maanantai 4. huhtikuuta 2016

Grease-musikaali Symphony 02.04.2016


Kovaa matkakuumetta podin ennen tätä reissua, varsinkin viimeinen yö ennen reissua meni lähinnä pyöriessä ja miettiessä, tuliko kaikki pakattua.
Laivalle lähdettiin lauantaina 14.00 kotoa kohti junaa, jota ei asemalla tarvinnut edes odotella. Ratikkaan vaihtokin sujui nopsasti, jouduin jopa muutaman juoksuaskeleen ottamaan, että ei ratikka 2 karkaa nenän edestä.
Terminaalissa olikin yllättävän paljon väkeä odottelemassa laivaan pääsyä jo tuntia ennen porttien avaamista, kiitokset varmaan kuuluu matkustajille lähetetylle tekstiviestille, että satamassa tulisi olla hyvissä ajoin paikalla. Itsellä on aina ollut tapana olla ajoissa paikanna, inhoan myöhästelyjä ja monet kerrat olenkin naureskellut bussien ja junien perässä juoksevia ihmisiä.
Lähtöselvitus sujui joustavasti ja nopeasti Club One Gold tiskillä. Samalla ostin laivarahaa 150€:lla.





Laivarahalla saa suuremmat pisteet kuin tavallisella rahalla saisi. Ja pisteiden keräämisellähän pääsee korkeammalle tasolle ja saa parempia etuja, eli kannattaa kokeilla jos laivalla matkustaa.
Tällä kerralla hyttin saimme kannelta 11. aivan laivan peräpäästä meren puolelta, kun A hytistä on kyse. Sijainti on muuten hyvä ja rauhallinen, mutta potkureiden aiheuttamat resonoinnit välillä on todella häiritseviä. Hytti oli tuttuun tapaan siisti, mutta sänky oli saanut kunnon osuman jostain, luultavasti joku on yläsängystä hypännyt alasängylle. Sen verran pahasti se oli notkollaan reunasta, ettei sitä oltu edes rakastettu ruttuun. Vaatekaapissa oli paritkin tikkaat, ettei sängystä olisi tarvinnut hypätä toiselle, mutta kukin tavallaan. Näillä mennään tällä kerralla.





Piipahdin pikapikaa noutamaan Grease-musikaalin paikkalipun ja piipahdin Gift-shopissa ostoksilla. Olin ennakkoon valinnut tapas-annokset sekä piccolo-pullot cavaa esityksen aikana nautittavaksi. Vaikka olin ennakkoon maksanut premium paikasta, niin paikkakartasta päättelimme, että paikat on kaikkea muuta kuin hyvät. 7. kannen korkeudella, eli käytännössä pääsemme katselemaan alaviistosta sivuprofiileja.
Päätimme sitten hytissä nautitun kuohuviinin jälkeen lähteä suunnilleen samoin tein syömään,


 Tällä kerralla arvonnassa voitti mutkaton Mundo lihapulla-annoksineen. Todella hyviä lihapullia kera muusin ja kermakastikkeen olikin Mundossa. Hintakaan ei huimannut: 11€/annos aikuisilta.


Salaatti ja sämpylät kuuluivat annoksen hintaan

Siinä syödessä sitten sähläsin T-paitani kastikkeella. Eipä sitä aikuisenakaan osaa siististi syödä. Kaupassakin pitää ehtiä pakolliset tuliaiset ostaa ennen musikaalin alkamista, vaikka paidalla joka on kastikkeella kuorrutettu. Pahimmat kastikkeet paperilla pois ja menoksi. Ostokset hyttiin ja alkoi valmistautuminen musikaaliin. Olin ajatellut, että pukeutuisin musikaalin henkeen 50-luvun tyyliin kellomekkoon tylleineen päivineen ja näin myös tein. Symphonyn ainoa fiftari-matkustaja olin minä!
Mars kohti Atlantis Palacea! Atlantis Palaceen päästyääm ystävälliset tarjoilijat ohjasivat meidät pöytään. Paikka olikin juuri sellainen kuin pelkäsimme. Takaviisto kuvakulma jaloista oli tarjolla tällä musikaalilla. Tässä kohdassa ja alkoi "vähän harmittamaan" tuo sijaintimme, olimmehan maksaneet että meillä on esteetön hyvä näkymä premium paketin muodossa.




Itse musiikki ja lauluosuudet musikaalista oli loistavat, jopa paremmat kuin oli viimekeväisessä Saturday Night Feverissä, joka sekin oli loistava minun mielestäni. Välillä oli jopa vaikea uskoa että bändi soittaa taustalla livenä! Ja lauluosuudet, ne oli pitkälti saman tyyliset kuin alkuperäisessä elokuvaversiossakin olivat kaikkia maneereja myöten. Iho kananlihalla nautin pelkästä musiikista ja laulusta, kun visuaalinen elämys jäi kokematta. Välillä teki mieleni jopa laulaa täysin rinnoin mukana ja toisella hetkellä taasen musiikki vaatii tanssimaan! Erittäin positiivinen kokemus, vaikka paikka oli surkea. Reklamaatiota annoin jo heti musikaalin aikana ja ystävällinen henkilökunta järjestikin meidät sitten uusintanäytökseen paluumatkalla.
Ihanan musiikkiesityksen jälkeen hyvillä mielin olikin hyvä hetki siirtyä New Yorkiin ja kas, kas... Kim E. muisti meidät. Vitsaili jopa meidän käyvän Sympalla useammin kuin hän! Mukavalta tuntuu kun henkilökunta muistaa. Otimme sitten Club One Gold jäsenille kuuluvalla 7€:n arvoisella drinkkikupongilla paukut: Golden Cadillac ja Spanish Coffee. Olivat hyvät hömpsyt. Siinä juomia nauttiessa mietimme seuraavaa etappia. Olihan Old Port Pub käytävä tarkastamassa. Sinne siis... Emme mahtuneet tuohon valoisaan ihanaan pubiin istumaan, joten lähdimme takaisin Atlantis Palaceen kuuntelemaan, millainen Joy The Coverband on ja hyvä bändi on!


 Jussin tekemä Bloody Mary maisui hyvälle, suosittelen


 Joy The Coverband soitti todella laidasta laitaan funkysta rockiin ja discosta iskelmiin. Loistava valinta yökerhoon soittamaan. Vaihteeksi olin tilannut Bloody Maryn, nyt osui aivan loistava yksilö kohdalle. Mausteita oli tarpeeksi, ettei ollut pelkän tomaattikeiton makuinen! Kiitos tästä kuuluu Jussi nimiselle baarimikolle. Ukkokulta nautti oluestaan. Siinä aikamme istuttuamme alkoi jo väsymys painaa silmiä ja vatsa kurnia. Keulabaarin kautta kiersimme Mundon yöpalalle. Matkalla jo meitin että pyttipannu on aivan liian iso yksin syötäväksi, tulee ähky olo eikä se ollut miellyttävä ajatus. Ilokseni huomasin, että Mundossa oli tarjolla hodareita edulliseen 2€ hintaan! Sellaiset sitten tilasimme paahdetulla sipulilla ja hyvää oli. Nyt oli hyvä hetki suunnata hyttiin yöpuulle ihan vielä järkevään aikaan ennen keskiyötä.
Peräpään hytin kirous sitten herättikin, kuten arvelinkin, Ahvenanmaalla, mutta onneksi unenpäästä sai nopeasti kiinni. Kahdeksan paikkeilla ruotsin aikaa sitten jo olinki virkeänä tempomassa vaatteita päälle ja vähin äänin lähdin Tavolataan aamiaiselle. Siellä odotteli kuohuviini lasillinen jo sisään tullessa ja ikkunapaikan valitsin.





Munakokkelia, pekonia, kanapullia, papuja, sämpylöitä, leikkeleitä... ihana aamiainen, mutta minne olivat kadonneet sämpylät unikonsiemenillä? Niitä ei ollut missään. Aamiaisen jälkeen unohtunut salmiakki Tax Freesta mukaan ja takaisin hyttiin. Alkoikin taas mukavasti ramaista. Avasin kuitenkin telkkarin ja heittäydyin vatsani viereen makaamaan ja nukahdin. Laivamatkalla onkin ihanaa se, että jo matkaa suunnitellessa jättää auki sen että mitä tekee. Onko matka määränpää vai onko määränpää Tukholma. Tällä kerralla oli määränpää matka ja lepo. Lepo onkin tärkeää. Levännyt ihminen jaksaa paljon enemmän.
Torkahtelujen jälkeen oli jo aika liikkua ja tehdä sotasuunnitelma iltapäivälle. Sushi & Co on loistava paikka päiväkahville, ja siellä tarjonta on runsas: löytyy sushia (tietenkin), leivoksia, sämpylöitä, kolmioleipiä, tortillaa, salaatteja, hedelmiä ja tietenkin vaikka mitä juomia. Päädyimme perinteisiin oluisiin. Tällä kerralla jätin syömingit väliin, kun oli ajatuksena, että illalla voisi mennä El Capitaniin. Siinä sitten mietin että mihinkä aikaan mahtoi alkaa lippujen lunastus musikaalin 1. näytäntöön. Tallustelimme oluiden jälkeen Atlantis Palacen ovelle eikä siellä ollut lipunmyynti vielä alkanut, joten piipahdus Gift Shoppiin ja sieltä hytin kautta Old Port Pubiin. Pubissa olikin Jussi ja tietenkin sain ihanan mausteisen Bloody Maryn. On kuulemma Jussin bravuuri tuo Bloody Mary. Siinä Maryn jälkeen lähdin lunastamaan lippuja uusintanäytökseen ja yllätys, yllätys: saimme lisäksi vielä drinkkikupongit! Pelkkä uusintanäytöskin olisi riittänyt, mutta eipä pistetty hanttiin.


 Edellisen näytöksen 550 pöytä sijaitsee tuossa kuvassa vasemmalla ylhällä olevan neliön sisällä



 Tämä ON premiumnäkymä minun mieleeni

Tarjolla mustaa jesaria ja sakset =)

Suositus on että Grease-musikaaliin pitäisi tulla noion 30 minuuttia ennen esityksen alkua ja niinhän tietenkin teemme, niin kuin pyydetään. Paikkamme olivat tällä kerralla loistavat. Näkymä aivan suoraan keskelle esiintymisaluetta. Tuohon aikaan on Atlantis Palacessa jopa pöytiin tarjoilu, joka veikin mieleni ja ajatukseni suoraan 80-luvun alkuun, jolloin pöytiin tarjoilu oli itsestäänselvyys, eikä asiakkaat saaneet kävellä juomat käsissä pitkin ravintoloita. Kaipaan noita aikoja. Pöytiin juomatarjoilu on nykyään harvinaista herkkua. Tuli kuulutukset että musikaali alkaa. Valokuvaus ja videokuvaus on kielletty. Pariinkin kertaan tuo toistetaan ja kolmella kielellä. En siis musikaalista minäkään kuvia napsinut, en edes omaan käyttöön. Olisihan se väärin jopa heitä kohtaan, jotka ovat saaneet ottaa luvallisia kuvia ensinäytöksessä.
Itse musikaali oli tajunnan räjäyttävä kokemus. Jopa roolihahmojen ulkoinen olemus oli pitkälti sama kuin elokuvassa. Laulusuoritukset oli uskomattoman hyviä, vaikka langattomissa mikrofoneissa välillä häikkää olikin, eikä äänitarkkailija ollut aina tarpeeksi skarppina sulkemassa ja avaamassa mikkilinjoja. Nuo on pieniä ongelmia noin isossa ohjelmassa. Kaikki musiikkiosuudetkin soitetaan livenä bändin toimesta, mikä on todella hienoa ja hyvin sovitettu. Välillä kävi jopa epäillys, että olisi playback esitys, mutta sitten tulee laulajan tai bändin oma maneeri ja ajatukset huimasta live-esityksestä vain vahvistuivat. Tanssiosuudetkin oli tiukasti treenattu ja onnistuneesti tehty koreografia takasi sen että pienelläkin esintymislavalla saatiin esitys tuntumaan isommalta kuin oikeasti olikaan. Kulissina oli yksinkertaiset käänneltävät sermit portailla ja toisinpäin käännettynä sermiin sai käännettyä pöytälevyn. Näitä sermejä esiintyjät pyörittelivätkin tanssin ja näyttelemisen ohella näpsäkästi, lisäksi verhojen takaa ilmestyi esimerkiksi Greased Lightning. Elokuvasta oli napattu paljon kohtauksia, jotka sisälsivät teini-iän tahatonta huumoria, kömpeliä iskuyrityksiä ja suukkojen välttelyitä. Esitetyistä kappaleista esimerkiksi "Mooning" oli huima suoritus. Kylmät väreet kulkee edelleen sitä muistellessa. Oma ikisuosikki elokuvasta on "Rizzo" Stockard Channingin esittämä "There Are Worse Things I Could Do" ja yllättävän hyvän version Symphonylla kuulin. Karvat nousi silläkin pystyyn. Tanssiosuuksista parhaimpia oli tietenkin "Born to Hand Jive". Aivan uskomattoman mukaansatempaiseva koreografia ja mieleni tekikin tanssia hand jivea samaan tahtiin. Oli kyllä katsomisen arvoinen musikaali. Ja jos nyt innostuit ja haluat katsomaan, niin tätä linkkiä klikkaamalla pääset varaamaan itsellesi matkan Grease-musikaaliin.
Musikaalin jälkeen pitikin piipahtaa New Yorkissa maisemia katsomassa, eihän kello ollut vielä kuin vähän yli seitsemän ja valoisaakin oli. Keulabaarihan on musikaalien aikaan suljettu ja aukeaa vasta toisen näytöksen jälkeen. Siellä Kim oli kollegoineen odottelemassa alkuillan asiakkaita. Tällä kerralla maistoin drinkkilistalta Ship's Drink:n Eipä ollut huono paukku. Varmasti tulen uudelleenkin tuota ottamaan.




Hämmästelimme merimetsojen tuhoamia saaria ja ihmettelimme, että mitä mahtaa tapahtua Moonlight Promenadella, näyttää siltä, että sinne tulee jonkinlainen baaritiskin korkeudella oleva pöytätaso. Pitipä sitäkin sitten käydä kuvaamassa.

Mitäs täällä nikkaroidaan?

Näyttää baaripöydältä

Sitten olikin jo vuorossa illallinen El Capitanissa. Eikä varmaan ollut yllätys, että ruokina on tutut Angus Beef Bearnaise ja pippuripihvi.



Juomana laivan punkkua pullollinen. Annokset eivät edelleenkään pettäneet. Pihvit mureita ja maukkaita mediumina. Annokset tulivat todella nopeasti pöytään. Tarkoitus oli mennä jälkiruoat nauttimaan Sushi & Co:n, mutta eipä vatsaan enää mitään mahtunut pihvien jälkeen. Kellokin oli jo rientänyt yli yhdeksän ja päädyimme menemään hyttiin istuskelemaan ja jatkoa miettimään. Silmät sitten jumittuivatkin telkkarista tulleeseen dokumenttiin The Beatlesin fan clubin ylläpitäjästä, jäi jopa uutisetkin näkemättä kun dokumentti vei mukanaan. Sen jälkeen olikin kanavan kääntö ja formuloiden odottelu. Kyllä A-hytti on hyvä valinta television orjalle. Otettaisiin varmasti useammin promenade-hytti, mikäli sielläkin olisi telkkari, mutta kun ei ole, niin A-hytissä tai deluxessa matkataan ja tietenkin Commodore-luokassa silloin tällöin. Ahvenanmaa piti nähdä ja Mariellakin lipui satamasta kun Symphony peruutteli paikalleen. Nyt voikin vetää jo verhon alas ja keskittyä enemmän formuloihin. Ja nukkumattiin.
Aamu pääsi yllättämään matkailijan jälleen. Vaikka ajoissa bunkkaamaan menimmekin niin herätyskellon riipaiseva pim pom kuullostaa pahalta vain 1,5 tuntia ennen satamaan saapumistakin. Verho ylös ja yllätys. Ei näy kuin vaaleaa. Tasaista vaaleaa vaikka kuinka yritti tähyillä.


Kunnon sumu oli merellä. Meillä kun sattui hytti olemaan aivan laivan peräosassa emme sumutorvea olleet kuulleet koko matkan aikana. Sääli keulassa matkustavia, sinne se töräyttely kuuluu paremmin kuin hyvin, mutta onneksi on korvatulpat.



Pikainen pakkaaminen ja alkaa matkan ikävin osuus. Kustaanmiekka melkei näkyi, Mariellaa ei näkynyt ollenkaan, vaikka kuinka yritti. Vierestä kulkenut Merlin näkyi kehnosti. Satamakin oli sumussa. Matkalaukut pakattuna odottelimme hetken satamassa että kuuluuko hyttikäytävältä muiden matkustajien poistumisen ääniä. Ei kuulunut. Varovainen kurkistus ja näkyi vain hissiaulan puoleisessa päässä siivoaja työssään. Koko hyttikäytävällä oli meidän hytin lisäksi vain 6 hytin ovea jätetty auki merkiksi että hytti on luovutettu. Aika hiljainen hyttikäytävä oli.




Matka olikin taas paketissa. Hei, hei Symppa. Hei, hei Sympan ihana henkilökunta! Ilman teitä olisi matka ollut paljon huonompi, mutta te saitte sen hyvääkin paremmaksi. On ilo matkustaa teidän kanssa. Toivottavasti nähdään pian!