja olimme unohtuneet kokonaan. Saimmekin sitten alkuruokapöydän antimet hyvityksenä ylimääräisestä odottelusta. Todella hyvin korjattu tilanne! Saimme kuin saimmekin tilattua ruokamme, joka oli tasoltaan "ihan ok". Ei säväyttänyt, muttei ollut huonoakaan. Juusto sai kunnian olla maultaan paras osa! Maksettuamme tarjoilija kävi vielä pahoittelemassa tilannetta. Olihan tuo ymmärrettävää tupaten täydessä ravintolassa, että ei kaikkia välttämättä huomaa.

Ruokailtuamme kävimme Tax Free ostoksilla. Mukaan lähti vain laatikollinen tarjouksessa ollutta Olvia, jonka veimmekin sitten hyttiin. Kellokin alkoi olemaan jo niin paljon, että väsymys alkoi jo painamaan silmiä, joten vetäydyimme lepäämään. Sänky olikin miellyttävä, mutta tyynyistä ei saanut millään tavoin hyvää yhdistelmää: kahdella tyynyllä liian korkea ja yhdellä liian matala. Olisi varmaan pitänyt pyytää matala lisätyyny, mutta laitoin tyynyn alle pyyhkeet. Puhelimen herätys ei toiminut, itse asiassa koko puhelin oli epäkunnossa joten päätimme ettei edes yritetä herätä aamiaiselle. Itse en luota edes kännykän herätykseen, koska aikavyöhyke vaihtuu matkalla ja en tiedä vaihtuuko aikavyöhyke puhelimessa, joka on lentokone asennossa (en halua viestejä öisin, siksi noin). Yöllä sitten heräsin useaan otteeseen sängyn päädyssä helottavan katkaisijan valoon, kunnes sain tyynyn pysymään pystyssä peittäen tuon valonlähteen. On kyllä turhan kirkas valo noinkin lähellä nukkujaa. Tuosta häiriötekijästä kun pääsi eroon, niin sitten "iloiset juhlijat" hissiaulassa ja hyttikäytävällä pitivät huolen siitä ettei nukkuminen onnistu. Näitä itsekkäitä, äänekkäitä juhlijoita on joka laivalla, valitettavasti. Aamun sarastaessa alkoikin jälleen "tuttu" jytinä: lapsiperheiden pienimmät ja vähän isommatkin jytistelevät juosten ja äänekkäästi hihkuen aamiaiselle. Jotkut vanhemmista jopa kehoittivat äänekkäästi lapsiaan juoksemaan hyttikäytävällä, että ehtisivät paikalla olleeseen hissiin. Valitettavasti näitäkin on joka laivalla, mutta onneksi iso osa lapsiperheistä osaa käyttäytyä muita huomioiden.
Pienet tirsat sai vielä nukuttua ennen satamaan tuloa ja olo oli hiukan virkeämpi kuin tuntia aiemmin. Voi kun olisikin saanut nukuttua ilman häiriöitä.

Viking Line:n terminaali on paremmassa paikassa kävellen liikkeellä olevan kannalta kuin Siljalla ja mekin päätimme lähteä katselemaan lähiseutua.

 Oma hytti oli "merkattu"

Kävimme syyskuussa reissussa, mutta tätä ei mieheni muista kirjoittaneen

Huonosti liikkuvina emme kauaksi edes aikoneet, maksimissaan kolme kilometriä edestakaiseen matkaan on ihan hyvä. Kävelimme pitkin Folkungagatania ylöspäin. Mielessä oli pikainen lounas kera oluen. Ja löysimmekin mitä parhaimman paikan käydä pizzalla: Ristorante Ciao Bella osoitteessa Folkungegatan 81. Ystävällinen henkilökunta otti meidät vastaan ja tilasimme stark ölit sekä pizzat molemmille. Yllätys numero yksi oli alkuruokaraaste joka tuotiin eteemme. Ja yllätys numero kaksi olikin jättikokoinen pizza. Läpimitaltaan tuo maistuva ihanuus oli noin 30cm! Suosittelen lämpimästi käymään tuolla pizzalla.

Nuo kaksi pizzaa kahden oluen kanssa maksoi 218 SEK, eli hintakin oli kohdallaan! Vatsat täytenä lähdimme tallustelemaan takaisin kohti terminaalia. Laivaannousu tapahtuikin jo syyskuussa tutun terminaalin osan kautta. Ei sentään läpivalaistukseen jouduttu tällä kerralla.

 Cinderella

 Kuvassa perällä oikealla oli turvatarkastuspiste

Baaria tai kahviota terminaalissa ei ole, mutta pari tupakkakoppia löytyy.

Hyttiin päästyämme olikin olo todella väsynyt ja oli pienten nokkaunien aika. Tarkoitus oli mennä ulkokannelle ihalemaan Birkan saapumista satamaan, mutta kiitos huonosti nukutun yön, jäi Birkan ihailu väliin. Heräsimme vähän ennen laivan lähtöä takaisin kohti Helsinkiä. Ehtiihän tuon Birkan näkemään silloin kun sillä matkaan lähdemme.

Pubin Happy Hour kutsui meitä... Eipä siellä sitten näkynyt baarihenkilökuntaa kymmeneen minuuttiin tiskin takana. Matkustajat pelasivat innoissaan bingoa, joka ei ole oikein mun juttu. Kolikoita baaritiskiin kolisteltuani saapuikin henkilökuntaa hymyillen paikalle ja pääsimme juominemme istumaan pöytään. Bingon välissä olikin yllätyskysymyksiä, joiden palkintona oli drinkkilippuja. Meillekin osui kohdalle.

Pubista lähdimme Tax Free kauppaan ostamaan toisen laatikon edukasta Olvia, mutta suruksemme sitä ei ollut missään, liekö sitten tarjous loppuneen. Tuliaiset siinä samalla tuli kuitenkin hankittua kissavahdillemme.
Club Mar:ssa vietimmekin sitten enemmän aikaa. Yllättävän myöhään illalla oli vielä lapsille tarkoitettua ohjelmaa: taikuri. Positiivisena yllätyksenä oli pöytiin tarjoilu, jolla saatiin passiiviset asiakkaat ostamaan juomia lisää. Oikein toimittu! Näin pitäisi aina tehdä, vaikkei olisi edes hiljaista. Pöytiin tarjoilu tuo aina lisämyyntiä ja antaa hyvän kuvan palvelualttiudesta. Tykkäsimme!

Vähän ennen Ahvenanmaalle saapumista lähdimme hyttiin, koska aamulla on aikainen herätys. Tukholman päässä olimme infoon kertoneet toimimattomasta puhelimesta ja nyt olikin hytissä toimiva versio, joten saimme tilattua herätyksen noin tuntia ennen satamaan tuloa. Yöllä oli jälleen samanlaiset häiriötekijät kuin edellisenäkin yönä. Mutta, mutta... Nyt oli lisänä myos: PYP... PYP... ja tunti tai pari paussia ja taas PYP, PYP... Puhelin piti itsekseen meteliä epämääräisin väliajoin kekellä yötä, jolloin tietenkin heräsimme unesta. Kumpikaan meistä ei tuosta yöllisestä häiriöstä yöllä infoon maininnut ja aamulla ei sitten enää kiireissään muistanut. Mutta oli todella ärsyttävä PYP.

Häikäisevä valokaitkaisija! Pois tällaiset!

Satamaan saavuttiinkin ajallaan. Helsingissä tuhruinen sää, kuten lähes aina kun laivareissulta saavumme. Väki poistui laivasta yhtenä ryppäänä, kuten täällä on tapana. Kymmenen minuuttia odottamalla pääsee jonottamatta hissiin ja kävelemään omaa vauhtia ilman massan painetta.

Viking Line:lle kiitokset ja erityiset kiitokset menee Päivi nimiselle grillin tarjoilijalle. Hyvin hoidettu! Samoin muukin henkilökunta saa positiivisen arvosanan. Hyväntuulista ja miellyttävää henkilökuntaa oli jokainen jonka kanssa olimme tekemisissä. Toivottavasti jatkatte samalla asenteella tulevaisuudessakin. Mieheni kanssa juteltiin, että kyllä Viikkarilla voisi useamminkin matkustaa, jos laivat olisi Helsingissä vähän isompia ja uudempia. Teillä Viikkarilla on hyvä ja palvelualtis henkilökunta, mutta Helsingin alukset alkaa olla pahin ongelma sokkeloisne pohjaratkaisuineen.
Vielä yksi kysymys: minne katosi Gabriellan disco?


P.S.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä ja kielioppivirheitä. Mulla on lukihäiriö, enkä näinollen edes huomaa virheitä!