Puurojuhla Silja Serenadella 09.12.2023

 Pienen pähkäilyn jälkeen päätin sittenkin kirjoittaa puurojuhlasta, jolle oli ilo ja kunnia osallistua.

Puurojuhlaan saa erillisen kutsun, joka kaiketi on tekoälyn suorittama ja kriteerinä saattaa olla Club One Gold jäsenyys ja asuminen pääkaupunkiseudulla. Puurojuhla on ollut Siljalla pitkään perinne, jonka vain pandemia on katkaissut. Itse en ole jokaiseen puurojuhlaan päässyt osallistumaan, vaan useita kertoja "kaikki" tutut on saaneet kutsun, mutta minä en. Näin se vaan menee. Kaikki ei mahdu yhtäaikaa Satrlightiin. Kaikki ei mahdu yhtäaikaa edes buffettiin. Ei edes pelkän Helsingin Club One Gold tason jäsenet. Meitä on paljon!

Silja Serenade

Kutsu tuli noin viikko ennen puurojuhlaa ja vastata kannattaa välittömästi, koska vain 600 ensimmäistä pääsee mukaan. Aikaisemman kokemuksen perusteella varasin paikan kahdelle aikuiselle ja sitten vasta kysyin että mennäänkö. Mikäli olisi odotellut tunnin tai pari, niin paikat olisi varmasti olleet jo täynnä. Näin se on aina ollut. Todella suosittu tapahtuma.

J. Pukki

Aamupäivällä 11.00 saavuimme Olympia terminaalille jonne olikin jo kerääntynyt ihan mukavasti väkeä odottelemaan ilmoittautumisen alkua. Tuli vähän samanlainen tunnelma kuin olisi ollut risteilylle lähdössä. Ennakkoon annetussa ohjelmassa oli kerrottu, että ilmoittautuminen laivaan alkaisi 11.15, mutta alkoikin jo heti 11.00. Ihan hyvää vauhtia ihmiset saivat tarrat, joilla puurojuhlan vieraat sai erotettua risteilyllä olevista matkustajista. 11.30 alkoi laivaannousu ja väki velloi hiljalleen narikan kautta Starlightin uumeniin. Starlightin portaiden yläpäässä oli glögitarjoilu pipareineen.

Glögiä ja piparia

Starlight oli kutakuinkin viimeisintä paikkaa myöden täynnä kun ohjelmaisäntä Tero Koistinen aloitti lyhyellä puheella päivän ohjelman. Teron jälkeen oli vuorossa aluksen kapteenin, Juha Rautavirran puhe. Hänen jälkeen pienen puheen piti myös Kalle Katajainen, Tallink Silja Oy:n myynti- ja markkinointijohtaja. 

Täyttä oli

Tero Koistinen

Juha Rautavirta

Kalle Katajainen

Puheiden jälkeen alkoi viihteellinen osuus: laulava kvartetti Pioneers Etelä-Afrikasta esitti Motown klassikkohittejä erittäin upeasti. 

Pioneers

Viihteen jälkeen kerrottiin arvonnassa voittaneiden nimet ja siirryttiin buffetin puolelle syömään. Kuten arvata saattaa, niin buffetissa oli tungosta ja jonoja. Suunnilleen jokainen oli sitä mieltä, että juuri hänen tulisi saada olla joka paikassa ensimmäisenä. No, onneksi tyhjiä pöytiä löytyi vaikka kuinka paljon kun vaan käveli kauemmaksi buffetin sisäänkäynnistä. Jonoja oli todella paljon, vaikka linjastoja oli useita käytössä, paitsi puuroa. Puuroa oli vain yhdessä paikassa! Olisi ollut hyvä, että olisi peräpäässäkin ollut puuroa, eikä vain sisäänkäynnin yhteydessä. Ruoka oli hyvää ja sitä oli tungoksesta huolimatta riittävästi ihan jokaiselle, jopa ilman kiukkuja.

Puurojonossa kuin köyhän talon porsaat

Ruokailun jälkeen olikin jo Harri-hylkeen discon aika Starlightissa. Pitihän sekin discohumu käydä vilkaisemassa. Hartsaa en huomannut, mutta ilo oli ylimmillään.

Harri-hylkeen disco

Pois lähtiessä oli vielä lahjakassien jako Luxury shopin edessä. Kassin sisältönä oli suklainen tervehdys kera piccolo pullon laivan kuohuviiniä.

Tuliaisia

Oli miellyttävä kokemus tämä puurojuhla, vaikka joitain pikkuisia juttuja jäi kaipaamaan (onnenpyörä ja ennen saatu alekoodi). Mutta kaikenkaikkiaan onnistunut puurojuhla. Jatkoon! 

Pippuripihvi vastaan pippuripihvi

 Odotettu paluu Silja Serenaden ja Silja Symphonyn Grill Housen ruokalistalla on ollut pippuripihvi ja heti sitä oli maisteltava kun siihen tuli mahdollisuus. Ja kaiken kruunasi se, että reilun viikon välein pääsi vertaamaan sisarusten pippuripihvejä keskenään. Sen on tässä vuosien mittaan huomannut, että Grill Housen ruoka, tai varsinkin asettelu lautaselle on todella paljon töissä olevasta henkilöstä kiinni. Maku pysyy hyvänä  ulkonäöstä huolimatta.

Suora linkki Grill Housen ruokalistaan https://www.yumpu.com/en/document/read/68518158/grillhouse-serenade-symphony-web-en-fi-se

Serenade 23.11.2023

Matkustajia oli sen verran vähän, että jonottamatta pääsi ravintolaan. Palvelu oli ystävällistä ja iloista, kiitokset siitä lähtee Laura nimiselle hymyilevälle ilopillerille! Näitä henkilöitä lisää! 

Tilasimme molemmille pippuripihvin mediumina. Ukkokulta otti annokseen kuuluvilla perunoilla ja itse vaihdoin ranskalaisiin. 

Kasviksia oli lautasella mukavasti, mutta pihvi oli ulokonäöltään pienoinen pettymys. Olimme odottaneet saavamme sellaisen noin 2-3 cm paksun perinteisen pippuripihvin. Paistopinta raitoineen oli silmää miellyttävä. Entä sitten maku?

Pippurikastike maistui miellyttävälle, lähes kuin aikaisempi entrecôte pihvin pippurikastike (tosin sen söin monta kuukautta sitten Symphonylla, joten muisti voi tehdä temppuja). Itse pihvi oli juurikin kuin tuo edellä mainittu entrecôte pihvi, eli noin 1cm paksu. Itse pääasia eli pihvin maku oli hyvä, vaikkakin paistoaste oli omasta mielestä mennyt hitusen well donen puolelle. Omalla kokemuksella medium on ollut hieman vähemmän paistettu, mutta toki saatan olla tässä(kin) asiassa väärässä. 

Eli maussa ei ollut vikaa, mutta suutuntuma oli erilainen kuin olin odottanut. En katsonut tarpeelliseksi kuitenkaan palauttaa maultaan moitteetonta annosta enkä huomauttanut paistoasteestakaan, kun kyse on lähinnä omasta mielipiteestä ja suutuntumasta.

Sitten Symphony 4.12.2023

Matkustajia jälleen todella vähän, joten jonottamatta pääsimme ravintolaan pöytään mukavan tarjoilijan saattamana. Palvelu oli asiallista, mikään ei pompannut erityisesti esiin. 

Tilasimme molemmille pippuripihvin mediumina. Ukkokulta otti annokseen kuuluvilla perunoilla ja itse vaihdoin ranskalaisiin. 

Eniten yllätti annoksien poikkeava ulkonäkö. Nyt oli pippuripihvi perinteisemmän pippuripihvin näköinen: paksuhko palanen lihaa. Kastike oli kutakuinkin identtisen makuinen Serenadella syödyn kanssa, mutta ukkokullan perunat oli aivan erilaiset. Symphonylla oli pieniä kokonaisena paahdettuja perunoita ja Serenadella oli lohkoperunoita muistuttavia. Ei vikaa kummankaan maussa.

Paistoaste oli Symphonylla osunut paremmin kohdalleen. Ehkäpä juurikin tuo paksumpi pihvi on helpompi saada pysymään mediumin (sen mun mielestä medium) puolella kuin ohuempi. Eli tässä Symphonyn annoksessa oli suutuntuma miellyttävämpi kuin aiemmin Serenadella. 

Kaiken kaikkiaan näistä kahdesta annoksesta ei pystyisi valitsemaan "sitä parasta" annosta. Kumpikin oli aivan yhtä hyviä, vaikkakin eri näköisiä. Suosittelen lämpimästi. Ainakin omaan makuuni oli kumpikin hyvän makuinen, vaikka oli pieniä eroja. 

Silja 65 menu

 Siitä on melkoisen kauan kun on viimeksi ollut blogissa postaus laivalta. Nyt asia korjaantuu ja tulee lyhykäinen raportti Silja 65 menusta.

Alkuun kuvittelin että em. menu olisi tarjolla Bon Vivantissa, kuten usein tällaiset juhlamenut on. Mutta ei. Silja 65 menu tarjoillaan Tavolatassa.

Alkuun tietenkin oli pientä jännitystä ilmassa, kun kaikki ravintolat jotka ottavat ennakkoon varauksia oli ennakkoon täyteen buukattuja. Ei auttanut kuin kiltisti mennä kyselemään, että josko parille ruokailijalle löytyisi tilaa. No löytyihän sitä. Saimme kuin saimmekin pöydän Tavolatasta alkaen klo 20.00. Tuohon aikaan yleensä muutenkin syömme laivalla menomatkalla. 

Silja 65 menu oli ensimmäistä kertaa tarjolla juurikin 13.5.2022, joten ei ollut ennakkoon meillä tiedossa kuin netissä näkynyt lista mitä menu sisältää, mutta kuvia ei.

Vähän ennen kahdeksaa sitten saavuimmekin Tavolatan ovelle ja ystävällinen hovimestari, Jaana, opasti meidät pöytään ja otti aperitiivi tilauksemme: vodka lime. Odotellessa aperitiivejä saapuikin jo tarjoilija paikalle kyselemään mitä haluaisimme nauttia ja oli hyvin yllättynyt, kun sai ensimmäisenä myytyä menun ja vielä laivan uuden kuohuviinipullon, joka myöskin oli ravintolassa ensi kertaa tarjolla.

Tovi jos toinenkin meni aperitiivejä odotellessa ja kun ne saapuivat saapui myös pullollinen laivan kuohuviiniä pöytään. Ei ollut täydellinen ajoitus aperitiiveillä, mutta pääasia oli että tuli.

Noin klo 20.40 saapui alkuruoka: valkosipulilla maustettuja jättiläiskatkarapuja, jotka maistui mainiolle. Annoksen avokado jäi koskemattomana, koska itselle ei avokado vaan maistu.

Alkuruoka oli nautittu ja jäätiin odottelemaan pääruokaa, joka saapuikin klo 21.10 paikalle. Annos oli maistuva ja itselleni hiukan suuri. Asetteluun olisi voinut hiukan panostaa enemmän, koska annos syödään silmin ensin. Mutta maku oli hyvä. Liha mureaa ja maukasta. Kastikkeet juuri sellaisia kuin niiden kuuluukin olla. Ei moitittavaa.

Sitten jälkiruokaa odottelemaan. Se tulikin huomattavasti nopeammin kuin kaksi aikaisempaa ruokalajia. Jo klo 21.35 oli jälkiruoka nautittavissa. Annos oli kaunis. Jäätelö maukasta ja mansikat makoisia. Erittäin hyvä päätös ruokailulle.

Ja se laivan kuohuviini. Meidän makuun todella hyvin sopiva, kirpsakka, kuiva jopa hiukan hapan kuohuviini. Tätä ostettiin Taxfree Superstoresta kotiin iso, 1,5 litrainen pullo.

Kaiken kaikkiaan tuo Silja 65 menu oli oikein mainio. Varmasti tulee nautittua uudelleen. Ainoa moite oli hiukan verkkaan puoleinen palvelu, mutta laivassa oli paljon matkustajia ja menu ensimmäistä kertaa tarjolla. 

Kotona tehty maki sushi

Skeptinen olin, että mahdanko oppia itse tekemään sushia. No nyt tein viidennen kerran ja aina vaan helpommin alkaa sujumaan. Isoin vaiva on riisin kanssa kikkaillessa.

Riisin keittäminen sushiin. 

• 2,5 dl puuroriisiä tai sushiriisiä
• 3 rkl riisiviinietikkaa
• 3/4 tl suolaa 
• sokeria vajaa ruokalusikallinen halutessa. Itse en käytä ollenkaan

Huuhtele riisinjyviä siivilässä juoksevan veden alla kunnes vesi on kirkasta. Tähän menee noin 10-20 minuuttia. Laita riisit likoamaan 20 minuutin ajaksi. Kaada vesi pois.

Mittaa kattilaan 4 dl kylmää vettä ja lisää riisit joukkoon. Kun vesi kiehuu, laita kansi päälle ja keitä "hiljaa hymyillen" 10 minuuttia. Ota kattila pois liedeltä ja kansi pois. Sekoita riisiviinietikka ja suola (ja sokeri) keskenään. Kaada etikkaliemi riisin sekaan ja sekoita käännellen hyvin. Kumoa riisit laakeaan astiaan jäähtymään. Kun riisi on huoneen lämpöistä se on valmis muotoiltavaksi.

Itse pidän maki rullista ja kun meillä ei syö kuin minä ja kissat kalaa, niin vege maki on ainoa vaihtoehto jota valmistan. 

Eniten käyttämäni maki rullien täyte.

• tuoretta kurkkua
• kesäkurpitsaa
• suippopaprikaa

Itse leikkaan kurkun ja kesäkurpitsan pituussuunnassa neljään osaan ja poistan siemenet. Sen jälkeen mittaan merilevän leveyden ja teen kurkuista ja kesäkurpitsasta sopivan mittaiset ja puolitan neljännekset vielä kertaalleen. Ylijääneet vihannekset menee salaattiin. Suippopaprikasta leikkaan samaan tyyliin mahdollisimman pitkät soirot, niin on helpompi rullata merilevan kanssa.

Riisi kun on jäähtynyt niin on muotoilun aika. Maki rullat on ainoita joita olen koskaan yrittänyt tehdä. Viiden sushien kokkauskerran kokemuksella voin kertoa, että taikina nuolija on erittäin hyvä apuväline riisiä merilevän päälle levittäessä. Ei jää tahmainen riisi sormiin jumiin. Itse jaan riisin viiteen yhtäsuureen lohkoon jo jäähtymisvaiheessa, niin ei tule niin eri kokoisia rullia.

Itse teen aina näin: eli merilevä bambumatolle tai kelmulle. Merilevän yläreunasta lähden levittämään riisiä alaspäin. Pyrin levittämään mahdollisimman reunaan asti niin ei tule niin paljon hukkapaloja. Riisin päälle yläreunaan kaluamani täytteet ja peukaloita apuna käyttäen rullaan mattoa apuna käyttäen. Tuo vaatii pienen harjoittelun. Ensimmäisellä kerralla kaksi ensimmäistä rullaa oli koomisen näköisiä, mutta loput onnistui ihan hienosti. Kun kaikki viisi pakkauksen merilevää on täytetty ja rullattu laitan pötkylät jääkaappiin kylmenemään. 

Teroita veitsi, jollei se ole valmiiksi oikeasti terävä. Tylsällä veitsellä tulee vain sutta ja sekundaa.

Kylmänä viipalointi on paljon helpompaa. Ei riisi takerru veitseen niin helposti. Ja leikkaamisen välissäkin kannattaa veitsestä huuhdella tahmaa pois, niin sujuu paremmin. 

Sushi kuuluisi syödä noin huoneen lämpöisenä, joten jääkaapista kannattanee ottaa pois suunnilleen tunti ennen herkuttelua. 

Lautaselle voikin sitten kukin laittaa mitä itse parhaakseen katsoo. Meillä on soijakastiketta, wasabitahnaa ja susheille tarkoitettua inkiväärisäilykettä. Kaikki ei tietenkään tykkää kaikesta, joten oman maun mukaan muokkaillaan!

Aina jää päätyjä yli

Pitkästä aikaa kirjoitan jotain ja nyt ollaan toisaalla: ruokapostaus!

 Pulled pork. 

Taitaa olla mun bravuurini. Yllättävän helppo tehdä, mutta vie monta tuntia aikaa. Neljä tuntia paistopussissa miedolla lämmöllä hauduttelen, niin tulee mehevää ja liha hajoaa haarukalla hipaisemalla. Itse käytän suolalapaa pulled porkiin. Mausteissa sitten ei ole suolaa ollenkaan. 

Mitä tarvitaan? Suolalapa (Tamminen) on osoittautunut parhaaksi pulled pork lihaksi. Mausteina käytän jauhettua chiliä, suolatonta grillimaustetta, jauhettua paprikaa sekä valkosipulirouhetta. Siinä ihan kaikki mausteet mitä lihaan tulee. Ja kaikkia näitä tulee yhtä paljon, eli lusikallinen. Teen jauheista seoksen pieneen kippoon, ei pakollista, mutta helpottaa lihan maustamista.

                               

Itse kuivaan lihan pinnan paperilla ennen paistopussiin laittamista. Ja kun liha on paistopussissa, niin kaadan mausteseoksesta puolet lihan päälle ja hieron tasaisesti pinnalle, sitten toiselle puolelle sama. Siinä vaikein osuus. Sitten pussi sulkijalla kiinni ja pienen pieni ilmareikä paistopussin kulmaan. Isolla reiällä karkaa paljon nestettä pois, ja tulee kuiva liha. Ei toki pahaa niinkään, testattu on.

Esilämmitä uuni noin 150°C lämpöön. Sitten liha uunin kestävään astiaan pusseineen. Voi toki olla pelkällä uunipellilläkin, mutta jos sattuu tulemaan reikä pussiin, niin ei pääse nesteet karkuun. Noin puolen tunnin kuluttua voi lämmön laskea 125-100°C:n. Tästä alkaa sitten odottelu. Vähintään neljä tuntia tuollainen 1,2 kg:n lihapala luineen saa muhia kaikessa rauhassa. Ei tarvitse töniä eikä käännellä.

Kun tuo maaginen neljä tuntia on kulunut, niin ota paistunut liha ulos uunista ja varovasti leikkaa paistopussi halki. Poista läskit ja luut yms. osat, joita ei kiinnosta syödä. Revi haarukalla pieniksi soiroiksi ja pulled pork on kastikkeessaan valmis. Helppoa!

Pulled porkin voi sitten nauttia haluamallaan tavalla, vaikka sellaisenaan, perunoiden kanssa, ranskalaisilla, muusilla, hampurilaisen välissä tai vaikka pizzan täytteenä. Itse syön salaatin seassa mieluiten.

Baltic Queen Serenaden tilalla!

Poikkeuksellinen risteilyvuosi jatkuu edelleen poikkeuksellisena. Tarkoituksena oli, että lähdemme viettämään kaverin syntymäpäiviä Silja Symphonylle 19.9. kohteena Tukholma. Koronatilanne muutti suunnitelmia ja risteily siirtyi Silja Serenadelle 18.9. kohteena Riika. Tämäkään ei ollut lopullinen yhdistelmä, vaan vielä laiva vaihtui Tallinkin Baltic Queeniin. Kohde sentään pysyi samana kuin Serenadella olisi ollut, eli Riika. 

Omien aikataulukiireiden vuoksi oli pakko lähteä joko taksilla satamaan tai omalla autolla laivaan asti. Valitsimme edullisemman vaihtoehdon, eli omalla autolla laivaan ja auto oli siellä parkissa koko matkan. Lähtöselvitykseen ehdimme 15.00 ja oli todella jouheva. Noin 25 minuuttia myöhemmin olimmekin hytissä. Eli kohtuullisen pienellä odottelulla selvisimme.
Hyttinä meillä oli A-premium. Parisängyllinen hytti kannella 9. Meidän hytti oli viimeinen rivissä ennen "suljettua osastoa" jossa Baltic Queenin sviitit sijaitsevat. Hytissä ei ollut moitittavaa. Sijainti hyvä, rauhallinen, siisti. Jääkaappi olisi ollut mukava lisä, mutta ilmankin tulee hyvin toimeen. 

9107

Telkkarissa oli useita kanavia: suomi, ruotsi, viro ja latvia oli jokainen hyvin edustettuna kanavissa ja oli siellä vielä lasten kanava ja Tallink Siljan oma mainos-infokanava. Ja kuvan laatu oli hyvä, ei rakeinen tai "lumisateen" sävyttämä epäselvä yritys, vaan terävä ja selkeä. Tekstityksen puute harmitti ukkokultaa, eikä sitä saanut asetuksistakaan korjattua, kuten monissa muissa on onnistunut. Pieni häiriö joka tapauksessa.

Ruokailemaan päätimme mennä Russian ála carte Aleksandraan. Tilaaminen tapahtui englannin kielellä. Valitsin itselleni kuhaa. Ukkokulta päätyi pelmeneihin ja muut samassa pöytäseurueessa nauttivat Kievin kanaa. Ruoka oli hyvää  ja palvelu erinomaista. 

Kaunis kattaus

Kuhaa

Pelmenit

Kievin kanaa

Laivalla oli yllättävän vähän matkustajia. En kysynyt kuinka paljon ihmisiä oli, mutta todella vähän. Mihinkään ei tarvinnut jonottaa, ei edes kaupan kassalla. 
Illan show:t olivat samat kuin Serenadella oli olleet koko kesän. Pianobaarissa soitti sama Traveling Duo, joka oli koko kesän soittanut Serenaden promenadella. Mielestäni nämä olisi voinut jo vaihtaa tässä kohdassa kun laivakin vaihtui. Yökerho on Baltic Queenilla iso. Esitykset näkee hyvin sekä ylhältä että alhalta. Illan bändi: Indigga Band. Soittolistaan ei ollut tullut juurikaan muutoksia. Häiritsi se volyymin taso jolla bändi soitti. Yökerhossa ei voinut keskustella ollenkaan bändin volyymin takia, joten pubi kutsui. Pubissa lauloi hyvällä äänellä trubaduuri Teppo Tuomisto. Paljon lauloi kuuntelijoiden toiveita. Vahinko vaan, ettei kuuntelijoita ollut pubissa kuin vajaa kymmenen. 
Fast Lanen yöruokaa ei ollut samalla tavalla kuin Europalla ja Serenadella ollaan totuttu, vaan oli vain patonkia ja kolmioleipää juomineen tarjolla sekä tietenkin lähes 10€ maksavia rapuleipiä ja 7€ kylmäsavulohi salaattia. Mitään lämmintä, "oikeaa yöruokaa" ei ollut tarjolla.
A-premium hytin sänky ei ole pehmeä, vaan pikemminkin päin vastoin. Itsellä on aiempi kokemus samanlaisesta sängystä ollut todella negatiivinen. Pakko myöntää, että kovalle sängyn patja edelleen tuntui, mutta kun itse olen noin 40kg kevyempi kuin viimeksi samanlaisella patjalla nukkuessa, niin sain tällä kerralla paremmin nukuttua. Kyljellään nukkuminen ei ole noin kovalla miellyttävää, kun kova alusta ei tue ollenkaan, mutta selällään nukkuminen onnistui mainiosta. Tyynyt saa ison plussan. Sängyssä oli kaksi isoa, muhkeaa tyynyä eikä tullut lisätyynyille tarvetta, kuten yleensä. Hytin ikkunan verhot saa menemään osittain ristiin, joka mahdollistaisi hyvän pimennyksen, mikäli verhot olisivat pimentävät. Valitettavan huonosti pimentävät verhot ovat ja aamuaurinko paistaa niistä iloisesti läpi herättäen monta tuntia ennen aikojaan.
Riian satama-altaassa Baltic Queen käännettiin jo saapuessa. Maihinnousu tapautui laivan keulapäästä kannelta 5. Hissiaulat olivat tyhjillään eikä jonoja näkynyt. Hisseissä pääsi matkustamaan omassa seurueessa. Ei edes välipysähdyksiä tullut. 
Riian alkusyksy näytti parhaita puoliaan, eli sää oli mitä mainioin kävellä pitkin poikin vanhan kaupungin kapeita katuja, joita pitkin emme aiemmin olleet kulkeneet. Välttelimme "tuttuja reittejä" ihan tarkoituksella, että näkisimme jotain muuta kuin sen mitä jo olemme kuutena aikaisempana kertana nähneet.

Paluumatkalla ruokailimme ukkokullan kanssa kaksin Grill Housessa. Valitsin listalta nieriää ja ukkokullalle tuli lihapata. Nieriä sai kyllä erityismaininnan hyvästä mausta. Suosittelen lämpimästi!

Nieriä

Lihapata

Itse tulen tekemään ainakin kaksi jo varattua matkaa Riikaan vielä tänä syksynä. Mutta kun näin perjantailähdöllä jo oli näinkin hiljaista ja rauhallista, niin jätän suosiolla "bilevehkeet" kotiin ja matkaan kevyellä varustuksella. Baltic Queen toimii hyvin matkustusvälineenä, mutta samanlaista arjesta irtautumista siellä ei saanut tuntumaan kuin Serenadella sai koko kesän. Valitettavasti. 

Lisämainintana nämä muutamat loppulauseet, jotka muutti matkaamme:
Tämä laivan vaihtuminen aiheutti sitten sen, että syntympäpäivien risteilylle ei osallistunut itse sankari eikä muutama muukaan vieras. Syyn ymmärrän aivan täysin. Commodore luokassa kun kuuluu palveluita, joita ei muilla aluksilla ole ja ne kuuluvat olennaisena osana risteilyä commodoreluokassa. Esimerkkinä vaikkapa lounge, olohuoneen kaltainen rauhallinen tila, johon muilla hyttiluokkalaisilla ei ole asiaa. Tämä lysti kuuluu vain commodore, junior suite ja executive suite luokassa matkustaville. Loungessa on tarjolla pientä purtavaa (sekä makeaa että suolaista), kahvia, teetä jne, joka kuuluu hyttiluokan hintaan. Hintaan kuuluu myös sauna, joka sijaitsee loungen välittömässä läheisyydessä. Kuuluu myös aamiainen, jonka saa suppeampana hyttiin niin halutessaan. Näitä palveluita ei Baltic Queenilla valitettavasti ole. Mikäli itselläni olisi ollut varattuna commodoreluokan hytti, en minäkään olisi halunnut Baltic Queenin sviittiin. Hytin koko ei korvaa puuttuvia palveluita.

Ruokailu! Tuo pakollinen päivittäinen toiminto.

 Alkuun pahoittelut, etten ole kuukausiin kirjoitellut mitään. On vaan ollut fiilis, että jutut jauhaa paikallaan eikä uutta asiaa ole ollut kerrottavana. Nyt kuitenkin jotain kerrottavaa on kertynyt, joten pidemmittä porinoitta asiaan.

Risteilyillä ruokailu on usein kohokohta ja "se juttu". 
Postaukseni on pieni pintaraapaisu ravintoloiden tarjonnasta ja koostuu lähinnä kuvista vähällä selostuksella. Ruoan maussa ei ollut kertaakaan mitään vikaa, päinvastoin! 

Kuvat on usealta eri risteilyltä!!!

Victoria I

Grill House: Pippuripihvi

 

Serenade

Bon Vivant: Beef & Birch Syrup (hitaasti kypsennettyä härkää ja grillattua härkää)

  

Grill House: Salaatti härän sisäfileellä

 

Tavolata: Jättiläiskatkarapua, hummerikastiketta ja tagliatellepastaa

  Pastaa olisi ollut neljälle hengelle.

Tavolata: Naudan maksaa (vasikan maksalla oli saatavuusongelmia)

   Lisäkkeisiin en edes koskenut

Coffee & Co: Rapuleipä deluxe

 Tämän katoamiseen tarvittiin 3 syöntikertaa!

Coffee & Co: kinkku toast

 Tämä katosi jaettuna kokonaan 

Fast Lane: Lihapullat muusilla 

 Tämä katosi jaettuna kokonaan

Grill House: Pippuripihvi

   Lisäkkeisiin en edes koskenut.

Ruoka-annoksien syömiseen käytin noin tunnin. Normaalisti ruoka-annoksen syömiseen menee 10-15 minuuttia, mikäli ei kiirehdi ja hotki. Ainoastaan tuo pihvisalaatti (joka löytyy alkuruokalistalta) tuli syötyä lähes kokonaan. Harmittaa todella paljon, että ruokaa menee pois heitettäväksi. Ja todellakin, olen useaan kertaan yrittänyt pyytää puolikkaan annoksen, mutta se ei ole tarjoilijan mukaan mahdollista. Eikä ole mahdollista saada edes annosta lasten listalta! Lasten listalta saa tilata vain alle 12 vuotiaat.

Minulle tehtiin mahalaukun ohitus maaliskuussa, ja mahalaukun tilavuus on suunnilleen kananmunan kokoinen. En vaan pysty syömään enempää, vaikka kuinka haluaisin. Leikkauksen jälkeen sain kyllä kortin, jota näyttämällä kehoitetaan ravintoloita myymään puolikkaan annoksen, mutta ei toimi tuo kortti Tallink Siljan laivalla. Kilpailijalla pääsee jopa buffettiin pienemmällä hinnalla korttia vilauttamalla! En ole varustamoa vaihtamassa moisen asian takia, mutta olisihan se kiva, jos saisi pienemmän annoksen ja jäisi vähemmän roskiin heitettävää. Pienentäisi ainakin jätekustannuksia.