Koko ajatus lähti alkukesästä Facebookissa Itämeren Laivat-ryhmässä. Ensin mielikuvamatkailua kolmella laivalla itämerellä. Ajatuksena oli, että jospa sitä joskus voisi tällaisen reissun toteuttaa, mutta ajankohta oli epäselvä, kunnes yksi meistä meni varaamaan matkan... sitten toinen... ja sitten mekin jo olimme ilmoittautuneet reissulle mukaan. Nyt reissuun onkin lähdössä ihan mukavan kokoinen poppoo ja sen verran ollaan toisiimme jo päästy tutustumaan, että tylsää ei tule olemaan.
Perjantaina 02.09.2016 lähtö Katajanokan terminaalista: Gabriella
Hyvissä ajoin saavuin julkisilla kulkuvälineillä Katajanokan terminaaliin ja lähes tyhjässä terminaalissa ei pahemmin ollut lippuluukulla jonoja. Hytiksi olin varannut tilavan B2L kytin, mutta kuinka sitten kävikään. Hämmästys oli valtava kun tarkastin saamaani matkustusasiakirjaa: meidän hyttiluokka oli tietämättämme korotettu LYX-hyttiin. Siinä meni hetki totuttautua ajatukseen, mutta kelpasihan tuo.
Tovin odottelun jälkeen alkoikin muitakin ryhmäläisiä löytää paikalle. Yksi ryhmäläisistä jopa jakoi "sponsoroidut lahjakortit/etukupongit" meille innokkaille matkaajille. Punaista terapiaa enemmänkin tarjolla. Ryhmämme oli jo yhtä lukuunottamatta täysilukuinen, joten siirryimme ylös baariin odottelemaan lähtöporttien aukeamista. Baarissa tuo luppoaika meni nopeasti jutellen ja tutustuen kanssamatkustajiin. Osaa seurueesta en ollut edes koskaan nähnytkään aiemmin, joten turinaa ja tarinaa riitti.
Laivaan nousu onnistui ilman isompia ryntäilyjä ja säntäilyjä. Hytit löytyivät yllättävän helposti. Avara ja valoisa hytti sijaitsi kannella 9. Pehmeä "lankkulattia" ja "puupaneeloinnit" kiinnittivät huomion. Tuota "puupaneelia" oli vähän liikaakin ja yhtenäisen linjan rikkoi eri suuntaan liimatut teippaukset. Omasta mielestäni olisi voinut jättää vaikkapa ikkunan puoleisen seinän yksiväriseksi, niin olisi ollut parempi kokonaisuus.
Varoitus vällykäärmeistä?
Aamiainen oli tyypillinen laiva-aamiainen: leikkeleitä, juustoja, munakokkelia, keitettyjä munia, pekonia, pekonia, pekonia sekä tietenkin mehua, kahvia ja sämpylöitä ja riisipiirakoita. No sämpylöitä ei ollut enää kuin niitä tummempia "terveellisiä" ei niin maistuvia, eikä riisipiirakoitakaan ollut kuin ihan muutama jäljellä. Vielä oli tunti aikaa satamaan saapumiseen ja jo oli henkilökunta keräämässä ruokia pois. Onneksi saimme syötyä, vaikka olisi voinut riisipiirakoita santsatakin.
Hyvässä järjestyksessä poistuimme laivasta terminaaliin kyselemään milloin alkaisi Cinderellaan check in. Sitten sullottiin matkalaukut säilöön ja ulos ihmettelemään.
Päädyimme kalliolle, kukkulalle gasellin askelein. Sieltä oli hyvät näkymät sataman yli ja Södermalmiin. Kiipeily oli sen verran raskasta, että oli aivan pakko istahtaa tunniksi ennen kuin uskalsi alas lähteä.
Erään ryhmäläisen tulinen välipala
Odottelimme terminaalin ulkopuolella vielä jonkin aikaa, koska laivaan pääsi vasta 17.00 paikallista aikaa. Eipä Cinderellakaan ollut kuin vasta 15.15 perillä satamassa.
Lauantai 03.09.2016 bileristeily Maarianhaminaan: Cinderella
Aika kului nopeasti rupatellen ja vähän ennen neljää päätimme siirtyä terminaalin yläosaan, josta olisi laivaannousu.
Terminaalissa ei ole baaria, eikä siellä ollut istuimiakaan kuin muutamalle kymmenelle matkustajalle, ja nekin oli jo varattu, joten oli virheliike tulla ajoissa yläkertaan.
Ruotsalaisten juhliminen poikkesi jo terminaalissa suomalaisista todella paljon. Meillä ei tunnin aikana lauleta onnittelulaulua viittä kertaa. Meillä ei terminaalissa naurata eikä olla iloisia, vaan ollaan naama peruslukemilla. Ja varsinkin kun ei ole baaria, eikä edes penkkiä, niin suomalainen olisi ollut todella synkkänä. Aika mateli terminaalissa ja eipä tuo happikaan ollut runsaana, vaan ilma tuntui todella raskaalta. Vaikka seisoimme suunnilleen porttien edessä, alkoi vasemmalta ja oikealta valumaan väkeä eteemme ja huomaamatta ei sitten enää oltukaan jonon alkupäässä. Väkeä oli todella paljon: täysi Cinderella!
Vihdoin kello oli viisi ja pääsimme vellovassa ihmismassassa kohti laivaa. Melkoisen pitkä putki oli edessä, mutta onneksi huonojalkaisille toimi hihna, joka hitaalla vauhdilla siirsi ihmisiä kohti laivaa.
Tällä kerralla hytti oli kannella 11. Miellyttävät, leveät hyttikäytävät kutsuivat astelemaan hyttiin. Hytti oli siisti ja omaan silmään kaunis ja ripauksella luksusta sisustettu. Kiiltävääkin oli, joka on vain positiivinen asia. Hytistä on esteellinen maisema ja kävelykansi kulki ikkunan editse. Meidän hytti oli keulapäässä laivaa, joten ei ihan jokainen tupakoitsija tullut pällistelemään ikkunasta sisään. Ja mikäli haluaa omaa rauhaa, niin verhot saa laitettua kiinni.
Jääkaapin sisältö oli kyllä surkea. Kaksi piccolopulloa cavaa ja yksi limppari ja yksi kuplavesi! No parempi tuo kuin ei mitään.
Kuvaussession jälkeen oli jo aika siirtyä ennakkoon varaamaamme buffettiin ruokailemaan Kävipä meillä tuuri: pöytämme oli edessä keskellä, suurin mahdollinen pyöreä pöytä, johon oli valmiiksi katettu viinilasi ja huilulasi, josta yleensä juodaan samppanjaa. Hetken siinä ihmettelimme asiaa ja huomasimme pöytään jätetyn tervehdyksen. Pian jo saapuikin tarjoilija shampanjapullon kanssa poksuttelemaan pöytäämme. Olikin juhlimisen aihetta. Ei sitä kovin usein Cinderellalla päästä matkaan ja vielä näin isolla porukalla.
Ja ruotsalaisetkin juhlivat: liiankin moneen kertaan ruokaillessa kuului samainen onnittelulaulu ja onnitteluhuutoja. Jopa järjestysmiehet (joita laivalla oli paljon) kävivät rauhoittamassa väkeä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Jonot kulkivat kohtuullisen ripeässä tahdissa ja henkilökunta täytti hupenevia tarjoiluastioita reippaalla tahdilla. Jälkiruoan jälkeen tulikin seuraava yllätys: avecit.
Maittavan illallisbuffetin jälkeen olikin vuorossa pikainen valmistautuminen seuraavaan ohjelmanumeroon, joka oli räätälöity vain ja ainoastaan meidän ryhmälle: vierailu komentosillalla ja vielä kaiken kukkuraksi ajossa Tukholman saaristossa. Komentosillalla saimmekin nauttia kauniista auringonlaskusta ja upeasta saaristosta aivan eri tavoin kuin yleensä. Ryhmämme silminnähden nautti tuosta ainutkertaisesta elämyksestä.
Pari tuntia lähdöstä ja putkassa on jo asiakas
Laivabongari in action
Laivabongari in action
Laivabongari in action
Aikainen aamuherätyksemme kuitenkin vaati veronsa ja puolen yön aikaan olikin jo nukkumatti heittelemässä unihiekkaa silmiin.
Aamulla heräsimme ilman herätystä noin 9.30 ja pikaisten aamutoimien jälkeen aamiaiselle buffettiin. Siellä olikin jo lappu ovella että aamiaistarjoilu oli jo päättynyt, mutta pääsimme kuitenkin sisään, kun lupasin että olisimme nopeita. Aamiainen oli kutakuinkin samanlainen kuin Gabriellalla. Isoin poikkeus oli, että mikään ruokalaji ei ollut loppu, vaikka aamiaistarjoilu oli kellonajan puitteissa jo loppu. Maun puolesta kaikki oli aivan samoin, kuin Gabriellalla, ja ehdin jopa saada himoitsemiani unikonsiemensämpylän, viimeisen!
Aamiaisen jälkeen kierros taxfree-myymälään. Hintataso oli pikaisella vilkaisulla sama kuin Gabriellalla. Ja kun hyteissä oli kielletty alkoholin nauttiminen, niin emme edes paluumatkalla sitä kaupasta ostaneet. Ulkokannella kävimme haukkaamassa raitista ilmaa ja napsimassa muutama kuva lisää.
Baltic Princess hytin ikkunan läpi kuvattuna
Grace hytin ikkunan läpi kuvattuna
Mustalaatikko onkin oranssilaatikko
Puoli Nelson
Pieni lepohetki hytissä istuen ja maisemia ihaillen oli nautinnollinen. Tutun näköisiä huviloita ja rakennuksia. Samaan aikaan katselimme telkkarissa näkyvää kanavaa, jossa näkyi laivan sijainti merikartalla ja välillä pieni ruutu suoraan edestä. Aika kului kuin siivillä ja olikin jo kohta aika siirtyä jonottamaan laivasta pois pääsyä, sillä vaihtoaikaa olisi reilu tunti. Aika vaikuttaa pitkältä, mutta mikäli automaatti check in ei toimi, niin joutuisi jonottamaan asiakaspalveluun, niin siihen menee helposti enemmänkin aikaa.
Sunnuntaina 04.09.2016 paluu Helsinkiin: Mariella
Check in automaatilla toimi kuten pitikin ja saimme hyttikortit. Pettymys oli enemmän kuin suuri. Muut ryhmästämme sai LYX hytit mutta meillä oli pikkuriikkinen AD2 kannella 5. Hytti oli ilmeeltään samanlainen kuin Gabriellan LYX, eli puukuvioitu kokolattiamatto ja paljon puukuvioitua teippausta hytin seinillä. Yleisilmeeltään siisti, muttei säväyttävä. Koetimme saada kahta matkalaukkua mahtumaan jonnekin päin, ettei tuki kulkuväyliä. Hytin oven taakse ne lähestulkoon hyvin mahtuivatkin. Sitten katsomaan ikkunasta, millaisella korkeudella sitä matkataan. Meinasi tyssätä pääsy sängyn toiselle puolelle.
Arviolta maksimissaan 30cm tila oli sängyn jalkopään ja seinän välissä. Siitä sitten sivuttain hivuttauduin takapuoli painautuneena kiinni seinää vasten. Jopa hoikka puolisoni totesi ikkunan puolelle käynnin olevan hänelle lähes mahdotonta.
Sitä kun on monta ryhmässä ja muutama laiva, niin lippujakin kertyy
Amorella tuli vastaan
Tarjoilija poksautti pullon auki ja kuin F1 voittajat: ruiskutti hyvää juomaa... ikkunaan. Kukaan ei tuota tullut koskaan siivoamaan. Omassa tahdissa lähdimme ruokaa hakemaan. Tarjontaan olimme pettyneitä. Ei olleet kuten oli ollut Cinderellalla. Cinderellalla oli uusia perunoita, Mariellalla kuorittuja perunoita. Lihapullat oli haaleita, no kelpaa ne haaleinakin. Bearnaise-kastiketta ei löytynyt mistään, vaikka moneen kertaan sitä etsin. No sellaista sattuu. Ei kaikkea välttämättä voikaan olla.
Ruokailun jälkeen oli taxfreen aika. Sinäänsä hassua, että ihmiset ostavat makeisia minkään laivan taxfee kaupoista, kun ne niissä maksaa lähes kaikki enemmän kuin maissa ja tämä vertailu on kilohintojen mukaan tehty. No jotain sentään ostettiin mekin, rasiallinen keksejä.
Sitten hyttiin katselemaan formuloita. Tuon AD2 hytin parasta antia olikin hytin kokoon nähden reilun kokoinen telkkari josta näkyi MTV MAX kanava. Eipä sänkykään tuntunut huonolta, mutta silti jäin kaipaamaan sitä LYX hyttiä, jokan kaikki muut meistä saivat...
Formulat oli nähty ja piipahdus yökerhoon. Yökerhon perimmäisestä nurkasta katselimme tovin pimeää merta ja vilkkuvia merkinantovaloja.
Sitten alkoikin yhtye soittamaan, ja musiikkigenre oli niin eri planeetalta meidän kanssa, joten päätimme poistua. Tovin harhailtuamme saimmekin oikeat koordinaatit, missä seurueemme matkasi. Sinne siis.
Aikamme siinä kuunneltiin karaokea, Osa seurueesta oli jo hyttiin vetäytynyt, kuka merenkäynnin takia ja kuka muuten vain. Hassua kuinka tuo alus keikkuikin niin paljon, vaikkei tuulta juuri ollut. Kellon lähestyessä jälleen puolta yötä oli aika mennä nukkumaan. Tuli hytissä taas ongelma: Minne laittaa kahden hengen yllä olleet vaatteet? Mikäli peilipöydän päällä ei olisi ollut käsimatkatavaroita, niin siihen olisi saanut jotain. Mikäli istuin olisi vedetty pois peilipöydän alta, niin siihen olisi saanut jotain, mutta samalla estänyt tehokkaasti WC:n käytön. Lattia oli ainoa paikka vaatteille. Koko hytissä oli todella niukasti laskutilaa: minimaalinen peilitaso ja vielä pienemmät yöpöydät.
Yö sujui pikkuruisessa hytissa mainiosti. Sänky oli miellyttävä nukkua ja tyynyistä sai muokattua itselleen sopivan kasan pään alle. Enpä tilannut taaskaan herätystä, koska puhelimeni osaa herättää aina arkisin samaan aikaan, niin myös laivalla. Pika-aamutoimet ja buffettiin aamiaiselle jälleen. Tällä kerralla sain jopa kaksi unikonsiemensämpylää. Kaikkea löytyi mitä pitikin, mutta... Tällä kerralla oli riisipiirakoiden lämmitys puutteellinen. Maistuihan nuo kylmänäkin, mutta...
Aamiaisen jälkeen ei sitten ollutkaan enää paljon luppoaikaa, joten menimme hyttiin lepäämään ja katselemaan telkkaria. Kauaa ei tarvinnut odotella kuulutuksia, että olisimme perillä noin 30 minuutin kuluttua, ja samalla päättyisi kolmen laivan tournee.
Jotkut melkein ajattelee paloturvallisuutta!
Kaikenkaikkiaan kolme laivaa kolmessa päivässä ei ollut ollenkaan huono keikka. Heikoin lenkki ja suurin pettymys oli Mariella, jonka hytti oli kaikkea muuta kuin LYX... mutta sellaista se on. Ei aina saa samaa kuin muut.
Ja mikäli aiheutin matkakuumetta, niin helpostusta löytyy tästä. Ja mikäli mielit Cinderellalle, niin matkan varaaminen onnistuu tästä. Ihan kouluruotsilla pärjää tuossa matkavarauksessa. Mutta mikäli ei kieli taivu, niin soitto Viikkarin, niin asiakaspalvelu tekee varauksen.
Erityiskiitokset Sinulle Jaakko Ahti. Ilman panostasi olisi monta huipentumaa matkassa jäänyt kokematta! Ja Kiitokset menee myös Daniele Concinille. Hyvin olit Jaakon kanssa onnistunut järjestelyissä ja tavallisesta laivamatkasta tuli elämys!
Kiitos myös Gabriellan, Cinderellan ja Mariellan henkilökunnalle. Toivottavasti ymmärrätte meitä laivahulluja!
