Silja Europalla helatorstaina 2016

Tuli varattua extempore reissu Silja Europalla Tallinnaan Tallink Siljan nettisivujen kautta. Varaus sujui nopeasti ja helposti. Matkan lisäksi varasin hytin, vaikka matka oli vain päivämatka. Maksu sujui nettipankin tunnuksilla ja varausnumero tuli sekä sähköpostiin että tekstiviestinä puhelimeen, kuten olin halunnutkin.
Aamu alkoikin sitten todella aikaisin. Ennen kuutta jo ampaisimme pystyyn sängystä, pikaiset aamutoimet ja kohti bussipysäkkiä. Aurinkokin oli jo noussut. Oli tulossa kaunis ja tuuleton päivä. Samaa säätä oli luvattu Tallinnaankin. Suunnilleen tyhjällä bussilla ajettiin rautatieasemalle ja siellä vaihto ratikka numero kakkoseen, koska Silja Europa lähtee nykyisin päiväristeilyille Olympiaterminaalista.

Ratikka olikin aivan umpitäynnä matkalaisia. Osa jäi matkalla Linda Linen kuljetettavaksi ja me matkasimme pysäkin verran kauemmaksi.
Terminaaliin saavuttua huomattiinkin, että oli todella moni muukin ajatellut käyttää helatorstain merimatkaan. Tunnelma oli tiivis, mutta leppoisa. Jono mateli omaa vauhtiaan. Aina tuntuu että viereinen jono vetää paremmin, mutta eiköhän ne suunnilleen samaa vauhtia kulkeneet.

Saimme maihinnousukorttimme ja kävelimme vellovan väkijoukon seassa kohti portteja ja itse laivaa. Luulin ensin, että Silja Europa lähtisi Serenaden ja Symphonyn etupuolella olevalta laituripaikalta, mutta lähteekin samasta laiturista. Mitä jos tulee jollekin alukselle konerikko? Mihin laituriin sitten pysäköidään?
Laivaan päästiin sulassa sovussa. Ei tönimisiä eikä edes hermostumisia. Vanhalla muistilla suunnistimme kohti hyttiä, joka sijaitsi kannella 10.

Kuva on kuin perunalla otettu. Hytti 10424

 A-hytti 

 Ei näy Viikkareita

Joku on suuttunut lamppuparalle

Löydettiinkin nopeasti maisemahissit joilla pääsimme jonottamatta omalle hyttikannelle. Hytin ovella tulikin sitten pettymys: satamassa saatu hyttiavain ei toiminut. Ei kumpikaan, eikä vaikka minkälaista taktiikkaa kokeili. Takaisin kannelle 7 ja infoon. Siellä olikin useita ihmisiä apuja pyytelemässä kuka mihinkin asiaan. Pahoittelujen saattelemana saimme muoviset hyttiavaimet jotka toimi. Kassi ja takki jätettiin hyttiin ja lähdimme aurinkokannelle ihailemaan kaunista aamua. Kylpylän baari olikin jo auki ja ostimme aamupuurot, Lapin Kulta merkkiset sellaiset. Siinä sitten huomasin että muitakin laivaharrastajia oli matkalla mukana: Paula! Pikaiset huulenheitot ja lähdimme ulkokannelle seuraamaan lähtöä ruuhkattomassa paikassa.

Heti Kustaanmiekan jälkeen suurin osa ulkokannella aikaatappaneista siirtyi sisätiloihin, mutta me vielä jäimme, koska Harmajan majakasta piti saada otoksia.

 Ei näkynyt Päiviä

Superstar

Majakka nähty ja kuvat otettu ja olikin aika suunnata Tax Free Superstoren kautta hyttiin lepäämään. Hytissä tovin oltuamme kuuluikin ovelta ääniä. Ovenkahvaa käänneltiin ja sitten hyttikorttia käytettiin ovessa. Joku täysin vieras keski-ikäinen pariskunta tuli omalla, juuri infosta ostetuilla hyttikorteilla, sisään meidän hyttiimme. Siinä me kaikki hämmästelimme tilannetta ja pariskunta poistui takaisin infoon. Siinä ihmettelimme, että eikö kukaan infossa oikeasti tarkasta onko hytti jo varattu, ja mekin olimme vain noin tunti aiemmin käyty uudet hyttikortitkin hakemassa.
Väsymys vei meistä voiton ja käytimme hyttiä siinä tarkoituksessa johon oln suunnitellutkin: päikkärit. Kellon laitoin herättämään 30 minuuttia ennen satamaan saapumista, ettei mene koko päivä nukkumiseen. Nukkumatti tulikin unihiekkansa kanssa nopeasti ja herätys oli jälleen yhtä tuskaa, kuten aina.
Tällä kerralla oli tarkoitus käydä maissakin ja sinne myös lähdimme. 5 kannen uloskäynnillä oli todella kova tungos, vaikka viivyttelimme hytistä lähtemistä parisen kymmentä minuuttia vielä satamaan saapumisen jälkeen. Päästiin kuin päästiinkin ulos, sulassa sovussa ilman kenenkään tuskailuja.
Tallinnan sataman välittömässä läheisyydessä tapasinkin sitten kaverini Eijan, jonka kanssa olimme sopineet pikaisen rupattelutuokion. He olivat tulleet Tallinnaan Star-Superstar aluksilla. Tykkäävät matkustaa autolla, koska Lahdesta ei ole kovin näppärä päästä aikaisin aamulla satamaan.
Eija miehineen lähtivät takaisin Helsinkiin ja käytiin pikaisesti ostoksilla. Jäimme satamassa istuskelemaan penkille ja ihmeteltiin turistien määrää. Valtavat matkalaukkuvirrat suuntasivat kohti vanhaa kaupunkia. Meillä on sekin käymättä, mutta ehkä vielä joskus. Siinä istuessa tulikin vaalea pulu ihmettelemään meitä. Olihan sille pakko antaa patongista murusia. Pian tulikin tummempi kaveri samoille apajille.

 Tummalla pululla oli oikeassa jalassa vain kaksi varvasta eteenpäin

Kyllä siitä patongista riitti hienosti meille kaikille neljälle syötävää.
Reilusti ennen laivan lähtöä menimme takaisin laivaan, nokosille, väsytti jo todella paljon. Ovella olikin jälleen pettymys: hyttikortti ei taaskaan toimi. Lähdin infoon vaihtamaan kortteja toimiviin. Melkein olin jo kiukkunen toimimattomien korttien takia. Uudet kortit kourassa takaisin ovelle, jännitystä, ne toimii! Kello laitettu herättämään, ettei käy kuten edellisellä Silja Europan reissulla, jolloin herättiin vähän ennen satamaan saapumista.

Alus lähti liikkeelle ja lähdettiin tutkimaan ruokailuvaihtoehtoja. Maxime ja Fast Lane olivat kaksi parasta ehdokasta sillä hetkellä. Päädyimme Fast Laneen, koska sinne ei tarvinnut jonotella eikä odotella pöytään ohjaamista. Fish and chips lähti molemmille mukaan kera juomien.
Maisemia ihastellen ja ruoasta nauttien menikin sitten hetki jos toinenkin. Hitaalla kaavalla piti syödä, koska ruoka oli todella lämmintä, olihan ne juuri meille vartavasten valmistettu. Maistuvat annokset katosi ja lähdimme katselemaan josko näkisi tuttuja. Ja näkyihän Paula ystävineen odottelemassa trubaduurin saapumista esiintymään.

Vaikeasti lausuttava XPRS porhalsi menemään

Siinä juomia siemaillessa juttelimme niitä näitä ja vaihdettiin laivakokemuksia, kuulummehan kumpikin Itämeren Laivat Facebook ryhmään. Trubaduuri lauloi paljon toivekappaleita, joka on hyvä juttu. Mikään ei ole kamalampaa kuin esiintyjä, joka ei kuutele yleisöään. Aika meni nopeasti ja saavuimmekin jo Helsinkiin. Paluumatkalla oli huomattavasti vähemmän matkustajia kuin mennessä, joten ulos poistuessa ei ollut kaaosta. Aikataulussa saavuttiin satamaan. Kaunis keväinen lämmin päivä alkoi olla lopussa ja loppu oli tämä pikavisiitti Silja Europallekin. Kaikki sujui hienosti hyttiepisodia lukuunottamatta.

Melko lämmin ilta 

Kiitos jälleen Silja Europan ystävälliselle henkilökunnalle, kiitos Tallin Silja. Laivamatka oli jälleen mukava ja onnistunut, kaikesta huolimatta.
Nähdään taas!