lauantai 26. maaliskuuta 2016

Päiväristeily Europalla 25.03.2016

Tätä risteilyä odotettiin kuin kuuta nousevaa. Sainkin 13. päivä pienen maistiaisen Europan tarjonnasta ja nyt olisi aikaa tutustua paremmin alukseen.
Aamu alkoikin sitten aikaisella herätyksellä reilusti ennen seitsemää. Pikaiset aamutoimet ja seitsemältä olimmekin ukkokullan kanssa bussipysäkillä odottamassa bussia joka saapuikin ajallaan. Bussista hyppäsimme ulos jo Hakaniemessä, vaikka alunperin ajattelimme matkata rautatieasemalle asti.

Hiljaista Hakaniemen torilla

Hakaniemi oli parempi kuin hyvä ratkaisu, sillä asemalta tuli niin paljon väkeä kyytiin, ettei enemää sitten mahtunutkaan. Miksi ihmiset käyttävät selkäreppua? He eivät varmaan tiedä moukaroivansa reppuoneen muita matkustajia ruuhkassa.
Satamaan saavuttiin ajoissa muutaman minuutin yli kahdeksan ja terminaalissa velloi väkeä mustanaan. Kaikilla check in luukuilla oli pitkät jonot, paitsi... Ihanaa. Club One Gold luukulla ei ollut ketään, joten kutakorttilaisena olosta oli jälleen iloa. Luukun takana olikin tuttu ystävällinen virkailija paikalla. Oltiin viimeksi tavattu check in tiskillä kun matkasin alkukuusta Serenadella, josta myös löytyy kirjoitus kuvineen. Minut oli jälleen tunnistettu!



Ei tarvinnut yksin matkustaa

Tutut drinkkiliput saatiin sekä risteilyöhjelma. Eikä kestäisi edes kauaa kun päästään jo laivaan. Noin parin kymmenen minuutin odottelun jälkeen portit aukesivatkin ja saimme aloittaa pitkähkön vaelluksen kohti Europaa. Ihmisiä ryntäili epämääräisenä massana valtavine matkalaukkuineen pitkin putkea kuka mitäkin vauhtia. Itselläni kun ei ole mikään pakko olla koskaan ensimmäisenä missään, en nytkään pitänyt erityistä kiirettä.
Laivaan saavuttua alkoikin sitten hytin etsiminen. 10400 oli hyttimme numero. Vaan onpa Europalla mystinen logiikka numeroinnissa. Jostain syystä ei oikein auennut tuo logiikka, mutta hytin löysimme helposti ihan vahingossa.


Nuoli osoittaa hytin olevan vasemmalla, vaikka olikin nenän edessä

Sijainti oli päiväristeilylle paras mahdollinen: heti hissiaulasta ensimmäinen hytin ovi joka osuu näkökenttään. Hytti oli melkoisen nukkavieru, mutta ihan asiallinen. Taulutelkkari toimi ja ikkunasta näkee ulos. Pinnat oli puhtaat ja siistit. Ainoat arveluttavan näköiset paikat oli valaisimen jalka ja wc. Hytti oli kylmä, eikä termostaatin kääntäminen lämpimämmälle vaikuttanut asiaan ollenkaan. Kylmemmäksi sen olisi kyllä saanut!



 Pari kertaa harkitsin ennen kuin koskin



Tällä kerralla ei ollut edes "pakollista" kuohuviiniä matkassa mukana, joten sitä kuvaa ei tule tähän kohtaan. Siinä hytissä tovin istuttua päätinkin jo lähteä 12. kannelle etsimään Hera Salongid palveluita, kun kulmakarvat kaipasivat väriä ja muotoilua. Maisemahissillä ylös ja konferenssiosaston läpi kohti ahteria. Sielläpä nuo kolme maagista ovea löytyivätkin ja pienen odottelun jälkeen jo henkilökuntakin saapui paikalle. Itse olinkin jo ennen yhdeksää jo odottelemassa. Siinä odotellessa ukkokultakin tuli ja kävi allasosaston baarista hakemassa meille piccolopullot cavaa. Eipä mennyt kuin hetki niin jo pääsinkin toivomaani käsittelyyn. Jane niminen nuori nainen jutusteli iloisesti ja loihti juuri oikean väriset ja oikean muotoiset kulmakarvat. Ja pakko kyllä kertoa, että oli ensimmäinen kerta kun kulmien nyppiminen oli täysin kivutonta! Siinä ohimennen Jane myös levitti ihanaa kavovoidetta kuivaan naamaani, vieläkin on iho ihanan pehmeä käsittelyn jäljiltä. Suosittelen lämpimästi menemään Janen hoitoihin. Ihanaa! Eikä ollut edes kallista, vaan koko lysti maksoi 12€ ja pistesaldo karttui jälleen.



Tuolla pötköttelin

Kulmien jälkeen jatkettiin sitten kesken jääneen cavan siemailua ja suunnittelua seuraavaan aktiviteettiin. Kauppa. Sinne päätettiin lähteä cavailun jälkeen ostoksille ja tuliaisten hankintaan jo menomatkalla. Ihanan avaran Superstoren tarjonta on mahtava. Kaikki sama löytyy mitä löytyy Sympalta ja Sereltäkin, paitsi ei nuuskaa. Tupakan myynti oli omana pienenä yksikkönään myymälän sisällä porttien takana. Ihan hyvä järjestely. Siinä aikamme pyörittyämme olikin ostokset kasassa ja lähdimme hyttiin huilimaan.




Siinä tuo menomatka menikin sitten huiliessa ja olutta siemaillessa. Mietittiinpä samalla mihin mentäisiin ruokailemaan ja mihin aikaan. Päätettiin sitten, että mentäisiin Fast Laneen 12-13 paikkeilla, ja mielummin lähellä 13 niin porukka on varmaankin sieltä lähteneet matkalaukkuineen viettämästä aikaa.
Europan lähestyessä satamaa lähdimme Fast Lanen tarjontaa tutkimaan. Viiniä siellä saakin kolmen kokoiseen lasiin ja tietty hinnatkin sen mukaan.



Mutta, mutta... eipä ollut Fast Lanessa tuohon aikaan tarjolla kuin karkarapuleipää tai wrapia... ja makeita leivonnaisia. Ei edes sämpylöitä tai muuta leipää kuin katkarapuleipää. No eipä ollut vaihtoehtoja kovinkaan runsaasti niin otin sitten karkarapuleipää ja punkkua.



 Siinä syödessä huomasin että olipa Fast Lanen matto vaihtunut tuon vajaan parin viikon aikana. Ei ollut enää vanha punainen matto vaan sisustukseen sopiva vihreä matto. Hienoa! 


Tällä kerralla päätimme mennä käymään satamassa kävelemässä ja jopa Rimiin asti päädyttiin.
Mukaan lähti Rimistä "pakolliset" kynsilakat ja voileipäkakku. Tuo voileipäkakku on kyllä todella halpa, 9,90€/kg ja noin puolen kilon kakun jälleen ostin ja viitosen se maksoi. Hinta-laatusuhde on kohdallaan. Ennen laivaan paluuta piti mennä syömään maukkaat lihapirukkaat kera oluen. Tuo euron maksava pirukas on kyllä hinta-laatusuhteeltaan mainio ja maistuva.


Pirukkaat syöty ja takaisin laivaan kaupan kautta. Vähän piti punkkuvarastoa vielä täydentää ja olimmekin valmiita menemään takaisin laivaan. Siinä matkalla sitten hämmästeltiin paikallisen tullin ja poliisin pikatarkastuksia satunnaisiin ajoneuvoihin. Tallinnassa oli muuten poliisit hyvin näkyvästi esillä ja järein asein varustettu. Mahtoiko viikolla tapahtuneilla pommi-iskuilla ollut jotain osuutta asiaan. Aseet oli esillä.




Ihan vaan omaan käyttöön...

Hyttiin päästyä olikin jo melko raukea olo. Aikainen herätys, juomat, ulkoilu ja syöminen teki tehtävänsä. Nukku-Matti alkoi pelottavasti kolkutella ovella. Ajattelimme sitten, että voihan sitä pienet tirsat ottaa, onhan laivan lähtöön vielä pari tuntia aikaakin. Tuumasta toimeen ja sohva kiepsautettiin sängyksi ja nokosille. Sänky tuntuikin miellyttävän pehmeältä, mutta vietti taas lattiaan. Olisi ehkä jo sänkyjen runkojen vaihdon aika. Peitolla sain topattua itseni pysymään sängyssä ja unta kuulaan... ja sitä unta sitten riittikin vähän liiankin pitkään. Tulikin nukuttua käytännössä koko paluumatka. Vasta kymmeneltä heräsin! Siinä tovin manailin reissun hukkaan menoa nukkumisella.
Kiukun laskeuduttua lähdettiinkin sitten Ocean Clubiin käyttämään satamassa saadut drinkkikupongit. Tällä kerralla sainkin viimereissulla Europalla saamatta jääneen Sex On The Beachin. Ammattilaisen ottein nuori mies rakensi paukun. Oikein loistava suoritus varrattuna vajaan parin viikon takaiseen alkukankeuteen. Hatunnosto! Seksi rannalla olikin makeampi kuin oletin, mutta sai sen juotua. Ei se pahaa ollut, vaan makuuni liian makea. Siinä istuskellessa huomasin, että oli Windjammer saanut uudet matot. Samaa ihanaa musta-oranssia mattoa kuin Ocean Clubissakin on. Oikein hienon näköistä oli.





Tässä kohdassa tulikin jo kuulutus, että maihinnousu on alkanut kannelta 7. Pikamarssia kohti hissiaulaa ja maisemahissillä 10 kannelle. Hassua, että ihmiset jonottaa niihin umpinaisiin hisseihin eikä edes huomaa kun maisemahissit on vapaana. Hyttikortti ei sitten toiminutkaan kun olimme ovella, saman huomasi henkilökunta takanamme ja käytti "yleisavainta". Lähihyteissäkin oli liikettä, väki kävi koputtelemassa oville ja huuteli, että pitää herätä ja laivasta pitää poistua. En siis ollut ainoa väsynyt. Matkatavarat mukaan ja menoksi. Maisemahissi tuli nopeammin jälleen kuin ne umpinaiset ja pääsimme jonottamatta alas ja jonottamatta jopa ulos laivasta.
Kiitos Tallink Siljan henkilökunta. Kiitos Silja Europan henkilökunta ja kiitos Hera Salong ja Jane! Te teitte matkasta elämyksen. Vielä parempi se olisi ollut ilman pitkiä nokosiani. Seuraava reissu siintääkin jo silmissä ja mielessä: Grease-musikaaliristeily Symphonylla!
Hei, hei Europa! Nähdään taas...

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Tallink Silja Europa: paluu 13.03.2016



Perjantaina katselin huvikseni Tallinnan reissujen hintoja. Tiedossani oli, että Europa siirretään sunnuntaina Helsinkiin ja maanantaina aloittaa liikennöinnin Helsingin ja Tallinnan välillä aluksi päiväristeilyin ja tulevaisuudessa tuuraten Baltic Queenia telakoinnin aikana. Yllätyksekseni Europalle pääsikin huomattavan edullisesti. Valitsin pitkän harkinnan jälkeen menomatkalle Superstarin, jonka lähtöaika Helsingistä oli 13.30. Paluu tietenkin sitten Europalla. Hinta meno-paluu matkalta oli vaivaiset 18€ ilman mitään koodeja tai clubietuja.

18€ reissu sekä 7€ drinkkikuponki

Sunnuntaina siis matkaan ja olinkin terminaalissa hyvissä ajoin 12.00. Ei ollut mitään ruuhkaa, ei jonoja. Ratikkapysäkiltä kävelin aivan yksikseni check inninn ja toimitus oli ystävällinen ja nopea. Tuli jopa Club One Gold jäsenelle 7€ arvoinen drinkkikuponkikin paluumatkalla käytettäväksi. 12.30 pääsinkin sitten ensimmäisenä lippuporteista läpi.

Baarista ostin punaviinin.



Odottaessa harrastin sosiaalista elämää, eli kyselin matkakavereilta, että missäpäin olivat tulossa ja olivatkin siinä ihan nurkilla. Pienen odottelun jälkeen meitä olikin jo kolme henkeä odottelemassa intoa täynnä Superstariin pääsyä. Matkakaveri taasen uteli hänen matkakavereiltaan sijainteja jotta tapaaminen onnistuisi ennen laivaan nousua. Vähän ennen yhtä kuulutettiinkin että laivaannousu on alkanut. Hätäisimmät menivätkin puolijuoksia, varmistaakseen itselleen "parhaat paikat" keulasta. Mekin haaveilimme keulapaikoista, mutta paikat oli vallattu matkalaukuin ja takein. Päädyimme sitten laivan perimmäiseen baariin.
Siellä sitä kaivattua lisäseuraa sitten löytyikin kolmen hengen voimin. Siinä rupatellessa pari tuntia tutustuimme pikkuhiljaa toisiimme


Bloody Mary muovikupissa

Tallinnaan saavuimme kovan tärinän saattelemana. Superstarin tyypillinen peräpään tärinä on kyllä kova koettelemus laivalle. Suunnittelija tuskin on ollut mukana kun alus jarruttelee tai kiihdyttelee, muutoin olisi varmasti tehnyt muutaman suunitelman toisin. Aikataulussa siis oltiin.
Itselläni ei ole koskaan mikään pakko olla ensimmäisenä laivalta ulkona, joten en ollut nytkään. Europakin näytti olevan oikealla laituripaikallaan ja pitihän siitä napata ensimmäinen kuva Superstarin ikkunan läpi. Sää ei suosinut kuvaajia tällä kerralla. Oli sumuista.


Terminaalissa pistäydyin tuliaisten hankinnassa ja sää kun oli mitä oli, niin päätin olla menemättä ulos.


En edes Rimiin kävellyt, vaikka niin suunnittelin. Sataman liikkeistä sain ostettua kaiken, mitä muutoinkin piti ostaa. Ja ostosten jälkeen oli välipalan aika. Satamarakennuksen baari on tähän oikea paikka. Ostin 1€ maksavan lihapiiraan ja 0,90€ maksavan juustopullan. Juustopulla oli vähän outo makuuni, mutta lihapiiras oli oikein hyvä, lähinnä lihapasteijaa muistuttaa maultaan ja koostumukseltaan. Olutta oli kyytipoikana. Jälkkäriksi ostin vielä makkaraa 2,40€ ja toisen lihapiiraan. Suosottelen makkaraakin lämpimästi. Oli maukasta.

 Juustopulla ja lahapiiras



Tässä kohdassa olikin ilo saada tutustua pitkäaikaiseen bloggaajaan. Aika kului todella lennokkaasti rupatellessa yhteisestä kiinnostuksen aiheesta: laivoista.

Viideltä olikin jo Europalla matkaavien vuoro päästä laivaan. Itselläni reitti vei kaupan kautta, kun piti ostaa muutama kynsilakka mukaan. Näitä lakkoja en ole Helsingissä nähnyt myytävän. Neljä lakkaa lähti mukaan ja tossut kohti Europaa, matkan päämäärää.

Laivaan päästiin kannen 5 kautta. Siinä kassini kanssa ihmettelin tovin ja kansikartan kautta lähdin sitten ihmettelemään yleisiä tiloja.

 Kuvaaja-bloggaaja kalustoineen peilikuvassa


Itsellä oli vanhastakin Europasta hatarat muistikuvat. Ei mielikuvaa edes hyttien verhoiluista ja muusta vastaavasta. Hämmästyksekseni kaikki kaupat olivatkin auki ja niihin pääsi hienosti kuvaamaan, kun ei ollut muita ihmisiä kuin henkilökunta paikalla myymälöissä. Valoisuutta oli paljon. Tupakkapuoti oli vaihtanut paikkaansa Taxfree Superstotren sisälle. Kauppakärryjä myöden fiilis oli tuttu Serenadelta ja Symphonylta. Ja se ei ole huono juttu ollenkaan. Superstoresta ostinkin sitten pari pussia juustoja tuliaisiksi.















Fast Lane oli itselleni mieluisa uudistus. Ja mikä parasta, sinne pääsee maksava asiakas istumaan, eli ei he ketkä valtaavat kaikki julkisten tilojen tuolit ja sohvat takkeineen ja matkatavaroineen ja kehtaavat vielä omia eväitään syödä. Fast Lanen ruokalista oli Serenadelta tuttu.




Valitettavasti Tavolata oli vielä pahasti kesken ja näkymät peitti suuret Tavolata mainokset. Ehkäpä sitten seuraavalla matkalla Tavolatakin on jo valmis.

Eniten silmiä miellytti Ocean Club kauniine peileineen ja ihastuttavine mattoineen. Oranssi on rohkea värivalinta, mutta todella onnistunut. Ja peilit mustine raitoineen toistivat mattojen raitoja. Kellertävän sävyinen yleisvalaistus kruunasi kauneuden. Lisää tällaista. Näytti luksukselta, jota Itämeren laivoilla näkee enää harvoin, liian harvoin.




 Koko laivan kaunein paikka on tässä


 Itämeren pisin baaritiski?





Sitten olikin jo aika mennä aterioimaan. Fast Lane oli tarjonnaltaan sopivin tälle matkalle, tai niin luulin. Pettymys olikin melkoinen kun selvisi, ettei Fast Lanessa saanut mitään lämmintä ruokaa tuolla matkalla. Salaattia oli ja sitten nuo perinteiset katkarapuleivät, kolmioleivät, patongit ja muut Tukholman lautoilta tutu antimet, mutta ei mitään lämmintä. Olisihan buffetissa saanut lämmintä ruokaa, mutta tälle reissulle se olisi ollut reilusti ylimitoitettu sekä hinnaltaan että laajuudeltaa. Tyydyin siis yhteen katkarapuvoileipään. Kyse ei siis ollit Itämeren suurimmasta rapuleivästä, vaan ihan tavallisesta katkarapuleivästä, joka maistui sille, mille pitikin. Ei suuria ylistyssanoja. Leipien kokoajalle tiedoksi, että sitruunan lohkosta on helpompi puristaa mehut kuin viipaleesta. Viipaletta kun haarukalla painelee, niin leivän kaikki täytteet leviää pitkin lautasta. Ja haarukasta puheen ollen. Olivat ovelasti kassojen selän takana. Piti oikein erikseen lähteä etsimään haarukoita ja veitsiä, kun ei heti osuneet silmiini.




Todella runsaasti paikkoja ruokailijoille

Siinä katkarapuleipää hyvässä seurassa nauttiessa lähti Europakin pitkästä aikaa matkalle kohti Helsinkiä. Peruutus ja rauhallinen käännös ympäri; kokka kohti Helsinkiä! Siinä maisemia katsellessa tuli melko viluinen olo. Fast Lanen lämpötila on melko alhainen. Mahtanee olla lämpimämpi isommalla ruokailijajoukolla. Nythän tuolla ei ollut kuin muutama hassu ihminen siellä täällä.
Seuraava kohde olikin Ocean Club. Piti päästä käyttämään Club One Gold jäsenen 7€:n arvoinen drinkkikuponki, jonka sain Helsingissä satamassa. Jokaisessa pöydässä olikin drinkkilista, joa aloin selaamaan ja valitsemaan hömpsyä. Päädyin sitten kokeilemaan "Sex On The Beach" nimistä paukkua, mutta törmäsin tilatessa ongelmaan, ei ollut siirappeja laivalla mukana. Ei auttanut muu kuin miettiä seuraava paukku. Tilasinkin sitten Cosmopolitanin. Senkin valmistaminen menasi tökätä shakerin puuttumiseen baarissa. Matkassa ollut seuralainen olisi halunnut olutta, vaan eipä oluthanat sitä kultaista nestettä luovuttaneet laseihin, ja olipa ongelmia myös kassarärjestelmässä bonuspisteiden keräämisessäkin. Kuitti kädessä pitää mennä infopisteestä hakemaan bonuksensa. Infon apua tarvittiin myös laivan nettiyhteyden saamiseen käyttöön. Piti naputella jopa 14 numeroinen luku maihinnousukortista, että sai netin toimimaan. Ei toiminut se perinteinen tummennettu numerosarja.


Sain tilaamani Cosmopolitanin pöytään kannettuna. Henkilökunta puhui sujuvasti viroa, mutta oli pienoinen kielimuuri, kun itse en viroa osaa ollenkaan. Ymmärsin kuitenkin sanan pöytä ja tuodaan, niin pöytäänhän tuo paukku sitten tovin kuluttua ilmestyikin. Maku oli hyvä, ehkä vähän vähemmällä karpalomehulla olisi ollut täydellinen. Ocean Club ei tarjonnut tällä matkalla (ymmärrettävistä syistä) mitään ohjelmaa, sillä matkahan olikin lähinnä siirto lähtösatamaan ensimmäistä päiväristeilyä silmälläpitäen.

Cosmopolitanin jälkeen olikin hyvä vaihtaa paikkaa ja päädyin Corneriin punaviiniä siemailemaan.


Paikka oli entisensä oloinen, tuolien kyynärnojien kankaat rispautuneet, pöytien pinnoissa ikivanhoja syviä naarmuja. Siinä sitten mietittiin, että olisiko kannattanut aloittaa verhoilujen uusiminen vaikkapa jo Italiassa, jossa käsityöläisiä ja verhoilijoita löytyy paljon ja kohtuullisin kustannuksia. Sieltä olisi saanut jopa uudet verhoilumateriaalitkin hankittua. Ja töitä olisi tietenkin paiskittu menemään aluksen matkatessa kohti kotivesiään. Aikaa olisi tällätavoin ollut ainakin riittävästi.
Hyttien uudistuksista puhuttiin paljon ennakkoon. Kuitenkin näitä hyttejä kun pääsi vilkaisemaan, niin samat vanhat matot ja sohvat olivat paikoillaan. Ikkunoiden verhot oli vaihdettu sekä patjat, jotka hohtivat valkoisuuttaan. Olisiko kuitenkin kannattanut vaihtaa pois nuo kaiken keräävät kokolattiamatot? Eipä olisi pahaa tehnyt, vaikka olisi vuoteet ja sohvatkin olisi päivitetty edes yhteneväisen värisiin. Litteät televisiot oli ok. Oli jo aikakin saada vanhat kuvaputkitelkkarit pois käytöstä.
Kaikenkaikkiaan Europa on ihan ok. Pieniä alkukankeuksia tietenkin on ensimmäisellä matkalla, se oli tiedossa ja arvattavissa. Me harrastajat, anteeksi kun puhun monen puolesta, odotimme kuitenkin jotain suurempaa muutosta. Muutosta hytteihin, koska niissä joutuu esimerkiksi 22h risteilyillä viihtymään.
Viimeinen kommellus olikin sitten Länsisatamassa, kun ei jalankulkijoiden ramppia saatukaan toimimaan. Puoli tuntia yritettiin ja tuli lopulta kuulutus, että autokannen kautta pääsisimme ulos. Onneksi ei ollut kuin 10kg ostoksia mukana, muutoin olisi rappujen kipittäminen ollut tuskien taival. Pienen ulkona kävelyn jälkeen ei ollut rappuja ylös kavutessa hissiin edes mahdollisuutta. Olihan tuo autokannen kautta ulos pääsy aika eksoottinen päätös ensimatkalle.



 Tässä sitä hämmästellään ahterista valuvaa massaa

Sitä jäin itse miettimään, että millaiseen käyttöön Europa oilisi paras. Olisiko tuuraajana aina kun joku muu alus on telakalla? Olisiko Helsinki - Tallinna 22h risteilijänä? Olisiko paikka päiväristeilijänä? Oma mielipiteeni on se, että Europa on iso alus ja sopisi mainiosti bilelaivaksi saman tapaisille reissuille kuin Viking Cinderella. Lähtösatamalla ei ole niin suurta merkitystä. Olisiko Maximella bilekäytössä riittävästi kysyntää?
Tulen kyllä Europalla matkaamaan, on jo yksi päiväreissu varattunakin hytteineen. Toivottavasti siihen mennessä henkilökunta on päässyt Europan kanssa sinuiksi ja homma toimisi jouheammin.
Kiitos Tallink, kiitos Silja ja Kiitos Silja Europan henkilökunta. Kiitos myös Superstarin henkilökunta. Näemme vielä. Lupaan sen.