lauantai 26. maaliskuuta 2016

Päiväristeily Europalla 25.03.2016

Tätä risteilyä odotettiin kuin kuuta nousevaa. Sainkin 13. päivä pienen maistiaisen Europan tarjonnasta ja nyt olisi aikaa tutustua paremmin alukseen.
Aamu alkoikin sitten aikaisella herätyksellä reilusti ennen seitsemää. Pikaiset aamutoimet ja seitsemältä olimmekin ukkokullan kanssa bussipysäkillä odottamassa bussia joka saapuikin ajallaan. Bussista hyppäsimme ulos jo Hakaniemessä, vaikka alunperin ajattelimme matkata rautatieasemalle asti.

Hiljaista Hakaniemen torilla

Hakaniemi oli parempi kuin hyvä ratkaisu, sillä asemalta tuli niin paljon väkeä kyytiin, ettei enemää sitten mahtunutkaan. Miksi ihmiset käyttävät selkäreppua? He eivät varmaan tiedä moukaroivansa reppuoneen muita matkustajia ruuhkassa.
Satamaan saavuttiin ajoissa muutaman minuutin yli kahdeksan ja terminaalissa velloi väkeä mustanaan. Kaikilla check in luukuilla oli pitkät jonot, paitsi... Ihanaa. Club One Gold luukulla ei ollut ketään, joten kutakorttilaisena olosta oli jälleen iloa. Luukun takana olikin tuttu ystävällinen virkailija paikalla. Oltiin viimeksi tavattu check in tiskillä kun matkasin alkukuusta Serenadella, josta myös löytyy kirjoitus kuvineen. Minut oli jälleen tunnistettu!



Ei tarvinnut yksin matkustaa

Tutut drinkkiliput saatiin sekä risteilyöhjelma. Eikä kestäisi edes kauaa kun päästään jo laivaan. Noin parin kymmenen minuutin odottelun jälkeen portit aukesivatkin ja saimme aloittaa pitkähkön vaelluksen kohti Europaa. Ihmisiä ryntäili epämääräisenä massana valtavine matkalaukkuineen pitkin putkea kuka mitäkin vauhtia. Itselläni kun ei ole mikään pakko olla koskaan ensimmäisenä missään, en nytkään pitänyt erityistä kiirettä.
Laivaan saavuttua alkoikin sitten hytin etsiminen. 10400 oli hyttimme numero. Vaan onpa Europalla mystinen logiikka numeroinnissa. Jostain syystä ei oikein auennut tuo logiikka, mutta hytin löysimme helposti ihan vahingossa.


Nuoli osoittaa hytin olevan vasemmalla, vaikka olikin nenän edessä

Sijainti oli päiväristeilylle paras mahdollinen: heti hissiaulasta ensimmäinen hytin ovi joka osuu näkökenttään. Hytti oli melkoisen nukkavieru, mutta ihan asiallinen. Taulutelkkari toimi ja ikkunasta näkee ulos. Pinnat oli puhtaat ja siistit. Ainoat arveluttavan näköiset paikat oli valaisimen jalka ja wc. Hytti oli kylmä, eikä termostaatin kääntäminen lämpimämmälle vaikuttanut asiaan ollenkaan. Kylmemmäksi sen olisi kyllä saanut!



 Pari kertaa harkitsin ennen kuin koskin



Tällä kerralla ei ollut edes "pakollista" kuohuviiniä matkassa mukana, joten sitä kuvaa ei tule tähän kohtaan. Siinä hytissä tovin istuttua päätinkin jo lähteä 12. kannelle etsimään Hera Salongid palveluita, kun kulmakarvat kaipasivat väriä ja muotoilua. Maisemahissillä ylös ja konferenssiosaston läpi kohti ahteria. Sielläpä nuo kolme maagista ovea löytyivätkin ja pienen odottelun jälkeen jo henkilökuntakin saapui paikalle. Itse olinkin jo ennen yhdeksää jo odottelemassa. Siinä odotellessa ukkokultakin tuli ja kävi allasosaston baarista hakemassa meille piccolopullot cavaa. Eipä mennyt kuin hetki niin jo pääsinkin toivomaani käsittelyyn. Jane niminen nuori nainen jutusteli iloisesti ja loihti juuri oikean väriset ja oikean muotoiset kulmakarvat. Ja pakko kyllä kertoa, että oli ensimmäinen kerta kun kulmien nyppiminen oli täysin kivutonta! Siinä ohimennen Jane myös levitti ihanaa kavovoidetta kuivaan naamaani, vieläkin on iho ihanan pehmeä käsittelyn jäljiltä. Suosittelen lämpimästi menemään Janen hoitoihin. Ihanaa! Eikä ollut edes kallista, vaan koko lysti maksoi 12€ ja pistesaldo karttui jälleen.



Tuolla pötköttelin

Kulmien jälkeen jatkettiin sitten kesken jääneen cavan siemailua ja suunnittelua seuraavaan aktiviteettiin. Kauppa. Sinne päätettiin lähteä cavailun jälkeen ostoksille ja tuliaisten hankintaan jo menomatkalla. Ihanan avaran Superstoren tarjonta on mahtava. Kaikki sama löytyy mitä löytyy Sympalta ja Sereltäkin, paitsi ei nuuskaa. Tupakan myynti oli omana pienenä yksikkönään myymälän sisällä porttien takana. Ihan hyvä järjestely. Siinä aikamme pyörittyämme olikin ostokset kasassa ja lähdimme hyttiin huilimaan.




Siinä tuo menomatka menikin sitten huiliessa ja olutta siemaillessa. Mietittiinpä samalla mihin mentäisiin ruokailemaan ja mihin aikaan. Päätettiin sitten, että mentäisiin Fast Laneen 12-13 paikkeilla, ja mielummin lähellä 13 niin porukka on varmaankin sieltä lähteneet matkalaukkuineen viettämästä aikaa.
Europan lähestyessä satamaa lähdimme Fast Lanen tarjontaa tutkimaan. Viiniä siellä saakin kolmen kokoiseen lasiin ja tietty hinnatkin sen mukaan.



Mutta, mutta... eipä ollut Fast Lanessa tuohon aikaan tarjolla kuin karkarapuleipää tai wrapia... ja makeita leivonnaisia. Ei edes sämpylöitä tai muuta leipää kuin katkarapuleipää. No eipä ollut vaihtoehtoja kovinkaan runsaasti niin otin sitten karkarapuleipää ja punkkua.



 Siinä syödessä huomasin että olipa Fast Lanen matto vaihtunut tuon vajaan parin viikon aikana. Ei ollut enää vanha punainen matto vaan sisustukseen sopiva vihreä matto. Hienoa! 


Tällä kerralla päätimme mennä käymään satamassa kävelemässä ja jopa Rimiin asti päädyttiin.
Mukaan lähti Rimistä "pakolliset" kynsilakat ja voileipäkakku. Tuo voileipäkakku on kyllä todella halpa, 9,90€/kg ja noin puolen kilon kakun jälleen ostin ja viitosen se maksoi. Hinta-laatusuhde on kohdallaan. Ennen laivaan paluuta piti mennä syömään maukkaat lihapirukkaat kera oluen. Tuo euron maksava pirukas on kyllä hinta-laatusuhteeltaan mainio ja maistuva.


Pirukkaat syöty ja takaisin laivaan kaupan kautta. Vähän piti punkkuvarastoa vielä täydentää ja olimmekin valmiita menemään takaisin laivaan. Siinä matkalla sitten hämmästeltiin paikallisen tullin ja poliisin pikatarkastuksia satunnaisiin ajoneuvoihin. Tallinnassa oli muuten poliisit hyvin näkyvästi esillä ja järein asein varustettu. Mahtoiko viikolla tapahtuneilla pommi-iskuilla ollut jotain osuutta asiaan. Aseet oli esillä.




Ihan vaan omaan käyttöön...

Hyttiin päästyä olikin jo melko raukea olo. Aikainen herätys, juomat, ulkoilu ja syöminen teki tehtävänsä. Nukku-Matti alkoi pelottavasti kolkutella ovella. Ajattelimme sitten, että voihan sitä pienet tirsat ottaa, onhan laivan lähtöön vielä pari tuntia aikaakin. Tuumasta toimeen ja sohva kiepsautettiin sängyksi ja nokosille. Sänky tuntuikin miellyttävän pehmeältä, mutta vietti taas lattiaan. Olisi ehkä jo sänkyjen runkojen vaihdon aika. Peitolla sain topattua itseni pysymään sängyssä ja unta kuulaan... ja sitä unta sitten riittikin vähän liiankin pitkään. Tulikin nukuttua käytännössä koko paluumatka. Vasta kymmeneltä heräsin! Siinä tovin manailin reissun hukkaan menoa nukkumisella.
Kiukun laskeuduttua lähdettiinkin sitten Ocean Clubiin käyttämään satamassa saadut drinkkikupongit. Tällä kerralla sainkin viimereissulla Europalla saamatta jääneen Sex On The Beachin. Ammattilaisen ottein nuori mies rakensi paukun. Oikein loistava suoritus varrattuna vajaan parin viikon takaiseen alkukankeuteen. Hatunnosto! Seksi rannalla olikin makeampi kuin oletin, mutta sai sen juotua. Ei se pahaa ollut, vaan makuuni liian makea. Siinä istuskellessa huomasin, että oli Windjammer saanut uudet matot. Samaa ihanaa musta-oranssia mattoa kuin Ocean Clubissakin on. Oikein hienon näköistä oli.





Tässä kohdassa tulikin jo kuulutus, että maihinnousu on alkanut kannelta 7. Pikamarssia kohti hissiaulaa ja maisemahissillä 10 kannelle. Hassua, että ihmiset jonottaa niihin umpinaisiin hisseihin eikä edes huomaa kun maisemahissit on vapaana. Hyttikortti ei sitten toiminutkaan kun olimme ovella, saman huomasi henkilökunta takanamme ja käytti "yleisavainta". Lähihyteissäkin oli liikettä, väki kävi koputtelemassa oville ja huuteli, että pitää herätä ja laivasta pitää poistua. En siis ollut ainoa väsynyt. Matkatavarat mukaan ja menoksi. Maisemahissi tuli nopeammin jälleen kuin ne umpinaiset ja pääsimme jonottamatta alas ja jonottamatta jopa ulos laivasta.
Kiitos Tallink Siljan henkilökunta. Kiitos Silja Europan henkilökunta ja kiitos Hera Salong ja Jane! Te teitte matkasta elämyksen. Vielä parempi se olisi ollut ilman pitkiä nokosiani. Seuraava reissu siintääkin jo silmissä ja mielessä: Grease-musikaaliristeily Symphonylla!
Hei, hei Europa! Nähdään taas...