sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Silja 65 menu



 Siitä on melkoisen kauan kun on viimeksi ollut blogissa postaus laivalta. Nyt asia korjaantuu ja tulee lyhykäinen raportti Silja 65 menusta.

Alkuun kuvittelin että em. menu olisi tarjolla Bon Vivantissa, kuten usein tällaiset juhlamenut on. Mutta ei. Silja 65 menu tarjoillaan Tavolatassa.

Alkuun tietenkin oli pientä jännitystä ilmassa, kun kaikki ravintolat jotka ottavat ennakkoon varauksia oli ennakkoon täyteen buukattuja. Ei auttanut kuin kiltisti mennä kyselemään, että josko parille ruokailijalle löytyisi tilaa. No löytyihän sitä. Saimme kuin saimmekin pöydän Tavolatasta alkaen klo 20.00. Tuohon aikaan yleensä muutenkin syömme laivalla menomatkalla. 

Silja 65 menu oli ensimmäistä kertaa tarjolla juurikin 13.5.2022, joten ei ollut ennakkoon meillä tiedossa kuin netissä näkynyt lista mitä menu sisältää, mutta kuvia ei.

Vähän ennen kahdeksaa sitten saavuimmekin Tavolatan ovelle ja ystävällinen hovimestari, Jaana, opasti meidät pöytään ja otti aperitiivi tilauksemme: vodka lime. Odotellessa aperitiivejä saapuikin jo tarjoilija paikalle kyselemään mitä haluaisimme nauttia ja oli hyvin yllättynyt, kun sai ensimmäisenä myytyä menun ja vielä laivan uuden kuohuviinipullon, joka myöskin oli ravintolassa ensi kertaa tarjolla.

Tovi jos toinenkin meni aperitiivejä odotellessa ja kun ne saapuivat saapui myös pullollinen laivan kuohuviiniä pöytään. Ei ollut täydellinen ajoitus aperitiiveillä, mutta pääasia oli että tuli.

Noin klo 20.40 saapui alkuruoka: valkosipulilla maustettuja jättiläiskatkarapuja, jotka maistui mainiolle. Annoksen avokado jäi koskemattomana, koska itselle ei avokado vaan maistu.

Alkuruoka oli nautittu ja jäätiin odottelemaan pääruokaa, joka saapuikin klo 21.10 paikalle. Annos oli maistuva ja itselleni hiukan suuri. Asetteluun olisi voinut hiukan panostaa enemmän, koska annos syödään silmin ensin. Mutta maku oli hyvä. Liha mureaa ja maukasta. Kastikkeet juuri sellaisia kuin niiden kuuluukin olla. Ei moitittavaa.

Sitten jälkiruokaa odottelemaan. Se tulikin huomattavasti nopeammin kuin kaksi aikaisempaa ruokalajia. Jo klo 21.35 oli jälkiruoka nautittavissa. Annos oli kaunis. Jäätelö maukasta ja mansikat makoisia. Erittäin hyvä päätös ruokailulle.

Ja se laivan kuohuviini. Meidän makuun todella hyvin sopiva, kirpsakka, kuiva jopa hiukan hapan kuohuviini. Tätä ostettiin Taxfree Superstoresta kotiin iso, 1,5 litrainen pullo.

Kaiken kaikkiaan tuo Silja 65 menu oli oikein mainio. Varmasti tulee nautittua uudelleen. Ainoa moite oli hiukan verkkaan puoleinen palvelu, mutta laivassa oli paljon matkustajia ja menu ensimmäistä kertaa tarjolla. 


lauantai 7. toukokuuta 2022

Kotona tehty maki sushi


Skeptinen olin, että mahdanko oppia itse tekemään sushia. No nyt tein viidennen kerran ja aina vaan helpommin alkaa sujumaan. Isoin vaiva on riisin kanssa kikkaillessa.

Riisin keittäminen sushiin. 

  • 2,5 dl puuroriisiä tai sushiriisiä
  • 3 rkl riisiviinietikkaa
  • 3/4 tl suolaa 
  • sokeria vajaa ruokalusikallinen halutessa. Itse en käytä ollenkaan
Huuhtele riisinjyviä siivilässä juoksevan veden alla kunnes vesi on kirkasta. Tähän menee noin 10-20 minuuttia. Laita riisit likoamaan 20 minuutin ajaksi. Kaada vesi pois.
Mittaa kattilaan 4 dl kylmää vettä ja lisää riisit joukkoon. Kun vesi kiehuu, laita kansi päälle ja keitä "hiljaa hymyillen" 10 minuuttia. Ota kattila pois liedeltä ja kansi pois. Sekoita riisiviinietikka ja suola (ja sokeri) keskenään. Kaada etikkaliemi riisin sekaan ja sekoita käännellen hyvin. Kumoa riisit laakeaan astiaan jäähtymään. Kun riisi on huoneen lämpöistä se on valmis muotoiltavaksi.

Itse pidän maki rullista ja kun meillä ei syö kuin minä ja kissat kalaa, niin vege maki on ainoa vaihtoehto jota valmistan. 

Eniten käyttämäni maki rullien täyte.
  • tuoretta kurkkua
  • kesäkurpitsaa
  • suippopaprikaa
Itse leikkaan kurkun ja kesäkurpitsan pituussuunnassa neljään osaan ja poistan siemenet. Sen jälkeen mittaan merilevän leveyden ja teen kurkuista ja kesäkurpitsasta sopivan mittaiset ja puolitan neljännekset vielä kertaalleen. Ylijääneet vihannekset menee salaattiin. Suippopaprikasta leikkaan samaan tyyliin mahdollisimman pitkät soirot, niin on helpompi rullata merilevan kanssa.


Riisi kun on jäähtynyt niin on muotoilun aika. Maki rullat on ainoita joita olen koskaan yrittänyt tehdä. Viiden sushien kokkauskerran kokemuksella voin kertoa, että taikina nuolija on erittäin hyvä apuväline riisiä merilevän päälle levittäessä. Ei jää tahmainen riisi sormiin jumiin. Itse jaan riisin viiteen yhtäsuureen lohkoon jo jäähtymisvaiheessa, niin ei tule niin eri kokoisia rullia.


Itse teen aina näin: eli merilevä bambumatolle tai kelmulle. Merilevän yläreunasta lähden levittämään riisiä alaspäin. Pyrin levittämään mahdollisimman reunaan asti niin ei tule niin paljon hukkapaloja. Riisin päälle yläreunaan kaluamani täytteet ja peukaloita apuna käyttäen rullaan mattoa apuna käyttäen. Tuo vaatii pienen harjoittelun. Ensimmäisellä kerralla kaksi ensimmäistä rullaa oli koomisen näköisiä, mutta loput onnistui ihan hienosti. Kun kaikki viisi pakkauksen merilevää on täytetty ja rullattu laitan pötkylät jääkaappiin kylmenemään. 



Teroita veitsi, jollei se ole valmiiksi oikeasti terävä. Tylsällä veitsellä tulee vain sutta ja sekundaa.

Kylmänä viipalointi on paljon helpompaa. Ei riisi takerru veitseen niin helposti. Ja leikkaamisen välissäkin kannattaa veitsestä huuhdella tahmaa pois, niin sujuu paremmin. 


Sushi kuuluisi syödä noin huoneen lämpöisenä, joten jääkaapista kannattanee ottaa pois suunnilleen tunti ennen herkuttelua. 


Lautaselle voikin sitten kukin laittaa mitä itse parhaakseen katsoo. Meillä on soijakastiketta, wasabitahnaa ja susheille tarkoitettua inkiväärisäilykettä. Kaikki ei tietenkään tykkää kaikesta, joten oman maun mukaan muokkaillaan!

Aina jää päätyjä yli






perjantai 18. maaliskuuta 2022

Pitkästä aikaa kirjoitan jotain ja nyt ollaan toisaalla: ruokapostaus!




 Pulled pork. 

Taitaa olla mun bravuurini. Yllättävän helppo tehdä, mutta vie monta tuntia aikaa. Neljä tuntia paistopussissa miedolla lämmöllä hauduttelen, niin tulee mehevää ja liha hajoaa haarukalla hipaisemalla. Itse käytän suolalapaa pulled porkiin. Mausteissa sitten ei ole suolaa ollenkaan. 


Mitä tarvitaan? Suolalapa (Tamminen) on osoittautunut parhaaksi pulled pork lihaksi. Mausteina käytän jauhettua chiliä, suolatonta grillimaustetta, jauhettua paprikaa sekä valkosipulirouhetta. Siinä ihan kaikki mausteet mitä lihaan tulee. Ja kaikkia näitä tulee yhtä paljon, eli lusikallinen. Teen jauheista seoksen pieneen kippoon, ei pakollista, mutta helpottaa lihan maustamista.



                               


Itse kuivaan lihan pinnan paperilla ennen paistopussiin laittamista. Ja kun liha on paistopussissa, niin kaadan mausteseoksesta puolet lihan päälle ja hieron tasaisesti pinnalle, sitten toiselle puolelle sama. Siinä vaikein osuus. Sitten pussi sulkijalla kiinni ja pienen pieni ilmareikä paistopussin kulmaan. Isolla reiällä karkaa paljon nestettä pois, ja tulee kuiva liha. Ei toki pahaa niinkään, testattu on.

Esilämmitä uuni noin 150°C lämpöön. Sitten liha uunin kestävään astiaan pusseineen. Voi toki olla pelkällä uunipellilläkin, mutta jos sattuu tulemaan reikä pussiin, niin ei pääse nesteet karkuun. Noin puolen tunnin kuluttua voi lämmön laskea 125-100°C:n. Tästä alkaa sitten odottelu. Vähintään neljä tuntia tuollainen 1,2 kg:n lihapala luineen saa muhia kaikessa rauhassa. Ei tarvitse töniä eikä käännellä.

Kun tuo maaginen neljä tuntia on kulunut, niin ota paistunut liha ulos uunista ja varovasti leikkaa paistopussi halki. Poista läskit ja luut yms. osat, joita ei kiinnosta syödä. Revi haarukalla pieniksi soiroiksi ja pulled pork on kastikkeessaan valmis. Helppoa!


Pulled porkin voi sitten nauttia haluamallaan tavalla, vaikka sellaisenaan, perunoiden kanssa, ranskalaisilla, muusilla, hampurilaisen välissä tai vaikka pizzan täytteenä. Itse syön salaatin seassa mieluiten.


maanantai 21. syyskuuta 2020

Baltic Queen Serenaden tilalla!

Poikkeuksellinen risteilyvuosi jatkuu edelleen poikkeuksellisena. Tarkoituksena oli, että lähdemme viettämään kaverin syntymäpäiviä Silja Symphonylle 19.9. kohteena Tukholma. Koronatilanne muutti suunnitelmia ja risteily siirtyi Silja Serenadelle 18.9. kohteena Riika. Tämäkään ei ollut lopullinen yhdistelmä, vaan vielä laiva vaihtui Tallinkin Baltic Queeniin. Kohde sentään pysyi samana kuin Serenadella olisi ollut, eli Riika. 

Omien aikataulukiireiden vuoksi oli pakko lähteä joko taksilla satamaan tai omalla autolla laivaan asti. Valitsimme edullisemman vaihtoehdon, eli omalla autolla laivaan ja auto oli siellä parkissa koko matkan. Lähtöselvitykseen ehdimme 15.00 ja oli todella jouheva. Noin 25 minuuttia myöhemmin olimmekin hytissä. Eli kohtuullisen pienellä odottelulla selvisimme.
Hyttinä meillä oli A-premium. Parisängyllinen hytti kannella 9. Meidän hytti oli viimeinen rivissä ennen "suljettua osastoa" jossa Baltic Queenin sviitit sijaitsevat. Hytissä ei ollut moitittavaa. Sijainti hyvä, rauhallinen, siisti. Jääkaappi olisi ollut mukava lisä, mutta ilmankin tulee hyvin toimeen. 

9107

Telkkarissa oli useita kanavia: suomi, ruotsi, viro ja latvia oli jokainen hyvin edustettuna kanavissa ja oli siellä vielä lasten kanava ja Tallink Siljan oma mainos-infokanava. Ja kuvan laatu oli hyvä, ei rakeinen tai "lumisateen" sävyttämä epäselvä yritys, vaan terävä ja selkeä. Tekstityksen puute harmitti ukkokultaa, eikä sitä saanut asetuksistakaan korjattua, kuten monissa muissa on onnistunut. Pieni häiriö joka tapauksessa.

Ruokailemaan päätimme mennä Russian ála carte Aleksandraan. Tilaaminen tapahtui englannin kielellä. Valitsin itselleni kuhaa. Ukkokulta päätyi pelmeneihin ja muut samassa pöytäseurueessa nauttivat Kievin kanaa. Ruoka oli hyvää  ja palvelu erinomaista. 

Kaunis kattaus

Kuhaa

Pelmenit

Kievin kanaa

Laivalla oli yllättävän vähän matkustajia. En kysynyt kuinka paljon ihmisiä oli, mutta todella vähän. Mihinkään ei tarvinnut jonottaa, ei edes kaupan kassalla. 
Illan show:t olivat samat kuin Serenadella oli olleet koko kesän. Pianobaarissa soitti sama Traveling Duo, joka oli koko kesän soittanut Serenaden promenadella. Mielestäni nämä olisi voinut jo vaihtaa tässä kohdassa kun laivakin vaihtui. Yökerho on Baltic Queenilla iso. Esitykset näkee hyvin sekä ylhältä että alhalta. Illan bändi: Indigga Band. Soittolistaan ei ollut tullut juurikaan muutoksia. Häiritsi se volyymin taso jolla bändi soitti. Yökerhossa ei voinut keskustella ollenkaan bändin volyymin takia, joten pubi kutsui. Pubissa lauloi hyvällä äänellä trubaduuri Teppo Tuomisto. Paljon lauloi kuuntelijoiden toiveita. Vahinko vaan, ettei kuuntelijoita ollut pubissa kuin vajaa kymmenen. 
Fast Lanen yöruokaa ei ollut samalla tavalla kuin Europalla ja Serenadella ollaan totuttu, vaan oli vain patonkia ja kolmioleipää juomineen tarjolla sekä tietenkin lähes 10€ maksavia rapuleipiä ja 7€ kylmäsavulohi salaattia. Mitään lämmintä, "oikeaa yöruokaa" ei ollut tarjolla.
A-premium hytin sänky ei ole pehmeä, vaan pikemminkin päin vastoin. Itsellä on aiempi kokemus samanlaisesta sängystä ollut todella negatiivinen. Pakko myöntää, että kovalle sängyn patja edelleen tuntui, mutta kun itse olen noin 40kg kevyempi kuin viimeksi samanlaisella patjalla nukkuessa, niin sain tällä kerralla paremmin nukuttua. Kyljellään nukkuminen ei ole noin kovalla miellyttävää, kun kova alusta ei tue ollenkaan, mutta selällään nukkuminen onnistui mainiosta. Tyynyt saa ison plussan. Sängyssä oli kaksi isoa, muhkeaa tyynyä eikä tullut lisätyynyille tarvetta, kuten yleensä. Hytin ikkunan verhot saa menemään osittain ristiin, joka mahdollistaisi hyvän pimennyksen, mikäli verhot olisivat pimentävät. Valitettavan huonosti pimentävät verhot ovat ja aamuaurinko paistaa niistä iloisesti läpi herättäen monta tuntia ennen aikojaan.
Riian satama-altaassa Baltic Queen käännettiin jo saapuessa. Maihinnousu tapautui laivan keulapäästä kannelta 5. Hissiaulat olivat tyhjillään eikä jonoja näkynyt. Hisseissä pääsi matkustamaan omassa seurueessa. Ei edes välipysähdyksiä tullut. 
Riian alkusyksy näytti parhaita puoliaan, eli sää oli mitä mainioin kävellä pitkin poikin vanhan kaupungin kapeita katuja, joita pitkin emme aiemmin olleet kulkeneet. Välttelimme "tuttuja reittejä" ihan tarkoituksella, että näkisimme jotain muuta kuin sen mitä jo olemme kuutena aikaisempana kertana nähneet.



Paluumatkalla ruokailimme ukkokullan kanssa kaksin Grill Housessa. Valitsin listalta nieriää ja ukkokullalle tuli lihapata. Nieriä sai kyllä erityismaininnan hyvästä mausta. Suosittelen lämpimästi!

Nieriä

Lihapata

Itse tulen tekemään ainakin kaksi jo varattua matkaa Riikaan vielä tänä syksynä. Mutta kun näin perjantailähdöllä jo oli näinkin hiljaista ja rauhallista, niin jätän suosiolla "bilevehkeet" kotiin ja matkaan kevyellä varustuksella. Baltic Queen toimii hyvin matkustusvälineenä, mutta samanlaista arjesta irtautumista siellä ei saanut tuntumaan kuin Serenadella sai koko kesän. Valitettavasti. 


Lisämainintana nämä muutamat loppulauseet, jotka muutti matkaamme:
Tämä laivan vaihtuminen aiheutti sitten sen, että syntympäpäivien risteilylle ei osallistunut itse sankari eikä muutama muukaan vieras. Syyn ymmärrän aivan täysin. Commodore luokassa kun kuuluu palveluita, joita ei muilla aluksilla ole ja ne kuuluvat olennaisena osana risteilyä commodoreluokassa. Esimerkkinä vaikkapa lounge, olohuoneen kaltainen rauhallinen tila, johon muilla hyttiluokkalaisilla ei ole asiaa. Tämä lysti kuuluu vain commodore, junior suite ja executive suite luokassa matkustaville. Loungessa on tarjolla pientä purtavaa (sekä makeaa että suolaista), kahvia, teetä jne, joka kuuluu hyttiluokan hintaan. Hintaan kuuluu myös sauna, joka sijaitsee loungen välittömässä läheisyydessä. Kuuluu myös aamiainen, jonka saa suppeampana hyttiin niin halutessaan. Näitä palveluita ei Baltic Queenilla valitettavasti ole. Mikäli itselläni olisi ollut varattuna commodoreluokan hytti, en minäkään olisi halunnut Baltic Queenin sviittiin. Hytin koko ei korvaa puuttuvia palveluita.

perjantai 4. syyskuuta 2020

Ruokailu! Tuo pakollinen päivittäinen toiminto.

 Alkuun pahoittelut, etten ole kuukausiin kirjoitellut mitään. On vaan ollut fiilis, että jutut jauhaa paikallaan eikä uutta asiaa ole ollut kerrottavana. Nyt kuitenkin jotain kerrottavaa on kertynyt, joten pidemmittä porinoitta asiaan.


Risteilyillä ruokailu on usein kohokohta ja "se juttu". 
Postaukseni on pieni pintaraapaisu ravintoloiden tarjonnasta ja koostuu lähinnä kuvista vähällä selostuksella. Ruoan maussa ei ollut kertaakaan mitään vikaa, päinvastoin! 

Kuvat on usealta eri risteilyltä!!!

Victoria I

Grill House: Pippuripihvi

 


Serenade

Bon Vivant: Beef & Birch Syrup (hitaasti kypsennettyä härkää ja grillattua härkää)

  


Grill House: Salaatti härän sisäfileellä

 


Tavolata: Jättiläiskatkarapua, hummerikastiketta ja tagliatellepastaa


  Pastaa olisi ollut neljälle hengelle.


Tavolata: Naudan maksaa (vasikan maksalla oli saatavuusongelmia)

   Lisäkkeisiin en edes koskenut


Coffee & Co: Rapuleipä deluxe

 Tämän katoamiseen tarvittiin 3 syöntikertaa!


Coffee & Co: kinkku toast

 Tämä katosi jaettuna kokonaan 


Fast Lane: Lihapullat muusilla 

 Tämä katosi jaettuna kokonaan


Grill House: Pippuripihvi

   Lisäkkeisiin en edes koskenut.


Ruoka-annoksien syömiseen käytin noin tunnin. Normaalisti ruoka-annoksen syömiseen menee 10-15 minuuttia, mikäli ei kiirehdi ja hotki. Ainoastaan tuo pihvisalaatti (joka löytyy alkuruokalistalta) tuli syötyä lähes kokonaan. Harmittaa todella paljon, että ruokaa menee pois heitettäväksi. Ja todellakin, olen useaan kertaan yrittänyt pyytää puolikkaan annoksen, mutta se ei ole tarjoilijan mukaan mahdollista. Eikä ole mahdollista saada edes annosta lasten listalta! Lasten listalta saa tilata vain alle 12 vuotiaat.

Minulle tehtiin mahalaukun ohitus maaliskuussa, ja mahalaukun tilavuus on suunnilleen kananmunan kokoinen. En vaan pysty syömään enempää, vaikka kuinka haluaisin. Leikkauksen jälkeen sain kyllä kortin, jota näyttämällä kehoitetaan ravintoloita myymään puolikkaan annoksen, mutta ei toimi tuo kortti Tallink Siljan laivalla. Kilpailijalla pääsee jopa buffettiin pienemmällä hinnalla korttia vilauttamalla! En ole varustamoa vaihtamassa moisen asian takia, mutta olisihan se kiva, jos saisi pienemmän annoksen ja jäisi vähemmän roskiin heitettävää. Pienentäisi ainakin jätekustannuksia.












































sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Bon Vivant: Menu Nordic 14.12.2019

Bon Vivant on vuosikausia ollut Sympalla ainoa ravintola, jossa en ole käynyt ruokailemassa. Usein olen sillä silmällä listoja selaillut, mutta syystä tai toisesta on vaan jäänyt menemättä. Yksi syistä on ukkokulta, joka ei juurikaan syö mitään, mikä on uinut. Tonnikala (tölkitetty) sekä kalapuikot ja katkaravut ovat ainoat poikkeukset. Vaikka tällä hetkellä Menu Nordiciin kuuluu kalapainotteisia ruokia, päätimme silti kokeilla. Ajatuksena oli, että annokset on pieniä, eli ei ole niin ylitsepääsemätöntä syödä pois.
Saimme varattua lähes täyteen buukatussa laivassa 20.00 pöydän meidän ensikokemukselle Bon Vivanten illalliselle. Meille valikoitui ikkunapöytä. Ikkunapöytä on mieluisa, vaikkei ulkona näkynyt kuin mustaa.

 
Työkaluvalikoima

Kerron vielä, että en tunne viinejä ollenkaan. Eli viinit arvostelen juurikin oman makuni mukaan. Valkkarit ei ole koskaan olleet suosikkejani ja olenkin aina sanonut, että ainoa juotava valkkari on kuohuviiniä. Myöskään Fine Dining ei ole koskaan ollut kuin kaukaisissa haaveissa, joten makumaailma ja sanasto tulee ihan omasta hatusta.

Ensin meille tuotiin ensimmäisen ruokalajin viini ja pullo Menu Nordiciin kuuluvaa vettä. Ilman kuplia tällä kerralla. Viininä oli 8cl Bechtheimer Riesling Trocken 2015, Dreissigacker, Rheinhessen, Germany. Maultaan helposti juotava, ei makea.



Hetken kuluttua saapui keittiömestarin tervehdys: Kampasimpukkaa kukkakaalipyren kanssa. Oli oikein maistuva tervehdys! Kukkakaali ja kampasimpukka sopivat paremmin kuin hyvin yhteen.



Sitten saapui jo 1. virallinen ruokalaji: Salmon & Nettles, eli lohta ja nokkosta. Nokkonen oli peston muodossa lohen alla. Vierellä meriravun pyrstöä sekä luomumuna, joka on kypsennetty 64°C. Lohi oli suussa sulavaa, mehukasta. Kalan oma maku maistui juuri niin kuin kalan maun kuuluukin maistua. Meriravun pyrstö oli haasteellisempi, koska oli kuoressaan. Kotona sitä olisi ottanut pysrtön käteen ja keinolla millä hyvänsä kaivanut lihan esille. No, onnistui tuo toki haarukalla ja veitselläkin.



Vuorossa oli seuraavan ruokalajin viini: 8cl Spätburgunder "Tradition" 2016, Philippe Kuhn, Pfalz, Germany. Tuoksu tällä viinillä oli miellyttävän pehmeä, marjaisa, hedelmäinen. Maultaan helposti lähestyttävä, kevyt. Omasta mielestäni sopii myös seurusteluviiniksi.



Ruokalaji 2. vuoro: Venison & Roe eli peuratartar sekä muikun mätiä. Tätä annosta jännitin ennakkoon eniten. En ole ollut tartarin ystävä koskaan. Peuratartar yllätti minut positiivisesti. Liha ei ollut niin riistamainen kuin olin ennakkoon pelännyt, vaan pehmeä, miellyttävä. Jopa suutuntuma oli ennemminkin mediumiksi paistetun lihan tapainen. Punasipuli ja smetana ryhdittivät mietoa lihan makua.


Seuraava viini oli vuorossa: 12cl Viré-Clessé, 2014, Domaine de la Bongran, Bourgone, France. Valkoviini hämmästeltäväksi. Tuoksu pehmeä, miellyttävä. Maku jälleen helposti lähestyttävä. Voisin jopa seurustelujuomana juoda.



Ruokalaji 3. oli jo seuraavana: Pike & Lobster eli haukea ja hummeria. Tätä ruokalajia odotin. Eli kalan ystävänä hauki on kuulunut aina suosikkeihini. Hummeri-haukikvenelli oli uusi tuttavuus. Paistettu hauki oli maukasta ja pehmeää, mutta ohuet ruodot latisti nautintoa. Itsellä ei riittänyt intoa jäädä riuhtomaan ruotoja, vaan söin ruotoineen. Onko hummeri aina purkkamaista? Kvenellin sisällä ollut hummeri ei millään olisi halunnut tulla syödyksi, mutta työvoitto itselleni. Maussa ei ollut vikaa!





Viini numero 4: Menun virallinen viini oli loppu, joten tilalla oli 12cl Perpetual 2016, Priorat, Torres, Spain. Tuoksu pehmeän hedelmäinen, jopa kukikas. Maku tyypillinen espanjalainen, ryhdikäs, muttei päällekäyvä. Helposti juotava. Menisi itsellä jopa seurusteluviininä.


Ruokalaji 4 oli seuraavaksi vuorossa: Wild Duck & Calvados, villisorsaa ja Calvados kastiketta. Villisorsa yllätti minut positiivisesti. Ruokalaji oli paras ns. liharuoista (kala on lihaa). Paistoaste medium ja maku ihana, maksamainen. Liha oli tummaa ja helposti leikkautuvaa. Todella mureaa. Mutta perunanyytti sienillä oli sitävastoin mielestäni koko menun heikoin lenkki. Ainoa ruokalajin osa, josta jäi iso osa syömättä. Koostumus oli outo ja maku ummehtuneen oloinen. Ja näin siis minun mielestä.

Tässä kohdassa oli jo melko kylläinen. Jos olisin ollut jossain muussa ravintolassa syömässä, niin en olisi enää ottanut jälkiruokaa, mutta nyt se kuului mukaan menun, niin rohkeasti kohti makeaa huipentumaan.

Viini numero 5. jälkiruokaviini: 8cl Passito di Noto 2017, Planeta, Sicily,  Italia. Extra-ultra makea jälkiruokaviini. Lähinnä mieleen tulee siirappi, ei niin sokerinen, mutta makeus on samaa luokkaa.


Ruokalaji 5 jälkiruoka: Almond & Cloudberry eli mantelileivos ja lakkaa. Valkosuklaa kreemiä, mantelijäätelöä sokeiroitua lakkaa ja mantelileivos vei kielen mennessään. Manteli taittoi äkkimakean jälkkäriviinin makua mukavasti. Oli todella ihana päätös ruokailulle.


Clubikortilla tämä kokonaisuus maksoi 109€/henkilö viineineen. Itse olen "runsaasti" syövä, ja epäilin että pitääkö mennä nakkarin (eli Mundo) kautta jatkamaan iltaa, mutta ei tarvinnut. Ruokaa oli riittävästi ja kun ruokalajien välillä oli odottelua, niin sillä huijaa ruoansulatusta. Tunti 50 minuuttia meillä meni kokonaisuudessa aikaa ruokailuun. Suosittelen lämpimästi kiireettömään Bon Vivanteen ruokailemaan. Ja saa Bon Vivantessa muutakin kuin tuon Menu Nordicin. Myydään pelkkää pääruokaakin, mikäli ei useamman lajin kokonaisuus ole se juttu. Itselleni tuo oli ihana uusi kokemus. En kadu, vaan menen käymään toistekin!

Ja palvelu Bon Vivantessa on aivan omaa luokkaansa. Kerrotaan kaikki tarpeellinen ja vähän ylimääräistäkin ruoasta ja viineistä. Ja osataan vastata kysymyksiin, joita tulee mieleen. Tuntui kuin miehistö olisi oikeasti kiinnostunut asiakkaan kysymyksistä ja kommenteista. Palvelusta arvosanaksi 10+