Toukokuun 13. päivä perjantai Serenadelle

Moni ei uskalla lähteä reissuun perjantaina 13. päivä, koska se on muka epäonnen päivä. Matkaa varatessa Tallink Siljan nettisivulla moinen taikausko ei tullut mieleenikään. Valitsin matkan sen mukaan koska ukkokullallani on vapaata viikonloppuna. Itselläni on vain viikonloppuisin vapaata.
Perjantai 13. päivä tuli. Kaikki sujui niin kuin minä tahansa muunakin päivänä sujuu, leppoisasti kovaa matkakuumetta potien. Työnteko piti onneksi ajatukset kasassa ja aika kului nopeasti asiakkaita palvellessa. Pari tuntia ennen päivän virallista päättymistä nappasinkin matkalaukkuni ja ryntäsin puolijuoksia bussipysäkille. Ihana merimatka on alkamassa aivan kohta!

Metrossa olikin sitten ylimääräistä ohjelmaa: lipuntarkastajat! No eipä huolta lipuntarkastajista. Säästin 80€ rahaa maksamalla matkalipun jo lippuportilla. Vaunussa oli neljä liputonta matkustajaa. Tarkastajat olivat ystävällisiä ja antoivat liputtomien matkata päämääräänsä, eikä joutuneer Sörnäisissä poistumaan.

Rautatieaseman ratikkakatoksen alle jäin odottelemaan 15.30 ratikka kakkosta. Ukkokultanikin ehti jopa samaan ratikkaan. Taisi olla jo kolmas kerta kun törmäsimme samalla pysäkillä.

Hyväksi todettu aikataulu. Ratikka tulikin sitten aivan täyteen. Suurin osa rautatieasemalta kyytiin tulleista joutuivatkin seisomaan Olympiaterminaalin pysäkille asti.
Terminaalissa pääsinkin suoraan jonottamatta Club One Gold jäsenien omaan check inniin. Ystävällistä ja hymyilevää palvelua sain jälleen. Ja muistin ostaa jopa laivarahaa, jolla saa paremmin pistesaldoa kartutettua. Hyttimme siirrettiin alkuperäisestä sijainnista ylemmälle, 10 kannelle, asiakaspalvelijan toimesta.

Paikkamaalausta

Vaikka laivalla olisi ollut Grease musikaalin esitys, emme olleet sinne lippuja varanneet. Se oli jo useaan kertaan tullut nähtyä.
Hytti oli jo tutuksi tulleen näköinen, kahden hengen hytti merimaisemalla ja televisiolla. Ei mitään moitittavaa hytissä. Jopa ikkuna oli yllättävän puhdas, että siihen oikein kiinnitti huomiota. Ja sijainti pitkästä aikaa oikealla sivulla. Vasemmalla puolella on tainnut mennä jo vuosi.

Kello kun löi 17.00 ja tuli kuulutukset että Serenade lähti matkaan, mukana 34 eri kansalaisuutta. Ja niin lähdimme mekin, New York:iin katselemaan maisemia. Toivoimme, että reitti lähtisi kohti Porkkalaa ja niin kävikin. Pääsimme ihanalle rantareitille.

 Tupa täynnä

Ei millään olisi malttanut poistua maisemia ihastelemasta, mutta nälkä alkoi vaivata ja Taxfree Superstoressakin pitäisi mennä käymään. Ravintola vaihtoehtoja menimme miettimään Wine Bar & Shop:iin. Siemailimme kuohuviiniä ja vertailimme vaihtoehtoja.

Päätimme mennä El Capitaniin pihville. Jonottaa ei tarvinnut, vaikka laivassa oli todella paljon matkustajia. Pääsimme mukaville paikoille ravintolan sisälle ja tutut valinnat tuli ruoaksi. Nyt oli alkuun otettu jopa aperitiivitkin.

El Capitanin pihvit eivät pettäneet taaskaan. Täydellisesti paistettu mediumiksi mureni itsekseen suussa. Pöydissä oleva BBQ kastike kruunasi paahdetut perunat. Nälkä lähti, mutta pitihän sitä jälkiruoka kuitenkin ottaa: jäätelöä. En muistanutkaan kuinka hyvältä mustikat maistuivatkaan. Vadelmakastike hurmasi ja itse jäätelö suli suussa. Appelsiinisalaatti piristi annosta ja pisteenä iin päällä ananaskirsikka.

 Lautasessa näkyy ikä ja aika raitoina

Ruokailun jälkeen olikin jo aika vetäytyä hyttiin. Arkiaamun herätys ja ihanaa ruokaa vatsan täydeltä on autuaallinen yhdistelmä. Missikisat ja pätkä elokuvaa tuli nähtyä ja uni tuli vanhojen silmiin. Herätystä en ollut laittanut ollenkaan, koska ei ollut pakko mennä aamiaiselle, jollei halua.

Noin puolitoista tuntia ennen Tukhomaan saapumista olinkin jo virkeä ja valmis uuteen päivään. Kello kun oli niin vähän, niin en herättänyt ukkokultaani, vaan hiljaa avasin verhon ja hoidin pikaisesti aamutoimet. Tavolatan aamiainen huusi jo nimeäni. Verho takaisin alas ja kannelle 6. Siellä olikin jo täysi tohina päällä. Aamiaispöydät notkuivat herkkuja jotka on tulleet jo tutuiksi. Heti sisään tullessa tarjottiin Bellini ja sai itse valita missä ruokailen. Sain mukavan paikan merimaisemalla. Kahvin saavuttua pöytään kävin tekemässä pari kierrosta herkkujen ympärillä. Ihana ja täyttävä aamiainen oli edessäni. Nyt ei tarvitse juosta mihinkään ennen kuin lautaset on tyhjät.

Aamiaisen jälkeen oli jo hyvä mennä herättelemään ukkokultakin, koska oli enää parin kymmenen minuutin aika satamaan pääsyyn. Eihän meillä mikään kiire laivasta ulos ollut. Eikä sääkään ollut parhain mahdollinen, muttei satanutkaan. Viileää ja tuuli jonkin verran. Odottelimme, että Romantika saapui satamaan ja katselimme ihmisvirtaa. Ei ollut Romantikalta tulijoilla isoja olutlasteja raahattavana kuin muutamalla henkilöllä.

Letkulla pestiin ikkunoita

Täällä sitten jynssättiin harjoilla

Kun pahin ihmisvilinä oli mennyt menojaan lähdimme mekin käymään ulkona. Kävelimme rauhallisella tahdilla terminaaliin ja sieltä ulos. Kylmä tuuli karkoitti kaupungille menemisen intoa, joten suuntasimme käymään ICA:ssa. Tutuksi käynyt kauppa sekin jo on. Muutamat tuliaiset mukaan ja takaisin laivaan.

 Ikkuna puuttuu

 Ikkunat olikin lattialla

Ja nyt jo paikoillaan

Hytissä olla köllötettiin ja kuulutuksissa kerrottiin, että Euroviisuja näytetään laivan discossa, eli New Yorkissa. Ajatuksena olikin, että sinne menemme viisuilemaan.
Serenade lähti aikataulussaan 16.45 paikallista aikaa ja lähtöä seurasimme hytistä. Vierassatamassa oli tuttu laiva. Turistikausi on Tukholmassakin täydessä vauhdissa ja laivoja voi bongata jokaisella matkalla.

Costa Luminosa

Lähdimme laivavieraan kuvaamisen jälkeen New Yorkiin tarkastamaan paikkoja, mistä voisi seurata viisuja hyvin. Telkkareita olikin vähemmän kuin Sympalla, tai ei ainakaan loungen puolella sellaista ollut. Ilmapalloja oli kyllä ja paljon iloisia lapsia lasten discossa. Lasten disco on Greasen takia evakossa New Yorkissa.

 Ihan hyvä paikka sekin on discoilla. Emme sitten halunneetkaan mennä enää New Yorkiin viisuilemaan, vaan päätettiin yksissä tuumin, että hytti on katseluun paras paikka, vaikka hytin juomatarjonta ei ole kummoinen.
Laskeuduimme hissilla kannelle 7 ja suuntasimme Old Port Pubiin ottamaan yhdet suuntaa antavat. Taas piti miettiä mitä syödään ja missä.

 Itse löydän kaikilta listoilta mieleisiä ruokia, eli rajoittuneempi saa tehdä valinnan. Päädyttiin mennä tutkimaan Tavolatan tarjontaa ja löytyi kuin löytyikin sieltä molemmille annokset. Aamiaiseni oli sen verran runsas, että itselle riitti pelkkä pääruoka: lohta. Ukkokulta taasen A-luokan lihansyöjänä löysi pihvin. Ruoka oli ihanaa. Oliivit ei ole ollut koskaan mun juttu, eikä ollut nytkään. Oliiviöljy maistui oliiviöljylle. Pitäisi varmaan perehtyä niihin paremmin.

 Vodkalime

Ruokailun jälkeen oli jo aika mennä euroviisuja odottelemaan hyttiin. Siinä kanavasurffatessa silmiin osui laivan oma kanava Atlantis Palacesta ja menossa oli Grease. Äänen kanssa olisi ollut ihan miluisaakin katsottavaa, mutta kyllä tuota katseli ilman ääntäkin.

Viisutkin alkoi ajallaan ja välillä piti katsella Maarianhaminaa. Maarianhaminasta kun poistuttiin, niin vedettiin jo verhokin alas ja keskityttiin viisuihin, ja nukkumatti korjasi satoa. Kesken pisteiden laskun olin ottanut tirsat. Havahduin telkkarista kuuluviin huutoihin, että Ukraina on voittanut euroviisut. Nyt telkkari sammuksiin ja herätys tilaukseen, ettei herää siivoojan koputuksiin.
Aamulla oli ihana yllätys kun avasin verhon: olimme tulossa takaisinkin rantareittiä! Koskaan aikaisemmin ei ole näin onnekkaita oltu reittien suhteen. Todella kaunis reitti.
Valitettavasti tämäkin matka oli lopuillaan. Matkalaukut täytetty tuliaisilla ja odottelimme rauhassa isomman ryntäyksen katoamista Helsingin sunnuntaiaamuun. Noin parisen kymmentä minuuttia vetkuttelimme ja päätimme poistua niin hyvin onnistuneelta matkalta.

Kiitos jälleen Silja Serenaden ihanalle henkilökunnalle ja kiitos Tallink Silja! Nähdään varmaan taas kohta!
Hei, hei!

Silja Europalla helatorstaina 2016

Tuli varattua extempore reissu Silja Europalla Tallinnaan Tallink Siljan nettisivujen kautta. Varaus sujui nopeasti ja helposti. Matkan lisäksi varasin hytin, vaikka matka oli vain päivämatka. Maksu sujui nettipankin tunnuksilla ja varausnumero tuli sekä sähköpostiin että tekstiviestinä puhelimeen, kuten olin halunnutkin.
Aamu alkoikin sitten todella aikaisin. Ennen kuutta jo ampaisimme pystyyn sängystä, pikaiset aamutoimet ja kohti bussipysäkkiä. Aurinkokin oli jo noussut. Oli tulossa kaunis ja tuuleton päivä. Samaa säätä oli luvattu Tallinnaankin. Suunnilleen tyhjällä bussilla ajettiin rautatieasemalle ja siellä vaihto ratikka numero kakkoseen, koska Silja Europa lähtee nykyisin päiväristeilyille Olympiaterminaalista.

Ratikka olikin aivan umpitäynnä matkalaisia. Osa jäi matkalla Linda Linen kuljetettavaksi ja me matkasimme pysäkin verran kauemmaksi.
Terminaaliin saavuttua huomattiinkin, että oli todella moni muukin ajatellut käyttää helatorstain merimatkaan. Tunnelma oli tiivis, mutta leppoisa. Jono mateli omaa vauhtiaan. Aina tuntuu että viereinen jono vetää paremmin, mutta eiköhän ne suunnilleen samaa vauhtia kulkeneet.

Saimme maihinnousukorttimme ja kävelimme vellovan väkijoukon seassa kohti portteja ja itse laivaa. Luulin ensin, että Silja Europa lähtisi Serenaden ja Symphonyn etupuolella olevalta laituripaikalta, mutta lähteekin samasta laiturista. Mitä jos tulee jollekin alukselle konerikko? Mihin laituriin sitten pysäköidään?
Laivaan päästiin sulassa sovussa. Ei tönimisiä eikä edes hermostumisia. Vanhalla muistilla suunnistimme kohti hyttiä, joka sijaitsi kannella 10.

Kuva on kuin perunalla otettu. Hytti 10424

 A-hytti 

 Ei näy Viikkareita

Joku on suuttunut lamppuparalle

Löydettiinkin nopeasti maisemahissit joilla pääsimme jonottamatta omalle hyttikannelle. Hytin ovella tulikin sitten pettymys: satamassa saatu hyttiavain ei toiminut. Ei kumpikaan, eikä vaikka minkälaista taktiikkaa kokeili. Takaisin kannelle 7 ja infoon. Siellä olikin useita ihmisiä apuja pyytelemässä kuka mihinkin asiaan. Pahoittelujen saattelemana saimme muoviset hyttiavaimet jotka toimi. Kassi ja takki jätettiin hyttiin ja lähdimme aurinkokannelle ihailemaan kaunista aamua. Kylpylän baari olikin jo auki ja ostimme aamupuurot, Lapin Kulta merkkiset sellaiset. Siinä sitten huomasin että muitakin laivaharrastajia oli matkalla mukana: Paula! Pikaiset huulenheitot ja lähdimme ulkokannelle seuraamaan lähtöä ruuhkattomassa paikassa.

Heti Kustaanmiekan jälkeen suurin osa ulkokannella aikaatappaneista siirtyi sisätiloihin, mutta me vielä jäimme, koska Harmajan majakasta piti saada otoksia.

 Ei näkynyt Päiviä

Superstar

Majakka nähty ja kuvat otettu ja olikin aika suunnata Tax Free Superstoren kautta hyttiin lepäämään. Hytissä tovin oltuamme kuuluikin ovelta ääniä. Ovenkahvaa käänneltiin ja sitten hyttikorttia käytettiin ovessa. Joku täysin vieras keski-ikäinen pariskunta tuli omalla, juuri infosta ostetuilla hyttikorteilla, sisään meidän hyttiimme. Siinä me kaikki hämmästelimme tilannetta ja pariskunta poistui takaisin infoon. Siinä ihmettelimme, että eikö kukaan infossa oikeasti tarkasta onko hytti jo varattu, ja mekin olimme vain noin tunti aiemmin käyty uudet hyttikortitkin hakemassa.
Väsymys vei meistä voiton ja käytimme hyttiä siinä tarkoituksessa johon oln suunnitellutkin: päikkärit. Kellon laitoin herättämään 30 minuuttia ennen satamaan saapumista, ettei mene koko päivä nukkumiseen. Nukkumatti tulikin unihiekkansa kanssa nopeasti ja herätys oli jälleen yhtä tuskaa, kuten aina.
Tällä kerralla oli tarkoitus käydä maissakin ja sinne myös lähdimme. 5 kannen uloskäynnillä oli todella kova tungos, vaikka viivyttelimme hytistä lähtemistä parisen kymmentä minuuttia vielä satamaan saapumisen jälkeen. Päästiin kuin päästiinkin ulos, sulassa sovussa ilman kenenkään tuskailuja.
Tallinnan sataman välittömässä läheisyydessä tapasinkin sitten kaverini Eijan, jonka kanssa olimme sopineet pikaisen rupattelutuokion. He olivat tulleet Tallinnaan Star-Superstar aluksilla. Tykkäävät matkustaa autolla, koska Lahdesta ei ole kovin näppärä päästä aikaisin aamulla satamaan.
Eija miehineen lähtivät takaisin Helsinkiin ja käytiin pikaisesti ostoksilla. Jäimme satamassa istuskelemaan penkille ja ihmeteltiin turistien määrää. Valtavat matkalaukkuvirrat suuntasivat kohti vanhaa kaupunkia. Meillä on sekin käymättä, mutta ehkä vielä joskus. Siinä istuessa tulikin vaalea pulu ihmettelemään meitä. Olihan sille pakko antaa patongista murusia. Pian tulikin tummempi kaveri samoille apajille.

 Tummalla pululla oli oikeassa jalassa vain kaksi varvasta eteenpäin

Kyllä siitä patongista riitti hienosti meille kaikille neljälle syötävää.
Reilusti ennen laivan lähtöä menimme takaisin laivaan, nokosille, väsytti jo todella paljon. Ovella olikin jälleen pettymys: hyttikortti ei taaskaan toimi. Lähdin infoon vaihtamaan kortteja toimiviin. Melkein olin jo kiukkunen toimimattomien korttien takia. Uudet kortit kourassa takaisin ovelle, jännitystä, ne toimii! Kello laitettu herättämään, ettei käy kuten edellisellä Silja Europan reissulla, jolloin herättiin vähän ennen satamaan saapumista.

Alus lähti liikkeelle ja lähdettiin tutkimaan ruokailuvaihtoehtoja. Maxime ja Fast Lane olivat kaksi parasta ehdokasta sillä hetkellä. Päädyimme Fast Laneen, koska sinne ei tarvinnut jonotella eikä odotella pöytään ohjaamista. Fish and chips lähti molemmille mukaan kera juomien.
Maisemia ihastellen ja ruoasta nauttien menikin sitten hetki jos toinenkin. Hitaalla kaavalla piti syödä, koska ruoka oli todella lämmintä, olihan ne juuri meille vartavasten valmistettu. Maistuvat annokset katosi ja lähdimme katselemaan josko näkisi tuttuja. Ja näkyihän Paula ystävineen odottelemassa trubaduurin saapumista esiintymään.

Vaikeasti lausuttava XPRS porhalsi menemään

Siinä juomia siemaillessa juttelimme niitä näitä ja vaihdettiin laivakokemuksia, kuulummehan kumpikin Itämeren Laivat Facebook ryhmään. Trubaduuri lauloi paljon toivekappaleita, joka on hyvä juttu. Mikään ei ole kamalampaa kuin esiintyjä, joka ei kuutele yleisöään. Aika meni nopeasti ja saavuimmekin jo Helsinkiin. Paluumatkalla oli huomattavasti vähemmän matkustajia kuin mennessä, joten ulos poistuessa ei ollut kaaosta. Aikataulussa saavuttiin satamaan. Kaunis keväinen lämmin päivä alkoi olla lopussa ja loppu oli tämä pikavisiitti Silja Europallekin. Kaikki sujui hienosti hyttiepisodia lukuunottamatta.

Melko lämmin ilta 

Kiitos jälleen Silja Europan ystävälliselle henkilökunnalle, kiitos Tallin Silja. Laivamatka oli jälleen mukava ja onnistunut, kaikesta huolimatta.
Nähdään taas!