05.30 herätys ja pikaisten aamutoimien jälkeen pikamarssi rautatieasemalle ja näin alkoi matkamme kohti Silja Europaa. Junassa oli yllättävän paljon väkeä, vaikka oli varhainen lauantaiaamu. Tällä kerralla jopa ratikkaan mahtui paremmin kuin tuohon paikallisjunaan.
Olympiaterminaalissa olikin jo kuhinaa. Check-in luukkuja oli useita auki sekä tietenkin automaatit. Itse mielummin jonotan ja saan henkilökohtaista palvelua, ja toivon monen muunkin tekevän näin. Sillä tavoin saattaa pelastaa monia työpaikkoja.
Sujuvan check-inin jälkeen odottelimme kymmenisen minuuttia ja laivaan nousu jo alkoikin usean portin kautta kohtuullisen nopeaan tahtiin. Hidasteluja tuli vain kun ihmiset ei ymmärrä odottaa että portti sulkeutuu ja korttia tarjoaa väärässä asennossa lukijaan, vaikka lukijassa on kyllä selkeä malli liimattuna.
Hytti 11622 oli osunut kohdallemme. Se sijaitsee laivan paapuri puolella ahteripäässä (eli vasemmalla laivan kulkusuuntaan katsoessa ja peräpäässä). Laivaan päästiin sisään kannelta 7 keulaosasta eli maisemahissillä ylös ja pitkähkö marssi leveää hyttikäytävää kohti ahteria. Hytti yllätti positiivisesti. Iso ikkuna ovea vastapäätä antoi runsaasti valoa. Valoisuuteen vaikutti myös kirkkaan valkoiset vuodevaatteet sekä pyyheliinat sängyn päällä. Vähän outo yksityiskohta on päiväpeiton puuttuminen, mutta toisaalta sehän on lähinnä vain ulkonäön takia olemassa. Vähemmän pyykkiä = vähemmän kustannuksia. Ja lattiallehan tuo päiväpeitto usein pudotetaankin mytyksi kun mennään nukkumaan.
Runsaasti kaappitilaa tässä hytissä on: 2 henkarikaappia, jääkaapin kaappi ja housuprässille oma kaappi. Laseillekin oli oma kaappi reilun kokoisen telkkarin alla ja vielä kampauspöydän yläpuolella oli kaappi. Tuo kaappien määrä olisi jopa kotona makuuhuoneessa loistava määrä. Vessa oli tilava ja jopa vessapaperi oli parempilaatuista kuin esimerkiksi Serellä ja Sympalla (niissä on kovaa ja karkeahkoa paperia)
Erkkeri-ikkuna ja pöytäryhmä tuoleineen oli erittäin hyvä paikka siemailla jääkaapissa olleet kuohuviinit.
Fiksattavaa löytyy
Aamutuimaan ei näy Viikkareitakaan
Mutta, mutta... Toinen kuohuviinilaseista oli pahasti säröillä. Siivoojan olisi tuo kyllä pitänyt huomata astioita asetellessaan. Soitto infoon ja kerroin huoleni. Luvattiin hoitaa asia. Reilun vartin odoteltiin kuoharit pöydällä, eikä ehjää lasia vain kuulunut. Uusintasoitto tuottikin sitten tulosta. Infossa valittelivat kiirettä, mutta montako sekuntia menee kertoa siivoojalle, että lasi pitäisi vaihtaa? Noin 10 sekuntia arvioisin. Toisen puhelun jälkeen ei mennyt kuin pari minuuttia kun ovelle jo koputeltiin ja pääsimme kilistelemään alkaneen matkan kunniaksi vielä kylmiä kuohuviinejä.
Kaikkea sitä löytääkin hytistään
Meri ja matto
"Kiva" mattokuosi mukana kuvassa
Maistuvan leivän jälkeen kaupan kautta hyttiin erkkeri-ikkunan ääreen. Vieläkään ei väsyttänyt joten saimme nauttia virvokkeista ja juuri ostetuista naposteltavista.
Aika kului kuin siivillä rupatellessa ja virvokkeita nauttiessa ja kohta olimmekin jo Tallinnassa... Sateisessa Tallinnassa. Tulimme siihen päätökseen, että käymme vain satamarakennuksessa piipahtamassa ja sitten takaisin Silja Europaan. Ja näin teimme. Traditioksi muodostuneet lihapirukkaat oluella piti käydä nauttimassa ja sitten takaisin laivaan.
Tällainen tuliainen Tallinnasta löytyi
Nyt olikin jo nukkumattikin heitellyt unihiekkaa, joten vahingoista viisastuneena tulikin laitettua puhelin kerrankin herättämään ettei mene laivamatka pelkäksi nukkumiseksi.
16.30 pärähti puhelimen herätys. Tunnin kuluttua Silja Europa lähtee kohti Helsinkiä. Satoi aivan kaatamalla ja oli todella synkkää. Ei siis asiaa mennä ulkokannelle kuvaamaan yhtään mitään. Katselimme lähtöä hytistämme ja virvokkeitakin nautittiin pitkien päikkäreiden päälle. Somen kautta tulikin sitten viestiä, että eräs laivaryhmäläinen tuttava on Windjammerissa, joten vaatteet päälle ja Windjammeriin suunta. Siellä hyvän tovin jälkeen alkoi jälleen vatsani muistuttaa siitä, että olisi aika jo saada pientä täytettä.
Pikapalaverin päätteeksi valintamme päätyi Maxim ála Carte:n. Alunperin ajatuksena oli tilata hampurilainen, mutta, mutta...
Maximin ovella listaa selatessa mieli alkoi muuttua. Tarjoilija ohjasi meidät kauniisti katettuun pöytään: oli pöytäliina, oli kauniisti taitellut ja asetellut ruokaliinat, aterimet kiiltävät laikuttomina ja naarmuttomina, lasit suorastaan loistivat kirkkaana. Tämä on sitä, joka on kadonnut Sereltä ja Sympalta. Tätä haluaisin sinne takaisin kristallivalaisimineen päivineen. Pois "rento" italiakaisuus paperisine lautasen alustoineen. Ainoa asia joka pisti pahasti silmiin oli laminoidut ruokalistat. Kaksipuolinen jäykäksi laminoitu ruokalista on varmasti henkilökunnalle helpompi kuin kansion muodossa oleva lista, mutta laminoitu paperi vaikuttaa halvalta. Laskee paljon luksusta, jota muutoin Maximessa oli paljon. Jopa henkilökunta oli omiaan tähän ravintolaan. Teititeltiin, kunnioitettiin asiakkaan toiveita.
Pippuripihvi... Aivan uskomattoman ihana pippuripihvi tarjoiltiin pöytäämme. Juomana laivan punaviiniä, joka osottautui oikein hyväksi valinnaksi. Pihvin paistoaste oli oikein onnistunut medium. Suosittelen lämpimästi. Tuolloin pihvi on mureimmillaan. Itse tilasin annokseni parmesanilla maustetuilla maalaisranskalaisilla, hyvä valinta. Mieheni pippuripihvi tuli kermaperunoilla. Iloksemme perunat oli annosteltu suoraan lautaselle, näin jäi pöydälle enemmän tilaa eikä tarvinnut varoa kuumia astioita.
Ajatuksenani oli, että olisin ottanut jälkiruokapöydän ihanat antimet jälkiruoaksi, mutta tuo ihana pippuripihviannos perunoineen täyttikin vatsani, eli ei enempää enää mahtunut.
Täysin vatsoin vaelsimme kohti kauppaa ja piti vielä ostaa viimeiset luvatut ostokset ja pikamarssia hyttiin pakkaamaan. Paluumatka tuntui todella lyhyeltä ja tuli lähes kiire pakata kaikki tavarat mukaan.
Jos matkakuume iski, niin helpotusta siihen saa tästä
Näin on jälleen yksi matka takana, mutta onneksi on vielä monta jo maksettua edessä... Kiitos, Tapio. Ilman sinun panostasi tämä matka olisi jäänyt tekemättä!
Hei, hei Silja Europa ja ihana henkilökunta... Nähdään taas ihan lähiaikoina!
