No olikin sitten se "paitsi jos..." Meteorologit huononsivat sääennusteitaan koko viikon, aina vaan huonommaksi ja huonommaksi. Eipä nuo sitä tahallaan tehneet, sää on sellainen mitä tulee. Syksyllä on aina myrskyisää. Se vaan on fakta.
Matkavarusteet valmiina työpaikalla.
Hyvissä ajoin (vasta 15.35) olin jo satamassa lippuluukulla lunastamassa hyttikortteja ja sumplimassa yllättäen matkaan lähtenyt veljeni tyttöystävänsä kanssa edes samalle hyttikäytävälle. Ja sehän onnistui kivuttomasti. Siinä sitten istuskelin kultapossukerholaisten lippuluukun vieressä ukkokultaani odotellen. Eipä siinä kauaa tarvinnut iloisia pikkujoulun juhlia odottavia katsellakaan, kun jo tuttu naama näkyikin edessäni.
Siinä niitä juhlijoita nyt sitten on.
Hytti saatiin omasta mielestäni melko hyvästä paikasta. Ei kaukana promenadelta ja se on hyvä juttu varsinkin kun lähtee laivata matkalaukku täynnä painavia tuliaisia. Yhdet rappuset sitä jaksaa kävellä vaikka väkisin tuon ihmisen mentävän matkalaukunkin kanssa, tai niin luulin.
Laivaan kun päästiin sisälle olikin minun rynnättävä suoraan 6. kannelle varaamaan veljelle ja tyttökaverilleen buffet ja laittamaan meidät vielä lähes täydessä laivassa samaan pöytään. Ja onnistuihan tuokin järjestely. Kaikki neljä päästiin samaan pöytään ja samaan kattaukseenkin! Luulin tuon tehtävän olevan lähes mahdoton, kun oli jo viikolla menomatkan kummatkin buffet kattaukset täynnä.
8. kansi ja alkupäässä hyttikäytävällä 8806.
Veljeni saapuikin lippujonoon varmaan pahimpaan mahdolliseen kaaokseen klo 16.30 paikkeilla. Jokaisella luukulla oli kertomansa mukaan pitkät jonot, jopa kultapossukerholaisilla. Hytin saivat kuin saivatkin samoilta kulmilta, kuten oli toivekin: 8820.
Hytissä ei tietenkään ollut jääkaappia kuohuviineineen eikä muitakaan virvokkeita ollut hyttitervehdyksenä, vaan tässä suhteessa pitikin olla kaukaa viisas ja omavarainen: oli ukkokulta muistanut ottaa pullollisen kylmää cavaa mukaan matkalaukkuunsa.
Luksuksen huippua: halpaa cavaa muovikupeista.
Cava loppui melko nopeasti, vaikka siemailijoita ei ollut kahta enempää. Onneksi laivakin antoi jo merkkejä lähtemisestä: kierrokset nousi selkeästi ja tuntui pieni heilahdus köysien irrottua kaijasta. Oli siis aika suunnata hyttiin 8820 ja pyytää kauppakaveri juomahankintoihin. Eipä kauppakaveriksi vielä joutaneet, päikkärit oli vielä ottamatta. Ukkokulta ja minä sitten suuntasimme 7. kannelle ja siellä olikin jo päästävä vessaan. Olen aina kuvitellut, että pissikset minihameissaan on ihan sisäsiistejä ja osaavat alkeellisia käytöstapoja, mutta olinkin väärässä. Sushi& o:n vieressä olevassa naistenhuoneessa oli kaikki ovet lukosa, manaus... jono... pissis tuli vessasta ja mitä vanhat silmälasein varustetut silmät lattialla näkikään? No räkää!!! Kun en ollut 100% varma räkijästä, niin en voinut käskeä siivoamaan eritteitään. Itse osasin kyllä käyttää paperia tuon liman pyyhkimiseen, pissiksille se oli kaiketi ylivoimainen suoritus.
Pissis oli kuolannut.
Jokohan seuravassa telakoinnissa saataisiin tämä Symphonyn vuotava katto korjattua? On jo muutaman vuoden lorotellut iloisesti sadevettä osin ruokailijoiden niskaan ja suurimmaksi osaksi promenaelle. Usein on El Capitanissa pöytä tai pari varattu vesisateelle. Nuo kyltit lattialla on varmasti useimmille jo tuttu näky. Hyvä että kyltit on siinä, lattia on nimittäin todella liukas märkänä.
Taas sataa.
Edelleenkin jalat hakeutuvat kohti keulabaaria. Matkalla eteeni osui itämeren kaunein joulukuusi. Tuota olen usein ihaillut ja joskus kävi mielessä, että kotiinkin olisi kiva saada tuollainen. Toisaalta kotona se voisi näyttää tyhmältä kaikkien arkisten kotona olevien asioiden seassa. Tyydyttävä siihen mitä on.
Siinä se on: itämeren kaunein kuusi.
Löysimme itsemme viimein keulabaariin ja naama kohti synkkää myrskyssä vellovaa merta. Naama tosiaan oli siihen suuntaan, mutta eihän siellä juuri mitään näkynyt. Muutamia vilkkuvia valoja, vaaleita pärskeitä, mutta siinä kaikki. Piti oikein mennä lähemmäksi ikkunaa katsomaan, että näkyykö sitten mitään. No ei näkynyt, mutta taas pamautin pääni ikkunaan. Ties kuinka mones kerta. Suomen ja Helsingin lähisaaristo oli melko nopeasti nähty. Toista se on toiseen suuntaan mennessä. Niin ja tuli sitä juomaakin otettua lasillinen.
Ohrapirtelö.
'
Olutta hörppiessä huomasin pöydällä olevien mainosten vaihtuneen edellisestä reissusta. Paukku näytti houkuttelevalta, mutta syystä tai toisesta ei sitä tullut testattua, vaikka piti. Kiinnostava yksityiskohta on tuo, kuinka mainos oli saatu pysymään kasassa paremmin. Ei teippiä, vaan naittajalla.
Hyvin kasattu ei hajoa helpolla.
Kauppaan sitten lähdettiin olusien jälkeen. Sieltä lähti mukaan lisää olutta, Komandor laatikko. Eipä sitä juuri muuta sillä reissulla taxfree myymälästä tullut ostettua. Buffetin tiskiltä piti ostaa tonkka halvinta punkkua, mitä pahvilaatikossa myydään. Ei olla niin ronkeleita etteikö se kelpaisi juotavaksi ja juohan sitä iso osa buffetissa ruokailijoistakin.
Hyttiin piti viedä hankinnat ja samalla reissulla sitten saatiin päikkäreillä olleet matkaseuralaisetkin mukaan. Oli ruokailun aika. Buffetin noutopöydät notkuivat jouluisista herkuista: lanttulaatikkoa, perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa, kermaperunoita, kinkkua... ja paljon paljon muuta. Yritin taas aloittaa varovasti kylmillä alkuruoilla ja keräsin lautaselle salaattia, lohta ja vaikka mitä muita merellisiä herkkuja. Seuraavana olikin hyvä setti lämpimiä alkuruokia jotka sisältää kalaa tai äyriäisiä. Kolmas kierros olikin jo lihaisat alkupalat. Nyt en enää malttanut olla sekoittamatta kylmiä ja lämpimiä ruokia sekaisin, moukkamainen temppu. Sen jälkeen vata päästiin pääruoan kimppuun, eli jouluruokiin: lanttu- ja perunalaatikkoa kera kermaperunoiden ja kinkun. Sinappiakin oli montaa sorttia mistä valita ja otinkin jotain, joka oli kohtuullisen tymäkkää. Ei haittaa. Pääruokien jälkeen jälkkäreiden kimppuun. En ole koskaan ollut makeiden herkkujen ystävä, eli otin vain "näytteet" vähän jokaisesta ja maistoin kiltisti kaikkea. Ukkokulta kyllä pisti menemään kaikki makeat, joita en syönyt. Juustot on kyllä jälkkäreiden kuningas. Nyt oli tarjolla aivan ihanaa viskijuustoa, olikohan emmentahlia vai mitä lie viskillä höystettynä, ihanaa. Sinihomejuustoa tuli nautittua oikein antaamuksella punkkua välillä siemaillen. Nam! Sen verran oli nälkä, ettei ehtinyt kuvia napsia, ehkä hyvä niin. Tällainen tarttui kameraan
Promenadellakin vastaan tullut pummaileva jakki.
Tarkoitus oli, että ruokailun jälkeen mentäisiin Atlantis Palaceen ihmettelemään ihmisiä, mutta, mutta... Illan show oli peruttu ja seurueessa oli merisairaudesta kärsivä henkilö. Myötätunnosta päätin, että kaiketi sitä voi mennä hyttiin ihmettelemään tuulista keliä. Itseäni ei myrskyt juurikaan vaikuta, merellä. Jälkikeinunta on kyllä taattu pariksi viikoksi.
Oikein kun tarkkaan katsoi ikkunasta, niin näki meren ja tuulen liiton: myrskyn. Kaunista katsottavaa, mutta todella vaikea vangita kameralla ja videolle saaminen aivan mahdotonta. Kun vaan olisi ollut joku kiinteä paikka näkyvillä, niin olisi saaneet aallot mittasuhteet. Kauniita ja voimakkaita ovat.
Merta ei saa vangittua edes kameralla.
Aamulla sitten muistin etten ollut ottanut kuvia henkilökunnan esittelytauluista, no homma piti hoitaa pois alta ennen aamupalaa.
Päällystö
Aamiainen Tiff... ei kun Tavolatassa. Seurueesta kaikki muut nukkuu, vaikka kello oli jo vaikka kuinka paljon. Mikäli olisimme olleet aikataulussa, niin olisi ollut siinä ja siinä, että olisinko saanut aamiaisen Tavolatassa vai en. No minun onneksi oltiin myöhässä. Reippaana siis alas 6. kannelle tutulle aamiaiselle ja kuohuviinille.
Tavolatan aamiainen on kyllä todella hyvä ja runsas... herkkuja on vaikka minkälaisia. On jopa vaikea valita mitä ottaisi, kun ei kuitenkaan kaikkea jaksa syödä, vaikka iso olenkin. Aamiaisella tarjottava maksapaté on oikein erityisen maukasta herkkua. Sitä voisi syödä koko harkon jos vaan olisi pokkaa.
Aamiaisen alkupalana lämpimiä herkkuja.
Aamiaisen jälkkärinä parit sämpylät ja maksapaté
Ja kyllä. Tähän aikaan olisi pitänyt olla jo satamassa eikä ikkunasta näkynyt edes saariston asuinrakennuksia ja päivä oli valjennut jo lähes täyteen kirkkauteensa, mikäli näin tähän aikaan vuodesta edes sitä voi päiväksi sanoa.
Ei ole rakennuksia saarissa vielä.
Aamulla törmäsin erääseen "laivahöperöön" lelukaupan edustalla. Hän tiesi kertoa, että Victoria I oli kärsinyt vaurioita yön myräkässä. Keulatutka oli ampaissut irti ja lentäessään rikkonut pari ikkunaa suoraan keulasta. Siispä Viccan käätyi takaisin lähtöpaikkaan Tallinnaan, jossa ikkunat sitten hitsattiin umpeen.
Tyhjä laituripaikka näytti oudolta.
Satamaan saavuttiin jopa 2 tuntia 25 minuuttia myöhässä. Oma hyttikaverini, eli ukkokulta ei saanut taaskaan nukuttua merimatkalla. Jostain syystä laiva ei sovellu hänelle nukkumapaikaksi kun ollaan liikkeellä ja moottorit jyskyttää. Heti kun ollaan satamasa ja moottorien tasainen käyntiääni lakkaa simahtaa ukkokulta kuin saunalyhty alle kahdessa sekunnissa. Aivan uskomaton kyky. Ja mullahan sitten on luppoaikaa vaikka somettamiseen ja oluen nauttimiseen ihanan aamiaisen jälkeen. Sushi & Co on tilava ja rauhallinen paikka päiväoluelle. Jostain syystä ihmiset luulevat, että sieltä ei saisi muuta kuin susheja. Siksi kaiketi paikka ammottaa lähes tyhjillään. Mielestäni tuo on oikein mukava paikka seurata ihmisten kulkua ja somettaa kera kaljan.
Suunnilleen tyhjää.
,
Henkilökunta viihdyttää naapuripöydän henkilökuntalaisia.
Puoliksi täynnä.
Aivan tyhjä.
Veljeni lähti kaupungille tyttökaverinsa kanssa ja melkein kaduin että jäin laivaan, melkein siksi, että olipa aikaa lepuuttaa muutenkin aina kipeitä kinttuja ja vaan istuskella paikoillaan ja katsella maisemia tai muita matkustajia. Sää ei ollut paras mahdollinen ulkoiluun, joten tällä kerralla jäi jopa ICA:ssa käynti väliin. Ei vain huvittanut lähteä marssimaan yksikseen ja kuitenkin olisi tullut vettä kaatamalla, mikäli olisin ulos lähtenyt.
Paluumatka alkoi aikataulussaan. Saariston suojassa ei tietenkään tuulen voima päässyt vaikuttamaan. Alkumatkasta tuuli tuon 12m/s, joka on vähemmän, kuin yöllä oli, mutta ennusteiden mukaan tuuli oli jälleen voimistumassa.
Kohta alkaa taas myrskyämään.
El Capitanin listalta löytyi...
Näytteet oli hyviä. Tätä me otetaan.
Punkkua piti saada enemmän kuin laillinen, muuten se loppuu kesken.
Maistuvaa BBQ katiketta.
Olinpa taas sitten tylsä ja otin saman annoksen kuin edellisellä matkalla otin: Angus pihvi Bearnaise. Mitäpä sitä vaihtamaan lempiruokaa toiseksi. Pihvi oli taas kerran mediumiksi paistettu ja murea herkku. Kastike täyteläinen ja tarpeeksi paksu, ettei ole liemimäinen lirulitku. Melkein söin kieleni tuon pihvin lisukkeena. Perunat tuotiin erillisessä astiassa viereen, ei ehtineet kuvaan.
Paksun mamman pihvi.
Ukkokullan pippuripihvi
Jälkkäri kivettyneillä viipaleilla.
Maittavan ruokailun jälkeen alkoi keulabaari kutsua. Atlantis Palacessa oli show meneillään. Veljeni tyttökaverinsa kanssa jäivät showta katsomaan. Yleensä en metelistä nurise, mutta tällä kerralla äänentoisto kuullosti korviin todella pahalta. Aivan liian isolla volyymillä. Sääliksi käy junnu-suiten asukkaita. Bändikin soitti samalla volyymillä, eli en halunnut siirtyä keulabaarissta Atlantis Palacen puolelle, anteeksi siitä. En vaan voinut.
Kuohuviinipullo siinä meni veljeä odotellessa. Piccolopullot, tietenkin, ei kai sitä isoa... Musiikki pauhasi ja lopulta bändi lopetti ja veli tyttökaverinsa kanssa tuli pöytään mukanaan Irkkukahvia. Siinä meni ilta rupatellessa ja aaltoja ihmetellessä. Ukkokulta haki seuraavaksi "laivahöpön" tarjoaman Malmö Raggaren meille. Veljeni pisti paremmaksi: Long Island Ice Tea tuplana ja kahdella pillillä. Lisänä tuli pari suklaan ja konjakin risteytystä. Hyviä olivat nuokin.
Maarianhaminan satama tuli nähtyä. Sen jälkeen olikin jo "pakko" vetäytyä hytteihin. Tiesin, että ei mene enää kauaa, että tuuli pääsee näyttämään jälleen voimiansa rakkaan merensä kanssa. Ja tiesin että merisairaus tulee erääseen jälleen iskemään lääkityksestä huolimatta. Nukahdin kuin tukki, Sainkin nukuttua 4-5 tuntia hienosti, kunnes discosta poistunut nuoriso päätti, että hyttikäytävällä on hyvä heluta, paskat siitä, että muut ehkä nukkuvat. Joku naiseksi kutsuttava huusi suoraa huutoa ihan huutamisen ilosta. Musiikki pauhaa hytissä. Eikö aivojen käyttö ole aikuisilla nuorilla sallittua? Haloo!!! Ei aamulla viideltä tarvitse hyttibileitä pitää, vaikka tuolla hyttikäytävän hyteissä ei näkynyt montaakaan lapsiperhettä (niitäkin siellä oli). Tuskin käytävän loppupäässä monikaan sai nukuttua ilman korvatulppia. Toivottavasti saivat edes kunnon krapulan.
Laiva saapui Helsinkiin noin 50 minuuttia myöhässä, mutta eipä tuo haittaa. On sentään sunnuntai ja vapaapäivä, itsenäisyyspäivä sekä poikamme nimipäivä. Tuulee ja sade piiskaa kasvoja. Raahaudumme kohti ratikkapysäkkiä ja kotimatka alkaa. Matkakaverit jäi jonottamaan taksia kymmenien muiden ihmisten kanssa...
Siinä se on: flirt
Hei, hei Symppa! Nähdään taas 23.1.2016, kun on telakalla käynti jo takana.
