A-hytti. Kansi 9. Hytti numero 9424. Lähtöpäivä sunnuntai.
Siitä on pitkä aika kun viimeksi olimme risteilyllä, tai siis pitkä aika kun olimme sunnuntailähdöllä risteilyllä. Nyt sattui sopiva tilaisuus, kun olen koko lokakuun vapaalla. Vaikka meillä kultatason clubikortti löytyykin, niin sehän ei edellytä luxushyttien käyttöä. Matkasimme siis leppoisassa A-luokan hytissä. Promenadekin olisi käynyt hyvin, mutta sieltä puuttuu meille tärkeä kapistus:TV.
Hytti oli miellyttävä, kuten aiemmista kokemuksista tiesimmekin. Mikä parasta, sängyt saa pienellä vaivalla vierekkäin parisängyksi.
A-luokka 9424
Heti hyttiin saavuttua oli pakko lisätä lämpöä, mittari näytti vaivaiset 20°C ja se tuntui selvästi kylmältä hyttikäytävään verrattuna. Melko nopeasti hytin lämpötila nousikin hmiellyttäviin lukemiin.
Tottahan laivan liikkeelle lähtöä odotellessa piti siemaista kuohuviiniä. Se piti kuljettaa itse mukana, kun ei kuulu tämän hyttiluokan varustukseen. Jälkiviisaana ajattelin seuraavaksi ottaa myös kuohuviinin juontiin sopivammat muoviastiat mukaan. Tyhjä jääkaappi olisi mukava olla vaikkapa kaikissa ikkunallisissa hyteissä, niin siellä säilyisi laivalta ostetut elntarvikkeetkin mukavasti vaikkapa avattuiakin.Kuohuviiniä maistellessa tuli selattua tarjouslehtiset. Pientä hintaeroa Tallinkin Baltic Queenin hintoihin on havaittavissa, muttei mitään järisyttävää.
Ballet:a muovikupeista
Ikkunoista kun katseltiin, niin huomasimme, että pelastusveneet on heti ikkunan alla molemmin puolin. Isomman pelastusveneen nosturikin näkyi ikkunasta, muttei häiritsevästi.
Mariellakin näkyi sutivan lähtökuopissaan Katajanokan satamassa.
Satamasta irrottuamme ja Kustaanmiekka pimenevässä illassa nähtyämme alkoi pohdinta ruokailupaikasta. Päädyimme tavoista poiketen mennä kokeilemaan Mundon hanpurilaisia. Itselleni valitsin juusto-pekoni hampurilaisen ja ukkokulta valitsi kanahampurilaisen. Annokset olivat todella täyttäviä. Itsellä jäi hampurilaisen "kansi" kokonaan syömättä.
Kanahampurilainen
Juusto-pekoni hampurilainen
Näiden oli tarkoitus toimia tuossa kuuden aikaan syötynä pienenä välipalana, mutta olivat paljon enemmän. Ei jäänyt nälkä. Mundosta suuntasimmekin sitten TaxFree myymälään. Ihmettelimme juuri viiniosastolla, että mitä kuohuvaa ostetaan kotiin vietäväksi, kun selän takana kuuluttivat ylitsepääsemättömästä tarjouksesta johon tartuin. Toki ensin piti maistaaa maistiaisiksi tuota Cavaa, jota tarjottiin. Oli maukasta ja kassi täyttyi kuudella pullolla kuohuvaa. En ollut vaikeasti ympäri puhuttavissa. Karkia ja oluttakin piti ostaa... oluella pääsimme Komandor-luokkaan.
Veimme ostokset hyttiin ja seuraava kohde olikin Old Port Pubiin katselemaan F1 kisoja, tietenkin. Jouduimme sitten kuuntelemaan tunnin trubaduuria juodessamme drinkkikupongeilla ostettuja punaviinejä.
Trubaduuri, joka toimi jukeboxin tavoin: kolikko ämpäriin ja toivetta esittämään.
Vihdoin kello oli jo lähellä yhdeksää ja siirryimme pubin toiselle puolelle formuloita seuraamaan. Laivalla kun ei ollut juurikaan matkustajia, niin saimme lähes vapaasti valittua itsellemme mieluisat istumapaikat. Ja sitten tilaamaan olutta... ja itselle Malmö Raggaren... F1 kisat alkakoon...
Olutta
Malmö Raggare
F1 kisat
Olisihan omassa hytissäkin telkkari ollut, vaan eipä maksulliset kanavat ainakaan A-luokan hytin palveluihin kuulu. Voisi kuulua kyllä. Tallinkilla oli vielä 2008 niin, että suiteen sai kultakortilla maksulliset kanavat maksutta näkyviin, en tiedä koska tuo käytäntö on loppunut. Tuolloin nuo maksulliset oli käytännössä "aikuisviihdettä" näin nätisti sanottuna.
Formuloiden katseluun meni viimeinenkin fiilis kun kumpikin suomalainen kuljettaja kekeytti, ja lähdimme harhailemaan pitkin promenaden hiljaisuutta... tilaa oli vaikka muille jakaa.Pitipä mennä piipahtamaan New Yorkissakin... vaan vain sen verraan, että otin kuun tekemästä hopeisesta sillasta huonon kuvan. Joku teurasti siellä jotain tuntemttomaksi jäänyttä elukkaa (äänesstä päätellen), joten sinne ei vaan voinut jäädä. Baaritiskin takana ollutta henkilökuntaa hiukan hymyilytti pikainen visiitti ja kärsivät ilmeet.
Kuutamo ja joku laiva (en tunnistanut noin kaukaa)
Suuntasimme sitten Moonlight Promenadea myöden kohti keulaa ja keulabaariin, joka sekin ammotti tyhjyyttään. Todes esiintyi Atlantis Palacessa, mutta heidät olimme jo nähneet, joten jätimme suosiolla väliin ja istuuduimme pöytään Malmö Raggarien kanssa.
Malmö Raggaarit parina
Hyvinkin hiljaista keulabaarissa
Todes lopetti ja lähdettiin uudelleen promenadelle. Piti käydä nappaamassa henkilökunnan esittelykuvat
New Yorkiin tassuttelimme uudelleen ja siellä olikin meno muuttunut. Nyt clubi toimi lasten hyppelypaikkana. No oli sentään lasten vanhemmatkin mukana Mielummin tuota menoa katseli kuin kuunteli sen elukan rituaalimurhaa..
Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin loppui myös New Yorkin viihdyttävyys. Alkoi vaihteeksi nälkä kolottamaan ja Mundo kutsui. Pizzan palaset tuli otettua ja se oli aivan riittävä tuon alkuillan hampurilaisen jälken. Pizzata en kuvaa ottanut, kaikkihan einespizzan on jo nähneet.
Infon valotaulusta kävin kyllä kuvan nappaamassa.
Eläteltiin vielä toiveita, että Atlantis Palacessa olisi meno ylimmillään, mutta voisin väittää, etten ole koskaan tuota paikkaa itse nähnyt noin hiljaisena. Vaikka olikin sunnuntailähtö, niin kuitenkin...
Mistään kun ei löytänyt minkäänlaista menoa, niin oli ihan pakko vetäytyä omaan hyttiin... aivastelemaan... Alkoi nimittäin hillittömät aivastelupuuskat ja nokka vuoto.
Yö menikin sitten pärskiessä ja niistellessä. Poskiontelot tuskaisena heräsin maanantaiaamuun noin 30 minuuttia ennen satamaan saapumista. Olo oli kuin olisi rekka jyrännyt yli. Joka paikkaa kolotti. Flunssa; tuo matkaajan pahin vihollinen oli löytänyt minut.
Aamiainen ei tullut mieleenikään, joten kävin Mundosta ostamassa ison kahvin. Sillä saa päivän hienosti liikkeelle. Ja kankkusta en koskaan ole vielä saanut, eli siitä ei ollut kyse. Flunssa vaan yrittää saada vallan.
Scandic hotelli hytin ikkunasta kuvattuna. Melko likainen ikkuna.
Aamukahvi
Aamukahvia juodessa tulikin kuulutus... Symphony käännetään satamassa toisinpäin huoltotöiden vuoksi alkaen klo 10.15 paikallista aikaa ja kääntö kestää noin 30 minuuttia, jonka aikana ei maihinnousu ole mahdollista (yllätys, yllätys)
No sain kuvaamisen aihetta eikä tarvinnut vaivautua pihalle asti. Ikkuna hytissä oli todella likainen.
Näin näppärästi rouva kääntyi ympäri. Tosin kääntämisen aikataulu venähti syystä tai toisesta. Laiturista peruuttelu alkoi vasta 10.30 paikkeilla, mutta kääntyi joka tapauksessa.
Putkessa kulki myös juna. Tuon junan palveluita emme käyttäneet, koska pitäähän tätä massaa saada liikutettua ja onhan se hyvä tietää onko ICAan ylivoimaisen pitkä matka kävellä.
Putkijuna (näkyy tarkkaan katsoessa)
Ukkokultakin sai itsensä hereille ja lähdettiin sinne ICAan kävelemään. Ei se niin pitkä matka ollut, kuin oli peloteltu tuota putkea pitkin kävellä vanhaan terminaaliin. Tällä 50kg:n ylipainollakin tuo sujui ihan mallikkaasti. Ja matkalla voi vaikka napsia kuvan tai pari.
Tuskan takana oli tämän kuvan otto
Vannoin (jälleen) että en enää ikinä mene mihinkään yli 10 kerroksiseen rakennukseen yläkertaan En edes käymään.
Jalat kun sai takaisin tukevalle alustalle sain napsastua Symphonysta syksyisen kuvan. Söpösti puiden takaa kurkkii...
Hotellilta takaisin laivaan kävellessä kiinnitin mainokseen huomion ukkokullan pyynnöstä, koska mun silmä katselee aivan eri juttuja... Ile Kallio kävi Nalenisa
ICA ei tälläkään kerralla pettänyt. Nyt lähti pieniksi välipaloiksi n. 300 grammaa painavat wrapit alle 50 kruunua/kappale. ja Tukholmako muka kallis kaupunki. Ainakin syöminen on siellä Helsinkiä edullisempaa.
Puhelin mittasi pyytämättä kävellyn matkan. Tuosta pitää vähentää aamiaisella käynti, elin noin 600 metriä, niin saadaan matka ICAan ja takaisin. Niin ja se pelottava hissin käyttökin kaiketi pidensi muutaman metrin, muttei järisyttävästi.
Hyttiin kun pääsimme takaisin niin "hukattiin" wrapit ja jäätiin odottelemaan vähän yli tunnin kuluttua tapahtuvaa kääntöä takaisin lähtöasemiin. Hyvältähän nuo maistui... jopa taskulämpimän muovikupista juodun tuliaiskuohuviinin kanssa. Väliviihdykkeenä sataman työntekijät purkivat kuormaa kävelyputken ikkunan kautta... oikein kaksi lavaa piti ikkunoista saada alas, ja tulivatkin alas, vaikka kauan siinä sähläilivät ja säätelivät.
Joku pienempi venhokin tuli bongattua siinä odotellessa
Tästä oli hyvä katsella toista pyöritystä ympäri. Ei tuule eikä sada ja mikä parasta ei edes muita ihmisiä katselemassa.
Tällaisen viiden minuutin videon sain kuvattua kääntämisestä. Äänet kannattaa laittaa isolle, niin kuulee eri koneiden ääniä kun milloin mitäkin käyttään.
Tuliaisiakaan (itselleni) ei unohdettu. Sukkia, ruusukynä töihin (miesvaltaisella alalla olen), korvikset ja tabletille suojapussukka.
Ilman näitä olisi ollut kurjempaa. Mitään bling-blingiä ei tällä kerralla tullut hankittua. No tuo kynä on melkein.
Sitten tulikin jo maanantaisen Emmerdalen aika. Siinä samalla paljastui yksi suurimmista syistä telkkarilliseen hyttiin. Pahasti koukussa jo vuodesta 1998 eikä loppua näy.Emmerdale kun loppui olikin jo ilta pimentynyt ja valtava kuu loisti kerrostalojen katolla. Paljon yritettiin, että likaisen lasin läpi olisi saanut edes siedettävän kuvan, mutta kuu näyttää lähinnä valopallolta talojen katolla tai yläpuolella.
Pippuripihvi
Anguspihvi Bearnaise kastikkeella
Monia ärsyttää nämä jatkuvat ruokakuvat, mutta itse syön ja nautin silmilläni, niitä tulee olemaan aina, vaikka olisin dieetillä, niin ruoka kuuluu elämään.
Nautittuamme loistavat pihvit lähdimme keulabaaria kohti, mielessä tietenkin mennä taas Atlantis Palaceen jne. No hyvä kun mahduttiin edes Atlantis Palacen läpi! Paikka oli tupaten täynnä lapsia, lapsia ja vielä lisää lapsia. Ja kaikki olivat ruotsalaisia. Syykin selvisi tuotapikaa. 22.00 paikallista aikaa Atlantis Palacessa esiintyi vieraileva tähti: Dolly Style niminen tyttötrio. Never heard, mutta näyttää olevan varhaisteinien suosiossa ruotsissa.
Trio oli kutistunut duoksi sairastumisen johdosta. Näitä sattuu. Tässä kohtaa iltaa tuntui flunssa voittavan meikäläisen ja päätettiin lähteä hyttiin nukkumaan. Vielä siinä ennen lähtöä ehdin napata kuvan täydestä Atlantis Palacesta.
Yöllä jossain vaihessa heräsin ääneen... ihan kuin joku kuorsaisi, ja totta toki näin olikin. Joku tosiaan kuorsasi, mutta naapurustossa. Ei osunut hengitys ukkokullalla samaan tahtiin tuon ihmisen aiheuttaman jyrinän tahdissa. Onneksi nukahdin uudelleen.
Seuraavaksi heräsinkin kun päivä paistoi iloisesti hyttiin nuhaista piristääkseen. Kyllähän aurinko aina piristää. Vaan mantereelle katsoessa oli synkkää ja vielä synkempää ilmaa näkyvillä. Ei ollut pitkä ilo. Hytin ikkunasta näki, että oi yöllä satanut, tai ikkunanpesuautomaatti oli kulkenut ylempänä Märkä lasi oli joka tapauksessa. Hytin herätyskellokin pärähti soimaan niin kuin oli tilattu: tunnin ennen satamaan saapumista. Perinteisesti ukkokullan tehtävä on sammuttaa herätys kun kerran nukkuu aina pisimpään. Hyvä työnjako mielestäni.
Huomasin ekaa kertaa hytin seinällä tällaisen tarran:
Siinä sitten mietittiin ukkokullan kanssa, että miten määritellään kohtuuton sotkeminen? Onko se roskat lattialla roskiksen sijaan? Vai onko se oksennusta siellä täällä ja seinät tussitettu? Any way. Hyttisiivoajalla on meidän jäljiltä helppo siivota hytti seuraavalle käyttäjälle siistiksi. Pedit kuntoon ja roskat ulos ja se on periaatteessa siinä. Niin... mikäli hyttisiivoaja pääsee hyttiin. Oli hytin oven lukko vähän huonona eikä meinannut oma hyttikorttini kelvata ollenkaan, muuten kuin hinkkaamalla edes takas ties kuinka monta kertaa. Magneettiraita oli hyvässä kunnossa kyllä. Helsingin päässä hyttisiivoajallakin oli sama hinkkaaminen menossa kun yritti päästä hyttiin.
Hei hei!! Nähdään tääs pian, Symppa!!!
