Sere-neidin kyydissä 04.03.-06.03.2016

Siitä on kulunut jo noin kolmisen vuotta kun viimeksi Serenaden kyytiin ollaan osuttu, mutta tänä keväänä niitä on jopa kolme.
Joululahjakorttietuna saimme hyvinkin edukkaasti perjantailähdön A-hytissä. Kannattaa kyllä kuulua Club Oneen. Tämäkin risteily olisi maksanut yli 400€ enemmän ilman joululahjakorttia. Tuo on jo sen verran roima säästö, että tuntuu jo lompakossa hyvältä.
Olin koko edeltävän viikonlopun ollut kuumeessa ja sairaslomaa jopa keskiviikkoon asti. Torstaina olo tuntui jo melko hyvältä ja matkakuumetta tuli nuhakuumeen tilalle. Perjantaina tyypillisesti en meinannut malttaa olla töissä kuin lounaalle asti, mutta väkisin pusersin viimeiseen minuuttiin. Tällä kerralla ei tarvinnut metrolle mennä bussilla, vaan eräs työkaverini ystävällisesti tarjosi kyydin.
Satamassa olinkin juuri siihen aikaan kuin olin ennakoinutkin: 15.35, eli check innin jälkeen pääsee suoraan laivaan ja hätäisimmätkin on rynnänneet hytteihinsä pois jaloista.

Check innissä tuntui mukavalta, kun blogini on löydetty ja henkilökunnan toimesta kysyttiinkin, että aikonko kirjoittaa tästäkin reissusta. Tottakai kirjoitan. Blogista saan itsekin luntattua mitä sitä olikaan tehnyt sillä ja sillä reissulla.
Eli Serenade odotteli kiltisti paikallaan kun astelimme reippain mielin kohti 10 kannen hyttiä.

Kyllä kahden hengen hytti tuntuu tilavammalta kuin neljän hengen hytti, vaikka ne yläsängyt onkin koko ajan seinää vasten käännettynä. Sitä kaiketi silmä huijaa, että seinät olisivat kapeammat, kun niissä on sänky.

Hyttitaidetta

Siinä sitten pakolliset kuvat kilpailijasta, kuten joka risteilyyn kuuluukin.

Gabriella

Uisko lipui ohitsemme

Uisko telkkarissa

 Tällä reissulla oli pieni poikkeus tavalliseen, tai oikeastaan aika iso poikkeus. Netissä tutustumani nainen oli miehensä kanssa samalla risteilyllä. Samalla kannella ja samalla puolella laivaakin olimme, mutta he olivat peräpäässä ja me keskemmällä, mutta peräosassa. Todella harvoin on käynyt niin, että reissulla näkee tuttuja, no meitä risteiluharrastajia kyllä näkyy silloin tällöin. Tälläkin reissulla oli useampi mukana.
Teimme nettituttujen kanssa treffit Coffee&Co:iin ja rupattelimme tunnin tai pari samalla cavaa siemaillen. Tuttavat pidättäytyivät alkoholittomissa ja heille korkea hatunnosto siitä. Viisi vuotta ovat olleet ilman alkoholia ja se on hieno suoritus!

Sitten matkaseurueemme lähtivätkin eri reiteille. Oli pakko päästä heti testaamaan Fast Linen tarjontaa. Aikani listaa selattuamme päädyimme tilaamaan kana wokit kera oluen. Ja oluet ja ufo saatiin, eli systeemi on se, että tilaat nopeasti tiskiltä ja menet pöytään odottelemaan.

Nälkäisenä odottavan aika tuntuu pitkältä ja melkein pelkäsin, että meidät on unohdettu! No ei kuitenkaan. Vajaan vartin odoteltua ufo tuli hulluksi ja loikin hakemaan annoksia. Ensisilmäys lautaselle oli, että onpa pikkuruinen annos.

Sen kummempia ihmettelemättä otin puikot käyttöön ja pyydystin nuudeleita kera kanan ja sain kuin sainkin suuhuni asti. Maukasta! Annoksen kruunaa seesaminsiemenet, jota päälle oli ripoteltu kohtuullisen runsaasti. Ahneena vaihdoin työkalun tutumpaan: haarukka. Sillä saikin sitten lapioitua makoisa annos tyhjään vatsaan.
Syömisen jälkeen olikin hyvä hetki poiketa Tax Freen puolelle. Ukkokulta osti tuttuakin tutumpaa Komandor-olutta ja itse haaveilin saavani buffasta ostettua punaista tölkkiviiniä. Vaan jäin nuolemaan näppejäni. Oli punkku loppunut ja vain valkoviiniä oli tarjolla. En koskaan ole valkkarin kanssa ollut kaveri, joten jäi valkkarit ostamatta. Piti kyllä mennä takaisin Tax Freen puolelle ostamaan jotain muuta punkkua, mutta sekin jäi. Oli aika siirtyä New Yorkiin.
Kerrankin karaokessa lauloi suorastaan hyviä laulajia. Siinä Bloody Marya siemaillessani ihmettelimme, miksei paikka täyty lounge osastaan ja sitä miksei koko New York ole aina jo lähtiessä auki.

Bloody Mary 

Kaikki eivät mahdu keulabaariin ikkunan ääreen ja New Yorkissa olisi paljon enemmän ikkunapinta-alaa tarjota maisemien katselijoille. Bloody Mary loppui ja samaan aikaan loppui myös korvaystävälliset laulajat. Pakenimme Old Port Pubin kautta kohti Atlantis Palacea. Olipa Old Port Pub suorastaan synkkä verrattuna Symphonyn valoisaan ja avaraan pubiin. Pubiin ei ollut tarkoituskaan jäädä, vaan määränpäänä oli siis Atlantis Palace ja keulabaari. Matkalla piti pysähtyä nappaamaan kuvapari henkilökunnasta.

Kipparina olikin meitä pitkin maisemareittiä luotsannut Antti Rossi. Jokainen kapteeni ei saa ajaa rantareittiä,vaan se lupa on vain harvoilla. Näin on mulle kerrottu.
Keulabaarissa ukkokulta ottikin Espanjalaisen kahvin ja mulle tomaattisoppa, eli Bloody Mary.

Tuo tomaattikeittoon pohjautuva herkku sopii kuulemma alkukeiton sijaan ja jopa aamujuomaksi, mikäli on hiukan hontelo olo. Tomaattikeiton lisäksi siihen tulee Tabascoa, Worchester kastiketta, kossua/vodkaa sekä suolaa ja pippuria. Sellerikin siinä voisi olla, mutta maistuu selleri jollekin muulle, kuin mulle. Iloksemme Atlantis Palacessa ei soittanut Indigga Band vaan Vegas Showband jonka tytöt ottivat ihailevat pikkutytöt hienosti huomioon laulaessaan.
Kelloa piti oikein vilkuilla että osasi mennä uudelleen Fast Lineen maistamaan yöruokia.

Yöruoan tarjoilu aloitetaan 23.00 aikaan.Ukkokulta otti burriton ja minä pikkuruisen pyttipannun. Taas saimme ufon.  Ufo aloitti villin tanssinsa nopeammin kuin alkuillasta. No ei se pyttipannu mikään pieni ollut.

 Pyttipannu

Burrito

Oikein oli maistuvaa ja olut sopi simppelin ruoan juomaksi paremmin kuin hyvin. Melko suuren annoksen syöminen meinasi olla mahdottomuus tuossa kohtaa iltaa, mutta olin reipas ja söin kaiken. Ei olisi ollut pakko, mutta... Ja tuollaisen setin jälkeen ei kyllä mikään muu enää maistu kuin nukkuminen.Hyttikäytävällä ei ollut mitään hardelliä eikä koko yönä kuulunut kuin kerran hyttinaapurin ilahtunut huudahdus kun oli löytänyt perille hyttiinsä. Omasta puolestani yö ei sitten mennytkään toivotulla tavalla. Sänky, jolla oli mukava istua ei ollutkaan selälleni mukava, ei vaikka olimme tilanneet pari lisätyynyä aiemmin illalla. Patja oli loppuun rakastettu. Ja minä isona ihmisenä saan jouset ohjaan ja ajattelemalla sänkyä, niin tuo oli kova koettelemus selälle. Sitten kesken nukkumisen heräsin migreenin tapaiseen päänsärkyyn ja hyttikin tuntui saunalta. Ei auttanut muu kuin lämmön vähennys ja pari särkylääkettä jälkiruoaksi kesken unien. Onneksi oli tällä reissulla fiksuja kanssamatkustajia ja ymmärsivät, että hyttikäytävillä ei tarvitse huutaa.
Tarkoitus oli, että piipahdettaisiin pihalle, mikäli kelit sallii, ja olisihan se sallinutkin, mutta tulipa nukuttua 14.05 asti meidän aikaa, mutta liian pitkään kuitenkin. Aamulla muistan havahtuneeni kuulutukseen että 30 minuutin kuluttua olisimme perillä, mutta nukahdin sitten uudelleen. Jossain vaiheessa vähän myöhemmin katselin telkkaria ja taas tuli nukkumatti. Näin pääsimme nukkuen helposti klo 14.05 asti. Päänsärky jatkui. Onneksi oli nappuloita matkassa mukana, mutta päätin kuitenkin yrittää välttää niiden turhaa napsimista ja toivoin päänsäryn katoavan ruoalla.
Coffe&Co kutsui ja sieltä valitsin kinkku-juustopatongin aamupalaksi.

Olikin ihan maistuva patonki, muttei sillä päänsärky lähtenyt mihinkään. Pitihän sitä sitten kokeilla auttaisiko tuopillinen siideriä asiaan. Old Port Pub olikin jo auki ja sinne sitten siideriostoksille.

Siellä huomasinkin Aida Lunan yllättävässä paikassa. Siitä piti napsasta kuva tietenkin.

Siiderin kanssa sitten pöytään harrastamaan sosiaalista elämää kännykällä. Oli läppärikin mukana, mutta niin jyhkeällä päänsäryllä en olisi jaksanut keskittyä edes verkkoon läppärin saamiseen. Kännykkä menee nettiin sentään suunnilleen automaattisesti. Vaan eipä tuo päänsärky siiderilläkään kadonnut.
Lähdettiin sitten ihmettelemään laivan ulkokantta keulasta. Ei ollut niin kylmä, että olisi palellut ilman takkia, muttei niin lämminkään että olisi ulkona viihtynyt. Muutamia kuvia omalle silmälle kivoista kohteista tuli otettua ja menimmekin takaisin sisälle.

TÖÖT!

Nettituttujemme kanssa sitten lähdimme New Yorkiin, joka oli poikkeuksellisesti lauantaina auki laivan lähtiessä, koska Atlantis Palacessa oli yksityistilaisuus. Ja ajoissa kun olimme ylhällä, niin saimme mukavia maisemakuviakin otettua ilman vieraiden päitä.

Dinosaurusten ajalta oven vedin

Siinä sitten istuskeltiin ja ihmeteltiin mitä seuraavaksi ja päätimme mennä Tax Free kauppaan ostoksille. Kaikki tuliaiset tuli ostettua tuliaiset ja kasa suklaata meidän kissojen vahdille. Ja taas tuli ahkeran ostajan etuseteli kaupanpäälliseksi. Vielä kun olisi viikonloppunakin voimassa tuo etuseteli niin sen voisi jopa käyttääkin. Töissä käyviä sorretaan! Ostokset vietiin sitten hytteihin ja mietiskelimme missä seuraavan ruokalajin syöminen mahtaa tapahtua. Kävimme jälleen Fast Linen listaa ihmettelemässä. Menimme kuitenkin katsomaan vielä El Capitanin listaa ja sinne päädyimme. Pöytä löytyi jonottamatta heti El Capitanin sisältä. Suunnilleen saman tien kun pääsimme pöytään, tiesimme mitä haluamme syödä. Nettituttumme yrittivät saada hanavettä tilattua, mutta se ei ollut mahdollista. 2,50€ minikokoisesta pullosta vettä on kova hinta. Meille tilattiin laivan punkku. Se on helpoin viini tilata ilman minkäänlaista ranskankielen sanaa. Sain piiiitkästä aikaa tilattua itselleni pippuripihvin ja ukkokulta otti kanaa. Ruoat tuli pöytään nopeammin kuin Fast Linen ufo villiintyi. Eipä pettänyt nuo ruokalajit vieläkään. Täydellinen medium paistettu pihvi ja perunoina gratiiniperunat. Kanan kanssa oli koomisen näköisiä kurttupottuja. Oli aivan pakko kuvata ne, kun kerran saivat hymyn naamalle.

 Pippuripihvi

 Perunagratiini

 Kanaa

Hymyilyttävät koomikkoperunat

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Siinä ennen ruokailua meinasi tarjoilija kaataa punkkumme alkolakossa olevien nettituttujen lasiin. Onneksi huomasin nopeasti tulossa olevan erheen ja korjasin tilanteen ennen kuin katastrofia tapahtui. Ei se meille olisi ollut katastrofi, mutta entä heille, joilla on omat kunnioitettavat periaatteet? Viinilista. Miksi viinilistoja pitää pöydässä olla nippu ja se nippu vielä pysyy pystyssä BBQ kastikepullon avulla. En ajatellut asiaa kun kastiketta halusin, ja tuo viinilistakasa kaatoi pöydässä olleen vesipullon... joka onneksi oli jo tyhjä. Ison mellakan tuo pullo silti piti kaatuessaan. Kaksi kertaa katosi koko ravintolasta valotkin. Liekö kolmannella kerralla mennyt jo koko paikka kiinni? Vitsi!!! Väärin sijoitetulla katkaisijalla saa harmia aikaan.

Ruoan jälkeen hämmästelimme yleistä hälinää ja ihmismassan vellomista. Siinä hämmästellessä tulikin ihana Harri-hylje vastaan ja pitihän sitä päästä Harri-hylkeen kanssa samaan kuvaan. Ihanan pehmoinen ja hellyyttävä hahmo tuo Harri-hylje.

Harrista tuli sitten mieleen että eräs nainen pyysi etsimään viimeviikkoista ihastusta laivan henkilökunnasta. Naamamuisti mulla on varmasti maailman huonoin, ja vaikka pari valokuvaakin oli, niin tuskin olisin tunnistanut niidenkään avulla. Siinä sitten kuitenkin harhailimme 5. kannelle ja leikkihuoneeseen. Ennen leikkihuoneeseen sisään pääsyä olikin Pikku-Myy ja Muumi tasanteella kuvauttamassa itseään lapsien kanssa.

Leikkihuoneeseen sisään oli hauska kenkäeste. Olisi saanut olla 5 kenkähyllyä lisää ja siltikään ei kaikki olisi mahtuneet hyllyihin. Hyvin nuo tenavat tuntuvat jalkineensa löytävän kaikkien seasta. Oli kyllä lämmin tunnelma leikkihuoneessa. Sisälämpötila oli suorastaan helteinen. Ostin jälkkärikseni pehmiksen ja silläpäs sainkin hillittyä helteistä oloani. Mahtaako leikkijöilläkin olla yhtä kuuma kuin siinä jädekioskin vieressä oli. Ettepä varmaan tienneet, että kioskillä myydään myös siideriä, olutta ja viiniäki.
Siinä sitten jäätelöä lipoessa lähdimme kohti Atlantis Palacea ja keulabaaria. Ulkona olikin jo suunnilleen säkkipimeää, joten maisemien katselu jäi vain satunnaisten valojen ihmettelyksi. Jäätelön jälkeen maistuisikin taas joku juoma ja menin tiskiltä tilaamaan jälkiruokahömpsyä. Hömpsynä tulikin sitten Dancing Queen. Liian makea mun makuun, mutta eipä tuo hukkaan mennyt.

Tässä vaiheessa alkoi aamulla aamiaiselle ehtineitä nettituttujakin jo väsyttää ja päättivät vetäytyä hyttiinsä. Siinä hetki tuli vielä ukkokullan kanssa ihmeteltyä vilkkuvia ja vilkkimattomia valoja ja päätimme mekin mennä katsomaan Melodifestivalenia hyttiin. Promenade piti kuitenkin kuvata matkalla.

Päänsärkyni yltyi ja unta palloon. Melkein katsoin loppuun asti, eli melkein näin ahvenanmaan. Aamulla sitten olikin onneksi hytin puhelin tilattu herättämään 1,5h ennen satamaan saapumista. Jollei tuota herätystä olisi tilattu, varmaan olisin herännyt vasta siivoajan koputteluihin. Ostokset ja vaihtovaatteet kassiin ja odottelemaan maihinnousua. Siinä ruuhkan purkautumista odotellessa olikin ohjelmaa: Lotus saapui tankkaamaan ja pitihän sitä sitten kuvata, kun sattui hyvin hollille.

Lotus tulee kohti

Noin puolisen tuntia saimme Lotuksen kanssa aikaa kulutettua ja oli jo aika poistua. Pois piti mennä Coffee&Co:n kautta, kun keksin, että haluan rapuvoileivan mukaan. Eipä siellä sitten ollut ainoatakaan rapuleipää myynnissä. Leuka alas ja ulos.
Kaikenkaikkiaan reissu oli ihan mukava. Oma puolikuntoisuus vaikutti mielialaan, mutta on näissä itämeren kaunottarissa erojakin. Tämä käynti Serenadella vahvisti mielipidettäni, että Symphony on "mun" laiva. Saattaa olla ihan pienistä jutuista kiinni tuo, mutta nyt tuntui kuin olisin tutussa paikassa, mutta siellä häärää aivan vieraita ihmisiä jotka ei huomioinees samalla tavoin, hymyillen. Iloisempaa ilmettä!!! Olette hyvä henkilökunta ja hymyily asiakkaalle ei maksa mitään, mutta saa asiakkaan hyvälle mielelle, vai kuinka.
Kiitos jälleen Tallink Silja. Kiitos Serenaden henkilökunta. Tulemme vielä tapaamaan kevään aikana pari kertaa. Toivottavasti olen paremmassa kunnossa ja toivon näkevän aitoja hymyjä ihanilta asiakaspalvelijoilta.
Nähdään pian!

Suuret kiitokset omalle ukkokullalleni valokuvien napsimisesta!